Taulu 1

I. Ingo Djekn. Syntynyt ennen 1300. Kuollut 1326.[1]

II Lapset
Ingolf Ingesson Diekn. Ammatti Tuomari. Ammatti Aatelinen. Kuollut 1406 Svartå, Söderby. Taulu 2.[1]
Taulu 2
(Taulusta 1)

II. Ingolf Ingesson Diekn. Syntynyt 1300 luvulla. Kuollut 1400 luvulla. Porvoon kihlakunnantuomari. Länsi-Uudenmaan tuomari. Karjaa (Snappertuna), Horsbäck, Norrby, Svartå, Söderby (edelläluetellut hänen omistamiaan tiloja?) Aatelinen, vaakunassa kaksi käärmettä. (Onko sama henkilö kuin Ingolf Ingesson?). Ammatti Tuomari. Ammatti Aatelinen. Kuollut 1406 Svartå, Söderby.[1] Isä Taulu 1.

III Lapset
Nielis Ingolfsson (Nils) Diekn. Syntynyt 1380. Kuollut 1433. Ammatti Tuomari Uudellamaalla. Taulu 3.[1]
Taulu 3
(Taulusta 2)

III. Nielis Ingolfsson (Nils) Diekn. Syntynyt 1380. Kuollut 1433. Syntynyt 1300- luvulla. Kuollut 1400- luvulla. Tuomari Uudellamaalla. Omisti Gumnäsin tilan Pohjan pitäjässä. Vaakuna: kaksi käärmettä. Toinen poika mahdollisesti Korsholman vouti Ingvar Nilsson Diekn. Ammatti Tuomari Uudellamaalla.[1] Isä Taulu 2.

IV Lapset
Olof Nilsson Djekn. Kuollut ennen 1490. Taulu 4.[1]
Taulu 4
(Taulusta 3)

IV. Olof Nilsson Djekn. Sålde Gumnäs i Pojo till Nådendals kloster. Möjligen domhavande i Halikko. (Ehkä Halikon tuomari?) Kuollut ennen 1490. Kuollut ennen 1490.[1] Isä Taulu 3. –Puoliso Hansdotter Kampen.[1] ( i Hans Kampen von.[1] ä Märta Rötkersdotter Djekn.[1] äi Rötker Ingolfsson Djekn. ää Lucia Jönsdotter Garp.)

V Lapset
Rötker Olofsson Diekn. Syntynyt ennen 1480. Kuollut ennen 1508. Ammatti Aseenkantaja. Taulu 5.[1]
Taulu 5
(Taulusta 4)

V. Rötker Olofsson Diekn. Syntynyt ennen 1480. Kuollut ennen 1508. Ammatti Aseenkantaja. Väpnare till Gennäs och Dalkarby i Pojo. Rötker Pohjan pitäjän Gennäsin ja Dalkarbyn tilojen aseenkantaja (aatelinen). Rötker Olofssonin jälkeen on Boijen suku omistanut sukutilan ja aatelismerkin. Rötker Dieknillä on samanlainen vaakuna kuin Boijella.[1] Isä Taulu 4. –Puoliso Ragnhild Jönisdotter Gädda. Syntynyt Gännas. Kuollut 1537.[1] ( i Jönis P Gädda.)

VI Lapset
Brita Rötkersdotter Diekn. Syntynyt ennen 1499. Taulu 6.[1]
Taulu 6
(Taulusta 5)

VI. Brita Rötkersdotter Diekn. Syntynyt ennen 1499.[1] Isä Taulu 5. –Puoliso 1:o Nils Månsson. Tanskalainen aatelismies.[1] –Puoliso 2:o Anders Karlsson Boije. Syntynyt ennen 1490 Åminne, Karuna. Kuollut 1537. Ammatti Katselmusmies. Landssynesman i Pojo; katselmusmies Pohjan pitäjässä ja Kiskossa 1503. Ammatinlisäyksiä: Porvoon Bjurbölen herra; katselmusmies Porvoossa 1516. Andersin perinnönjako 11.8.1537 hänen jälkeensä toimitettiin Turussa 11.8.1537. ( Lähde: Ättartavlor II, Tor Carpelan, Helsinfors 1954, s. 114-116) "Pohjan pitäjän käräjillä 1503 oli Anders Boyan yhtenä maakuntakatselmusmiehenä. Dalkarbyn tila oli 1500-luvulla Pohjan pitäjän suuria viljantuottajia. Andersin jälkeen seuraava omistaja oli 1537 lähtien laamanni Erik Boije." Peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat Pohjan pitäjässä, ja tämän vaakunamerkin, sen jälkeen hän ja hänen poikansa lienee ottaneet nimen Boije; (Lähde : Den introducerade svenska adelns ättärtavlor. Med tillägg och rättelser. I, Gustaf Elgenstierna, Tukholma 1925, s. 474-475.).[1] ( i Karl Andersson.[1] ä Margit Bengtsdotter.[1])

VII Lapset
1: Brita Nilsdotter . Taulu 7.[1]
2: Nils Andersson Boije.
Taulu 7
(Taulusta 6)

VII. Brita Nilsdotter .[1] Äiti Taulu 6. –Puoliso Tomas Olofsson Starck. Kuollut 1584.[1] ( i Olof Persson Starck.[1] ä Cecilia.[1])

VIII Lapset
Margareta Tomasdotter Starck. Kuollut 1637. Taulu 8.[1]
Taulu 8
(Taulusta 7)

VIII. Margareta Tomasdotter Starck. Kuollut 1637. Haudattu 19.09.1637 Turku.[1] Äiti Taulu 7. –Puoliso Mikael Påvelsson Munck Munck af Fulkila. Kuollut 10.11.1599 Turku. Ammatti Linnanvouti.[1] ( i Påvel Andersson Huovari of.[1] ä Brita Andersdotter.[1])

IX Lapset
Katarina Mickelsdotter Munck af Fulkila. Kuollut 1652. Taulu 9.[1]
Taulu 9
(Taulusta 8)

IX. Katarina Mickelsdotter Munck af Fulkila. Kuollut 1652.[1] Äiti Taulu 8. –Puoliso Johan Brand. Kuollut 1652. Ammatti Savonlinnan linnanpäällikkö. Ammatti Slottshauptman. Kuollut 1652 (ehkä 1644?).[1] ( i Joakim Didriksson Brand. Ammatti Amiraali.[1] ä Anna Eriksdotter.[1])

X Lapset
Johan Brand. Kuollut 1689. Taulu 10.[1]
Taulu 10
(Taulusta 9)

X. Johan Brand. Kuollut 1689. Haudattu 07.07.1689 Tenhola.[1] Äiti Taulu 9. –Puoliso Anna Catharina Lindelöf. Syntynyt 1629. Kuollut 1692. Haudattu 24.08.1692 Tenhola.[1]

XI Lapset
Anna Brand. Kuollut noin 1734. Taulu 11.[1]
Taulu 11
(Taulusta 10)

XI. Anna Brand. Kuollut noin 1734. Haudattu 25.02.1734 Bromarv.[1] Isä Taulu 10. –Puoliso Axel Körning. Kuollut 1691. Ammatti Amiralitetslöjtnant. Vihitty: 1683.[1]

XII Lapset
Ingeborg Körning. Syntynyt 02.03.1684 Rilaks. Taulu 12.[1]
Taulu 12
(Taulusta 11)

XII. Ingeborg Körning. Syntynyt 02.03.1684 Rilaks.[1] Äiti Taulu 11. –Puoliso Johan Schütz. Ammatti Luutnantti. Vihitty: 13.03.1711.[1]

XIII Lapset
Anna Elisabet Schütz. Syntynyt 1712. Kuollut 08.03.1755 Pohja, Mörby. Taulu 13.[1]
Taulu 13
(Taulusta 12)

XIII. Anna Elisabet Schütz. Syntynyt 1712. Kuollut 08.03.1755 Pohja, Mörby.[1] Äiti Taulu 12. –Puoliso Henrik Matinpoika Ingman. Syntynyt 1711 Turku. Kuollut 1768 Pohja, Mörby. Ammatti Rusthollari. Vihitty: 1744. Turun katedraalikoulun oppilas 6.2.1727 (in cl. rect. circ. infer., Pojoensis) - 21.4.1730 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1730 Ingman Henr. Nyl _ 329. Respondentti 21.5.1740, pr. Johan Browallius U670. - Rusthollari Pohjan Mörbyssä. Lähde: Ylioppilasmatrikkeli 1640 - 1852.[1] ( i Matts Matinpoika Ingman. Syntynyt 1666 Pohja. Ammatti Rusthollari.[1] ä Margareta Jakobsdotter Groth. Syntynyt noin 1674 Inkoo.)

XIV Lapset
Johan Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 08.12.1745 Pohja, Mörby. Kuoli pienenä. Kastettu 09.12.1745.[1]
Henrik Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 1747 Mörby. Kuollut 1804 Ekenäs?. Ammatti Vääpeli, kenttävääpeli ruotujakolaitoksessa. Taulu 14.[1]
Karl Henrikinpoika ( Karle ) Ingman. Syntynyt 24.03.1749 Pohja, Mörby. Kuollut 22.02.1810 Pohja. Ammatti Fil. kand. Ammatti Pedagogi. Ammatti Opettaja. Taulu 63.[1]
Johan Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 1751. Kuollut 30.11.1803 Tammisaari. Ammatti Katsastelukirjoittaja.[1]
Anna Elisabet Ingman. Syntynyt 1754.[1]
Taulu 14
(Taulusta 13)

XIV. Henrik Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 1747 Mörby. Kuollut 1804 Ekenäs?. Ammatti Vääpeli, kenttävääpeli ruotujakolaitoksessa. Vapaaehtoinen sotapalveluksessa. Asui (omisti) Mörby'ssä.[1] Äiti Taulu 13. –Puoliso Ebba Kristina Naukler. Syntynyt 27.03.1755. Kuollut 1802.[1] ( i Elias Haraldinpoika Nauchleer. Syntynyt 12.04.1707 Viipurin seutu. Ammatti Löjtnant. Kuollut 28.04.1766 Kägra i Bromarv. Haudattu 04.05.1766.[1] ii Harald Haraldinpoika Nauklérus. Syntynyt 1678. Kuollut 1748 Urjala. Haudattu 23.12.1748 Urjala. Ammatti Veronkantokirjuri.[1] Brita Simontytär Cajander. Syntynyt 1678. Kuollut 1709 Puumala. Haudattu 14.11.1709 Puumalan kirkko.[1] ä Kristina Elisabeth Wång. Syntynyt 1717. äi Johan Wång. Syntynyt Kuollut 26.12.1726. Ammatti Kontaktprost.[1] ää Hebla Christina Godenhjelm. Syntynyt 1692. Kuollut 1745.[1])

XV Lapset
Henrik Johan Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 01.12.1773 Pohjan pitäjä, Mörbyn rusthollissa. Kuollut 13.11.1819 Lohtaja. Ammatti Kommissiomaanmittari Vaasan läänissä. Taulu 15.[1]
Karl Elias Ingman. Syntynyt 1779. Ammatti Kersantti. Muutti Ruotsiin 1841.[1] –Puoliso Hedvig Maria Ulrika Orjala.
Anna Kristiina Ingman. Syntynyt 1784 Pohjan pitäjä. Kuollut 22.05.1851 Lappajärvi. Taulu 25.[1]
Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari. Taulu 26.[1]
Hedvig Ulrika Ingman. Syntynyt 27.07.1791. Kuollut 14.08.1825 Lohtaja.[1] –Puoliso Jaakko Juhananpoika Orjala. Syntynyt 17.06.1792 Lohtaja ?. Kuollut 17.11.1864. Talollisen poika. Vihitty: 13.04.1814 Lohtaja.
Hedwig Maria Ingman. Syntynyt 17.07.1794 Tarvola Annala N:r 3 i Lappajärvi. Bodde tillsammans Sophia Tolpo och August Fredrik Walén f. 04.08.1821.[1]
Anders Gabriel Ingman. Syntynyt 1782. Ammatti Majoittaja (förare) Adelcreutz'in rykmentissä. Otti eron sotapalveluksesta 02.03.1808.[1]
Taulu 15
(Taulusta 14)

XV. Henrik Johan Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 01.12.1773 Pohjan pitäjä, Mörbyn rusthollissa. Kuollut 13.11.1819 Lohtaja. Ammatti Kommissiomaanmittari Vaasan läänissä. Maanmittaritutkinto 1794, varamaanmittari 12.11.1798, komissiomaanmittari 17.10.1809 Vaasan läänissä, jossa toimitti mm isojakotöitä Karhin ja Maringoisten kylissä. Asui Lohtajalla. Henrik Johan Ingman'ille syntyi kahdeksan poikaa ja kaksi tytärtä. Lapsista kuoli kolme varhain. Ingman oli Uudeltamaalta Pohjan pitäjästä, muuttanut Lohtajalle vuonna 1798. Brita Magdalena Cajanus, joka kymmenen vuoden vanhana oli muuttanut Toholammilta Lohtajan emäkirkolle asumaan, meni siellä naimisiin Ingmanin kanssa vuonna 1798. He ostivat siellä kirkonkylästä Erkkilän vähäisen talon, jossa heille syntyi kahdeksan poikaa ja kaksi tytärtä, joista kolme kuoli varhain. Antero oli sisaruksista nuorin ja oli vain puolen vuoden vanha, kun isä kuoli parhaassa miehuuden iässä. Perhe joutui tämän kautta suureen köyhyyteen. lähde: Gustaf Johansson: Muistelmia Antero Wilhelm Ingmanin elämästä; Suomen lähetysseura Helsinki 1927 (M. Strang'illa on ko. kirja).[1] Isä Taulu 14. –Puoliso 07.10.1798 Lohtaja Brita Magdalena Gustaf-Johanintytär Cajanus. Syntynyt 06.06.1773 Lohtaja. Kuollut 09.03.1845 Lohtaja. Vihitty: 07.10.1798 Lohtaja. Brita Magdalena Cajanus oli uskonnollismielinen. ( i Gustaf Johan Petterinpoika Cajanus. Syntynyt 31.10.1731 Vähäkyrö. Ammatti Lohtajan pitäjänapulainen. ä Catharina Christina Jakobintytär Frosterus. Syntynyt 24.07.1746 Oulu.)

XVI Lapset
Gustaf Henrik (Kustaa) Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 16.04.1799 Mörby, Lohtaja. Kuollut 26.07.1842 Kristiinan Kaupungissa (Kirjoilla Kauhavalla). Ammatti Kappalainen Kauhava 1839. Taulu 16.[2]
Carl Fredrik Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 11.04.1801 Lohtaja. Kuollut 06.07.1850 Lohtaja. Ammatti Kyydinohjaaja. Ammatti Vouti Oulussa. Ammatti Vääpeli. Ammatti Kaupungin viskaali. Kyydinohjaaja, vouti Oulussa, vääpeli, kaupungin viskaali Oulussa.[1] –Puoliso Anna Sofia Höglund. Syntynyt 05.11.1825 Kokkola. Kuollut 30.10.1864 Lohtaja.[2] ( i Johan Höglund. Ammatti Kokkolalainen merimies.[2] ä Anna Erikintytär.[2])
Abraham Edvard Henrik-Johaninpoika Ingman. Myöh. Henrici. Syntynyt 12.07.1803 Lohtaja. Kuollut 30.07.1837 Ullava. Ammatti Ullavan saarnaaja 1829. NI166 Ylioppilas Turussa 1822. Vihittiin papiksi 1825.[1]
Johan Jakob Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 27.02.1805 Lohtaja. Kuollut 30.08.1846 Toholampi. Ammatti Kappalainen. Taulu 17.[1]
Axel Ferdinand Ingman. Syntynyt 06.09.1807 Lohtaja. Kuollut 07.08.1813 Lohtaja.[1]
Erik Alexander Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 14.02.1810 Lohtaja. Kuollut 14.05.1858 Helsingfors, Finland. Ammatti Lääkäri, tohtori, lapsenpäästöopin professori. Taulu 23.[1]
Johanna Gustava Ingman. Syntynyt 20.06.1812 Lohtaja. Kuollut 31.07.1813 Lohtaja.[1]
Brita Johanna Ingman. Syntynyt 30.01.1814 Lohtaja. Kuollut 29.07.1872 Lohtaja. Naimaton.[1]
Axel Ferdinand Ingman. Syntynyt 07.01.1818 Lohtaja. Kuollut 14.07.1819 Lohtaja.[1]
Anders Wilhelm Ingman. Myöh. Anders Vilhelm Johaninpoika. Syntynyt 07.07.1819 Lohtaja. Kuollut 05.09.1877 Helsinki. Ammatti Jumaluusopin professori. Taulu 24.[1]
Taulu 16
(Taulusta 15)

XVI. Gustaf Henrik (Kustaa) Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 16.04.1799 Mörby, Lohtaja. Kuollut 26.07.1842 Kristiinan Kaupungissa (Kirjoilla Kauhavalla). Ammatti Kappalainen Kauhava 1839. NI134 Ylioppilas Turussa (pohj.) 1816. Filosofian maisteri 1823. Vihitty papiksi 1827. Kauhavan kappalainen 1839. Kuollessaan kirjoilla Kauhavalla.[2] Isä Taulu 15. –Puoliso Fredika Charlotta Bäckvall. Syntynyt 15.03.1806 Vihti. Kuollut 21.05.1882 Turku.[2] ( i Adolf Bäckvall. Ammatti Rymättylän kirkkoherra.[2] ä Hedvig Sofia von Willebrand.[2])

XVII Lapset
Fredrika Natalia Gustaf-Henrikintytär Ingman. Myöh. Halleen. Syntynyt 22.03.1833 Oulu. Kuollut 28.05.1910 Turku.[1] –Puoliso 22.08.1858 Turku Fredrik Oskar Halleen. Syntynyt 28.01.1829 Turku. Kuollut 22.08.1903 Turku. Ammatti Merikapteeni.[2] ( i Johan Frerik Halleen. Ammatti Merikapteeni.[2] ä Johanna Regina Forsström.[2])
Gustav Fingal Gustaf-Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 15.07.1835 Turussa (Kirjoilla Nähtävästi Muualla). Kuollut 02.05.1897 Kokkola. Ammatti Vaasan läänin lääninagronomi 1866. NI136 Ylioppilas 10.02.1857. Opiskeli agronomiksi Tanskassa. Maanviljelysoppilas. Virkaa tekevä agronomi Vaasan läänissä 22.10.1864. Lääninagronomi siellä 06.02.1866.[1] –Puoliso 20.08.1865 Föglö Olga Maria Perón. Syntynyt 08.04.1838 Helsinki. Kuollut 05.12.1894 Kokkola.[2] ( i Carl Fredrik Perón. Ammatti Degerbyn tullinhoitaja.[2] ä Fredrika Charlotta Halleen.[2])
Fanny Emilia Gustaf-Henrikintytär Ingman. Myöh. Bähr. Myöh. Neppenström. Syntynyt 29.04.1837 Purmo. Kuollut 31.12.1927 Jyväskylä.[2] –Puoliso 31.03.1861 Gustaf Mauritz Neppenström. Syntynyt 23.05.1826 Kuhmalahti. Kuollut 14.12.1868 Alavus. Ammatti Kauppias.[2] ( i Gustaf Adolf Neppenström. Ammatti Lipunkantaja.[2] ä Ottiliana Emerentia Saxlin.[2]) –Puoliso 12.11.1876 Alavus Johan Adolf Bähr. Syntynyt 11.06.1829 Seinäjoki. Kuollut 18.03.1896 Helsinki. Alkuaan Bär. Alavuden Röyskön sotilasvirkatalon vuokraaja.[2] ( i Ernst Nicolai Bähr. Syntynyt Tanska. Ammatti Tynnyrintekijä.[2] ä Sofia Elisabet Jernberg.[2])
Ida Sofia Gustaf-Henrikintytär Ingman. Myöh. Veikkolin. Syntynyt 18.04.1840 Purmo. Kuollut 05.05.1913 Helsinki.[2] –Puoliso 00.06.1879 Loppi Karl August Veikkolin. Syntynyt 07.04.1842 Vihti, Hultila, Ali Wäärä. Kuollut 07.05.1891 Afrikka, Zambia, Mukuambin metsät. Alkuaan Weickolin. Ammatti Lähetyssaarnaaja.[2] ( i Claes Weickolin. Ammatti Ratsutilallinen.[2] ä Christina Elisabet Waxbom. Syntynyt noin 1816.[2])
Henrik Ossian Gustaf-Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 06.06.1841 Kauhava. Kuollut 21.01.1870 Naantali. Ammatti Merimies. Naimaton.[2]
Oscar Wilhelm Ingman. Syntynyt 12.12.1842 Kauhava (posthumus). Kuollut 22.01.1843 Kauhava.[2]
Taulu 17
(Taulusta 15)

XVI. Johan Jakob Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 27.02.1805 Lohtaja. Kuollut 30.08.1846 Toholampi. Ammatti Kappalainen. Ylioppilas Turussa (pohj.) 1822, 1827 papisi vihitty, 1838 Toholammen kappalainen. Asunut: 1827 Suomussalmi, Muhos, Pulkkila, Sotkamo, Kajaani, 1838 Kuortane, 1839 Ronkainen Toholampi. Kappalainen Toholampi 1838. Kuolinsyy: Rinta- ja vesitauti.[1] Isä Taulu 15. –Puoliso 26.09.1837 Sotkamo Fredrika Lovisa Lagus. Syntynyt 14.11.1807 Säräisniemi(?). Kuollut 01.04.1883 Toholampi, Seppälä. Vihitty: 26.09.1837 Sotkamo. Sotkamosta papin tytär.[1] ( i Gabriel Lagus. Myöh. Johansson. Syntynyt 11.03.1760 Sotkamo. Kuollut 06.08.1833 Sotkamo. Ammatti Kirkkoherra Sotkamo 1811, rovastin arvo 1827.[3] ii Johan Lagus. Syntynyt 01.08.1725 Alavus. Kuollut 11.08.1762 Sotkamo. Ammatti Kirkkoherra Sotkamo 1756, maisteri.[3] Catharina Magdalena Frosterus. Syntynyt 05.05.1718 Stockholm. Kuollut 22.04.1789 Lohtaja.[3] ä Johanna Johansdotter Snellman. Syntynyt 28.08.1774 Sotkamo.)

XVII Lapset
Johan Gabriel Johan-Jakobinpoika Ingman. Syntynyt 31.07.1839 Toholampi. Kuollut 17.12.1892 Toholampi. Ammatti Nimismies. Taulu 18.[1]
Oscar Alexander Ingman. Syntynyt 16.01.1842 Toholampi. Kuollut 25.03.1847 Toholampi. Kuolinsyy: Vettä sydämessä.[1]
Kastamaton Ingman. Syntynyt 02.11.1843 Toholampi. Kuollut 02.11.1843 Toholampi.[1]
Johanna Catharina Fredrika Ingman. Syntynyt 21.04.1845 Ronkainen. Kuollut 29.01.1857 Toholampi. Kuolinsyy: Tulirokko.[1]
Taulu 18
(Taulusta 17)

XVII. Johan Gabriel Johan-Jakobinpoika Ingman. Syntynyt 31.07.1839 Toholampi. Kuollut 17.12.1892 Toholampi. Ammatti Nimismies. Tuli Vaasan lukiosta Kuopion lukioon. Ylioppilas Helsingissä 1861. Lainopin opintoja. Lohtajan yläpiirin, Lestijärvi ja Toholampi nimismies 1865. Virkaero 1891. Lisätietoja: Asunut 1892 Hietala.[1] Isä Taulu 17. –Puoliso 1:o Hyvärinen. –Puoliso 2:o Johanna Loviisa Sakarintytär Pihlajamaa. Syntynyt 04.04.1847 Pihlajamaa. Kuollut 24.03.1920 Toholampi. Vihitty: 05.08.1884 Lampi, Seppälä. ( i Sakari Pietarinpoika Lahnalampi. Ammatti Toholampilainen uudistalollinen. ä Susanna Jaakontytär Takalo-oja. Syntynyt 31.03.1814 Toholampi.)

XVIII Lapset
1: Juho Ingman. Ammatti Asemapäällikkö, Mäntyharju.[1]
2: Jaakko Antero Iisalo. Syntynyt 30.11.1885 Toholampi. Kuollut 13.02.1950 Sievi. Ammatti Sivutoiminen palopäällikkö. Ammatti Rautateiden kirjuri. Taulu 19.[1]
Taulu 19
(Taulusta 18)

XVIII. Jaakko Antero Iisalo. Syntynyt 30.11.1885 Toholampi. Kuollut 13.02.1950 Sievi. Ammatti Sivutoiminen palopäällikkö. Ammatti Rautateiden kirjuri. Toimipaikat: Sievi, Orivesi, Myllymäki, Tyrvää, Toijala ja Kuopio.[1] Isä Taulu 18. –Puoliso Siiri Aino Törnroos. Syntynyt 19.06.1892. Kuollut 1942. Sairastui vuonna 1922 tuberkuloottiseen aivokalvontulehdukseen, jonka seurauksena hän kuoli 1942.[4]

XIX Lapset
Hilkka Aino Iisalo. Syntynyt 05.02.1915. Taulu 20.
Tauno Iisalo. Syntynyt 1916 Toijala(?). Kuollut 18.06.1947. Myös Pentti Iisalon veljestä, lentueenjohtaja ja kapteeni Tauno Iisalosta, tehtiin Mannerheim-ristin ritari vuoden 1944 joulukuussa. Tauno kuului Lentorykmentti 4:n kaukotoimintalaivueeseen. Kannaksen torjuntataisteluissa vuoden 1944 kesällä Tauno Iisalo teki yhdeksän pommituslentoa neljän päivän aikana Äyräpään ja Vuosalmen sillanpääasemiin, joissa ankarat taistelut riehuivat. Tauno Iisalo menehtyi loppuun lennetyn sodanaikaisen pommikoneensa JK-273 maahansyöksyssä vuoden 1947 kesäkuun 18. päivänä toisen moottorin sammuttua nousussa.[4]
Aulis Iisalo. Syntynyt 1918 Toijala(?). Karjalan armeijan komentaja Erik Heinrichs esitti myös vänrikki Aulis Iisalolle Mannerheim-ristiä vuoden 1941 joulukuussa. Aulis oli tuolloin joukkueenjohtajana Karhumäen valtaustaisteluissa. Talvisodassa varusmiesalikersantti Aulis Iisalo soti Suomussalmen ja Raatteentien taisteluissa. Jatkosodassa hän taisteli joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä everstiluutnantti Kaarle Kustaa Karin Jalkaväkirykmentti 60:ssä. Kenraaliluutnantti Heinrichsin esitys ei kuitenkaan mennyt läpi.[4]
Pentti Jaakonpoika Iisalo. Syntynyt 08.01.1920 Toijala. Kuollut 30.10.2008 Lahti. Taulu 22.[4]
Viljo Iisalo. Neljäskin veli Viljo Iisalo taisteli luutnanttina viime sodissamme. Joukkueenjohtajana ja komppanian ainoana upseerina Viljo Iisalo haavoittui vakavasti vuonna 1942 hyökkäyksen aikana, kun räjähtävä luoti osui hänen vasempaan käsivarteensa.[4]
Taulu 20
(Taulusta 19)

XIX. Hilkka Aino Iisalo. Syntynyt 05.02.1915. Isä Taulu 19.

XX Lapset
Paavo Tapio Lipponen. Syntynyt 23.04.1941 Turtola (nyk.Pello). Ammatti Poliitikko[4]. Taulu 21.[1] Isä Orvo Matias Kalervo Lipponen. Syntynyt 22.03.1914 Tampere. Ammatti Ylimetsänhoitaja, Tampere.[1]
Taulu 21
(Taulusta 20)

XX. Paavo Tapio Lipponen. Syntynyt 23.04.1941 Turtola (nyk.Pello). Ammatti Poliitikko[4]. Paavo Lipponen valmistui ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1959. Sieltä matka vei vuoden opiskelureissulle Yhdysvaltoihin Darthmouth College'iin Fullbright -stipendillä. Suomeen palattuaan Lipponen muutti Helsinkiin, jossa hän opiskeli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenaan kansainvälinen politiikka. Paavo Lipponen valittiin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon vuonna 1964 kolmen muun sosialidemokraatin, Ulf Sundqvistin, Ilkka Taipaleen ja Ilkka Sumun kera. Lipponen valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1971.

SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä hän kirjoitti yhdessä Jaakko Blombergin kanssa muistion, missä YYA-sopimusta tulkittiin sotilaallisten pykäliensä näkökulmasta liittosopimuksen kaltaisena. Lipponen oli yksi nuorten sosialidemokraattien keskuudessa alkunsa saaneen "uudeksi ulkopolitiikaksi" kutsutun suuntauksen kantavia voimia. Uuteen ulkopolitiikkaan kuului muun muassa huomion kiinnittäminen kehitysmaiden ongelmiin.

Sosialidemokraattisessa puolueessa hän on toiminut puheenjohtajana, tutkimussihteerinä, kansainvälisten asiain sihteerinä, polittisen osaston päällikkönä, Helsingin piirin puheenjohtajana, puoluetoimikunnan jäsenenä, puolueneuvoston jäsenenä. Hän on toiminut myös pääministeri Mauno Koiviston sihteerinä ja työministeri Veikko Helteen poliittisena sihteerinä. Puheenjohtajaksi Lipponen nousi vuonna 1993, kun Ulf Sundqvist joutui jättämään kautensa kesken taloudellisten epäselvyyksien vuoksi.

Lipponen oli pääministerinä (13.4.1995 - 15.4.1999 ja 15.4.1999 - 17.4.2003) kahdeksan vuotta, tarkalleen ottaen 2928 päivää. Täten hän on Suomen toiseksi pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsan jälkeen ja pisimpään yhtämittaisesti vallassa ollut Suomen pääministeri. Wikipedia -Vapaa tietosanakirja.[1] Äiti Taulu 20. –Puoliso 1:o Aila-Marja Lipponen. Syntynyt 1939.[1] –Puoliso 2:o 1998 Päivi Hiltunen. Syntynyt 1967. Ammatti Fil. lis. Ammatti Historianopettaja. Ollut aikaisemmin naimisissa Hertzbergin kanssa.[1]

XXI Lapset
1: Paulamaria Lipponen. Syntynyt 1964. Ammatti Patologi. Patologi Ruotsissa.[1]
2: Emilia Lipponen. Syntynyt 1998.[1]
2: Sofia Lipponen. Syntynyt 2000.[1]
Taulu 22
(Taulusta 19)

XIX. Pentti Jaakonpoika Iisalo. Syntynyt 08.01.1920 Toijala. Ammatinlisäyksiä: Mannerheim-ristin ritari numero 16.

Talvisodan syttyessä Pentti Iisalo oli 19-vuotias suojeluskuntakorpraali. Hän toimi vartiopäällikkönä, tehtävänä oli vartioida Näsijärven lähellä suurta rautatiesiltaa. Tammikuussa hän kävi pari viikkoa aliupseerikoulua, joka kuitenkin keskeytettiin. Tämän jälkeen Iisalo vartioi Tampereen keskustan tehtaita.

Helmikuun puolivälissä Iisalo komennettiin matalatorjuntapesäkkeeseen Ratinaan. Se oli perustettu etelästä tulevia lentokonehyökkäyksiä torjumaan. Tamperetta pommitettiin 3.2. ja Iisalosta tuntui, että suurpommitus kohdistui juuri Ratinan torjuntapesäkkeeseen, lähimmät pommit putosivat noin kymmenen metrin päähän. Pojat selvisivät kuitenkin säikähdyksellä.

Maaliskuun alussa Länsi-Kannaksen puolustus oli murtumassa. Puolustukseen tarvittiin uusia joukkoja, etenkin Viipurinlahden ja Virolahden puolustukseen. Pentti Iisalo osallistui näihin taisteluihin vanhemman veljensä vänrikki Viljo Iisalon taistelulähettinä ja osallistui muun muassa taisteluun Kiuskerin majakkasaaresta.

Pentti Iisalo kävi aliupseerikoulun loppuun vuoden 1940 keväällä Vihdin pitäjässä, jonka jälkeen hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Lappeenrannan lähelle. Joukkue osallistui Salpalinjan rakentamiseen Saimaalta Suomenlahdelle. Ylioppilaslakkinsa Iisalo kävi hakemassa nokisessa asepuvussa.

Syksyllä Iisalo pääsi Reserviupseerikoulun kurssille 50 Niinisaloon. Hän oli 800 oppilaan kurssin kymmenenneksi paras. RUK:n jälkeen Iisalo palasi kokelaana entiseen prikaatiinsa Taipalsaareen Lappeenrannan lähelle.

Vuoden 1940 kesällä Pentin sisko Hilkka oli mennyt naimisiin metsänhoitaja Orvo Lipposen kanssa. Heille syntyi Turtolassa, nykyisessä Pellossa, vuoden 1941 huhtikuussa poika Paavo, josta myöhemmin tuli SDP:n puoluejohtaja, pääministeri ja eduskunnan puhemies.

Jalkaväkirykmentti 2:n ensimmäinen pataljoona, jota komensi kapteeni Veikko Väänänen, taisteli sunnuntaina 17.8. Tiurinkoskella Räisälästä Suvannon rannalle Kiviniemeen johtavan tien varrella. Tavoitteena oli saartaa vihollinen katkaisemalla ainoa vetäytymistie Vuoksen kapean sivuhaaran, Tiurin kapeikon, maastossa. Iisalo sai johtoonsa kärkijoukkueen, jonka tavoitteena oli räjäyttää Tiurin silta.

Konnitsajoella, noin 7 kilometriä ennen tavoitetta, joukkue joutui taisteluihin vihollispartioiden kanssa. Divisioona lähetti yöllä kärkijoukkueelle pioneeriryhmän Tiurinkosken sillan räjäyttämistä varten. Eteneminen jatkui aamuyöllä kello 2. Muutaman sadan metrin päässä Tiurinkosken sillasta Iisalon joukkue törmäsi viholliseen, jolla oli 45 millimetrin panssarintorjuntatykki. Iisalon joukkue valtasi tuliterän tykin ehjänä.

Rynnäkössä kaatui yksi suomalainen ja muutama vihollinen. Muut vastustajat pakenivat ja vetäytyvät vihollisajoneuvot ruuhkautuivat tielle. Iisalo oli saanut kahden viikon panssarintorjuntakoulutuksen. Upseerit tekivät työnjaon. Vänrikki Matti Rantasila, jääkiekkoilija Juha Rantasilan tuleva isä, huolehti vallatun taistelupesäkkeen hallussapidosta ja Iisalo ryhtyi tutustumaan tykkiin.

Vihollisen jalkaväki lähti hyökkäykseen raivatakseen tien auki. Iisalon joukkue torjui hyökkäyksen ja Iisalo sai tykin toimimaan. Hän onnistui aiheuttamaan kaaoksen maantiellä ja tuhosi myös vihollisen pst-tykin. Tulppa piti kunnes pataljoona saapui paikalle.

Kärkijoukkueen tappiot olivat kolme kaatunutta. Pataljoonasta kaatui yhdeksän ja haavoittui 27 miestä. Iisalo nimitettiin ansioistaan Mannerheim-ristin ritariksi 1.10.1941.

Vuonna 1947 Iisalo valmistui metsänhoitajaksi. Aluksi hän toimi Kuopion ja myöhemmin Lahden maanviljelysseuran asutustoimikunnan metsänhoitajana. Enso-Gutzeitin metsänhoitajaksi hän tuli vuonna 1952 ja toimi piirimetsänhoitajana ja aluejohtajana yhtiön Mikkelin metsäosastolla vuosina 1959-1979.

Mannerheim-ristin ritarien säätiön valtuuskunnassa Iisalo toimi vuosina 1965-1987, jonka jälkeen hän on istunut säätiön hallituksessa. Iisalo ylennettiin kapteeniksi 4.6.1967, puolustusvoimien lippujuhlapäivänä. Iisalo on julkaissut kirjat Tiurin tieltä Syvärille - Ritarivänrikin sota ja Ritarivänrikit.

Vuoden 2004 maaliskuussa Pentti Iisalo laski jalkaväkikenraali Adolf Ehrnroothin arkulle Mannerheim-ristin ritarien seppeleen. Kuollut 30.10.2008 Lahti.[4] Isä Taulu 19. –Puoliso Hilkka Siikanen. Naimisiin Pentti ja Hilkka menivät Marian päivänä 24.3.1945.[4]

XX Lapset
Heikki Antero Iisalo. Syntynyt 1946.[4]
Liisa Annikki Iisalo. Syntynyt 1947.[4]
Pirkko Kaarina Iisalo. Syntynyt 1950.[4]
Timo Tapio Iisalo. Syntynyt 1955.[4]
Päivi Sisko Iisalo. Syntynyt 1958.[4]
Taulu 23
(Taulusta 15)

XVI. Erik Alexander Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 14.02.1810 Lohtaja. Kuollut 14.05.1858 Helsingfors, Finland. Ammatti Lääkäri, tohtori, lapsenpäästöopin professori. NI145 Suomenkielen harrastaja, Yo. Vaasan triviaaalikoulu 22/6 1827, fil kand 17/6 1833, seppel. maisteri 21/6 1836. Lääkintähallituksen kanslisti 3/6 1835. Lääket. kand. 13/6 1836, lääket.lis. 30/4 1838, Kristiinan kaupungin lääkäri 30/6 1838.Vihitty lääket. tohtori ultimus-sijalla 18/7 1840. Kirurgian ja lapsenpäästön adjunktti yliopistossa 12/10 1842. Oliulkomaanmatkalla 1842-1843. Antoi lääkärinhoitoa sekä kätilöopetusta Helsingin yleinen sairashuoneessa (hospitaali) 1843-47. Teki ulkomaanmatkan 1846-1848. Pohjalaisen ylioppilasosakunnan kuraattori ?/5 1849-1852 loppuun. Sai professorin arvonimen 24/3 1856. Lapsenpäästöopin ja lastentautienhoidon professori 19/2 1858. Perustajajäsen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura1831. Seuran sihteeri 1844-1845. Suomen lääkärisaeuran ja 1847 Pest´in unkarilaisen luonnontutkijaseuran jäsen. Julkaisi: väitöskirjan "Iliadis Homericae prima rhapsodiafennicereddita 1832", Om behandl. af syphilis utan qvicksilver 1838, Excerebrationis fetus inpartu lex 1842" lisätietoja: Bergholm Sukukirja sivu 683.[1] Isä Taulu 15. –Puoliso 1:o 09.09.1838 Laukaa Wilhelmina Sofia Albertina Schildt. Syntynyt 05.04.1812 Laukaa. Kuollut 01.03.1849 Helsinki. Suomalaista aatelissukua.[2] ( i Wolmar Johan Schildt. Ammatti Kapteeni.[2] ä Eva Fredrika Wadenstierna.[2]) –Puoliso 2:o 05.02.1849 Helsinki Eva Wilhelmina Perander. Syntynyt 28.01.1827 Liperi. Kuollut 05.07.1853.[2] ( i Nils Johan Perander. Ammatti Liperin kirkkoherra.[2] ä Gustava Charlotta Savenius.[2])

XVII Lapset
2: Anna Ingman. Syntynyt 30.04.1851. Kuollut Dresden.[1]
2: Eva Vilhelmina Ingman. Syntynyt 22.06.1853. Kuollut 1914 Dresden. NI150 opiskeli Dresdenissä Th. von Oërin, Suchodolskin CarlBantzerin johdolla. Täydensi opintojaan Italiassa Münchenissäja Lontoossa. 1870 luvulla oleskeli joitakin vuosia kotimaassamuotokuvamaalaajana. Huonosti tilauksia, muutti sisarensaAnnan (soitonopettaja) kanssa Dresdeniin.[1]
Taulu 24
(Taulusta 15)

XVI. Anders Wilhelm Ingman. Myöh. Anders Vilhelm Johaninpoika. Syntynyt 07.07.1819 Lohtaja. Kuollut 05.09.1877 Helsinki. Ammatti Jumaluusopin professori. NI147 Antero Ingman oli jo pienenä poikana sitonut äidin esiliinankaulaansa ja noussut pöydälle saarnaamaan. Mitä hän aapiskirjastaja katekismuksesta oli oppinut, sen julisti hän tovereilleen.Kivet ja kannot olivat hänen saarnatuolinsa ja hartaallamielellä tuli lasten kuunnella. Hän paheni kovasti, jospilaa tehtiin. "Kristillisessä kalenterisa Suomen lapsille"kirjoittaa opettajatar M. Eriksson vuonna 1888 Anteron kouluajasta:"Erittäin muistan, miten opettajan silmät loistivat, kunhän kertoi eräästä pienestä pojasta, joka myös oli olluthänen oppilaansa ja josta tämä kertoo seuraavaa: "Anterooli hyvin omituinen lapsi. Ei häntä moni ymmärtänyt, muttaoikein hyvä poika hän oli. Hän oli tottelevainen, totinenja ahkera poika. Kirkossa kävi hän mielellään, sillä lapsesta saakka oli Herran huone hänelle tuttu ja rakas. Anterooli niin vakaa ja vilpitön poika, etten ole toista senlaistalasta nähnyt" Tämä sattuva kuvaus Anteron luonteesta onpääpiirteissään oikea seuraavinakin ikäkausina. AvioituessaanErika Agatan kanssa, oli Antero Wilhelm Alahärmän kappalaisen*sijainen, sittemmin jumaluusopin professori. Ylioppilas22.06.1838. Fils. kand 14.12.1842, seppel. maisteri 21.06.1844.Vihittiin papiksi 19.12.1844. ja määrättiin kappalaisensijaiseksi Alahärmään. Kirkkoherransijainen Hattulassa 14.12.1853.Armovuoden saarnaaja Messukylän kirkkoherranvirassa 21.06.1854.Ylivetelin kappalainen 11.04.1855. Nimipastori 14.11.1854.Jumaluusopin kand. 28.11.1860, lisensiaatti 27.03.1861.Määrätty 2 vuodeksi hoitamaan raamatun-selitysopin professorinvirkaa 01.09.1862 lähtien. Jumaluusopin tohtori15.05.1863. Raamatun-selitysopin professori 28.07.1864.Hämäläisen ylioppilasosakunnan inspehtori 01.09.1868 alkaen.Jumaluusopillisen tiedekunnan dekanus 28.10.1875. Stan.tähd. 3. 1. 26.04.1861, Annan 3. 1. jäsen 10.03.1869. Raamatunsuomennoksen komitean jäsen 01.04.1861; Suom. kirj. seurankielitieteellisen osaston esimies 00.03.1868. Valmisti 1856-1858Suomen pipliaseuran toimesta kielen puolesta korjatun raamatunsuomennoksen, painettu 1859. Gustaf Johansson: MuistelmiaAntero Wilhelm Ingmanin elämästä; Suomen lähetysseura Helsinki1927 (M. Strang'illa on ko. kirja) Katso: Suomen tietosanakirja;osa 3, sivu 967 (painettu 1906) Sukuviesti no 4 1993 / sivu4, jossa mainitaan Ingmanin yhteydessä Antti Isotalo. Lukuisia julkaisuja: luettelo Bergholm Sukukirjasivu 683. Lohtajalla Erkkilän läheisyydessä sijaitseeKilpimäen hiekkakumpu, josta on suurenmoinen näköala aavallemerelle. (täällä vaelteli Antero, Vatajan kummuilla usein). Leikkisästi kuvailee A. W. Ingman Lohtajan Törnuddinja hänen perheensä "ventosuomalaisuutta" KYRÖNMAA IEtelä -Pohjalaisen seurakunnan julkaisu 1912 sivu 3Anders Wilhelm Ingman on niitä kansamme uskonnollisen jakansallisen herätysajan merkkimiehiä, jonka elämäkerta vieläodottaa esittäjäänsä. Melkoinen osa hänen elämäntyöstäänkohdistui uuden suomalaisen raamatun aikaansaamiseen. * Olihan heidän joukossaan sellaisiakin merkkimiehiäkuin Ilmajoen kirkkoherra, filosofian ja jumaluusopin tohtori,lääninrovasti Karl Rudolf Forsman, mutta suuren suuri osa oli jotenkin keskinkertaisellatasolla. Niinpä Alahärmässä oli kappalaisena Thomas Calenvv. 1823-61. Hän oli syntynyt talokkaanpoikana Evijärvellä1784 ja kuoli 1861 Alahärmän kappalaisena. Vanhana miehenähän oli mennyt kouluun ja nähtävästi ilman erityisiä lahjoja.Hänen yksinkertaisuudestaan kertoivat vanhemmat papit minunollessani nuorena pappina monenlaisia hullunkurisia juttuja.Pastoraalitutkintoa ei tämä mies voinut koskaan suorittaa.Hän oli kyllä kerran ollut Turussa koettamassa, mutta kunhäneltä oli kysytty viiden Mooseksen kirjan lukumäärää,oli hän ankaran miettimisen jälkeen vastannut: »kuusi».Virkansa tehtäviä hän ei enää moneen aikaan voinut hajamielisyytensävuoksi toimittaa. Hajamielisyydessään hän oli kerran ruvennut suomalaiselle kuulijakunnalle pitämään ruotsalaistasaarnaa. Apulaisena oli hänellä kyllä jonkin aikaa AdersWilhelm Ingman, mutta kun tämä siihem aikaan harrasti vainlukujansa, ei hänenkään vaikutuksensa ollut kovin suuri. Lääninrovasti Yrjö Alanen PUUKKOJUNKKARIEN AIKA Otava/ Helsinki 1931 ANTERO WILHELM INGMAN, (kirjoittanutWiljo-Kustaa Kuuliala) -Julkaisuja: mietelmiä suomalaisistakokeistamme 1845, Hedbergska verklärans vederläggning ochEvangelii försvar 1850, Hedbergianismen I -II 1851-52,Om den föregående bättringen 1856, om det bibliska trosbegreppetoch dess historiska utveckling 1861, Om messianitetens egendomliga skaplynne i Gamla Testament 1864, Några ordtill försvar för den nyaste bibeltheologin 1860, Uppsatseri bibliskt-theologiska ämnen I-IV 1865 - 67, Raamatun selityksiä I- VII1868-76, Bibliska betraktelser I-III 1868 -77. ....... Kansalliset harrastuksensa Ingman oli perinyt lapsuutensakodista. Hänen isänsä oli aiemmin toiminut maanmittarinaruotsinkielisessä ympäristössä. Muutettuaan vanhemmitenLohtajalle, hän oli hyvin sopeutunut Pohjanmaan oloihin:"Oli muuttunut ihan suomalaiseksi mieheksi ja sillätientullut talonpoikain ystäväksi, niin että eli yhtä keskuselämääpitäjäläistensä kanssa." Samaan tapaan kertoilee poikaäidistään. Lapsuuden kodissa saadut herätteet kehittyivätsopuisasti hänen jouduttuaan kouluun Oulun kaupunkiin. KunOulu muutenkin oli puhtaasti suomalainen kaupunki, Ingmankouluvuosinaan sai sen "alkulapsellisen" aatteensa, ettäkirjakieltä kehitettäessä on keskeisin huomio kiinnitettävä rahvaan käyttämäänkielenparteen. Ylioppilasaikana nämä nuoruudessa saadutvaikutteet yhä vaurastuivat. J.W.Snellman oli tällöinjo aloittanut herätystyönsä ja J.L. Runeberg oli ryhtynytkirjalliseen toimintaansa . Elias Lönrot oli julkaissut Kalevalan. Kun sitten M.A.Castrén ensimmäisenä aloittiluentosarjansa Kalevalasta, Ingman oli mukana luennoilla.Innostuneesti hän myöhemmin kuvaili noiden aikojen pyrintöjään:" Me verevät nuorukaiset ryhdyimme nyt kaikin kynsin suomenkieleenkäsiksi. Sitä täytyi meidän miltei samalla vaivalla lukeakuin kreikan ja arabian kieliä. Mutta ei mikään 'vastamäkivaikia' meitä estänyt tämän äidinkielemme taitioon tunkemasta- meissä vaikutti kiivas suomalaisuuden kiihko ja perillepitipäästämän ´maksoi sitte mitä maksoi´." Seuraava osin lyhenneltynä: Kotoista perua olivat myös Ingmanin uskonnolliset harrastukset.Äiti oli ohjannut poikansa Jumalan tuntemiseen. Jo varhainhänelle oli kirkastunut papinkutsumus elämänsä tavoitteeksi.Yliopistossa hän joutui kosketuksiin heränneiden kanssa.Etenkin K.K.von Essenillä ja Lauri Stenbäckillä oli keskeinenasema Helsingin herännäispiireissä. Lukuaikanaan Ingman liittyi tähän toverijoukkoon. Mahdollisesti hänen morsiammensaLina Fabritius on ollut vaikuttamassa näiden suhteiden solmiamiseen. ............... Kirjoituksen viimeinen kappale: Opettajatoveriensakeskuudessa Ingman tunsi olonsa oudoksi ja yksinäiseksi:"Olen edelleen yhtä yhtä yksinäinen kuin ennenkin", hän"illemmällä ikäänsä" kirjoitti eräälle toverilleen. "Olen yhä vielä kristitty Diogenes,joka lyhdyllä etsii ihmisiä ja kristityitä ja kun en niitälöydä, täytyy minun vetäytyä itseeni. - Mutta tämä muukalaisuusajaa minua yhä enemmän tutustumaan korkeamman maailman todellisuuteen, joka on olemassa yläpuolella tätä syntistä maailmaa."Tutkistellessaan Raamattua yhdessä ystäväinsä kanssa hänsai kutsun Isän kotiin. Sinne hän oli jo kauan ikävöinyt.Hän oli kerran lausunut:"Uskon aivan varmasti taivaassaolevan soitantoa, samoin uskon siellä olevan mitä todellisintarunoutta." Lähde: AGRICOLASTA PAKKALAAN, WSOY:n kirjapaino1947.[1] Isä Taulu 15. –Puoliso 1:o 24.12.1844 Espoo Lina Sofia Amalia Fabritius. Syntynyt 08.01.1827 Kitee. Kuollut 29.06.1846 Alahärmä.[2] ( i Johan Fabritius. Arvonimi Filosofian maisteri. Ammatti Kiteeläinen tilanomistaja.[2] ä Catalina Sofia Arppe.[2]) –Puoliso 2:o 28.01.1847 Isokyrö Erika Agatha Hällfors. Syntynyt 18.05.1828 Somero. Kuollut 09.07.1857 Yliveteli. Kirjoilla Turun ruotsal. seurakunnassa.[2] ( i Carl Erik Hällfors. Ammatti Isonkyrön kirkkoherra.[2] ä Wendla Carolina Fleege.[2]) –Puoliso 3:o 31.10.1858 Emilia Fredrika Wilhelmina Palmroth. Syntynyt 17.07.1834 Ruovesi. Kuollut 11.05.1906 Helsinki.[2] ( i Carl Fredrik Palmroth. Ammatti Ilmajoen nimismies.[2] ä Wilhelmina Forselius.[2])

XVII Lapset
2: Junia Ingman. Syntynyt 28.08.1848 Soinni ?. Kuollut Ammatti Opettajatar Helsingin käsityökoulussa syks. 1881 alkaen.[1]
2: Anna Ingman. Syntynyt 28.01.1850 Soinni ?. Kuollut 1917 Helsinki. Ammatti Soitannon opettajatar. NI123 Musiikin opettaja Helsingissä.[1]
2: Elina Helena Ingman. Myöh. (Lina). Syntynyt 11.09.1851 Soinni ?. Kuollut Ammatti Opettajatar suomalaisessa tyttökoulussa syksystä 1877 alk. NI124 "Lina" Ingman oli käynnyt Tammisaaren naisseminaarin.Tuli opettajattareksi Helsigin suomalaiseen tyttökoluun,josta toimesta erosi keväällä 1916, toimien sittemmin edelleentuntiopettajana samassa koulussa.[1]
2: Mårten Filip Ingman. Myöh. (Martin). Syntynyt 12.04.1854 Alahärmä ?. Kuollut 10.06.1856.[1]
2: Aina Sofia Ingman. Syntynyt 26.03.1857 Soinni ?. Kuollut Ammatti Opettajatar. NI125 Aina Ingman oli ensin yksityisopettajatar, ja toimi vuosikymmenienkuluessa Helsingissä suomalaisessa valmistavassa koulussa,jossa toimessa vieläkin on. (1927 / kirjasta: MuistelmiaAntero Wilhelm Ingman elämästa / Gustaf Johansson).[1]
Taulu 25
(Taulusta 14)

XV. Anna Kristiina Ingman. Syntynyt 1784 Pohjan pitäjä. Kuollut 22.05.1851 Lappajärvi.[1] Isä Taulu 14. –Puoliso Anders Gustaf Vallén. Syntynyt 06.10.1788 Lohtaja ?. Kuollut 02.09.1847 Lappajärvi. Ammatti Nimismies. Nimismies Lohtaja, 1818 Lappajärvellä. Vihitty: 04.01.1818 Lohtaja. I ett 22.4.1817 daterat avgångsbetyg från Nummis till Lochteå kallas han vice länsman. I Lochteå bodde han på Erikkälä i Lochteå by och kallades då kronolänsman men flyttade redan följande år till Lappajärvi där han var expeditionsfogde och kronolänsman. Död i Lappajärvi på Annala gård i Tarvola by 2.9.1847. ( i Johan Anders Valén. Syntynyt 24.11.1754 Kovela hemman. Ammatti Vice länsman. ä Anna Maria Jordström. Syntynyt 1752.)

XVI Lapset
Gustaf Wilhelm Vallén. Syntynyt 20.08.1818 Lappajärvi. Kuollut 29.04.1819.
August Fredrik Vallén. Syntynyt 04.08.1821 Lappajärvi. Kuollut 10.11.1874 Lappajärvi. Ammatti Sockenskrivare. Sockenskrivare i Lappajärvi. Perhesuhteet: Ogift, bodde tillsammans med sin kusin Sophia Wilhelmina Tolpo f. 1815 och sin moster Hedwig Maria Ingman f . 1794 på Tarvola Annala N:r 3 i Lappajärvi.
Christina Sofia Charlotta Vallén. Syntynyt 08.05.1824 Lappajärvi. Kuollut 04.07.1825 Lappajärvi.
Taulu 26
(Taulusta 14)

XV. Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari. Maanmittausauskultantti 09.08.1804. Varamaanmittari 24.03.1813. Komm. maanmittari Vaasan läänissä 25.03.1816. Komisionimaanmittari sanotussa läänissä. Asui Alavudella. Haudattu Alavus, hautakivi on olemassa.[1] Isä Taulu 14. –Puoliso Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. ( i Anders Grönlund. Syntynyt 29.11.1754 Pirkkala. Ammatti Kirkkoherra (Kuortane). ä Kristina Elisabet Asp. Syntynyt 15.02.1763 Teisko.)

XVI Lapset
Anders Henrik Ingman. Syntynyt 10.10.1812 Alajärvi. Kuollut 03.04.1856 Soini. Ammatti Pappi. Taulu 27.[2]
Berndt Enoch Haraldinpoika Ingman. Myöh. Enok. Syntynyt 12.09.1814 Alajärvi, Paavolan Talossa. Kuollut 14.03.1879 Kalajoki. Ammatti Kirkkoherra, Kalajoki 1867. Taulu 28.[1]
Herman Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 10.06.1816 Alavus. Kuollut 28.02.1875 Oulu, haudattu Ii. Ammatti Kirkkoherra Sodankylässä. Taulu 29.[1]
Lovisa Ingman. Syntynyt 15.02.1818. Kuollut 26.11.1888.[1]
Reinhold Ingman. Syntynyt 1822. Kuollut pienenä. Haudattu samaan hautaan vahempiensa kanssa Alavudella.[1]
Ebba Elisabet Ingman. Syntynyt 14.07.1824. Kuollut 27.05.1868 Ruokolahti.[1]
Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra. Taulu 37.[1]
Taulu 27
(Taulusta 26)

XVI. Anders Henrik Ingman. Syntynyt 10.10.1812 Alajärvi. Kuollut 03.04.1856 Soini. Ammatti Pappi. Ylioppilas Helsingissä (pohj.) 1830. Suoritti teologisen tutkinnon 1835. Vihittiin papiksi s.v. Soinin saarnaaja 1842. Varapastorin arvo 1853. Nimitettiin Oulaisten kappalaiseksi 1854, mutta ennen virkaan astumista kuoli Soinissa 3. huhtikuuta 1856.[2] Isä Taulu 26. –Puoliso Emilia Ulrika Johan-Henrikintytär Levan. Syntynyt 22.08.1813 Snappertuna. Kuollut 24.08.1896 Soini.[2]

XVII Lapset
Emelie Charlotte Ingman. Myöh. Emilia Charlotta. Syntynyt 19.08.1847 Soini. Kuollut 27.09.1857 Soini.[1]
Taulu 28
(Taulusta 26)

XVI. Berndt Enoch Haraldinpoika Ingman. Myöh. Enok. Syntynyt 12.09.1814 Alajärvi, Paavolan Talossa. Kuollut 14.03.1879 Kalajoki. Ammatti Kirkkoherra, Kalajoki 1867. NI126 Elämänkerrallisia tietoja: Vaasan kouluun 1832. Ylioppilas Helsingissä 06.10.1834. Vihittin papiksi 15.12.1837 ja märäättiin kappalaisen apulaiseksi Lapualle. Pedagogin sijainen Tampereella 1838-39. Kappalaisen sijainen Rautiossa 17.12.1840 - 17.03.1841. Kappalaisenapulainen Ala-Torniossa. Vaasan Bell-Lancasten koulun opettaja 13.09.1843, vaan ei ennättänyt siihen virkaan astua. Oulunsalon kappalainen 05.11.1845. Nimipastori 21.12.1853. Oulun kappalainen 15.03.1854. Kalajoen kirkkoherra 26.09.1867, astui virkaan 01.05.1869. Kalajoen provasti. Lääninprovasti 14.10.1870. Puoliso: Torniossa 25.09.1842 varamaanmittari Henrik Johan Hast'in (1841) leski Matilda Elisabet Cajanus s. 24.11.1811, Tornion pormestarin Efraim Cajanus'en ja Kristina Elisabet Uhlbrandt'in tytär. Bergholm; Sukukirja ilmoittaa syntymisajaksi 14/9 1814. Katso: Frosterus Sofia, s.13.04.1777 (ei tainnut olla kovinkaan inhimillinen pappi).[1] Isä Taulu 26. –Puoliso 25.09.1842 Tornio Mathilda Elisabet Efraimintytär Cajanus. Syntynyt 24.02.1811 Tornio. Kuollut 07.11.1875 Kalajoki.[2] ( i Efraim Israelinpoika Cajanus. Syntynyt 16.05.1772 Lohtaja (todennäk.). Kuollut 01.05.1812 Pyhäjoki. Ammatti Pormestari.[2] ä Christina Elisabet Uhlbrandt. Syntynyt 28.03.1780 Oulu. Kuollut 22.04.1850 Tornio.[2] äi Lars Herman Uhlbrandt. Ammatti Oulun läänin 2. lääninmaanmittari.[2] ää Christina Brunell.[2])

XVII Lapset
Bernhardina Mathilda Ingman. Myöh. Mathilda Saxbäck. Syntynyt 05.01.1844 Oulunsalo. Kuollut 04.01.1885 Oulu.[1] –Puoliso 06.06.1866 Oulu Johan Gustaf Albert Gustaf-Adolfinpoika Saxbäck. Syntynyt 17.06.1834 Hattula. Kuollut 04.11.1904 Leppävirta. Ammatti Hist.-fil. maisteri. Ylioppilas Helsingissä (pohj.) 1855. Hist.-fil. kandidaatti 1860. Hist.-fil. maisteri s.v. Pedagogian kandidaatti 1861. Elementarläroverket, vuodesta 1874 Svenska lyceet i Uleåborg-koulun suomen- ja ruotsinkielen kollega 1865.[2] ( i Gustaf Adolf Saxbäck.[2] ä Eva Sofia Levan.[2])
Herman Enoch Ingman. Syntynyt 11.07.1845 Oulunsalo. Kuollut 15.10.1845 Oulunsalo.[1]
Berndt Gustaf Ingman. Myöh. Pentti Kustaa. Syntynyt 29.08.1846 Oulunsalo. Kuollut 18.04.1902 Raahe. Ammatti Hovioikeuden auskultantti; nimituomari. NI128 Ylioppilas 09.10.1865. Suoritti tuomarintutkinnon 1871. Varatuomari 1874. Vaasan hovioikeuden auskultantti 10.06.1871. Nimituomari 17.12.1874. Oulun läänin 2. kutsuntapiirin sihteeri jouluk. 1886.[1]
Alfred Efraim Berndt-Enochinpoika Ingman. Syntynyt 19.01.1848 Oulunsalo. Kuollut 01.01.1891 ??. Ammatti Merikapteeni. NI129 Muutti Oulusta Raaheen 1874. Matkusti ulkomaille ja katosituntemattomiin kohtaloihin.[1]
Harald Otto Ingman. Syntynyt 14.04.1849 Oulunsalo. Kuollut 11.06.1857 Oulu.[1]
Naema Sofia Berndt-Enochintytär Ingman. Syntynyt 22.05.1850 Oulunsalo. Kuollut 26.10.1876 Sotkamo.[2] –Puoliso 23.08.1873 Axel Anders Isak Ticcander. Syntynyt 24.09.1834 Vaasa. Kuollut 14.07.1890 Vaasa. Ammatti Sotkamon kappalainen.[2] ( i Johan Ticcander. Syntynyt 01.02.1794 Sysmä. Kuollut 12.06.1859 Jyväskylä. Ammatti Tuomari.[2] ii Johan Ticcander. Ammatti Sysmän kappalainen. Ammatti Varapastori.[2] Maria Christina Wallgren.[2] ä Elisabet Isakintytär Carström. Syntynyt 15.07.1815 Oulu. Kuollut 30.03.1897 Jyväskylä.[2])
Hanna Elisabet Berndt-Enochintytär Ingman. Syntynyt 12.01.1852 Oulunsalo. Kuollut [2]
Selma Catharina Berndt-Enochintytär Ingman. Myöh. Katarina Palmqvist. Syntynyt 14.08.1853 Oulunsalo. Kuollut [2] –Puoliso 05.04.1881 Gustaf August Palmqvist. Syntynyt 03.06.1846 Oulu. Kuollut 03.10.1906 Jyväskylä. Ammatti Henkikirjoittaja. Ammatti Kuvernementinsihteeri. Laukaan kihlakunnan henkikirjoittaja, kuvernementinsihteeri.[2] ( i Gustaf Palmqvist. Ammatti Räätälimestari.[2] ä Christina Sofia Piponius.[2])
Taulu 29
(Taulusta 26)

XVI. Herman Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 10.06.1816 Alavus. Kuollut 28.02.1875 Oulu, haudattu Ii. Ammatti Kirkkoherra Sodankylässä.[1] Isä Taulu 26. –Puoliso Emma Maria L. Qvickström. Syntynyt 11.02.1824 Ii. Kuollut 03.11.1912 Sortavala. Haudattu Sortavala. ( i Abel Qvickström. Syntynyt 17.04.1796 Vaasa. Ammatti Henkikirjoittaja. ä Maria Vilhelmina Ottelin. Syntynyt 26.05.1802 Ii.[1])

XVII Lapset
Hugo Anselm Ingman. Syntynyt 20.07.1852 Revolahti. Kuollut 10.02.1912 Raahe. Ammatti Fil. kand. Ammatti Opettaja. Ammatti Rehtori. Taulu 30.[1]
Jenny Emilia Ingman. Syntynyt 13.06.1854 Revolahti. Kuollut 05.03.1921 Sortavala. Ammatti Opettajatar. Ammatti Diakonissa. Haudattu Sortavala. Johtajatar Oulun yksityisessä tyttökoulussa 1879. Läpikäynyt Oulun tyttökoulun ja 1874-1878 Jyväskylän seminaarin. Oulun suom. yksityistyttökoulun johtajatar 1879 - 1882. Suomenkielen opettajatar Sortavalan seminaarissa 1883. Johtaa sen ohessa Sortavalan dakonissakotia v:sta 1894. Julkaissut joukon uskonnollisia sekä raittius- ja diakonissa-asioita koskevia kirjasia ja kirjoituksia. Muodosti 1879 opettajakunnan yksinään Oulun "Tipalassa" Oulun ruotsal. tyttökoulu 1870. Päästötodistus Jyväskylän seminaarista 1878., Tutkintoja suomenk., kasvatusop., dogmat. ja siveysopissa. Opettajana Janakkalan Tarinmaan kansak. 1878-81., Oulun tyttökoulun johtajatar 1879-82., Sortavalan semin. suomenkielen opettaja 1882-98., Sortavalan diakonissalaitoksen johtajatar 1894-1921., Julk.: Tervehdys Sortavalan diakonissalaitoksesta y.m. hengellisiä, pyhäkoulu-, raittiuskirjasia ja kirjoituksia. Opintomatka 1887 Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Ruotsiin., 1893 Saksaan, Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan., Lähde: Jyväskylän seminaari 1863-1937 Muistojulkaisu., Toimittaneet J.M. Mikkola * Artturi Leinonen * Sulo Rekola., Osakeyhtiö Valistus Helsinki., Painettu 1937 Raittiuskansan kirjapaino Oy Helsinki.[1]
Maria Elisabeth Ingman. Syntynyt 05.06.1856 Revolahti. Kuollut 28.12.1923 Helsinki. Ammatti Koulun johtajatar. Haudattu Sortavala. Läpikäynyt Oulun tyttökoulun ja Helsingin ruotsalaisen jatko-opiston. Johtajatar Kristiinan kaupungin tyttökoulussa 1877, Kuopiossa yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa 1880 ja edelleen sikäläisen valtion suomalaisen tyttökoulun johtajatar 1887.[1]
Alma Vilhelmina Ingman. Syntynyt 04.07.1858 Revolahti. Kuollut 04.11.1882 Oulu. Ammatti Pianonsoiton opettajatar. Hauta Iissä. Kuoli naimattomana.[1]
Rosa Matilda Ingman. Syntynyt 16.05.1861 Kärsämäki. Ammatti Opettajatar. Ammatti Diakonissa.[1]
Naemi Lovisa Ingman. Syntynyt 18.07.1863 Sodankylä. Kuollut 07.04.1935 Helsinki. Ammatti Rehtori. Haudattu Sortavala. Rehtori Vaasan yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa.[1]
Herman Santeri Ivalo. Syntynyt 09.06.1866 Sodankylä. Kuollut 25.01.1937 Helsinki. Ammatti Fil. tri. Taulu 31.
Taulu 30
(Taulusta 29)

XVII. Hugo Anselm Ingman. Syntynyt 20.07.1852 Revolahti. Kuollut 10.02.1912 Raahe. Ammatti Fil. kand. Ammatti Opettaja. Ammatti Rehtori. Haudattu Raahe. Yliopppilas Pohj. 1870 Oulun alkeisopistosta. Fil kand. 23/12 1878 (hist. kielit. osastossa). Historian ja maantiedon virkaa tekevä kollega (opettaja) Porvoon lyseossa 15/1-15/10 1879. Auskulteerannut Hämeenlinnan normaalilyseossa 1879 ja 1880. Historian, maantiedon ja kotimaisten kielten virkaa tekevä kollega Kristiinan kaupungin reaalikoulussa 1880-1881, samojen aineitten opettaja v. t. kollega Raahen alkeiskoulussa1/9 1884 samalla v. t. rehtori. Kollega uskonopissa sekä suomen ja ruotsin kielissä main. koulussa 1/2 1886. Vakin. rehtori 29/5 1890. Kansakoulujen tarkastaja Raahessa 1/1 1885 alkaen. "Ilmarisen" aputoimittaja 1881-1884. Stan. tähd. 3. l. rit. 14/4 1895. Vihitty: 14.08.1889 Oulu.[1] Isä Taulu 29. –Puoliso Berta Henriette Liljeblom. Syntynyt 04.05.1866 Oulu?. Kuollut 29.12.1951. Vihitty: 14.08.1889 Oulu. ( i Toussaint Wilhelm Liljeblom. Syntynyt 24.07.1832 Oulu. Ammatti Kauppias. Ammatti Laivanvarustaja. ä Henriette Sigfridintytär Tornberg. Syntynyt 05.01.1836 Oulu. Ammatti Opettaja.)

XVIII Lapset
Hilma Hugontytär Ingman. Syntynyt 24.11.1892 Pyhäjoki. Ammatti Kirjanpitäjä.[1] –Puoliso Akseli Johannes Alanko. Syntynyt 10.02.1888 Alavus. Kuollut 20.02.1947. Vihitty: 24.12.1925.
Taulu 31
(Taulusta 29)

XVII. Herman Santeri Ivalo. Syntynyt 09.06.1866 Sodankylä. Kuollut 25.01.1937 Helsinki. Ammatti Fil. tri. SANTERI IVALO (alkuaan Ingman) syntynyt Sodankylässä papin poikana. Yliopp. Oulun lyseosta 1885. fil.k 89. Lisensiaatti 1894, maisteri ja tohtori samana vuonna.Sodankylän jälkeen asui Kuusamossa ja kävi koulua Oulussa isän kuoltua. Vuoteen 1907 Ingman. Sitten Ivalo. Pojan ollessa vielä lapsi, perhe muutti Kuusamoon ja sieltä isän kuoltua Ouluun, missä Santeri kävi koulua. Yliopistossa hän antautui erityisesti historian opintoihin. Ivalo asui elämänsä loppuun asti Helsingissä, missä suoritti pitkän päivätyön sekä sanomalehtimiehenä että kirjailijana. Ivalo oli Päivälehden miehiä sen perustamisesta lähtien ja hän ryhtyi kokeilemaan myös kaunokirjallista työtä realistisena nykyajan kuvaajana. 1890 luvun alkupuolella hän kirjoitti koko joukon sivistyneistön kuvauksia, kertomuksia, muistelmia ja pakinoita. 1890 luvun romanttinen virtaus vei kuitenkin myös Ivalon mukanaan ja hän siirtyi historiallisen romaanin ja kertomuksen alalle. Topeliuksen esimerkkiä seuraten hän ryhtyi valottamaan historiamme etäisiä aikakausia ja entisiä oloja, mihin hänellä historiantutkijana oli tavallista paremmat edellytykset. "Juho Vessainen" (1894) on ensimmäinen Ivalon historiallinen romaani ja samalla parhaita hänen myöhemmin niin laajaksi paisuneesta teossarjastaan. Se kuvailee pohjoispohjalaisten ja vienankarjalaisten toistensa alueille tekemiä julmia hävitysretkiä 1500-luvun lopulla. Se noudattaa Ivalon omaksumaa asiallista kertomatapaa ja se on rakenteeltaan hallittu, siinä draamallisia nousuja, vauhtia ja jännitystä. Hänen myöhemmistä, usein melko laajoista romaaneistaan mainittakoon: - Erämaan taistelu - Viipurin pamaus - Pietari Särkilahti - Kuningas Suomessa - Erämaan nuijamiehet - Vanhan partiomiehen unelma - Kreivin aikaan Ivalo käsittelee teoksissaan maamme vaiheita keskiajan alkupuolelta aina 1600-luvun puoliväliin asti, ja eräitä romaaneitaan hän on liittänyt yhteen seuraamalla saman suvun kohtaloita miespolvien vaihtuessa. Hän perustaa kuvauksensa historiantutkimuksen pohjalle, ja niissä vallitsee realistinen asiallinen henki: hän ei ihannoi eikä suurentele sankareitaan. Mielenkiinnon virittämiseksi hän sovittelee taistelujen lomaan idyllisiä kuvauksia, pikku lemmentarinoita ja hiukan huumoria. Kuvattavina ovat kaikki kansankerrokset, mutta lähinnä talonpojat ja papit näyttävät saaneen osakseen kirjailijan myötätunnon. Heidän tervettä elinvoimaansa, heidän sitkeätä uurastustaan, heidän toiveitaan ja pettymyksiään on seurattu erittäin lämpimästi. Vaikka Ivalon luonteenkuvaus jää useasti vain ääriviivoin piirretyksi ja hänen tyylinsä jonkin verran värittömäksi, on hänen teostensa ansiona havainnolinen todellisuudentuntu ja vankka perisuomalaista kuntoa korostava ote. Hän sai aikanaan runsaasti tunnustusta ja lukijoita, varsinkin nuorison keskuudesta ja hänen teoksensa ovat herättäneet isänmaallista mieltä sekä kiintymystä kansamme menneisyyteeen. Hänen työtään ovat useat myöhemmät kirjailijat jatkaneet. Kustaa Vilkuna ( 1879-1922 ) on yhdessä Ivalon kanssa julkaissut kertomussarjan "Suomalaisia sankareita", joka on ollut varsinkin poikien mieliluettavaa. Vilkunan historiallinen romaani "Viimeiset luostariasukkaat" liitty Naantalin luostarin vaiheisiin. ( kirjasta SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN HISTORIAA ; Haila-Heikkilä OTAVA vuonna 1947 ) ************ Santeri Ivalo - joka oli filosofian tohtori - perusti yhdessä Eero E. Erkon kanssa päivälehden v 1889 ja toimi sitten elämänsä loppuun asti Helsingin Sanomien toimittajana. Hän oli luonteeltaan sopuisa ja hiljainen sekä lapsirakas. Myöhempinä vuosinaan hän alkoi kuitenkin muuttua ärtyisäksi, kenties sydänvikansa takia, mutta pohjimmiltaan hän oli kieltämättä hyvä ihminen. (kirjasta VANAVEDESSÄ; sivu 23. Mielikki Ivalo) Siinä kun Erkko kirjoitteli pääkirjoituksia, tuli Santeri Ingman´nista (Ivalo) Päivälehden kakkosmies. Ivalo teki kaikkea, myöhemmin hän keskittyi artikkelin kirjoittamiseen. HS. 09.10.99. Isä Taulu 29. –Puoliso Ellinor Wikström. Syntynyt 30.03.1875 Jyväskylä. Kuollut 25.10.1957 Helsinki. Marian sairaala. Vihitty: 1898 . Ellinor kävi ensin tyttökoulun jatko-opiston 1896 sekä Taideteollisuuskeskuskoulun 1906. Hän teki opintomatkoja mm. Italiaan ja Tanskaan. Ellinor oli vilkas ja energinen ja kaikesta innostunut. Hän seurasi loppuun saakka tarkasti mm. poliittisia tapahtumia, kertoili ahkerasti vitsejä, valokuvaili, ahersi keitiöpuutarhassaan Kirkonummella, matkusteli, keräili kaikenlaista, kuten Asko sanoi, jopa vanhoja almanakan lehtiäkin - ja hänellä oli suuri ystäväpiiri. Mutta hän oli dominoiva ja joskus äkkipikainenkin, toisaalta hyvä ja auttavainen "mummu". Tosin koti ja lapset jäivät apulaisten hoitoon, koska Ellinor aina oli menossa. (kirjasta VANAVEDESSÄ; sivu 24. Mielikki Ivalo). [1] ( i Karl Wilhelm Viktor Wickström. Ammatti Kauppias.[1] ä Hjelmina Eugenia Sofia Koskelin.)

XVIII Lapset
Sampsa Pellervoinen Ivalo. Syntynyt 03.11.1899 Helsinki. Kuollut 04.02.1905 Helsinki.[1]
Asko Päiviö Ivalo. Syntynyt 24.06.1901 Helsinki. Kuollut 02.11.1968. Ammatti Suurlähettiläs. Taulu 32.[1]
Siljo Ivalo. Syntynyt 08.07.1904 Sortavala. Kuollut 28.01.1976. Taulu 36.[1]
Taina Ellinor Ivalo. Syntynyt 03.09.1905 Helsinki. Kuollut 04.06.1954. Ammatti Lääkäri. Kuolinsyy: Myrkkystruuma; jäykkäkoristus.[1] –Puoliso Harry Osvald Werner Osvaldinpoika Streng. Syntynyt 13.06.1906 Helsinki. ( i Verner Osvald Anton Olofinpoika Streng. Syntynyt 06.02.1872 Heinola. Ammatti Professori. Ammatti Arkkiatri. ä Helena Emilia Carl Gottfridintytär Brotherus. Syntynyt 03.10.1879 Hamina. Ammatti Opettaja.)
Taulu 32
(Taulusta 31)

XVIII. Asko Päiviö Ivalo. Syntynyt 24.06.1901 Helsinki. Kuollut 02.11.1968. Ammatti Suurlähettiläs. Suurlähettiläs Asko Ivalo oli ulkoministeriön palveluksessa vuodesta 1926. Hän toimi diplomaattitehtävissä mm. Tallinnassa, Tukholmassa, Moskovassa, Turkissa, Bulgaariassa, Jugoslaaviassa, Pariisissa, Haagissa, Ankarassa, Teheranissa, Karachissa, Roomassa ja New Delhissä. Asko Ivalon muistelmat on kirjoittanut Mielikki Ivalo: Vanavedessä. ****** Asko oli hiljainen, kotona ei suuria puhunut, mutta seurassa hän oli hyvin pidetty vitsikkyytensä vuoksi. Hän oli pohjaltaan tavattoman hyvä, mutta samalla äkkipikainen ja lasten kasvatuksen suhteen epäjohdonmukainen, josta minulle aiheutui paljon vaikeuksia. Käytännöllisiä taipumuksia hänellä ei ollut juuri ensinkään - tuli isäänsä, sillä Ellinor taas oli hyvinkin käytännöllinen, Santeri ei. Asko oli myös päättäväinen, joten minulla ei ollut paljon sanomista kotioloissakaan. Raha-asioita Asko ei hoitanut, ne hoidin minä. Hän oli, kuten isänsäkin, tuhlaavainen, minä säästäväinen. Mielikki Ivalo; Kirjasta VANAVEDESSÄ, sivu24. [1] Isä Taulu 31. –Puoliso Mielikki Wikström. Syntynyt 21.09.1907 Sääksmäki. Kuollut 20.03.1995 Marbella, Espanja. Ammatti Joogaopettajatar. Ammatti Kirjailijatar. Kummitäti: Maija Nyman. Vihkimisen 1927toimitti Heikki Linnove, Mielikin sisaren Anna-Liisan ja hänen miehensä ins. kommodori Ilmari Rewellin kodissa Nikolainkadun (Snellmaninkadun) 27:ssä. Serkku: Lausannessa: André Berdez oli Kansainvälisen Punaisen Ristin palveluksessa, vaimo venäläinen Tatjana. [1] ( i Emil Erik Wikström. Syntynyt 13.04.1864 Turku. Ammatti Taiteilija/Professori.[1] ii Johan Erik Wikström. Syntynyt 1834. Kuollut 1868. Ammatti Urakoitsija. Ammatti Talonomistaja.[1] Gustava Samuelintytär Linnamäki. Syntynyt 1832 Nousiainen (?). Kuollut 1919. ä Alice Henrietta Högström. Syntynyt 1863 Helsinki.)

XIX Lapset
Irmeli Alice Ellinor Ivalo-Sjölie. Syntynyt 03.05.1929 Helsinki. Ammatti Kemisti/Homeopaatti. Taulu 33.[1]
Veikko Erkki Santeri Ivalo. Syntynyt 03.10.1932 Helsinki. Kuollut 12.10.1973. Ammatti Elektroinsinööri.[1]
Aila Mielikki Aydin Ivalo. Syntynyt 14.08.1937 Istanbul. Kuollut 23.05.1972 Chicago, USA.[1]
Taulu 33
(Taulusta 32)

XIX. Irmeli Alice Ellinor Ivalo-Sjölie. Syntynyt 03.05.1929 Helsinki. Ammatti Kemisti/Homeopaatti.[1] Isä Taulu 32. –Puoliso Eduardo Jr. da Silva Prado. Syntynyt 07.04.1926 Sao Paolo, Brasilia. Sao Paulossa on Eduardo Pradon mukaan nimetty katu.

XX Lapset
Eduardo da Silva Prado. Syntynyt 10.02.1953. Taulu 34.
Marcus da Silva Prado. Syntynyt 05.04.1956 Brasilia. Kuollut 21.05.1992. –Puoliso Anna Anton Giovanni.
Marianne da Silva Prado. Syntynyt 18.03.1959 Sao Paolo, Brasilia. Taulu 35.
Taulu 34
(Taulusta 33)

XX. Eduardo da Silva Prado. Syntynyt 10.02.1953. Äiti Taulu 33. –Puoliso Ana Lucia Margutti. Syntynyt 10.05.1962 Brasilia.

XXI Lapset
Luis Eduardo da Silva Prado. Syntynyt 06.05.1982.
Veridiana da Silva Prado. Syntynyt 24.04.1984 Brasilia.
Luciano da Silva Prado. Syntynyt 20.06.1987 Brasilia.
Taulu 35
(Taulusta 33)

XX. Marianne da Silva Prado. Syntynyt 18.03.1959 Sao Paolo, Brasilia. Äiti Taulu 33. –Puoliso 1:o Luca Mifano. Syntynyt 26.06.1955 Brasilia.[1] –Puoliso 2:o Pertti da Silva Prado (puoliso). Vihitty: 20.04.1997 Brasilia.

XXI Lapset
1: Beatriz Mifano. Syntynyt 28.10.1983 Sao Paolo(?), Brasilia.[1]
1: Rafael Mifano. Syntynyt 05.09.1986 Sao Paolo(?), Brasilia.[1]
Taulu 36
(Taulusta 31)

XVIII. Siljo Ivalo. Syntynyt 08.07.1904 Sortavala. Kuollut 28.01.1976. Helsingin suomalainen tyttölyseo VII lk. 1920. Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1920-22. Porvoon Naisopistossa II. Opiskellut Carl Wilhelmsonin Maalauskoulussa Tukholmassa 1923-24. Tukholman kuninkaalisessa taideakatemiassa 1924-26. André d Hotén johdolla Pariisissa 1927. Asunut Buenos Airesissa 1929. Rio de Janeiro 30-32. Oslossa 1931-33. Ote MIELIKKI IVALON kirjasta: Vanavedessä / sivu 154. Siljon häät: "Helmikuun 3. päivänä vihittiin Askon sisar Siljo Aarne Sohlmanin veljen Risto Solangon kanssa. Tästä aiheutui Ivaloille paljon touhua, eivätkä Temppelikadun tietotoimiston kirjeet paljon muuta sisältäneetkän. Oli komeat kuuliaiskutsut, Siljo oli hukkua kukkiin ja lahjoihin. Oli kirkkovihkiäiset katolisessa kirkossa nimenomaan Santeri-isän tahdosta. Sen jälkeen päivälliset, joille Ellinorin tilauksesta toimme kaviaaria. Meidät kutsuttiin häihin ja Santeri maksoi matkankin. Asuimme hotelli Hansassa. Vanhempani olivat myös saaneet kutsun, joka kuitenkin oli osoitettu vain prof. Emil Wikströmille. Rouva oli unohtunut pois ja siitä mamma oli ihmeissään, mutta kirjoitti minulle aikovansa kuitenkin tulla. Matka kotimaahan (Moskovasta) oli meille tietenkin tervetullutta vaihtelua, mutta lukija voi ymmärtää miltä minusta siellä kirkossa tuntui. Minä, joka niin hartaasti olin toivonut kirkovihkiäisiä, olin siellä nyt vain statistina mukana. Siljon vanhemmat olivat läsnä tyttärensä häissä, minun eivät; sydämeni oli haljeta katkeruudesta.".[1] Isä Taulu 31. –Puoliso 03.03.1929 Risto Solanko (ent. Sohlman). Syntynyt 28.07.1901 Tampere. Kuollut 07.05.1980. [5] ( i Klas Viktor Sohlman. Syntynyt 15.03.1865.[5] ä Ebba Sofia Wester. Syntynyt 03.12.1874 Tukholma.)

XIX Lapset
Siljo Ritva Ebba Ellinor Solanko. Syntynyt 07.08.1930 Rio de Janeiro. Kuollut 29.06.1931 Rio de Janeiro.[5]
Eeva Sinikka Solanko. Syntynyt 24.02.1932 Helsinki. Kuollut 19.02.1980.[5]
Klaus Risto Santeri Solanko. Syntynyt 19.10.1935 Helsinki. Ammatti Arkkitehti.[5]
Taulu 37
(Taulusta 26)

XVI. Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra. NI27 Kävi koulunsa (aloitti 1828) Vaasassa ja tuli ylioppilaaksi 14/6 1837. Pedagogin sijainen Tamperella 1840. Sai todistuksen yliopistosta joulukuussa 1841 ja pappisvihkimyksen joulukuussa??/12 /1842. Tämän jälkeen hän toimi kirkollisissa viroissaympäri Pohjanmaata. Kappalainen Kyläkarvialla. Varapastori 1857. Nimitettiin Teuvan kirkkoherraksi toukokuussa 1868.Vaimon Klara Alexandra Alceniuksen* isä oli ollut hänen esimiehenään Lapualla. Wilhelm Ingman'in avioliitosta syntyi ennen vaimon kuolemaa kolme poikaa ja yksi tytär. Perheenäidin kuoleman jälkeisiä taloudellisia ja muita vaikeuksia kuvastaa, että kihlakunnanoikeus määräsi lapset toisten holhottavaksi yli puoleksi vuodeksi. Wilhelm Ingman oli vain 15 kuukautta leskenä; maaliskuussa 1857 hän meni naimisiin häntä 11 vuotta nuoremman Emma Ottilia Schalinin kanssa, jonka isä oli Tervajärven kappalainen. Schalinien suku oli vanhaRuotsista tullut pappissuku, jonka ensimmäinen tunnettu kantaisä oli talonpoika PETRUS Helsinglandista 1500 luvulta. * Minulla on Alceniuksen kirja: Gottfr. Buchners "Realoch Verbal CONCORDANS", Tryckt hos LORENTZ LUDWIG GREEFING 1754 Stockholm. Kirja on ollut Wilhelmin jälkeen hänen pojallaan Alfred Emil Ingman´illa (minun isän äidin isällä) Wilhelm ja Emma Ingman toimivat aluksi Karviassa, jossa syntyi isän viides ja uuden äidin ensimmäinen lapsi Emil Julius. Tämä kuoli kolmikuukautisena. Marraskuussa 1859 Wilhelm Ingman nimitettin Purmoon, jonne perhe muutti. Aika, jolloin Wilhelm Ingman pääsi kirkkoherrana uransa lakipisteeseen, ei ollut otollinen perheen eikä Suomen kannalta. Vuosista 1867-1868 muodostui poikkeuksellisten sääolojen vuoksi suuret nälkävuodet. Sadot jäivät alle puoleen normaalista, ja nälkään ja tauteihin arvioitiin kuolleen yli 100 000 ihmistä. Huono aika ilmeni myös Wilhelm Ingmanin vaikeuksina saada purmolaisilta virkaansa kuuluneita veroja. Paitsi oman perheen osalta, nälänhädän aika oli papille muutenkin henkisesti vaikeaa, kun köyhille olisi pitänyt saada apua. Helmikuussa 1868 pastori oli ollut hyvin työlääntynyt purmolaisiin: "Ja nyt työntekijät pitävät taas vanhaa virttään: *kuolla nälkään*. Mutta minä en aio vaatia enempää määrärahoja heille, nähkööt nälkää, kiittämättömät käet". Wilhelm Ingmanin kirjoittama lause saattaa tuntua kovalta. Sen kirjoittajakaan ei kuitenkaan ollut pääsyt puutteesta helpolla ja Ingmaninkin perheessä vuosien 1867-1868 suonenisku otti osansa. Nuorin lapsi Lars Fingal kuoli 13 kuukauden ja kolmen päivän ikäisenä 11. huhtikuuta 1868. Toukokuun 1868 alussa, pahimpina nälkäaikoina, Wilhelm Ingmanin ja perhe siirtyivät Teuvaan. Olot ja paikalliset asukkaat eivät vaikuttaneet tuoreesta kirkkoherrasta purmolaisia paremmilta: "Nämä teuvalaiset ovat mitä surkeimpia työntekijöitä niityllä ja rengiksi sain oikean laiskimuksen työssä ja suden ruokapöydässä seudun ainoan heränneen miehen suosituksesta. Hän nimittäin hankki minulle nääntyneen lankonsa, joka olisi ollut muuten hänen rasitteenaan. Voit ymmärtää siitä kuinka paljon luottamusta voin tuntea hänen parannukseensa. - Erityisenkiero ja häpeämätön syömään, eikä katso ollenkaan paljonko voiastiasta jää tovereille. - Eivät tosin ole kaikki yhtä kieroja, mutta meidän renkimme ja torpparimme ovat pahimpia; viimeksimainitulla on tapana panna voita silakallekin sen lisäksi mitä hän on levittänyt leivälle". Päivätöihin tuli parhaimmillaan suunnilleen kolmasosa, niistäkin suurin osa hyödyttömiä, ja väestö teki selväksi, ettei seollut tottunut tällaisiin uhrauksiin. Sekä kirkkoherra että -herratar olivat tulleet siihen tulokseen, että Teuvalla tuskin viihdyttäisiin. Kesäkuun 30. päivän iltapäivällä perheeseen tullut poikalapsi ei siis syntynyt säätyläishopealusikka suussa valmiiksi katettuun pöytään. Hän ilmaantui keskelle nälkävuosien kurjuusaikaa, joka koski kirkkoherrrankin perheen elintasoon ja oli vain kaksi ja puoli kuukautta aiemmin saattanut uuden tulokkaan edeltäjän hautaan. Tulokas sai ehkä hieman pahaenteisen saman etunimen kuin edesmennyt Lars Fingal: Lars Johannes. Kutsumanimeksi vakiintui perhepiirissä Lauri. (Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet / Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922. sivu 40).[1] Isä Taulu 26. –Puoliso 1:o Clara Alexandria Johan-Danielintytär Alcenius. Syntynyt 17.01.1829 Vähäkyrö. Kuollut 19.12.1855.[2] ( i Johan Daniel Eliaksenpoika Alcenius. Syntynyt 26.08.1784 Pyhäjoki. Kuollut 02.08.1849 Lapua. Ammatti Maisteri, kirkkoherra, rovasti. ii Elias Gabrielinpoika Alcenius. Syntynyt 29.03.1743. Kuollut 24.02.1806. Ammatti Kälviän pastori.[6] Klara Henrikintytär Moliis. Syntynyt 30.08.1752. Kuollut 18.08.1813.[6] ä Maria Lovisa Olofintytär Hollsten. Myöh. Alcenius. Syntynyt 05.05.1791 Kokkola. Kuollut 03.12.1875 Kristiinankaupunki. äi Olof Hollsten. Syntynyt 03.12.1759 Isokyrö. Kuollut 01.02.1791 Pietarsaari. Ammatti Kruununvouti. ää Albertina Johanintytär Aeimelaeus. Myöh. Aejmelaeus. Syntynyt 28.02.1766 Isokyrö. Kuollut 07.10.1847 Isokyrö.) –Puoliso 2:o Emma Ottilia Schalin. Syntynyt 26.10.1842 Teerijärvi; Raippaluoto. Kuollut 21.07.1901 Muolaan pappila. ( i Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841.[3] ii Lars Petrison Schalin. Syntynyt 01.01.1754 Hanebo; Helsingland; Sverige. Kuollut 10.10.1808 Vaasa. Ammatti Skådespelare. Ammatti Vaasan sairaalan taloudenhoitaja. Ammatti ravintoloitsija[1].[7] Elisabet Bering. Syntynyt 23.05.1749 Båstad, Skåne Sverige. Kuollut 28.05.1834 Vaasa. Ammatti Skådespelerska[1].[7] ä Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija. äi Christoffer Isaksson Carlenius. Myöh. Iisakin Poika. Syntynyt 14.06.1751 Uleåborg; Oulu. Kuollut 19.06.1813 Kelviå; Kälviä. Ammatti Kappalainen. Ammatti Kirkkoherra Kälviä.[3] ää Anna Elisabet Hydenius. Syntynyt 14.12.1768 Kelviå, Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 6. Kuollut 10.08.1829 Kelviå, Kälviä, Kumpula.[3])

XVII Lapset
1: Jonathan Wilhelminpoika Ingman. Syntynyt 10.06.1847 Lapua (kirjoilla Piippolassa). Kuollut 21.04.1908 Muolaa. Ammatti Kirkkoherra. Taulu 38.[2]
1: Gideon Ingman. Syntynyt 23.06.1850 Mustasaari. Kuollut 08.12.1921. Ammatti Lukkari. NI37 Lukkari Jurvassa 4/9 1877, Mustasaaressa 1883.[1]
1: Wilhelm (Wilho) Ingman. Syntynyt 05.01.1852 Lapua. Kuollut 06.12.1934 Kristiinankaupunki (kirjoilla Lapväärtissä). Ammatti Lapväärtin kappalainen. Taulu 46.[2]
1: Lydia Maria Ingman. Syntynyt 29.03.1854. Kuollut [1]
2: Emil Julius Ingman. Syntynyt 05.1858 Karvia. Kuollut 08.1858 Karvia.[1]
2: Alfred Emil Ingman. Syntynyt 16.07.1860 Karvia; Kyläkarvia. Kuollut 10.10.1917 Vaasa. Haudattu Vaasa. Ammatti Pataljoonan saarnaaja; pappi; nuorisokirjailija. Taulu 47.[1]
2: Febe Johanna Ingman. Myöh. Rancken. Syntynyt 26.12.1861 Purmo. Kuollut 16.06.1914 Vaasa. Ammatti Folkskollärarinna i Gamla Vasa 1884. NI50 kirjoittanut kirjan:"Sagonystanet". Otava 1891 (Tanternasi Gamla Vasa berättelser) Kansakoulun opettaja: Gamla Vasaflickskola,.[1]
2: Emilia Vilhelmina (Mimmi) Ingman. Myöh. Strömblad. Syntynyt 04.06.1863. Kuollut 05.03.1940.[1]
2: Odert Julius Ingman. Syntynyt 01.01.1865. Kuollut 03.05.1929. Ammatti Kappalainen. Taulu 49.[1]
2: Lars Fingal Ingman. Syntynyt 08.03.1867 Purmo. Kuollut 11.04.1868 Purmo.[1]
2: Lars (Lauri) Johannes Ingman. Syntynyt 30.06.1868 Teuva. Kuollut 25.11.1934 Helsinki. Arvonimi Professori. Ammatti Poliitikko. Ammatti Arkkipiispa. Taulu 62.[1]
2: Ottilia Sofia Ingman. Syntynyt 25.07.1869 Teuva.[1]
2: Elina Elisabet Ingman. Myöh. (Emilia) ?. Syntynyt 04.11.1870. Kuollut 09.02.1872.[1]
2: Edith Eunika Ingman. Syntynyt 30.11.1872 Teuva Pappilassa. Kuollut 03.02.1930 Kiina, Kiangsin Maakunta, Sankiohtang, Rosvojen Ampumana. Ammatti Opettajatar Vaasan yksit. suom. tyttökolussa; lähetyssaarnaaja. NI117 Elämänkerrallisia tietoja Edith syntyi Teuvalla kirkkoherra Vilhelm ja Emma Ottilia Ingmanin perheen nuorimmaisena. Hän oli perheen 14. lapsi, joista 3 oli jo kuollut. Edellinen kuolemantapaus oli tapahtunut vain puoli vuotta aikaisemmin. Tällöin kovat nälkävuodet olivat vieneet perheeltä 2 lasta. Emma Ottilia oli Edithin syntyessä jo 41- ja Vilhelm 52-vuotias. Kun Edith oli 2,5 vuotias, kuoli perheen isä ja äiti jäi yksin 11 lapsen kanssa. Muutaman kuukauden kuluttua tuli tuhosi pappilan, jossa he vielä asuivat. Näiden kaikkien yli-inhimillisten vaikeuksien keskellä oli Emma Ottilialla suuri apu ja tuki perheen kotiapulaisessa, Hannassa, joka oli palvellut heitä uskollisesti vuodesta 1858, eli 13- vuotiaasta lähtien. Hanna hoiti Edithiä vauvastaalkaen ja eli mukana kaikki tämän elämänvaiheet. Hän oli kuin perheenjäsen, jota kaikki rakastivat.- Hanna kuoli 86-vuotiaana Edithin kuoleman jälkeisenä vuonna. Perheen isän, Vilhelmin, kuoltua Emma-äiti muutti suuren perheensä ja uskollisen Hannan kanssa Vaasaan, joka tällöin oli maakunnan ainoa koulukaupunki. Täältä Emma osti talon ja muutaman lehmän sekä alkoi pitää koulukortteeria. Heillä asuivat usein myöskin vaikeuksissa olevia ihmisiä. Näin perheen lapset saivat jo pienestä pitäen oppia huolehtimaan lähimmäisistään. Esim. perheen poika Lauri Ingman jatkoi kodissaan samaa tapaa. Emma pystyi tarmokkuudellaan ja Hannan avulla elättämään suuren perheensä ja lisäksi kouluttamaan lapsiaan, niin että 5 pojasta tuli pappeja ja yhdestä lukkari. Edith sekä yksi hänen sisarensa valmistuivat opettajattariksi. Edith toimi Vaasan yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa. Tämän koulun rehtorina oli tällöin Edithin serkku Naemi Ingman, jonka isä oli Sodankylän kirkkoherra. Edith opetti vuodesta 1894- historiaa, ruotsia, maantiedettä ja voimistelua Vaasassa oli siihen aikaan pieni joukko nuoria uskovaisia opettajattaria, joilla oli usein tapana kokoontua yhteenlukemaan Raamattua, keskustelemaan ja rukoilemaan. Tästäjoukosta lähti "Fria missionsförbundetin" lähettämänä Kiinaanlähetystyöhön Elli Cajander v. 1897 ja v. 1899 Anna Ehrström sekä v. 1902 Edith Ingman. Edithin äiti oli kuollut edellisenä vuonna eikä hänen enää tarvinnut ajatella, että äiti olisi kaivannut hänen apuaan. V. 1909 saapui Kiinaan Agnes Hedegren. Kolme viimeksimainittua toimi Yungsin lähetysasemalla Huanin maakunnassa muutamaa kotimaankäyntiä lukuunottamatta aina vuoteen 1929 saakka, jolloin sieltä oli paettava joka puolella riehuvia rosvoja. Tällä pakomatkalla Edith sekä Agnes Hedegren surmattiin ja Elli Cajander menehtyi kärsimyksiinsä helmikuussa 1930. Kun tänne Suomeen kantautui suruviesti, oli sisareni Aune Hara 9- vuotias ja siis jo koulutyttö. Hän muistaa hyvin, miten järkyttävältä tuntui, kun hän kuuli tapahtumasta. Seuraavana päivänä oli maassamme suruliputus ja kouluilla oli lupaa. Olin vasta 2-vuotias Edithin kuollessa, mutta koska asuimme yhdessä mummini kanssa, niin oli luonnollista, että jo pienestä pitäen sain kuulla kerrottavan Edithistä ja hänen työstään Kiinassa. Siitä lähtien minua on aina kiinostanut Kiina ja ertyisesti lähetystyö siellä. Meillä oli muutamia esineitä, joita hän oli lähettänyt sieltä, mm. aikuisen naisen kenkä, josta hyvin näkee miten pieneksi naisen jalka on sidottu. Lisäksi oli parit työlaäisnaisen mustat sandaalit, jotka oli kauniisti kirjailtu. Äiti oli tallettanut pari Kiinasta saatua kirjettä, joissa Edith kuvaa oloja ja työtään siellä. Kirjeissä oli myöskin valokuvia, missä ollaan rakentamassa poikakoulua. Edith joutui toimimaan jopa rakennusmestarina. Äitini tuli oppilaaksi Vaasan tyttökouluun samana vuonna kuin Edith sieltä lähti, joten heille olivat kouluasiatkin yhteisiä. Seuraavassa sisareni Aune Hara kertoo lapsuudenmuistoistaan koskien Edithiä: Edith Ingman kävi Suomessa lomalla Kiinasta 1928-1929. Muistan hämärästi, kun hän kävi meillä kotona Vaasassa. Olin silloin 7-vuotias. Asuimme Rantakatu 12:ssa isoäitimme Mimmi Strömbladin (o.s. Ingman) kanssa, joka oli Edith Ingmanin sisar. Seuraava muistikuvani on II luokalta Vaasan Raastuvankadun kansakoulusta käsityötunnilta. Kävin opettajan kateederilta kysymässä jotain käsityön suhteen, jolloinka opettaja sanoi jotenkin seuraavasti: "Teillä kotona ollaan nyt varmaan hyvin surullisia Kiinasta kuuluvien uutisten johdosta". Tämän on täytynyt tapahtua joskus keväällä 1930, koska Edith Ingman tiettävästi surmattiin 3.2.1930. Muistan, kuinka kotona kerrottiin, että Edithiä oli kehoitettu olemaan palaamatta Kiinaan, koska siellä oli levotonta, mutta hän halusi lähteä, koska hänen ystävänsäkin (Elli Cajander) oli siellä. Espoossa 26.2.1995 Edithin ja hänen kohtalotovereidensa ruumiit jäivät siis Kiinaan, mutta heidän muistolleen on "Fria Missionsförbundet" pystyttänyt muistolaatan Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Sain äidiltäni kuulla sen olemassaolosta, mutta hän ei muistanut siitä muuta kuin että se on lähellä vanhaa kappelia. Vuosien mittaan koetin etsiskellä sitä, mutta turhaan. Pari vuotta sitten soitin Helsingin seurakuntien hautaustoimistoon ja sain tiedon laatan sijainnista. Se on Agnes Meyerin haudalla,joka oli jo aikaisempi Kiinan lähetystyön marttyyri. Hauta sijaitsee kappelista rantaan päin käytävän vasemmalla puolella ja sen maamerkit ovat seuraavat: kortteli 6, linja 6, hauta no 79. Otto J. A. Stadius on maksanut ikuisen hoidon, joka käsittää hiekoituksen. Tämä on onnellista, koska muuten hauta olisi jo saattanut joutua hävitettävien listalle. Iloitsin kovasti löytäessäni sen ja olemme Lassen kanssa käyneet puhdistamassa laattaa, niin että teksti tuli näkyviin. Helvi Kivekäs Tietoja Kiinan ajalta Edith Ingman Monet ovat olleet ne lähetyssaarnaajat, jotka "Vapaan lähetyksen" piirissä ovat lähteneet toteuttamaan Jeesuksen viimeistä käskyä: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" Onpa tämä lähetys saanut antaa marttyyrejäkin. Yksi näistä Suomen ensimmäisistä lähetyssaarnaajistakin oli Edith Ingman, edesmenneen arkkipiispa Lauri Ingmanin sisar. Edith Ingman syntyi 30. päivänä marraskuuta v. 1872 Teuvan pappilassa kirkkoherra Wilhelm Ingmanin ja hänen puolisonsa Emman o.s. Schalinin tyttärenä. Hän oli saanut kristillisen kasvatuksen, mutta omakohtaiseen kääntymykseen hän tuli 23 vuotiaana. Hän valmistui opettajattareksi ja toimi opettajana Vaasan suomalaisessa tyttökoulussa. Vaasassa oli siihen aikaan pieni joukko nuoria uskovaisia opettajattaria, joilla oli usein tapana kokoontua yhteen lukemaan Raamattua, keskustelemaan ja rukoilemaan. Tähän joukkoon kuului myös Edith Ingman. Ensimmäisenä lähti tästä joukosta Kiinaan neiti Elli Cajander v.1897, kahden vuoden päästä neiti Anna Ehrström, ja jo v. 1902 Tammisaaren vuosikokouksessa esitettiin lähetyskandidaatti Edith Ingman lähetysystäville, ja samassa kokouksessa ehdotettiin hänet Kiinan lähetykselle, monien ystävien häntä lämpimästi kannatettua. M.m hänen papinkirjassaan mainittiin, että hän innokkaasti harrastaa sielujen pelastusta. Ensin suuntautui matka Lontooseen kieliopintojen tähden, mutta, niinkuin Edith Ingman itsekirjoitti, hän tahtoi oppia kaikkea niin paljon kuin mahdollista. Lontoossa oli n.k. lääkärien lähetysasemia, joissa uskovainen lääkäri auttaa ilmaiseksi köyhiä sairaita. Tälläisellä asemalla hän kävi harjoittelemassa sairaanhoitoa, kävipä kodeissakin sairaiden luona, sillä hän tiesi jo nyt, että "Kiinassa täytyy auttaa, osasi tai ei. Kiinalainen ei usko ettet osaa auttaa, vaan ettet tahdo" Niinpä hän jo Lontoossa itki muiden itkevien kanssa nähdessään toisten kärsimyksiä ja kurjuutta. Lähetyskodissa aloitettiin englanninkielen ohella opiskella hiukan myös kiinankieltä, mutta paljon käytettiin aikaa Raamatun lukuunkin sekä rukouskokouksiin, joissa selvimmin sai tuntea lähetyskodin asukkaiden yhden ainoan päämäärän, Jumalan valtakunnan levittämisen. Tätä tehtävää suorittamaansai Edith Ingmankin Lontoosta lähteä kahden palaavan ja yhden uuden lähetyssaarnaajan seurassa. He kulkivat junalla halki Ranskan ja Italian, jossa nousivat laivaan. Joka päivä he kokoontuivat rukoushetkeen, ja niin he onnellisesti päätyneen matkan jälkeen, josta Ingman sanoi, että se oli kuin unta, saapuivat 10 p:nä helmikuuta 1903 Shanghaihin. Laivarannassa oli tulijoita vastassa China Inlad Missionin lähetyssaarnaajia,jotka veivät heidät E. I. M:n kotiin. Siellä Edith Ingman puettiin kiinalaiseen pukuun. Se oli hänelle juhlahetki, josta hän itse kirjoitti: "Tunsin ettei se ollut vain ulkonainen asia, vaan samalla tavalla tulee pukeutua kiinalaiseen käsitystapaan, olla kiinalaisten joukossa niinkuin kiinalainen. Sitä ei opi yhdessä päivässä, eikä omin voimin. Tottuminen pukuun ei ole mitään siihen verrattuna. Jumala yksin sai minut muutta ja käyttää". Hän ikävöi päästä työhön käsiksi, oppimaan kieltä kiinalaisen opettajan johdolla, ja pian tämä toive toteutuikin. Yangchonissa opiskeltiin ahkerasti, välillä kokoonnuttiin vain aamu- tai iltahartauteen, raamatunkeskusteluun tai rukouskokoukseen Kiinan puolesta. Kodin ulkopuolella eivät kodin asukkaat saaneet liikkua juuriollenkaan, etteivät runsaslukuisuudellaan olisi herättäneet liian suurta huomiota ja ehkä vahingoittaneet lähetystyötä kansan keskuudessa. Sitä enemmän Edith Ingman nautti niistä kerroista, jolloin hän pääsi kansan pariin, heidän temppeleihinsä ja sai seurata heidän uhritoimituksiaan, miten he paperista valmistivat mitä taidokkaimpia esineitä, jopa taloja vainajille ja sitten polttivat ne. Sillon kasvoi hänen halunsa pian oppia kiinankieltä ja päästä julistamaan hyvää sanomaa. Suuri oli hänen ilonsa, kun hän osasi lukea Markuksen ev.ensimmäisen luvun. "On kuin nyt tuntisin suuren alun, kun se on selvästi painettu", hän kirjoittaa, "kun sen tuntee, on vielä aikalailla jäljellä, ennenkuin osaa puhua ja kirjoittaa." "Hitaasti edistytään pitkillä teillä", saa tavailla Kiinassa. "Ei mitään kiirettä", on kiinalaisen mielilause ja "menkää hitaasti", hänen jäähyväisensä vieraalle. Juuri tälläisiä lauseita, joita kansa voi ymmärtää, puhekieltä, hän sa iopetella kiinalaisen opettajansa johdolla. Puolen vuoden opiskelun jälkeen hän sai jättää tämän kodin, ja monivaiheinen oli matka suomalaiselle lähetysasemalle. Välillä joutui odottamaan veneitä, joilla suurimmaksi osaksi matkaa tehtiin, mutta Edith Ingman käytti tämän ajan tutustuakseen kansaan. Hän hämmästyy, miten huono on naisen asema pakanallisessa kodissa, ei koiraakaan Suomessa kohdella niin huonosti: Häntä säälittää pienten orjiksi myytyjen tyttösten kohtalo, he kun saavat tehdä työtä koko voimallaan. Rummutus epäjumalain temppeleistä häiritsee unta matkalla, ja hänen matkatovereikseen joutunut kiinalainen nainen katselee häntä aamusta iltaan, ihmettelee lakkaamatta hänen vaaleaa tukkaansa, silmälasejaan ja vaatetustaan. Hän poikkeaa kiinalaiseen kauppaan, jota eräs evankelista pitää. Suuri sika tulee nuuskimaan hänen jalkojaan, kanat kaakattavat ympärillä ja vesipytyssä kelluu kesy sorsa nukkuen. Hän kiipeää ullakolle katsomaan saman evankelistan pitämää koulua, jossa on vain kolme seinää, joten lapset ovat tottuneet sekä mateleviin että lentäviin vieraisiin, kissoista ja kanoista puhumattakaan. Hän poikkeaa myös Kiinan Sisämaalähetyksessä ja heidän jumalanpalveluksessaan. Ja niin hän sitten lokakuussa saapuu suomalaiselle lähetysasemalle Yungsinissa, jossa Elli Cajander ja Anna Ehrström tekevättyötä. Yungsinin seurakuntaan kuului silloin 27 kristittyä kiinalaista jäsentä. Long-tion ulkoserakunnan lisäksi oli vastikään avattu uusi ulkoasema, Peinan, joten työ jakaantui kolmeen paikkaan. Täälläkin oli Edith Ingmanin vielä opiskeltava kieltä, eikä hän itse voinut heti pitää kokouksia, mutta alusta lähtien hän oli mukana ulkoasemilla. Niinpä esim.Peinanissa Elli Cajanderin lukiessa evankeliumeja miehille, hän koetti pitää naisia koossa. Hän lausui raamatunlauseita ja selitti ne. Itse hän kertoo tästä: "Sanoessamme, että hän on yksi Jumala , tuijottavat he tavallisesti meitä ensin epätoivolla ymmärtämättä sanaakaan. Mutta vähitellen kirkastuu heidän katseensa, kun he oppivat ymmärtämään toisen yksinkertaisen totuuden toisensa jälkeen. He ovat koko elämänsä eläneet ilman Jumalaa, kuinka he voisivat silmänräpäyksessä käsittää kuka Hän on." Hyvin innokkaita ovat naiset myös oppimaan lauluja, vaikkeivät ymmärräkkään niiden sisältöä, puhumattakaan sävelestä. Hyvin tyytyväinen kertoo Ingman olleensakin alussa saadessaan heidät huutamaan tahdissa. Mutta liikuttavinta oli, kun pienet koulupojat tulivat uskoon ja särkivät epäjumalain alttarit. Ja kun opettajat ja muut oppilaat määräaikoina rukoilivat epäjumalia ja polttivat paperia ja suitsuketta vainajille, eivät nämä sitä enää tehneet. Työtä tehtiin, evankeliumia julistettiin. Kun ylioppilaat olivat tutkinnoilla kaupungissa, tulivat hekin kuulemaan "uuttaoppia" ostaen jonkun kirjasenkin mukaansa. Useimmat tosin saapuivat uteliaisuudesta tehden tuhansia vastaväitteitä, mutta siitä huolimatta julistettiin evankeliumia aamusta iltaan. "Eräänä iltana", kertoo Edith Ingman hauskasti, "kuulimme innokkaita ääniä kappelista". Elli meni katsomaan, mitä se oli ja huomasi palvelijansa olevan 5-6 ylioppilaan ympäröimänä. "Taivas on henki", huusi muuan hänen korvaansa. "Ei, Jumala on henki ja taivas eräs paikka", vakuutti miedänmiehemme. "Me emme usko sinua, näytä meille todeksi, jos voit , ettei taivas ole henki", kaikki huusivat. - Niin pitkälle Elli kuuli heidän keskustelustaan, mutta taisiko meidän Peng-si-mme heitä saada vakuutetuiksi, en tiedä". Tähän aikaan olikin Kiina avoin evankeliumille enemmän kuin koskaan ennen, kirjoitti Ingman. Oppineetkin, jotka ennen olivat ylenkatsoneet, tulivat nyt kuulemaan ulkomaalaisia, ja harvoin lähetyssaarnaajia enää kutsuttiin "ulkomaalaisiksi paholaisiksi". Sunnuntaina pidettiin jopa viisikin kokousta, viikolla neljä. Kokoukset pidettiin Yungsinissa kappelissa, josta Edith Ingman itse kertoo: "Me kysyimme eräältä ystävältä, joka oli vastikään tullut Suomesta, miten kappelimme häntä miellytti": Se oli koristettu jouluksi. Ei vastausta. "Sano mitä pidät siitä". Viivytellen tuli vastaus: "Olen muistanut Jeesusta, joka tuli kotiin". Sellainen oli kappeli, jossa kokouksia pidettiin 10 vuoden ajan. Sisäänkäytävän vieressä oli ruumisarkku, mutta se ei ketään härinnyt. Monet saivat tässä kappelissa kuulla ensikertaa, minne voi laskea syntitaakkansa ja saada rauhan. Sunnuntain kokouksiin saapuivat monet jo lauantaina tuoden riisinsä mukanaan, lähetysasemalta he saivat huoneen ja vuoteen. Sunnuntain "suurikokous" muistutti eniten kokouksia meillä täällä Suomessa, muut olivat kuin "koulutunteja", naisia kun opetetiin myös lukemaan. Se ei ollut suinkaan helpoimpia tehtäviä, sitä todistaa Edith Ingmanin oma kuvauskin: "Kyllä kiinankieli on sentään hyvin omituista kieltä. Kotona kyllä voi opettaa 10-20 lasta lukemaan aakkosia. Mutta tuskin 2 naista voi yhtäaikaa opettaa kiinankieltä lukemaan. Kun joka sanalla on oma merkkinsä, oppii yksi hyvin nopeasti lukemaan yhden rivin, samalla kun hänen naapurinsa sitä tavailee kokonaisen päivän. Täytyy jokaista auttaa sillä asteella, millä hän on. Seuraus on, että huoneessa on surina ja humina,joka melkein panee huumaantumaan. Oikealla puolellani joku lukee:, "Kuka on luonut taivaan ja maan?", vasemmalla toinen: "Jumala on kaikkialla läsnäolevainen", kolmas tavailee käskyä, kun taas neljäs lukee laulua". He opettavat myös maassa syntyneitä työntekijöitä, "Juuri heidän kauttaan on Kiina voitettava Jumalalle", kirjoitti Ingman, ja suuri on hänen ilonsa Viikkolehdestä lukiessaan, että E. E. on lupautunut kannattamaan yhtä evankelistaa siellä. Työ menee eteenpäin. Uusia ulkoasemia perustetaan, kuten Litien v.1905. Kristityt oppivat pyhittämään lepopäivänsä, onpa Yungsinissakin 10 kauppaa suljettuna. Jo v.1903 perustettiin poikakoulu, jossa oli alussa 18 oppilasta, sittemmin vaihdellen 20-45, ja EditIngman, jonka päätyöksi muodostuu opettaminen, kertoo, pitävänsä oppilaistaan ainakin yhtä paljon, jos ei enemmänkin kuin suomalaisista pojista. Hän toivoo, että tytötkin saisivat oman koulunsa , vaikka kiinalaiset pitävätkin, että turhin asia maan päällä on opettaa tyttöjä lukemaan. Pian tämäkin toive kuitenkin toteutui. Syksyllä v.1910 saapuvat ensimmäiset oppilaat, 4 tyttöä arkoina ja pelokkaina pieneen, vanhaan taloon, joka toimi kouluna. Vaatimaton oli alku, mutta jo kymmenisen vuoden kuluttua oli kaksi tilavaa rakennnusta tyttökoulun käytössä. Tytöt asuvatkin koulussa, ja oppituntien, käsityön ja leikin lomassa saavat kuulla Hänestä, joka on sanonut: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Joskus on oppilaita 40, joskus 20-30, ja joukko toisensa jälkeen astuu ulos elämään, toiset jatkavat opintojaan, useimmat joutuvat heti naimisiin. Koulut tuottavat paljon iloa. Ingmanin koulun pojista neljästä tuli saarnaaja, yksi on kristitty lääkäri, joka on mukana seurakuntatyössä, nimeltään tohtori Li, ja monet ovat ne kristityt käsityöläiset ja liikemiehet, jotka ovat tässä koulussa ovat ensimmäisen kerran kuulleet puhuttavan Jumalasta. Koulut ovat tahtoneetkin sanoa oppilailleen:"Ajattele Luojaasi nuoruudessasi". Japanilaisten tultua Nankingiin, hän muutti Yungsinin lähetysasemalle, jossa asui 3 kk. Hän lahjoitti sinne lampun, (priimus) ja 150 dollaria rahaa. Niinkuin on jo mainittu, muodostui koulutyö Edith Ingman varsinaiseksi elämäntyöksi lähetysasemalla, mutta monenlaiset muut työt häntä päivän mittaan odottivat. Naisten työhön hä notti edelleen osaa, ja usein nähtiin hänet kotikäynneillä kristittyjen ja pakanoiden luona. Hän oli monipuolinen lähetyssaarnaaja ja aina valmis käymään vaikka minkälaiseen työhön. Hänellä ei ollut tapana kysyä jaksanko minä, vaan ehdinkö minä. Kun kappelin käytyä liian ahtaaksi, alettiin v.1908 rakentaa uutta, johon mahtui 300 kuulijaa, ja kun lähetyssaarnaajillekkin samana vuonna rakennettiin uutta, tilavampaa kotia, oli Edith Ingman reippaana rakennusmestarina. Hän oli näet ensimmäisellä lomallaan Suomessa ottanut oppia ulkomaalaisen rakennuksen rakentamisessa, erittäinkin kotoisten uunien valmistamisessa. Kun koulutyö häntä sitoi, ei hän päässyt ulkoasemille muulloin kuin sunnuntaisin. Lauantaina lähdettiin ja maanantaina palattiin. Näitä matkoja piti Edith Ingman ihanimpina päivinä Kiinassa. Vastaan saattoi siellä tulla kristittyjä, joiden kasvoilla oli hiljaisen ilon ilme. Mies joka ennen poltti ooppiumia ja joka oli hyljännyt vaimonsaja ottanut toisen, hänelle on nyt Raamattu kaikki kaikessa, sieltä hän lukee, että Jumala voi pelastaa synnistä ja kurjuudesta. Liikuttavaa oli kuulla myös vanhuksien kastetodistuksia, että he olivat päässeet kuolemasta elämään. Long-t´eon ulkoasemalla toivat kyläläiset erään vanhan vaimon Chang-sao-sas´in luo sairaitaan. Hän voiteli öljyllä, rukoili Jumalaa ja moni parantui. Niin vahva usko oli tällä naisella, että Ingmankin kertoi kertoi joutuneensa aivan häpeämään tämän uskon edessä. Koti toisensa jälkeen avautui evankeliumile,ja joskus oli kokouksissa 50-60 tarkkaavaista kuulijaa. Eräskin 80 vuotias mummo kävi säännöllisesti kokouksissa, vaikka valittikin: "Minua hävettää, kun en muista mitään siitä, mitä te opetatte, mutta minä tulen kuitenkin". Yhden asian mummo kuitenkin muisti, että Jeesus oli kuollut hänenkin puolestaan, antanut hänelle synnit anteeksi ja valmistanut hänelle kodin taivaassa. Näin jatkuu työ, mitä erilaisemmissa vaiheissa. Miestenviikot ja lukuviikot seuraavat toisiaan joka vuosi, vain opetettavat vaihtuivat. Uusia kastetaan ja otetaan seurakuntaan. Toisia täytyy eroittaakin ja kuolemakin ottaa osansa. Vuonna 1910 oli seurakunnassa 62 jäsentä, kymmenen vuotta myöhemmin 117 ja v.1925 134 jäsentä ulkoasemat mukaan luettuina. Uusia ulkoasemiakin oli avattu. Mutta on vaikeuksiakin. Katolisia kirkkoja poltetaan, pappeja surmataan, ja meidän lähetyssaarnaajillemme huudellaan rumia sanoja. Kolera ja punatauti raivoaa, niin että lähetyssaarnajienkin on muutettava huvilalleen ylös vuoristoon päivän matkan päähän Yungsinista. Mutta vaikeimmat ajat ovat kuitenkin edessäpäin. Vuonna 1928 alkoi bolshevikivallankumous riehua Yungsinissa. Enemmän kuin neljännesvuosisadan olivat lähetyssaarnaajamme tehneet työtä tällä lähetysasemalla, nyt täytyi heidän jättää Yungsin. Elli Cajander lähti rauhallisemmalle paikalle Kiinassa, Edith Ingman taas kolmannen kerran, 16 vuoden väliajan jälkeen kotimaahan Siperian ja Venäjän levottomien seutujen kautta. Monet olivat matkan vaikeudet, hän kun tahtoi säästää lähetykselle, matkusti III. luokassa, jota juuri kukaan ei tällä matkalla tahtonut käyttää. Terveenä hän kuitenkin saapui kotimaahan. Tietoja Kiinan ajoilta, jatkoa Ei ollut helppoa, kun hän sitten virkistyneenä syksyllä 1919 palasi takaisin ja monivaiheisen matkan jälkeen saapui yhdessä Elli Cajanderin kanssa Yungsiniin, mutta tapasikin lähetysaseman kouluineen poltettuna. Mieltä lämmitti kuitenkin nähdä kristittyjä odottamassa rannalla ja kuulla kaduilla kokoontuneiden pakanoiden tervetulotoivotuksia. Heidän vanha talonvartijansa, vanha Tungo, itki ilosta heidät nähtyään, olipa kolme entistä koulutyttöäkin portilla odottomassa. Niinpä he väkijoukon saattamana menivät entiseen kotiinsa, mutta kuinka hävitettyä kaikki olikaan! Kappeli oli tuhottu, talo poltettu. Jossakin oli muutama seinä pystyssä, ja niissä huoneissa, jotka osittain olivat jäljellä, olivat jo ikkunankarmitkin poissa. Puutarha monivuotisine kasveineen ja hedelmäpuineen oli tuhottu. Ei kukaan voi aavistaa, mitä he tunsivat tätä hävitystä katsellessaan, mutta kaikesta huolimatta tämä oli se koti, jonka Jumala oli heille antanut täällä, ja tämä kansa oli heidän kansansa. Rauhallisesti he nukkuivat yönsä tässä hävitetyssä kodissaan, mistä ei edes ainoatakaan huonekalua löytynyt, mutta seuraavana päivänä oli heillä jo monta kättä työssä, oli muurari , puuseppä ja maalari kotia kunnostomassa. Kristitty toisensa jälkeen saapui tervehtimään, tuli sellaisia, jotka kiittivät Jumalaa, etteivät olleet mitään menettäneet ja tuli sellaisia, jotka olivat menettäneet kaikkensa. Keneltä oli mies, keneltä poika tai joku muu omainen murhattu, olipa monet paenneet pois paikkakunnalta jäljelle jääneiden eläessä ainaisen pelon vallassa. Pian alkoivatkin punaiset taas lähestyä, taloja polttaen ja surmaten niitä, jotka eivät heidän vaatimuksiinsa taipuneet, ja lähetyssaarnaajamme ajattelivat, uskaltaisiko kukaan tulla edes kokouksiinkaan, mutta heidän suureksi ilokseen kävi kokouksissa 60-70 henkeä. Tosin kokoukset monasti keskeytyivät eikä iltakokouksia voitu pitää ollenkaan. Pieni kappelikin johon mahtui 100 henkeä oli saatu jo kuntoon, kun heidän (14/2 1929) kristittyjen kehoituksesta oli paettava 3 km:n päähän ystävien luo. Pian he kuitenkin palasivat takaisin, ja koko sillä tarmolla, joka oli ominaista Edith Ingmanille, tehtiin uusia korjauksia, jotta toiminta olisi päässyt uudelleen alkamaan. Kommunistit lähestyivät taas kaupunkia, ja nyt olikin jo tosi kysymyksessä. Totellen Raamatun kehoitusta: "Jos he vainoavat teitä, matkaan", he lopullisesti lähtivät pakomatkalle 25:nä marraskuuta 1929. Kun eräs mies kantoi heidät virran yli, he aavistivat, että myrskyisät päivät odottivat, mutta sydämmessä oli mestarin vakuutus: "Minä olen teidän kansanne joka päivä". Tuskin he olivat piiloutuneet eräälle ullakolle, kun alkoi laukausten vaihto, rosvot olivat olivat kaupungin herroina. Alkoi hirmuhallitus, pakeneminen oli mahdotonta. He yrittivät piileskellä eräässä savimajassa, mutta palasivat takaisin ullakolle kurkihirsien alla oleville laudoille, jossa olivat kaksi vuorokautta. Siellä he rukoilivat Jumalaa sokaisemaan rosvojen silmät, kun nämä tulivat ullakkoa tutkimaan, ja niin kävikin, että kaikki muut paikat miehet tutkivat, se vain jäi tarkastamatta missä lähetyssaarnaajamme olivat. Yöllä he pääsivät muuttamaan läheiseen kylään, jossa kristityt muurasivat suurista tiilistä muurin heidän ympärilleen.Tämä "hauta" jossa ei ollut ovea, ei ikkunaa, eikä mitään valoa ja jossa he viettivät 3 päivää ja 3 yötä, oli niin ahdas, että vain toinen saattoi maata toisen istuessa. Heidän kokkinsa antoi ruuan irroittamalla tiilen seinästä. Täältäkin heidän oli valepukuisena lähdettävä yön pimeyteen. Kristittyjen opastaessa ja antaessa apuaan he pakenivat käsi kädessä edelleen. Rosvot tulivat perästä, pieksivät ja vangitsivat apua antaneita kristittyjä, jotta nämä ilmoittaisivat ulkomaalaisten naisten olinpaikan. Niinpä eräänkin kerran levähtäessään erään oppaan kodissa, kuuluu laukausten vaihtoa, ja pienipoika tulee juosten siltä ulkoasemalta, missä he edellisenä päivänä olivat levähtäneet kertomaan, että lähetyssaarnaajien lähdettyä, oli 16 miestä tullut heitä kiinni ottamaan ryöstäen pienen sanansaattajan kodin ja vangiten heidän isänsä. Niinpä heidän oli taas kiirehdittävä eteenpäin. Vuokraksi saamallaan veneellä he vihdoin 7 p:nä joulukuuta saapuivat Kianiin, jossa syntyy suuri ilo kristittyjen joukossa heidän saavuttuaan, ja sydämmistä nousee harras kiitos rukouksia kuulevan Jumalan puoleen. "Täällä on kultaisia kristittyjä", kirjoittaa Ingman. He olivatkin valmiit tekemään kaikkensa lähetyssaarnaajiemme hyväksi seurauksista välittämättä. Täällä ajattelee Edith Ingman aloittaa raamattukursseja naisille, mutta kaupunki on sotatilassa, on aina oltava valmiina pakoon. Heihin liittyy lähetyssaarnaaja Agnes Hedengren, joka on täällä ollut toipumassa sairaudesta , ja yhdessä he sitten helmikuun 2 p:nä 1930 lähtevät Kianista. He ovat kulkeneet jo pitkän matkan Kan-jokea, kun reuraavana päivänä 3/2 heidän rukoillessaan n. 30 rosvoa yllättää heidät ampuen venettä, joten heidän on laskettava maihin. Rosvot vievät heidät läheiseen epäjumalien temppeliin, jossa ottavat heidän kellonsa ja silmälasinsa. He sitovat heidän miespalvelijansa kädet, mutta kun Edith Ingman pyytää, etteivät he sitä tekisi, päästetään kaikki vapaaksi, mutta Edith Ingmanin kädet sensijaan sidotaan hänen selkänsä taakse. Turhaan kokki rukoilee vapautusta lähetyssaarnaajille, ja niin hän lähtee takaisin Kianiin viemään tietoa tapahtuneesta. Sähkösanomassa, joka saapuu Suomeen, kerrotaan, että Edith Ingman olisi elävänä poltettu, mutta siinä on todennäköisesti jossakin virastossa tapahtunut väärinkäsitys. Sen mukaan mitä E.I.M.:n johtaja oli saanut tietää, oli Edith Ingman kuitenkin surmattu jo 30 p:nä helmikuuta ja toiset 4 p:nä. Suomen puolestä lähetettiin varakonsuli asiaa tutkimaan ja itse paikalla vangitut rosvot, jotka sittemmin teloitettiin, tunnustivat surmanneensa lähetyssaarnaajat ja heittäneensä ruumiit virtaan. Rosvojen luota löytyi myös vaatekappaleita, joista lähetyssaarnaajat Tyyne Sihvonenja Miili Keränen löysivät Ingmanin nimimerkin. Asia oli siis varma. Raskas isku oli kohdannut lähetystyötä. Samaan aikaan murhattiin 13 kristittyä, näistä 5 koulutyttöä. Englantilainen sanomalehti Times kirjoitti tapahtuman jälkeen: "Kaikki kolme naista olivat laajalti tunnettuja Kiangsissa, he olivat tunnettuja hyväsydämisyydestään ja yhtä paljon kiinalaisten kuin ulkomaalaistenkin kunnioittamia ja rakastamia. Se piti myös paikkansa Edith Ingmaniin nähden. Suurta kunnioitusta ja arvonantoa oli Edith Ingman saanut oppilailtaankin ja seurakunnassakin oli hänen kykynsä ja apunsa suureksi arvioitu. Lähetyssaarnaaja Tyyne Sihvonen, joka sai hänen kanssaan tehdä matkoja ulkoasemille, sanoo hänestä: "Yksi hänen vahvimpia ominaisuksiaan oli, ettei hän pitänyt mitään asiaa niin vaikeana, etteikö siitä yli päästäisi. Hän eiollut koskaan pessimisti, vaan katsoi asioita valoisasti, vaikka toiset olisivat asiat kuinka synkiksi hänen eteensä maalannut. Joskus toisista työtovereista näytti, että hän oli liian rohkea edesottamuksissaan, mutta aina hän asioista selviytyi". Edith Ingman oli yksi ensimmäisistä marttyyreistä, jonka Suomi sai antaa. Heidän muistolleen on "Fria Missionsförbundet" pystyttänyt muistokiven Helsingin Vanhalle hautausmaalle, mutta heidän hautaansa ei kukaan tiedä, joten Edith Ingmanistakin voidaan sanoa niinkuin Herran palvelijasta Mooseksesta "Herra hautasi hänet". Mutta vaikka näin tapahtuikin, ei Herra jättänyt työtään, vaan runsaan siunauksen ajat koittivat lähetyskentille, ja saatiin elävästi kokea todeksi, että marttyyrien veri on hedelmää kantava veri. Meeri Ahokainen on pitänyt tämän esitelmän Vapaakirkon puitteissa Tampereella 1940 luvulla. Olen (M. Strang) puhunut hänen kanssaan puhelimessa 15.3.97 ja saanut luvan käyttää tätä artikkelia.[1]
Taulu 38
(Taulusta 37)

XVII. Jonathan Wilhelminpoika Ingman. Syntynyt 10.06.1847 Lapua (kirjoilla Piippolassa). Kuollut 21.04.1908 Muolaa. Ammatti Kirkkoherra. Muolaan kirkkoherra.[2] Isä Taulu 37. –Puoliso 10.08.1871 Ähtävä Julia Johan-Juliuksentytär Häggman. Syntynyt 22.04.1853 Ähtävä.[2] ( i Johan Julius Häggman. Syntynyt 01.03.1823 Vaasa. Kuollut 06.08.1856 Pietarsaari. Ammatti Kappalainen.[2] ii Johan Erik Häggman. Ammatti Suutarimestari.[2] Lovisa Sofia Blomström.[2] ä Charlotta Elisabet Schalin. Syntynyt 25.01.1818 Vöyri; Vörå . Kuollut 30.11.1899 Muolaan pappila.[7] äi Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841.[3] ää Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija.)

XVIII Lapset
Julia Elisabet Ingman. Syntynyt 02.07.1872 Karijoki. Ammatti Kanslisti. Toiminut Vaasan vankilassa kanslistina. Lisätietoja: Vaasan vankilassa kanslistina samaan aikaan kuin Alfredin tytär Elli.[1]
Jonatan Vilhelm Ingman. Syntynyt 14.02.1874 Vaasa.[1]
Robert Michael (Mikael) Ingman. Syntynyt 02.10.1875 Vaasa (Karijoki?). Kuollut 27.11.1934. Ammatti Lehtori. Taulu 39.[1]
Verner Johannes Ingman. Ammatti (Sillanrakennus) Siviili-insinööri (dipl.ins). Syntynyt 20.09.1877. Kuollut 17.04.1918 Helsinki. Haudattu 1918 Helsinki. Taulu 40.[8]
Berndt Ludwig Ingman. Syntynyt 27.04.1880 Karijoki.[1]
Toini Maria Ingman. Syntynyt 30.08.1882.[1]
Ellen Aleksandra Ingman. Syntynyt 31.05.1884 Karijoki. Kuollut 1897. Oppilaana Vaasan Suomalaisessa Tyttökoulussa, II:lla luokalla.[1]
Aina Emilia Ingman. Syntynyt 25.01.1887 Karijoki. Kuollut 10.03.1897 Kälviä.[1]
Ruth Vera Ingman. Syntynyt 19.09.1889. Kuollut 04.02.1892.[1]
Signe Eva Charlotta Ingman. Syntynyt 03.10.1891. Kuollut 07.05.1893.[1]
Taulu 39
(Taulusta 38)

XVIII. Robert Michael (Mikael) Ingman. Syntynyt 02.10.1875 Vaasa (Karijoki?). Kuollut 27.11.1934. Ammatti Lehtori. NI43 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ylioppilas 6/6 1894.[1] Isä Taulu 38. –Puoliso 05.08.1902 Tampere Maria Emilia Haapanen. Syntynyt 07.10.1876 Honkajoki. Kuollut 27.11.1934. ( i Johan Gustaf Haapanen. Syntynyt 17.08.1849 Honkajoki.[1] ä Amanda Alcenius. Syntynyt 24.10.1851 Kauhava.[1])

XIX Lapset
Mikko Ivalo. Syntynyt 03.01.1903 Maarianhamina. Arvonimi Dipl.Ins. Ammatti Fiskarsin jousitehtaan johtaja . Ammatti Valtion rautateiden koneosaston johtaja. Aikaisemmin: Ingman. Mikko Ivalo oli Valtion Rautateiden teknillinen johtaja, kirjoitti kirjan: "HÖYRYVETURIT ja niiden hoito", kirja on julkaistu 1945 WSOY. Omistan kyseisen kirjan. Mikko Ivalon isän, lehtori Robert Mikael Ingmanin perunkirjoituksen on tehnyt varatuomari Yrjö Strang. Perinnönjakotilaisuus on tapahtunut hänen asunnoossaan Bulevardilla. Perunkirjassa on papintodistus kaikilta Edit Ingmanin sisarilta ja veljiltä sekä heidän lapsiltaan, joten siinä on paljon sivuja. (Tiedot ovat Helvi Kivekkäältä joka kirjoittaa: Sain Mikko Ivalon tiedot Edit Ingmanin perunkirjoituksesta, jonka Mimmi Strömblad ja äitini ovat uskollisest tallentaneet. He olivat kumpikin ihmisiä, jotka eivät koskaan hävittäneet mitään. Onneksi olivat! Taitaa minullakin olla hiukan samaa vikaa) Ylioppilas Vaasan suomalaisesta lyseosta 1921. Diplomi-insinööritutkinto Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosaston koneenrakennuksen opintosuunnalta 1928. 2 lk:n koneinsinööri valtionrautateillä 1937. Vuonna 1941 1. lk:n koneinsinööri 1941 - 1942 ja 1945 - 49. Fiskarsin jousitehtaan johtajana 1942 - 45, valtionrautateiden koneosaston johtaja 01.11.1949 - 01.09.1960. - Opettajana valtionrautateiden oppikursseilla, varajohtajana Ammattienedistämislaitoksessa 1937. VAPO:n ja Loviisan Rautatie Oy:n johtokunnan jäsen. Opintomatkoja Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin. Kirjoittanut : Höyryveturit ja niiden hoito. Henkilökohtainen työnjohto ja Käytännön taulukot.[1][1] –Puoliso 1929 Emma Wieno Lundgren. Syntynyt 02.11.1904. Vieno asettui miehensä kuoleman jälkeen Vaasaan asumaan.[1]
Sirkka Emilia Ingman. Syntynyt 07.07.1904. Kuollut 13.01.1920.[1]
Taulu 40
(Taulusta 38)

XVIII. Verner Johannes Ingman. Ammatti (Sillanrakennus) Siviili-insinööri (dipl.ins). Syntynyt 20.09.1877. Kuollut 17.04.1918 Helsinki. Haudattu 1918 Helsinki. Sillanrakennusinsinöörinä Suomen valtion palveluksessa.

Siviili-insinööri: eräissä maissa lorkeakoulututkinnon suorittaneen insinöörin nimitys; peräisin niiltä ajoita, jolloin insinöörit yleensä olivat sotavoimien kouluttamia. Vrt. diplomi-insinööri. (Spectrum)[9]. [8] Isä Taulu 38. –Puoliso Sigrid Knauer (myöh. Orre). Syntynyt 06.02.1888. Kuollut 18.09.1973 Espoo. Haudattu 1973 Helsinki.[10]

XIX Lapset
Irja Sigrid Ivalo. Syntynyt 26.03.1908. Kuollut 08.11.1968 Espoo. Haudattu Helsinki. Aikaisemmin: Ingman.
Maire Elin Ivalo. Syntynyt 22.05.1911 Espoo. Kuollut 05.06.1990 Raisio. Haudattu 1990 Helsinki. Aikaisemmin: Ingman.
Helvi Mirjam Ivalo. Syntynyt 05.03.1916 Espoo. Kuollut 16.12.2002 Raisio. Haudattu 2003 Raisio. Taulu 41.
Taulu 41
(Taulusta 40)

XIX. Helvi Mirjam Ivalo. Syntynyt 05.03.1916 Espoo. Kuollut 16.12.2002 Raisio. Haudattu 2003 Raisio. Aikaisemmin: Ingman. Isä Taulu 40. –Puoliso Heikki Kustaa Kerkkonen. Syntynyt 30.03.1918 Janakkala. Kuollut 05.10.1997 Raisio. Haudattu 1997 Raisio. Ammatti Kemisti. Ammatti Raisio Yhtymän kehityspäällikkö. Oppiarvo Dipl. Ins. Tullut ylioppilaaksi Hämeenlinnan klassisesta lyseosta 1936. Suorittanut asevelvollisuutensa 1940-1942. Vänrikki 11.02.1941, luutnantti 28.01.1943 ja kapteeni 06.12.1967. Toiminut sodan 1939-40 aikana kiväärimiehenä aluksi kotijoukoissa, sitten kenttäarmeijassa Kannaksella Taipaleen lohkolla. Toiminut sodan 1941-44 aikana kiv.joukk.johtajana, myöhemmin patl.adjutanttina ja lopuksi prikaatin tiedustelu-upseerina, koko ajan Kannaksella. Kotiutettu marraskuussa 1944. Suorittanut dipl. ins. tutkinnon Suomen Teknillisen Korkeakoulun kemian osastolla 05.09.1947. Toiminut Biokemiallisessa Tutkimuslaitoksessa (johtajana A.I. Virtanen): Kemiantutkimussäätiön assistenttina 01.01.1947-31.03.1948, Suomen Akatemian assistenttina 01.04.1948-31.03.1951 ja 01.04.1951 alkaen Voinvientiosuusliike Valion laboratorion analyyttisen osaston hoitajana. Julkaisut: 1. On the Chemical Nature of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Acta Chemica Scandinavica 1, 140, 1947, 2. On the Structure of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Nature (Brit.) 151, 888, 1948, 3. On the Determination of the Peptide-Amino-Nitrogen by the Copper Method, Acta Chemica Scandinavica 2, 518, 1948, 4. Observations on the Formation and Structure of Plastein (yhdessä A.I. Virtasen ja T. Laaksosen kanssa), Acta Chemica Scandinavica 2, 933, 1948, 5. Plastein, a Mixture of Higher-molecular Polypeptides Synthesized by Proteolytic Enzymes (yhdessä A.I. Virtasen, T. Laaksosen ja M. Hakalan kanssa), Acta Chemica Scandinavica 3, 520, 1949, 6. Die Synthese von Polypeptiden durch die Wirkung von Pepsin (yhdessä A.I. Virtasen, M. Hakalan ja T. Laaksosen kanssa), Die Naturwissenschaften (Berlin) 37, 139, 1950, 7. Utfällning av polypeptider med triklorättiksyra, Jaostoesitelmä Pohjoismaisessa Kemistikongressissa Helsingissä elokuussa 1950. (Ansioluettelo 29.04.1952)

Rasvasekoitetehdas Parman palveluksessa Nastolassa 1957-59. Raisio Yhtymän tuotteiden kehittämisosastolle kehitysinsinööriksi kesällä 1960. Raisio Yhtymän Vihannin perunahiutaletehtaan päällikkönä 1963-66. Yhtymän kehityspäällikkönä osallistui mm. uuden vehnätärkkelyksen valmistusmenetelmän, ns. Raisio-prosessin, kehitystyöhön. Hän oli yksi niistä keksijöistä, jotka vuonna 1977 saivat tasavallan presidentin Urho Kekkosen kädestä ottaa vastaan Keksintösäätiön myöntämän tunnustuspalkinnon. (Uutisraisio, henkilöstölehti 16/97). ( i Paavo Kerkkonen. Syntynyt 12.03.1885 Hattula. Kuollut 28.08.1946 Janakkala, Kerkkola. Oppiarvo Rakennusmestari. Ammatti Maanviljelijä.[5] ii Johannes (Janne) Kerkkonen. Syntynyt 27.12.1848 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 17.08.1924 Janakkala, Turenki. Ammatti Rusthollari.[5] Anna Katariina Sohlman. Syntynyt 21.12.1849 Kangasala. Kuollut 02.03.1937 Janakkala, Turenki. Ammatti Janakkalan ensimmäinen tyttökoulun opettaja 1870-76.[5] ä Hellin Karoliina Kerkkonen. Syntynyt 19.02.1888 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 15.09.1955 Janakkala, Kerkkola.[5] äi Heikki Kustaanpoika Kerkkonen. Syntynyt 23.06.1858 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 07.04.1926 Janakkala, Kerkkola. Ammatti Rusthollari. Ammatti Isäntä Kerkkolassa.[5] ää Lahja Idänpään-Heikkilä. Syntynyt 28.12.1859 Vanaja. Kuollut 17.04.1941 Janakkala, Kerkkola.[5])

XX Lapset
Kaija Elina Kerkkonen. Syntynyt 15.11.1944 Helsinki. Ammatti Osastosihteeri. Taulu 42.[8]
Marja Kaarina Kerkkonen. Syntynyt 24.02.1946 Helsinki. Ammatti Atk-operaattori. Ammatti Mikrotukihenkilö. Taulu 44.
Heikki Juhani Kerkkonen. Syntynyt 13.03.1947 Helsinki. Ammatti Atk-suunnittelija 21.04.1975 - 31.12.2005 Helsinki. Helsinki.
Taulu 42
(Taulusta 41)

XX. Kaija Elina Kerkkonen. Syntynyt 15.11.1944 Helsinki. Ammatti Osastosihteeri.[8] Äiti Taulu 41. –Puoliso Pasi Kalervo Pausio. Syntynyt 08.03.1946 Lieto[11]. Ammatti Laivalevyhitsaaja.[8] ( i Viljo Valtter Pausio. Syntynyt 26.01.1910. Kuollut 26.12.1978 Raisio.[8] ä Kerttu Maria Hiitola. Syntynyt 24.02.1911. Kuollut 15.12.1997 Raisio.[8])

XXI Lapset
Jarno Kalervo Pausio. Syntynyt 25.04.1974 Raisio. Taulu 43.[8]
Tarja Mirjami Pausio. Syntynyt 25.04.1977 Masku. Myöh. Laaksonen.[8] –Puoliso Kari Tapani Laaksonen. Syntynyt 16.04.1964 Turku.
Taulu 43
(Taulusta 42)

XXI. Jarno Kalervo Pausio. Syntynyt 25.04.1974 Raisio.[8] Äiti Taulu 42. –Puoliso 1:o Sanna Maarit Simola. Syntynyt 05.07.1974 Somero[11]. Ammatti Opiskelija.[8]

XXII Lapset
Jami Joonatan Pausio. Myöh. Aikaisemmin: Muraja. Syntynyt 01.04.1999 Turku[11]. Äiti Sanna Maarit Simola. Syntynyt 05.07.1974 Somero[11]. Ammatti Opiskelija.[8]
1: Johannes Kalervo Pausio. Syntynyt 07.04.2006 Masku.[8]
1: Juho Oskari Pausio. Syntynyt 13.11.2007 Masku.
Taulu 44
(Taulusta 41)

XX. Marja Kaarina Kerkkonen. Syntynyt 24.02.1946 Helsinki. Ammatti Atk-operaattori. Ammatti Mikrotukihenkilö. Äiti Taulu 41. –Puoliso Heikki Antero Lehtonen. Syntynyt 08.03.1948 Turku. Ammatti (ATK) Pääsuunnittelija.[10] ( i Arvi Lehtonen. Syntynyt 27.04.1915. Kuollut 31.08.1996.[10] ä Sally Sigrid Stenfors. Syntynyt 09.08.1917.[10])

XXI Lapset
Päivi Kristiina Lehtonen. Syntynyt 25.01.1977 Raisio. Arvonimi M.Sc (Econ). Ammatti Project Manager.[10]
Juha Antero Lehtonen. Syntynyt 27.07.1972 Raisio. Ammatti Dipl. Ins. Taulu 45.[10]
Taulu 45
(Taulusta 44)

XXI. Juha Antero Lehtonen. Syntynyt 27.07.1972 Raisio. Ammatti Dipl. Ins.[10] Äiti Taulu 44. –Puoliso Terhi Minna Susanna Kinnunen. Syntynyt 27.03.1972 Imatra. Ammatti Sairaanhoitaja.[10]

XXII Lapset
Eero Antero Lehtonen. Syntynyt 07.05.2000.[10]
Meeri Kamilla Lehtonen. Syntynyt 17.05.2003.[10]
Taulu 46
(Taulusta 37)

XVII. Wilhelm (Wilho) Ingman. Syntynyt 05.01.1852 Lapua. Kuollut 06.12.1934 Kristiinankaupunki (kirjoilla Lapväärtissä). Ammatti Lapväärtin kappalainen.[2] Isä Taulu 37. –Puoliso 14.02.1878 Ida Elisabet Gustafintytär Johansson. Syntynyt 14.04.1857 Vimpeli. Kuollut 11.04.1899 Mustasaari. [2] ( i Gustaf Johansson. Myöh. Juhananpoika Vahätalo Lillegårg/. Syntynyt 13.12.1810 Marttilaan Kuuluneessa (Tarvasjoki) Euran Kappelin Vähätalossa. Kuollut 09.12.1872 Lempäälä. Ammatti Kirkkoherra Karjalohjalla 1862; Provasti; rovasti Lempäälässä 1868.[3] ä Johanna Emelie Schalin. Syntynyt 11.03.1816 Kokkola; Gamlakarleby. Kuollut 01.04.1898 Mustasaari.[3] äi Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841.[3] ää Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija.)

XVIII Lapset
Niilo Johannes Ingman. Syntynyt 05.04.1883 Karvia. Kuollut 26.05.1919 Sortavala.[1]
Taulu 47
(Taulusta 37)

XVII. Alfred Emil Ingman. Syntynyt 16.07.1860 Karvia; Kyläkarvia. Kuollut 10.10.1917 Vaasa. Haudattu Vaasa. Ammatti Pataljoonan saarnaaja; pappi; nuorisokirjailija. NI23 Elämänkerrallisia tietoja Vaasan kouluun 1871. Ylioppilas 5.6.1880. Vihittiin papiksi 20.06.1883 ja määrättiin v. t. saarnajaksi Vaasan tarkk'amp.pataljoonaan. Vakituinen pataljoonan saarnaaja 1889. (Bergholm Sukukirja s. 686) Alfred Emil oli innokas metsämies. Ensimmäisiä suomalaisia nuorisokirjailijoita. "Rimpisuon Usvapatsas", "Kahden taalarin raha" ja "Latvasaaren kuninkaanhovilinna". Kirjat olivat suomalaisia vastineita intiaaniromaaneille (1917 ). Alfred Emil rakensi Vaasassa Rantakatu 22 :n huoneessa purjeveneen joka jouduttiin ikkunan kautta kuljettamaan ulos. Purjeveneestä on olemassa piirustukset Kaj Strang´lla. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon toimi hän Vaasassa pataljoonan saarnaajana ja muissa papin viroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka. Tämän toimen ohella toimi hän koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu, että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitavaja tunteva mies. Persoonalisuutena kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluonteinen ja humoristinen. Tälläiseksi tunnetttiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista. Kirje Vaasasta koulusta äidille 23.10.1875: (15-vuotiaana) Wasa den 23 Oktober 1875 Älskade mamma! Jag skall nu med några rader underrätta eder huru vi må. Tack för mammas sista bref. Wi må nu härsom vanligt. Huru mår mamma och andra der hemma. Odert villej skriva hem nu, han säger att han ej har tid. - Nog finns här lingon fast huru mycket för 25 penni kappen. Nog måste jag väl vara utan nya skridskorremmar. Kanske jag bergar mig med mina gamla ty här kostar ett par goda skridskoremmar 2 mark, så att ej lönar det sig att köpa häre. Vi ha nuhaft ganska god skrinnis och jag har varit och skrinna 2 gånger ren. I onsdags hade vi lof, så att inte tror jagat vi få nå vidar skrinnlof. Hittils har här varit så kallt att marken är ganska hårt tillfrusen så att få se huru det går med brunnarna i vinter. - Nog går ju den här termin ganska fort?. Jag har köpt åt mig harsnaror till julen för mina egna pengar, nog skall fånga haror i jul bara jag för mig att sätta ut dem. Odert ber att mamma skulle skicka hit hans skrinskor. Får vi ta ut till "Pippurinmarkkinat" i jul litet marknadspengar kanskje hvar sin 50 penni eller huru? Jag har nu just ej något mera att skriva än många hälsningar till alla der hemma och allra mest till mamma från mammas egen gosse ALFRED. Teolooginenerotutk, 31. 5, 83. Vihitty papiksi 20. 6. 83. Pastoraalitutk. 20. 6.85, - 3:nnen Vaasan tarkkampujapataljoonan v. t. saarnaajana 20. 6 1883 - 30.01.1889, josta lähtien saman pataljoonan vakinaisena saarnaajana pataljoonan lakkauttamiseen saakka 14. 3. 02. Vaasan lääninvankilan v. t. saarnaajana 1.5. 1897- 1.5. 1898, josta lähtien saman vankilan vakinaisena saarnaajana kuolemaansa saakka 10.10.1917. Vaasan suom. yksityislyseossa ja alkeiskoulussa tuntiopettajana opettanut uskontoa, ruotsia, saksaa ja logiikkaa 1v. 1883- 1892; Vaasan realilyseon uskonnon ja suomenkielen v. t. lehtorina lv. 1894 -96, 97 - 99 ja 1901 - 1902; tuntiopettajana opettanut Vaasan realilyseossa ja sitten linjajakoisessa lyseossa ruotsia lv. 1905 - 1917 ja ajoittain sitä ennen; kaikkiaan ollut Vaasan suom. lyseon palveluksessa 1v. 1883- 1917 kahta vuotta lukuunottamatta. Ollut opettajana myöskin Vaasan ruots. lyseossa, suom. ja ruots. tyttökoulussa sekä ruots. jatko-opistossa. Syysk. 1 p;stä 1895 ollut Vaasan käsityöläisiltakoulujen johtajana opettaen äidinkieltä, kirjanpitoa, kaunokirjoitusta y. m. - Innokas urheilumetsästäjä ja -kalastaja. Tunnettu taitavana ampujana. - St. ja Annan R. III luokan ritari. Kirjallinen toiminta: Aikakauskirjassa »Svenska jägarförbundets Tidskrift» julkaissut kreikankielestä ruotsinnettuna suurimman osan Xenofonin »Kynegetikos»-nimistä teosta ja Arrianoksen samannimisen teoksen kokonaan. Toimittanut oppikirjan »Ruotsinkielen Harjoituksia» suomalaisia oppilaitoksia varten. Julkaissut suurta tunnustusta saavuttaneet nuorisokirjat »Rimpisuon usvapatsas», »Latvasaaren kuninkaan hovilinna», »Suursalon Halli» ja »Kahden taalarin raha». - Kirjoituksia aikakauskirjoihin ja sanomalehtiin. Lähde: Vaasan Suomalainen lyseo 1880- 1930 ************** Alfred Emil Ingman, jonka kootut teokset täten Suomen nuorisolle tarjotaan, oli syntynyt v. 1860 ja kuoli Vaasassa v. 1917. Hänen ulkonaiset elämänvaiheensa on pian mainittu. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon hän toimi Vaasassa pataljoonansaarnaajana ja muissa papinviroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka.Tämän ohella hän toimi koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu,että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitava ja tunteva mies. Persoonallisuutena kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluontoinen ja humoristinen. Pyyntömme johdosta saada lähempiä tietoja Alfred Ingmanista kirjoittaa meille hänen veljensä professori Lauri Ingman seuraavaa: »Halu päästä ulos metsään ja merille oli Alfred-veljessäni jo ylioppilasaikoina erinomaisen voimakas. Muistan elävästi, kuinka hän ja vanhin Jonathan-veljemme syksyisin ja talvisin pyssyt olalla kulkivat kaikki Karijoen sopukat ristiin rastiin. Tavallisesti he toivatkin retkillään riistaa kotiin, jäniksiä ja lintuja. Kolmantena seurassa oli usein eräs mökkiläinen, »Hongiston vaari», jonka metsästysinnolla ei ollut rajaa. Eräänä talvena 1880-luvun alulla, kun seudulla liikkui susia, ryhtyivät veljet niitä suksilla pyydystämään ja saivatkin kerran oikein komean otuksen. Myöhempinä aikoina, kun Alfred-veljeni oli asettunut Vaasaan, jouduin usein seuraamaan häntä milloin pitemmille milloin lyhemmille retkille saaristoon. Niin pian kuin jäät olivat lähteneet ja ilma lämminnyt, lähdimme mekin retkille vesilintuja kuvilta ampumaan. Ihania kesäkuun öitä vietettiin kuusenhaoista tehdyillä vuoteilla, milloin ei ollut pakko hyttysten tähden ankkuroida venettä johonkin poukamaan ja purjeen alla koettaa saada verenimijöiltä hetkeksi rauhaa. Auringon noustessa oli oltava ampumapaikoilla. Myöhemmin kesällä laskettiin koukkuja ja käytiin purjehdusmatkoilla milloin minnekinpäin. Alfred-veljelläni näyttää olleen se käsitys, että mies jotenkin osaa tehdä sen, minkä tahtookin. Varsinkin hän oli taitava veneenrakentaja. Piirustusten mukaan, jotka hän milloin mistäkin teoksesta hankki, hän rakensi sekä soutu- että purjeveneitä, kulkipa viime vuodet itse rakentamassaan moottoriveneessä. Kun oli hyvä pitemmillä matkoilla saada päänsä päälle parempikin katto kuin havunoksista tehty, rakensi hän Vaasan lähelle pariin paikkaan lankuista erinomaisen hauskat kesämajat. Apuna hänellä ei näissä toimissa ollut muuta kuin kouluijässäoleva poikansa. Ihailin suuresti hänen väsymättömyyttäänja taitoaan; kaikellainen 'fuskaaminen' oli hänelle vastenmielistä, se mikä tehtiin, oli tehtävä hyvin. Pienestä pitäen tottuneena ampuma-aseita käyttämään oli Alfred kehittynyt erinomaisen taitavaksi ampujaksi. Varsinkin oli ihailtava hänen taitonsa lennosta pudottaa lintuja. Yhteen aikaan hän harrasti myöskin pilkkaan ampumista ja saavutti siinä sellaisen taidon, että eräässä silloisen n. s. sportti-klubin koko maata käsittävässä ampumakilpailussa sai palkinnon. Papiksi tultuaan saattoi veljeni tietenkin omistaa vapaille ulkoilmaharrastuksille vain vähän aikaa. Tavallinen viranhoito vaati, varsinkin sen jälkeen kuin hän oli tullut vankilansaarnaajaksi, paljon aikaa, ja innostuneena ja taitavana opettajana hän lisäksi suoritti paljon opetustyötä. Mutta kun hanget alkoivat sulaa, silloin täytyi saada aikaa panna venheet ja pyyntivehkeet kuntoon, jotta jo toukokuussa voisi pistäytyä jollekin iltapäiväretkelle merelle ja kesäkuussa ihailla auringon laskua ja nousua Vaasan saaristossa.» Tällaiseksi tunnettiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -- kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista.Todennäköistä on, että Suomen kasvava nuoriso lukee polvi polvelta aina samalla innostuksella niitä seikkailuja, joista kerrotaan »Rimpisuon usvapatsaassa», »Latvasaaren kuninkaanhovilinnassa», »Suursalon Hallissa» ja »Kahden taalarin rahassa» sekä muissa hänen kertomuksissaan. Ja kun viljelys tunkee metsät yhä syrjemmäksi, kun emme enää tulevaisuudessa voi puhua »seikkailuista saloilla ja vesillä» siinä tuoreessa tarkoituksessa kuin näissä kirjoissa, saavat nämä teokset hiukan samaa merkitystä kuin mikä on Cooperin kuvauksilla nykypäivien amerikalaiselle: ne kertovat niistä ihanista päivistä, jolloin Suomessa vielä oli neitseellisiä saloja ja vesiä. Lauri Ingman Lähettäessään »Rimpisuon usvapatsaan» kustantajalle tammikuulla 1915 kirjoitti tekijä vaatimattomasti hänellä olleen tarkoituksena »antaa lukijalle pari sataa suomalaista sananlaskua ja sanontatapaa, kuitenkin mikäli mahdollista siten, ettei hän tätä tarkoitusta huomaisi. Ne, jotka tuon kirjasen ovat lukeneet, panivat varmaan merkille sen veikeän ja humoristisen tavan, jolla tekijä sovitteli kahden poikaviikarin vuorosanoiksi mitä hullunkurisimpia ja humoristisimpia sananlaskuja ja sutkauksia. Tekijä vaikeni kuitenkin siihen nähden, mikä on kirjan suurin opetussisällys: se on täydellinen opas siihen, miten on mahdollista elää talvella ulkoilmassa, joutumatta luonnon ankaruuden uhriksi; samalla se kasvattaa tulemaan toimeen omin voimin, maihin turvaamatta. Kun siihen lisätään vielä jännittävä ja nuorison mielikuvitukselle sopiva juoni, voi ymmärtää, kuinka suurta kykyä tällaisen, näöltään niin vaatimattoman teoksen luominen edellyttää. Teoksen nimi oli alkuaan »Levänevan usvapatsas», joka kuitenkin hyljättiin. »Rimpisuon vastaanotto oli hyvä ja arvostelut suosiollisia. Niiden antamien neuvojen johdosta kirjoitti tekijä vain lyhyesti: »En ole liian vanha oppiakseni.» Seuraavaa teostansa, »Latvasaaren kuninkaan hovilinnaa» lähettäessään kirjoitti tekijä kustantajalle marrask. 22p. 1915 seuraavaa: »Kun tarkoitin siitä suomalaista, poikien suosiossa kai vieläkin olevaa 'indiaanikirjaa', oli minun intiaanien puutteessa pakko käyttää rosvokoplaa. Olen kuitenkin kaikin puolin yrittänyt välttää sitä, mikä vaikuttaisi detektiiviromaanilta, ja saada lukijan mielen eniten kiintymään Latvasaaren Jules Vernen tapaiseen kuninkaaseen. Sananlaskujen opettamisesta nuorisolle en ole tahtonut luopua. Luullakseni nuoret oppivat niitä paraiten, kun luulevat saavansa ne kertomuksen kaupanpäällisinä vain.» »Ehdotuksen ne laajemminkin ryhtyä nuorisokirjallisuuteen on sangen houkutteleva; asian mahdollisuus riippuu siitä, onnistuuko minun niin kirjoittaa nuorten mieleen, että todella saan laajemmat markkinat. Sillä kirjoitan, ahkeranakin ollen, jotenkin hitaasti. Ja virkani on niin vähäpalkkainen, että minun on ollut aina pakko toimeentuloni tähden pitää paljon koulutunteja. . . Aion kuitenkin jatkaa kirjoittamistani.» Lähettäessään» Suursalon Hallin käsikirjoituksen, jonka tekijä oli alkujaan ajatellut julkaistavaksi jouluksi 1916, kirjoitti hän toivovansa jouluksi 1917, »jos Jumala suo terveyttä, Voivansa valmistaa uuden kirjan.» Se toivo toteutuikin, mutta painosta valmistuneena ei tuoni sallinut tekijän nähdä »Kahden taalarin rahaa.» Sen valmistumisesta kertoi hän kirjeessään kustantajalle marrask. n p. 1916 m. m. seuraavaa: »Uutta kirjaani olen kirjoittanut noin 120 käsikirjoitussivua. Mutta muutama viikko sitten ajoi se karille, enkä ole vielä saanut sitä uudestaan liikkeelle . . . Seikkailukirjaksi on sekin ajateltu, vaikka toinen seikkailijoista on vasta kahdennellatoista; 'näsäviisi' poika kuitenkin ...» Omasta tyylistään kirjoittaa hän samassa kirjeessään vaatimattomasti: »Kirjoitustapani on karkeata, siitä ei pääse pieleen eikä puoleen, ja soveltuu vähemmin hyvin eläinkertomuksiin, jotka vaatisivat viehättävämpää, enemmän mukaansa tempaavaa tyyliä. Mutta harvalle miehelle vain on luotu kynä, joka luistaa liukkaasti kielellä,joka ei ole hänen äidinkielensä». Selitykseksi mainittakoon,että Ingman oli saanut ruotsinkielisen koulusivistyksen. Yhä samassa kirjeessään mainitsee hän uusista suunnitelmistaan: »Olen jo useampia vuosia kirjoitellut 'mukulakoululaisia' varten suunniteltua kuvakirjaa samaan tapaan kuin saksalaisten 'Zoologia Comica', jonka omat lapseni aikanaan lukivat loppuun, vaikka paperi olikin paksua. Saa nähdä, valmistuuko se ikinä?» Tuonen tarkoituksettomuutta usein valitetaan. Valitettavaa on, ettei Alfred Ingman saanut jatkaa tärkeätä kirjailijatoimintaansa, jolla hän muutamissa vuosissa olisi paljon rikastuttanut köyhähköä alkuperäistä nuorisokirjallisuuttamme. Valitettavaa on myöskin, ettei hän aikaisemmin huomannut lahjojansa tällä alalla. Se joka haluaa tarkemmin tutustua tämän vanhan pohjalaisen sisimpään luonteeseen, tekee sen parhaiten lukemalla hänen kirjansa. Joka lauseen takaa pilkistää niistä suora ja jäyhä mies, laajakatseinen, hyväsydäminen, elämää ja luontoa ymmärtävä. Viimeinen kustantajalle tullut kirje on päivätty syyskuun 15 p. 1917 ja koskee erästä tekijän käsikirjoitukselle sattunutta tapaturmaa. Se päättyy sanoihin: »Herran haltuun!» Kun hänen teoksensa nyt uudessa asussa joutuvat nuorisomme luettavaksi, lausumme sen hartaan toivomuksen, että Suomen nuoriso oppisi niistä sitä rehellisyyttä, miehekkyyttä ja omin avuin toimeentulemisen taitoa, jolle tekijä jäyhänä ja itsenäisenä pohjalaisena pani niin ratkaisevan arvon. Avautukoot nuorisomme silmät myös huomaamaan oman maansa luonnon kauneudet ja ne reippaan sekä vahvistavan ulkoilma-elämän edut, joita se vielä kaikkiallakin tarjoaa. Mikäli nuorisomme kaikissa näissä jaloissa avuissa edistyy onneksi itsenäiselle Suomellemme, sikäli on myös syytä kiitollisuudella muistaa miestä, joka rakkaudesta nuorisoa kohtaan vielä vanhana ryhtyi opettamaan sille elämänsä varrella tärkeiksi ja välttämättömiksi huomaamiansa asioita. Kustantaja. Kustannusosakeyhtiö Kirja.[1] Isä Taulu 37.

XVIII Lapset
Elli Emilia Ingman. Syntynyt 28.08.1886. Kuollut 12.08.1934 Tuberkuloosi?. Haudattu Vaasa. Ammatti Kanslisti Vaasan lääninvankilassa.[1]
Ester Irene Ingman. Myöh. Strang. Syntynyt 30.03.1888 Vaasa. Kuollut 30.05.1937 Helsinki,. Haudattu Helsinki; Sama Hauta Kuin Ralf Ja Olavi. Hietaniemen Hautausmaa.[1]
Teodor Hubert Ingman. Syntynyt 05.03.1890 Vaasa. Kuollut 15.07.1957 Rajamäki. Ammatti Dipl.ins, Rajamäen viinatehtaan toim. johtaja. Taulu 48.[1]
Anna Ingman. Syntynyt 22.05.1900. Kuollut [1]
Lauri Ingman. Syntynyt 26.03.1907 Bergö.[1]
Taulu 48
(Taulusta 47)

XVIII. Teodor Hubert Ingman. Syntynyt 05.03.1890 Vaasa. Kuollut 15.07.1957 Rajamäki. Ammatti Dipl.ins, Rajamäen viinatehtaan toim. johtaja. NI30 Tullut Vaasan suomalaiseen lyseoon 1900. Ylioppilas Vaasansuomalaisesta 1908. Dipl.ins Suom. Tekn. korkeakoulustakem. os. 1912. Opintomatkoja Skandinavian maihin, Saksaan,Ranskaan ja Englantiin. Hyvinge Fabriks AB:n hiivatehtaanapulaisins. Rajamäellä 1913-14, Ab Munkholmen Oy:n nahkatehtaantekn. johtaja Helsingissä 1915-1916, Varkauden ja Kajaaninkruununtehtaan palveluksessa Varkaudessa 1916-1919, Valt.alkoholiliikkeen tehtaan tekninen johtaja 1919-32, Oy AlkoholiliikeAb:n tekn. joht. v:sta 1932. - Puukemia Oy:n, Turengin SokeritehdasOy:n johtokunnan jäsen. Suomen Kemistiseuran jäsen. Kuulunutsk:aan. Diplomi-insinöörien matrikkeli 1948.[1] Isä Taulu 47.

XIX Lapset
Inga Hjördis Ingman. Syntynyt 05.04.1918 Varkaudessa. Kuollut 09.03.1996 Helsinki. Ammatti Ylihoitaja. NI156 Viimeinen työpaikka oli Härmän Keuhkotautiparantola, jokakuten muutkin vastaavat parantolat muutettiin yleissairaalaksi.Inga oli ylihoitajatar.[1]
Taulu 49
(Taulusta 37)

XVII. Odert Julius Ingman. Syntynyt 01.01.1865. Kuollut 03.05.1929. Ammatti Kappalainen. NI87 Ylioppilas 04.06.1885. Vihitiin papiksi 04.01.1888 jamäärättiin Isojoen kirkkoherran viralliseksi apulaiseksi.Virkaa tekevä kappalainen Lestijärvellä 17.01.1889, Ikaalisissa04.03.1890. Kirkkoherran apulainen Laukaassa 01.05.1890.Haminan kappalainen 17.01.1893.[1] Isä Taulu 37. –Puoliso 04.07.1894 Vaasa Hilma Amalia Sivenius. Syntynyt 21.06.1870 Kuolemanjärvi (?). Kuollut 16.05.1930.[1] ( i Gustaf Adolf Sivenius. Myöh. Sipilä. Syntynyt 14.03.1840 Hollola. Ammatti Kirkkoherra.[1] ä Rosa Augusta Carl-Gabrielintytär Lyra. Syntynyt 13.01.1841 Kuhmoinen.[1])

XVIII Lapset
Katri Ingman. Myöh. Palola. Syntynyt 17.05.1895 Hamina. Kuollut 03.02.1971 Helsinki. Ammatti Kirjailija. NI89 Kirjailijanimi: Ingman, Katri; Palola, Katri Nimi: Ingman, Katri (oik. Katri Ingman-Palola) Syntymä- ja kuolintiedot:17.5.1895 Hamina - 3.2.1971 Helsinki Koulutus, tutkinnot:Yo 1913; alempi hallintotutk. Hgin yliopistossa 1916 Ammatit:Kirjailija, rahastonhoitaja, notaari, kääntäjä Apurahat,palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto 1933 ja 1962Julkaisut: PROOSAA Virranviemä: romaani. Porvoo: WSOY,1927. // Lahjakas tytär: romaani. Porvoo: WSOY, 1928. //Onnen nälkä: romaani. Porvoo: WSOY, 1929. // Rohkeat sydämet:romaani. Porvoo: WSOY, 1930. // Tuntemattoman varjo: romaani.Helsinki: Otava, 1932. // Rakas taakka: romaani. Helsinki:Otava, 1933. // Vilpitön sielu: Helka Moision tarina entisenluokkatoverin kertomana ja hänen omina itsetunnustuksinaan.Helsinki: Otava, 1934. // Vapautuva: romaani. Helsinki: Otava,1936. // Oman leikkinsä vanki: romaani. Helsinki: Otava,1937. // Elämän multa: romaani. Helsinki: Otava, 1938. //Hätääntyneet silmät: romaani. Helsinki: Otava, 1939. //Kaksi äitiä: viisi kertomusta. Helsinki: Suomen kirja, 1942.// Kaupungin ainoa totuudenpuhuja: kertomus niiltä ajoilta,jolloin elävät kuvat ja automobiilit saapuivat pieniinkinkaupunkeihin. Helsinki : Suomen kirja, 1944. // Rantamaja: romaani. Helsinki : Otava, 1947. // Lapsen käsi : romaani/ Katri Ingman. Helsinki : Otava, 1950. // Ihmisvihaajanhyvätyö : romaani. Helsinki :Otava, 1951. // Saaren kesä.Porvoo : WSOY, 1962. // Oma elämä : romaani. Katri Ingman.Porvoo ; Helsinki : WSOY,1965. // Lähikuvat : Tapahtunutta,ehkä tapahtunutta - ja sellaista,mitä ei ehkä milloinkaan ole tapahtunut.Porvoo ; Helsinki : WS,1969. NÄYTELMÄKIRJALLISUUTTA Helteinen elokuu. [S.l.]: [S.n.], 1944. // Miriam: 3-näytöksinennäytelmä. [S.l.]: K. Ingman, 1948 // Virsujalkaprinsessa:2-osainen satunäytelmä. [S.l.]: K. Ingman, [S.a.] Muuta:Ingmanin koti oli Vehkalahdella vanhan kirkon vieressä.Kesiä hän vietti Vuohisaaressa. Hän julkaisi pääasiassasovinnaisia psykologisia romaaneja. Myöhemmässä tuotannossaanIngman kuvaa elävästi ja ilmeikkäästi lapsuusympäristöään.[1] –Puoliso 17.01.1937 Helsinki Aksel Eino Brander/Palola. Syntynyt 06.09.1885 Kirvi. Kuollut 14.12.1951. ( i Axel Berndt Brander. Syntynyt 18.11.1855 Muolaa.[1] ä Hildur Beda Karolina Sirelius. Syntynyt 17.06.1861 Impilahti.[1])
Arvo Ingman. Syntynyt 02.03.1897. Kuollut 27.08.1918 Paanajärvi, Venäjä. Ammatti Opiskelija. Opiskelija, taisteli valkoisten puolella, Itä-Karjalan retkikunnat . Lisätietoja: Kirjoilla Parikkala, Viipurin lääni. Kuolinsyy: Kadonnut vapaussodan pyörteissä.[1]
Ruth Ingman. Syntynyt 04.06.1899. Taulu 50.[1]
Olavi Ingman. Syntynyt 07.02.1903 Hamina. Kuollut 29.01.1990 Helsinki. Ammatti Musiikkipedagogi. Ammatti Kirjailija. Taulu 51.[1]
Helvi Ingman. Syntynyt 12.11.1904. Kuollut 04.02.1970 Kuopio. Ammatti Lehtori. Taulu 53.[1]
Yrjö Ingman. Syntynyt 26.09.1909 Hamina. Kuollut 26.05.1985 Helsinki. Ammatti Päämetallurgi. Taulu 59.[1]
Taulu 50
(Taulusta 49)

XVIII. Ruth Ingman. Syntynyt 04.06.1899.[1] Isä Taulu 49. –Puoliso Viktor Heinikainen. Syntynyt arviolta 1895.[1]

XIX Lapset
Anna Liisa Heinikainen.[1]
Kerttu iines Heinikainen.[1]
Taulu 51
(Taulusta 49)

XVIII. Olavi Ingman. Syntynyt 07.02.1903 Hamina. Kuollut 29.01.1990 Helsinki. Ammatti Musiikkipedagogi. Ammatti Kirjailija. NI92 Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun musiikkitieteen dosentti.

Kirjoittanut kirjan: "Kysy lähteeltä" ja "Musiikkioppi" (Opettajan musiikkioppi) Missä järjen on pakko vaieta, siinä sydämen on velvollisuus puhua. -Olavi Ingman.[1] Isä Taulu 49. –Puoliso 1:o Elli Maria Kallas. Syntynyt 24.07.1903. Kuollut 19.10.1974.[1] –Puoliso 2:o Valma Helena Esala. Syntynyt 02.04.1922.[1]

XIX Lapset
1: Matti Ingman. Syntynyt 16.04.1937. Taulu 52.[1]
Taulu 52
(Taulusta 51)

XIX. Matti Ingman. Syntynyt 16.04.1937.[1] Isä Taulu 51. –Puoliso Seija Fernelius. Syntynyt 06.06.1937.[1]

XX Lapset
Kari Matti Ingman. Syntynyt 23.09.1969.[1]
Kimmo Juhani Ingman. Syntynyt 08.05.1972.[1]
Taulu 53
(Taulusta 49)

XVIII. Helvi Ingman. Syntynyt 12.11.1904. Kuollut 04.02.1970 Kuopio. Ammatti Lehtori.[1] Isä Taulu 49. –Puoliso Eino Arvi Herlevi. Syntynyt 13.05.1900 Lohtaja. Kuollut 06.11.1981 Kuopio. Asunto Oy Seilasenmäki hallituksen jäsen v:sta 1952.[1]

XIX Lapset
Ritva Leena Herlevi. Myöh. Dawson. Syntynyt 03.06.1935 Kuopio ?. Taulu 54.[1]
Riitta Kaarina Herlevi. Syntynyt 08.04.1946 Helsinki. Taulu 58.[1]
Kaija Herlevi. Kuopio[12]. Syntynyt 1948 Helsinki.[1] –Puoliso Jari Tertsunen.[12]
Taulu 54
(Taulusta 53)

XIX. Ritva Leena Herlevi. Myöh. Dawson. Syntynyt 03.06.1935 Kuopio ?.[1] Äiti Taulu 53. –Puoliso James (Jim) Dawson.[1]

XX Lapset
James Lauri Dawson. Syntynyt 31.01.1963. Taulu 55.[1]
Debra Kaarina Dawson. Myöh. Mitchell. Syntynyt 08.04.1964. Taulu 56.[1]
Dixie Anna Dawson. Myöh. Thompson. Syntynyt 01.06.1965. Taulu 57.[1]
Taulu 55
(Taulusta 54)

XX. James Lauri Dawson. Syntynyt 31.01.1963.[1] Äiti Taulu 54. –Puoliso Dana. Myöh. Dawson.[12]

XXI Lapset
Claire Dawson.[12]
Annie Dawson.[12]
James Dawson.[12]
Taulu 56
(Taulusta 54)

XX. Debra Kaarina Dawson. Myöh. Mitchell. Syntynyt 08.04.1964.[1] Äiti Taulu 54. –Puoliso Christopher Mitchell.[12]

XXI Lapset
Christopher Mitchell.[12]
Adam Mitchell.[12]
Kaija Mitchell.[12]
Taulu 57
(Taulusta 54)

XX. Dixie Anna Dawson. Myöh. Thompson. Syntynyt 01.06.1965. Yhteensä 5 lasta.[12][1] Äiti Taulu 54. –Puoliso Thompson.[12]

XXI Lapset
Danielle Hunter Thompson.[12]
Madeleine Hunter Thompson.[12]
Sophie Thompson.[12]
Taulu 58
(Taulusta 53)

XIX. Riitta Kaarina Herlevi. Kuopio[12]. Syntynyt 08.04.1946 Helsinki.[1] Äiti Taulu 53. –Puoliso Motohiko Anthony Mishima. Syntynyt 31.12.1947 Hokkaido, Japan.[12]

XX Lapset
Jasmin Mishima. Syntynyt 08.06.1978.[12]
Taulu 59
(Taulusta 49)

XVIII. Yrjö Ingman. Syntynyt 26.09.1909 Hamina. Kuollut 26.05.1985 Helsinki. Ammatti Päämetallurgi.[1] Isä Taulu 49. –Puoliso Aili Leino. Syntynyt 01.07.1908 Vilajoen kylä, Säkkijärvi. Kuollut 18.10.1995 Helsinki. Ammatti Konttoristi. Kastettu 26.06.1869 Suurpäälä, Kokko Lähde: Säkkijärven kastetut.[1] ( i Antti Leino. Syntynyt 22.06.1868.[1] ä Maria Kokko ????. Syntynyt 25.06.1869.[1])

XIX Lapset
Jukka Antero Ingman. Syntynyt 24.04.1943. Ammatti Dipl. insinööri. Taulu 60.[1]
Anja Kaarina Ingman. Syntynyt 08.11.1946. Taulu 61.
Taulu 60
(Taulusta 59)

XIX. Jukka Antero Ingman. Syntynyt 24.04.1943. Ammatti Dipl. insinööri.[1] Isä Taulu 59. –Puoliso Lea Ojalehto. Syntynyt 22.11.1944.[1]

XX Lapset
Niko Sakari Ingman. Syntynyt 27.09.1967.[1]
Atte Samuli Ingman. Syntynyt 09.03.1970.[1]
Taulu 61
(Taulusta 59)

XIX. Anja Kaarina Ingman. Syntynyt 08.11.1946. Isä Taulu 59. –Puoliso Åke Boxval. Syntynyt 30.09.1943.[1]

XX Lapset
Mauriz Boxval. Syntynyt 22.03.1972.[1]
Matias Boxval. Syntynyt 10.11.1976.[1]
Taulu 62
(Taulusta 37)

XVII. Lars (Lauri) Johannes Ingman. Syntynyt 30.06.1868 Teuva. Kuollut 25.11.1934 Helsinki. Arvonimi Professori. Ammatti Poliitikko. Ammatti Arkkipiispa. Elämänkerrallisia tietoja Ylioppilas Vaasan ruotsalaisesta lyseosta 1886, teologian erotutkinto 1890., fil. kand 1892, vihitty papiksi 1893, kasvatusopintutkinto 1894. Teologian kand 1898, teologianlisensiaatti 1900. Tehnyt Backmanin stipendillä 13 kuukautta kestäneen opintomatkan Saksaan 1895 - 1896 y.m. opintomatkoja. Suomen arkkipiispa ja ministeri. Oli erittäin sanavalmisja huumorintajuinen. Anekdootteihin kuuluu Ingmanin kertoma asia, jossa hän oli maininnut että hän oli jossain tilaisuudessa vaimoineen, jolloin häneltä kysyttiin, että onko hänellä useampia vaimoja. Ingman sanavalmiina kysyi kyseiseltä henkilöltä, että jos hän on hautajaisissa paljain päin, niin onko hänella molemmat päät paljaana ? Helsingin Sanomat 23/5 1996 "Historian hyljeksimä Lauri Ingman vyöryy taas pääraiteelle" KONSERVATIIVI SAA KUNNIAN Vaikka Suomen porvallisten puolueiden historiankirjoitus on viime vuosina kuronut työväenliikkeen tutkimuksen etumatkaa umpeen, on ero viimeksi mainitun hyväksi vielä selvä. Esimerkiksi käy se, että vuosisadan alun keskeisiin porvarillisiin poliitikoihin kuuluneen Lauri Ingmanin elämäkerta valmistuu vasta nyt.Kirjan alkuosa perustuu Vesa Vareksen kolmen vuoden takaiseen väitöskirjaan, joka tutki Ingmania vuoteen 1922. Varesselittää Ingmanin historiallista unohdusta sillä, etteitämä tappiolle joutuneiden aatteiden - myöntyvyyslinjan, monarkismin, saksalaissuuntauksen ja jyrkän antisosialismin edustajana ole näyttänyt houkuttelevalta tutkimuskohteelta. Myös konservatismi ja oikeistolaisuus sinänsä ovat Vareksen mielestä olleet pitkään epämuodikkaita ilmiöitä. Oikeiston historian uusi nousu kertonee sekin jotain meidän aikamme pohjavirtauksista. Pappispolitiikko Ingman ei pitkästä urastaan huolimatta noussut kansallisten sankarien ja suurmiesten sarjaan Mannerheimin, Rytin, Paasikiven ja Kallion rinnalle. Hän keskittyi ennenkaikkea ääri-ilmiöiden hillintään ja ylilyöntien torjumiseen, ei niinkään uusiin avauksiin. Konservatiivisen politiikan saavutukset ilmenevät usein säilyttämisenä ja tekemättä jättämisenä, eivätkä tälläiset "epäteot" piirry tulikirjaimin kansan historialliseen muistiin. Pitkäaikaisena valtiopäivämiehenä, kaksinkertaisena pääministerinä, nelinkertaisena opetusministerinä sekä vanhasuomalaisen puolueen ja kokoomuksen pitkäaikaisena linjavetäjänä Ingman oli kuitenkin aikansa vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Vanhasuomalainen perinne. Vares esittelee Ingmanin pitkän linjan konservatiivina,joka teki kaikkensa välttääkseen äkilliset yhteiskunnalliset muutokset. Ingmanin vanhoillisuus oli käytännöllistä; se suhtautui maltillisiin uudistuksiin myönteisesti ja etsi ristriitatilanteissa kompromisseja. Hän halusi padota ja kanavoida valtavirtaa niin, ettei se tulvinut yli äyräidensä. Sortovuosina Ingman varoitteli myöntyväisyysmielisiä itsetarkoitukselllisesta alistumisesta keisarivallan määräyksiin; Venäjän vallankumouksen alettua hän yritti hillitä katteettomana pitämäänsä vapautushuumaa. Venäjän uuteen nousuun varautuneena hän vastusti pitkään myös itsenäisyysjulistuksen antamista,mutta taipui lopulta enemmistön tahtoon. Ingmanin kompastuskiviksi nousivat vaikeasti ennakoitavat historialliset murrokset. Kuitenkin hän oli monarkistina epäröivä, saksalaismielinen vain hetkellisen tilannervion tähden ja halveksimansa bolshevikki-Venäjän vastustajanakin varovainen reaalipolitiikko. Ajan mittaan pappi sai poliittiset syntinsä anteeksi; aina kompromisseihinja suunnan muutoksiin valmis asenne auttoi Ingmania selviämään virhearvioistaan melko vähäisin seurauksin. Vanhasuomalaisena konservatiivina Ingman edusti kokoomuspuolueessa katoavaa perinnettä , mutta säilytti asemansa auktoriteettinä senkin jälkeen, kun puolue siirtyi hänestä oikealle 1920-luvun alussa. Arvovallallaan ja sovittelutaidollaan hän pystyi hillitsemään niin kielitaistelun kuin oikeistoradikalisminkin ylilyöntejä. Hän korosti politiikan perinteitä ja velvollisuuksia, "hyviä tapoja". Luokkiin ja eturyhmiin jakautunut yhteiskunta oli ajatuksena vieras, vvanhana meritokraattina hän näki kansan jakamattomana yksikkönä, jota koulutettujen ja kyvykkäiden piti hallitaj a holhota arvonsa mukaisesti. "Arkkipiispa" ja oikeistoradikalismi. Vareksen hahmotelma Ingmanista maltillisuuden apostolina vaikuttaa yleensä uskottavalta, mutta suhde lapuanliikkeeseen jäi kuitenkin anmbivalentiksi. Vaikka Ingman tuomitsi lapuanliikkeen laittomuudet, hän hyväksyi sen tavoitteet ja päämäärät. Yhteistä oli viha kommunisteja ja syvä epäluulo sosiaalidemokraatteja kohtaan. Ingman kirjoitti jopa ulkomaille tarkoitetun propagandakirjasen, joka esitteli lapuanliikettä hyvin myönteisessä valossa ja vähätteli sen väkivaltaisuuksia. Ingman siistyi takaisin hengellisen esivallan edustajaksi vioden 1930 lopulla, jolloin hänet valittiin arkkipiispaksi. Tervedeltään jo horjuva hengenmies palasi kuitenkin vielä reivaamaan oikeistoradikalismin purjeita. Helmikuussa 1932 hän tuomitsi arkkipiispan julistuksella Mäntsälän kapinan ja arvosteli ennnen kuolemaansa peitellysti IKL:n "vieraita aatteita", suorasanaisemmin Saksan kansallissosialismin. Näin hän karisti yltään lapualaisvuosina lngenneen epäilyksen varjon. Vares hakee Ingmanin poliittisen toiminnan suurta linjaa niin innokkaasti, että harvojen katkospaikkkojen selittämisessä hän on muuttua tutkimuskohteensa puolustusasianajajaksi. Aineisto on kuitenkin niin laaja ja vakuuttava, ettei apologiaan ole tarvetta. Vares kuvaa Ingmania "homo politicuksena" eikä liiemmälti spekuloi yksityiselämänja politiikan välisillä yhteyksillä. Tutkimuksen perusteellisuudesta huolimatta Ingman jää ihmisenä etäiseksi. Sitä hän oli tosin aikalaistensa ja jopa ystäviensä silmissä, joten elämäkerran kirjoittajalta tuskin voi vaaatia enempää. Jyrki Räikkä (kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja) Vesa Vares. Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa. WSOY 1996. Internetistä löydettyä saksalaisten keräämää tietoa: INGMAN, Lauri: 1868-1834. Professor für Praktische Theologie an der Universität Helsinki 1916-1930 als Nachfolger von K.A. Appelberg. 1930 trat I. als Nachfolgervon Gustaf Johansson das Amt des Erzbischofs von Finnlandmit Sitz in Turku (Åbo) an. I. war an der weiteren Ausarbeitung des Kirchengesetzes für Finnland und an der Katechismusarbeit stark beteiligt. I. war auch als Politikereiner der hervorragenden Vertreter seines Landes für die finnische konservative Nationale Sammlungspartei (Kansallinen Kokoomus). Er war mehrere Male als Minister, zweimal als Staatsminister (November 1918 - April 1919, Mai 1924 - März1925) und zweimal als Präsident des Reichstages (eduskunta) tätig. I. war Mitglied der 1896 gegründeten sogenannten »Samstagsgesellschaft« (lauantaiseura), einem Kreis vongleichgesinnten Theologen, Pastoren und Laien, wo aktuelle theologische und kirchliche Fragen diskutiert wurden undeine »moderne positive Theologie« (Jaakko Gummerus), d.h.eine auf die praktischen Bedürfnisse des menschlichen Lebensausgerichtete theologische Richtung vertreten wurde. I.s wissenschaftliche Hauptinteressen lagen auf den Gebieten Kirchenrecht und Pädagogik. Seine weltanschauliche Grundeinstellung läßtsich als biblischer Konservatismus kennzeichnen. Ungedruckte Materialien: Lauri-Ingman-Sammlung im Staatsarchiv (Kansallisarkisto) Finnland, Helsinki. Werke: Pääpiirteitä Jeesuksen opetuslapsikasvatuksesta, Helsinki 1900. (Unter dem Pseudonym »Suntio«:) Havaintojaja mietteitä, in: Vartija 1909, 201 ff.; Kirkkolainsäädäntö Suomessa jälkeen vuoden 1870, Helsinki 1911 (= Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 8); Opas raamatunhistorian opettamiseen kansakouluissa ja seurakunnallisessa opetustoimessa. Selityksiä ja opetusnäytteitä, Bd.1: VanhaTestamenti, Helsinki 1913; Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamm 1800-luvun alkupuolella, Helsinki1915; Ylennysperusteista papinviroissa, Helsinki 1915; K.L.1 <185>:n valmitelusta, Helsinki 1916 (= Suomen kirkkohistoriallisenseuran vuosikirja 5/1915); Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamme 1800-luvun alkupuolella, Helsinki 1917 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 6/1916); Finlandskyrka efter 1809. Föreläsningar å Uppsala Universitet iseptember 1922, in: Kyrkohistorisk årsskrift 22 (1922), S.285-322; Suomen turvallisuus. Lausuntoja sisä-ja ulkopoliittisistkysymyksitä vuosina 1923-1925, Helsinki 1925; Lausuntoja sisäpoliittisista kysymyksistä, Helsinki 1923; Poliittisia suuntaviivoja, Helsinki 1928; Kirkollinen itsehallinto, in: Oma Maa, 21931 III, 7. Lit.: Lauantaiseuran 20-vuotisjuhlan muisto 4.2.1916, Helsinki 1916; - Osmo Tiililä: Die finnische Theologie in ihren Hauptzügen, in: Ekklesia. Ein Sammlung von Selbstdarstellungen der christlichen Kirchen (hg.v.Friedrich Siegmund-Schultze), II. Die skandinavischen Länder: Die Kirche in Finnland, Leipzig 1938, 98-122; - Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet. Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922, Diss. Turku, Helsinki 1993 (=Historiallisia tutkimuksia 174) (engl. summary); - Ders.:Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa, Porvoo-Helsinki- Juva 1996; - Hannu Välimäki: Lauri Ingmankirkkopoliitikkona, Diss. Helsinki, Helsinki 1994 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 166); - Ders.: LauriIngman suomalaisen uskontokasvatuksen ja koulun kehittäjänä. Lauri Ingman - ein Vordenker der Religionspädagogik und des Schulwesens in Finnland, Helsinki 1998 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 179); - Mikko Salmela: Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata, Helsinki 1998 (engl. abstract). *** Mikael Agricolasta E.W. Pakkalaan; Suomen kirkonpaimenien elämäkerrasto, toimittanut Jaakko, Haavio, painettu vuonna 1947 kertoo Lauri Ingmanista seuraavasti: Sivu 472 Alfred Kihlmanista (1825-1904) kertovassa osuudessa maininta: " Vielä seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä hän (Alfred Kihlman) opintomatkalla myöhempien arkkipiispojen Lauri Ingmanin ja Erkki Kailan seurassa kuunteli luentojaeräissä Saksan yliopistoissa." Sivu 661-662 Erkki Kailasta(1867-1944) kertovassa osuudessa maininta: " 1890-luvulla perustivat nuoret suomalaiset teologit vireän teologisen keskusteluseuran, Lauantaiseuran. Perustava kokous pidettiinKailan luona kevätlukukauden alussa 1896. Saapuvilla olivat Kaila, Hjelt, Gummerus, Ruuth, Z. Castren, M. Pesonen. Myöhemminsiihen liittyi L. Ingman ym. Seura oli erinomainen koossapitäjä, yhteisymmärryksen ahjo, ilmapiirin luoja." Sivu 700 AnttiJ. Pietilästä (1878-1932) kertovassa osuudessa maininta: " Liitettäköön tähän pari lainausta Pietilän ohjelmakirjoituksista.Ottaessaan "Vartijan" päätoimittajan tehtävät 1919 Pietilä ensin lausuu tunnustuksensa edeltäjälleen Lauri Ingmanille,josta sittemmin tuli eräs hänen kiivaitten hyökkäystensäkohde. Kuitenkin hän nyt sanoo haluavansa vain jatkaa edeltäjäintyötä." Poliittinen historia: Lars Johannes Ingman astui yliopiston Pohjalaiseen Osakuntaan 20 syyskuuta 1886 yhdessä 20 muun civiksen kanssa. Tämän jälkeen Lauri Ingman esiintyy Pohjalaisen osakunnan pöytäkirjoissa seuraavan kerran joulukuussa 1892 - hakiessaan erotodistuksen.Osakuntapolitikka ei näytä vedonneen häneen lainkaan, päinvastoinkuin esim. Santeri Ivaloon. Viimeksi mainittu esiintyi pöytäkirjoissa vielä nimellä Ingman. Lauri Ingman ei ollut välinpitämätön ajan suurille kysymyksille. Hän rajoitti kuitenkin niistä käyttämänsä polemiikin oman tiedekunnan sisälle, teologisen tiedekunnan opiskelijoiden sisäisiinviikkokokouksiin. (Konservatiivi ja murrosvuodet; Vesa Vares,sivu 53) Poliittinen historiaLauri Ingman jäänyt turhaan toisten varjoon Suomen itsenäisyyden alun valtiomuototaistelusta on tuoreen väitöstutkimuksen mukaan annettu tähän saakka väärä kuva. Vuoden 1918 monarkistit on useimmiten mielletty eräänlaisiksi pahoiksi taantumuksellisiksi ja sokeiksi saksalaismielisiksi. Valtiotieteen lisensiaatti Vesa Vareksen, 30, mukaan todellisuus oli vivahteikkaampija monarkismi oli vuonna 1918 loogisempaa politiikkaa kuin jälkitietämyksen valossa. "Tasavaltalaisista on vallinnut ihannoiva kuva, koska he jäivät voittajiksi ja kirjoittivat valtiomuototaistelun historian." Vares korostaa työssään unohdetun vaikuttajan Lauri Ingmanin osuutta. "Ingman onjäänyt mm. Mannerheimin, Paasikiven, Stählbergin ja Svinhufvudinvarjoon, vaikka hän oli vuosina 1910-30 lähes koko ajan näitä vaikutusvaltaisempi." Väittelijän mukaan unohduksen syy lienee siinä, että Ingman kuoli jo vuonna 1934, vaikka oli vain kaksi vuotta Paasikiveä vanhempi. Hän ei siis kokenut enää sotien ja vaaran vuosien aikaaja, tullut niiden kautta tunnetuksi. Vareksen poliittisen historian väitöskirja "Konservatiivi ja murrosvuodet. LauriIngman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922" ontarkastettu Turun yliopistossa. Vastaväittäjinä olivat apulais-professori Seikko Eskola ja emeritusprofessori Pekka Suvanto Tampereen yliopistosta. (STT) Palkinto vuoden parhaasta historiateoksesta on myönnetty filosofian tohtori Vesa Varekselle. Palkittu kirja on Vareksen väitöskirja, jossa valotetaan Lauri Ingmanin poliittista toimintaa vuoteen 1922. Palkinnon on myöntänyt Historian ystäväin liitto. Palkintolautakunnan mukaan Vareksen kirjassa "Konservatiivi ja murrosvuodet,Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922". Ingmanista muodostuu monipuolinen ja kiihkoton kuva autonomiakauden vanhasuomalaisena poliitikkona, itsenäisyysmiehenä, kuninkaantekijänäja vuosien 1918-1919 pääministerinä. Väitöskirjan on julkaissut Suomen historiallinen seura. (STT) H.S. 8.3.94 Arkkipiispa (1930-34), poliitikko, Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori (1916-30). Hän oli pappissäädyn edustajana valtiopäivillä 1904-06 sekä eduskunnan jäsenenä (suom. puolue ja Kok) 1907-18 ja 1922-29. Ingman oli 1920-luvulla maan johtavia poliitikkoja; hän oli pääministerinä 1918-1919 ja 1924-25 sekä opetusministerinä 1920-21, 1924-25, 1925-26 ja 1928-29. Spectrum, WSOY.[1] Isä Taulu 37. –Puoliso 1:o Anna Elisabet Rancken. Syntynyt 25.06.1870. Kuollut 15.03.1895 Helsinki. ( i Gustaf Fredrik Rancken. Syntynyt 14.02.1837 Maaria. Ammatti Senaatin kirkollisasiain esittelijäsihteeri. Ammatti Tuomiorovasti. ä Fanny Charlotta Vilhelmina Jägerhorn. Syntynyt 01.07.1845 Helsinki.) –Puoliso 2:o noin 06.1900 Mathilda Halme. Syntynyt 01.10.1870 Karkku. Kuollut 1959. ( i Henrik Fabian Halme. Syntynyt 13.11.1842 Karkku. ä Vilhelmiina Orvola. Syntynyt 30.01.1841 Tyrvää.)

XVIII Lapset
1: Sylvi Maria Ingman. Syntynyt 29.04.1894 Helsinki. Kuollut 06.10.1920 Helsinki.[1]
2: Elsa Johanna Ingman. Syntynyt 06.06.1902. Kuollut 12.11.1984.[1]
2: Hertta Ingman. Syntynyt 04.09.1905. Kuollut 03.01.1943.[1]
Taulu 63
(Taulusta 13)

XIV. Karl Henrikinpoika ( Karle ) Ingman. Syntynyt 24.03.1749 Pohja, Mörby. Kuollut 22.02.1810 Pohja. Karl Henrikinpoika Ingmanin syntymäajaksi mainitaan Bergholmin kirjassa sivulla 686 myös 24/6 1749. Porvoon lukioon 1766. Ylioppilaaksi Turussa 1769 (Upsalassa 26/8 1782?) Filos. kand. Pedagogi Tammisaaressa 1786. Kuoli Mörby'ssä 22/2 1810 nautittuaan virkavapautta ikänsä viime vuosikymmenellä. Lähde: Martti Strangin sukupuu-tietokanta. Ammatti Fil. kand. Ammatti Pedagogi. Ammatti Opettaja.[1] Äiti Taulu 13. –Puoliso Kristina Elisabet Lillia (Blomster). Syntynyt 1760 Tammisaari?. Ammatti 12.01.1843. Nimi: Lillja?.

XV Lapset
Kristina Elisabet Ingman. Syntynyt 27.11.1791 Tammisaari?. Kuollut 1793.[1]
Johanna Karolina Ingman. Syntynyt 1794 Tammisaari?. Kuollut 1811 Tammisaari?.[1]
Gustava Lovisa Ingman. Syntynyt 12.04.1796. Kuollut 14.02.1884. Taulu 64.[1]
Kaarle Henrik Ingman. Syntynyt 19.11.1799 Pohja. Kuollut 1831 Puola. Ammatti Suomen henkivartiopataljoonan saarnaaja. Kuoli Puolassa sodassa. Karl Henrik Ingman oli sotapappi. Kävi Turun koulussa ylioppilaaksi 9/6 1821. Papiksi vihitty 7/6 1823 ja määrätty Espoon kappalaisen apulaiseksi. Suomen henkivartiopataljoonan saarnaaja, seurasi pataljoonaansa Puolan sotaan. Kaatui siellä ?/5 1831 (luettelosta poistettu 9/5). Karl Henrikin vaimo kuoli nuorena 1829, olikohan se syy minkä takia Karl Henrik lähti sotatantereelle. (M. Strang´in huomautus) Puolan kapina joka syttyi Varsovassa 1830. Venäläiset karkoitetiin ja Keisari Nikolai I julistettiin valtiopäivillä tammik. 25 p. 1831 kruununsa menettäneeksi. Taisteluissa Diebitschin johtamia venäläisiä vastaan puolalaisilla oli aluksi menestystä, mutta sitten he tekivät sotilaallisia erehdyksiä ja joutuivat ratkaisevasti tappiolle toukok. Ostrolenkan luona. (Tietosanakirja v. 1915 osa 7, sivu 1117).[1] –Puoliso Anna Jakobina Brodd. Syntynyt 1801 Viapori. Kuollut 05.11.1829 Espoo. Majurin tytär. ( i Per Gustaf Brodd. Ammatti Majuri. ä Hedvig Kristina Melan.)
Taulu 64
(Taulusta 63)

XV. Gustava Lovisa Ingman. Syntynyt 12.04.1796. Kuollut 14.02.1884.[1] Isä Taulu 63. –Puoliso Karl Noë Wendell. Syntynyt 11.01.1787. Kuollut 07.05.1869 Pohja, Persböle. Ammatti Ylioppilas. Ammatti Hankoniemen valotorninvartija. Ammatti Opettaja. Ammatti Maanviljelijä. Ylioppilas 1805, Hankoniemen valotorninvartija, opettajana Tammisaaressa, maanviljelijä Tenholassa.

XVI Lapset
Karl Noach Wendell. Syntynyt 10.04.1817 Pohja. Ammatti Kruununimismies, Piikkiö, Perniö.
Sofia Charlotta Fredrika Wendell. Syntynyt 08.06.1820 Pohja. Kuollut 26.08.1886 Helsinki.
Johan Edvard Wendell. Syntynyt 26.10.1823 Tenhola. Kuollut 14.10.1917 Hämeenlinna. Ammatti Hämeen läänin yleisen sairaalan taloudenhoitaja.
Gustav Albert Wendell. Syntynyt 10.02.1826 Tenhola, Germondby. Ammatti Keisarillisen pankin kirjuri.
Lovisa Wendell. Syntynyt 22.05.1828 Tenhola, Germondby. Kuollut 03.06.1828.
Amanda Jakobina Wendell. Syntynyt 04.09.1829 Tenhola, Germondby.
Matilda Emelie Wendell. Syntynyt 05.01.1832 Tenhola, Germondby.
Fridolf Vilhelm Wendell. Syntynyt 19.06.1834 Tenhola. Kuollut 16.01.1914 Perniö. Ammatti Suomen pankin konttorin kirjuri 1855, kirjanpitäjä 1860, ero 1863. Ammatti Tilanomistaja Perniö.

Nimihakemisto
Nimi Taulu
(Emilia) ? 37
(Lina) 24
(Martin) 24
Anders Vilhelm Johaninpoika 15, 24
Anna Erikintytär 15
Anna Eriksdotter 9
Brita Andersdotter 8
Brita Nilsdotter 6, 7
Bähr 16
Cecilia 7
Dana 55
Emilia Charlotta 27
Enok 26, 28
Henrici 15
Iisakin Poika 37
Johansson 17
Pentti Kustaa 28
Aeimelaeus, Albertina Johanintytär 37
Aejmelaeus, 37
Alanko, Akseli Johannes 30
Alcenius, 37
Alcenius, Amanda 39
Alcenius, Clara Alexandria Johan-Danielintytär 37
Alcenius, Elias Gabrielinpoika 37
Alcenius, Johan Daniel Eliaksenpoika 37
Andersson, Karl 6
Arppe, Catalina Sofia 24
Asp, Kristina Elisabet 26
Bengtsdotter, Margit 6
Bering, Elisabet 37
Blomström, Lovisa Sofia 38
Boije, Anders Karlsson 6
Boije, Nils Andersson 6
Boxval, Matias 61
Boxval, Mauriz 61
Boxval, Åke 61
Brand, Anna 10, 11
Brand, Joakim Didriksson 9
Brand, Johan 9, 9, 10
Brander, Axel Berndt 49
Brander/Palola, Aksel Eino 49
Brodd, Anna Jakobina 63
Brodd, Per Gustaf 63
Brotherus, Helena Emilia Carl Gottfridintytär 31
Brunell, Christina 28
Bäckvall, Adolf 16
Bäckvall, Fredika Charlotta 16
Bähr, Ernst Nicolai 16
Bähr, Johan Adolf 16
Cajander, Brita Simontytär 14
Cajanus, Brita Magdalena Gustaf-Johanintytär 15
Cajanus, Efraim Israelinpoika 28
Cajanus, Gustaf Johan Petterinpoika 15
Cajanus, Mathilda Elisabet Efraimintytär 28
Carlenius, Brita Johanna 37, 38, 46
Carlenius, Christoffer Isaksson 37
Carström, Elisabet Isakintytär 28
Dawson, 53, 54, 55
Dawson, Annie 55
Dawson, Claire 55
Dawson, Debra Kaarina 54, 56
Dawson, Dixie Anna 54, 57
Dawson, James 55
Dawson, James (Jim) 54
Dawson, James Lauri 54, 55
Diekn, Brita Rötkersdotter 5, 6
Diekn, Ingolf Ingesson 1, 2
Diekn, Nielis Ingolfsson (Nils) 2, 3
Diekn, Rötker Olofsson 4, 5
Djekn, Ingo 1
Djekn, Märta Rötkersdotter 4
Djekn, Olof Nilsson 3, 4
Djekn, Rötker Ingolfsson 4
Esala, Valma Helena 51
Fabritius, Johan 24
Fabritius, Lina Sofia Amalia 24
Fernelius, Seija 52
Fleege, Wendla Carolina 24
Forselius, Wilhelmina 24
Forsström, Johanna Regina 16
Frosterus, Catharina Christina Jakobintytär 15
Frosterus, Catharina Magdalena 17
Garp, Lucia Jönsdotter 4
Giovanni, Anna Anton 33
Godenhjelm, Hebla Christina 14
Groth, Margareta Jakobsdotter 13
Grönlund, Anders 26
Grönlund, Catarina Margareta 26
Gädda, Jönis P 5
Gädda, Ragnhild Jönisdotter 5
Haapanen, Johan Gustaf 39
Haapanen, Maria Emilia 39
Halleen, 16
Halleen, Fredrik Oskar 16
Halleen, Fredrika Charlotta 16
Halleen, Johan Frerik 16
Halme, Henrik Fabian 62
Halme, Mathilda 62
Heinikainen, Anna Liisa 50
Heinikainen, Kerttu iines 50
Heinikainen, Viktor 50
Herlevi, Eino Arvi 53
Herlevi, Kaija 53
Herlevi, Riitta Kaarina 53, 58
Herlevi, Ritva Leena 53, 54
Hiitola, Kerttu Maria 42
Hiltunen, Päivi 21
Hollsten, Maria Lovisa Olofintytär 37
Hollsten, Olof 37
Huovari of, Påvel Andersson 8
Hydenius, Anna Elisabet 37
Hyvärinen, 18
Häggman, Johan Erik 38
Häggman, Johan Julius 38
Häggman, Julia Johan-Juliuksentytär 38
Hällfors, Carl Erik 24
Hällfors, Erika Agatha 24
Höglund, Anna Sofia 15
Höglund, Johan 15
Högström, Alice Henrietta 32
Idänpään-Heikkilä, Lahja 41
Iisalo, Aulis 19
Iisalo, Heikki Antero 22
Iisalo, Hilkka Aino 19, 20
Iisalo, Jaakko Antero 18, 19
Iisalo, Liisa Annikki 22
Iisalo, Pentti Jaakonpoika 19, 22
Iisalo, Pirkko Kaarina 22
Iisalo, Päivi Sisko 22
Iisalo, Tauno 19
Iisalo, Timo Tapio 22
Iisalo, Viljo 19
Ingman, Abraham Edvard Henrik-Johaninpoika 15
Ingman, Aina Emilia 38
Ingman, Aina Sofia 24
Ingman, Alfred Efraim Berndt-Enochinpoika 28
Ingman, Alfred Emil 37, 47
Ingman, Alma Vilhelmina 29
Ingman, Anders Gabriel 14
Ingman, Anders Henrik 26, 27
Ingman, Anders Wilhelm 15, 24
Ingman, Anja Kaarina 59, 61
Ingman, Anna 23, 24, 47
Ingman, Anna Elisabet 13
Ingman, Anna Kristiina 14, 25
Ingman, Arvo 49
Ingman, Atte Samuli 60
Ingman, Axel Ferdinand 15, 15
Ingman, Berndt Enoch Haraldinpoika 26, 28
Ingman, Berndt Gustaf 28
Ingman, Berndt Ludwig 38
Ingman, Bernhardina Mathilda 28
Ingman, Brita Johanna 15
Ingman, Carl Fredrik Henrik-Johaninpoika 15
Ingman, Ebba Elisabet 26
Ingman, Edith Eunika 37
Ingman, Elina Elisabet 37
Ingman, Elina Helena 24
Ingman, Ellen Aleksandra 38
Ingman, Elli Emilia 47
Ingman, Elsa Johanna 62
Ingman, Emelie Charlotte 27
Ingman, Emil Julius 37
Ingman, Emilia Vilhelmina (Mimmi) 37
Ingman, Erik Alexander Henrik-Johaninpoika 15, 23
Ingman, Ester Irene 47
Ingman, Eva Vilhelmina 23
Ingman, Fanny Emilia Gustaf-Henrikintytär 16
Ingman, Febe Johanna 37
Ingman, Fredrika Natalia Gustaf-Henrikintytär 16
Ingman, Gideon 37
Ingman, Gustaf Henrik (Kustaa) Henrik-Johaninpoika 15, 16
Ingman, Gustav Fingal Gustaf-Henrikinpoika 16
Ingman, Gustava Lovisa 63, 64
Ingman, Hanna Elisabet Berndt-Enochintytär 28
Ingman, Harald Henrikinpoika 14, 26
Ingman, Harald Otto 28
Ingman, Hedvig Ulrika 14
Ingman, Hedwig Maria 14
Ingman, Helvi 49, 53
Ingman, Henrik Henrikinpoika 13, 14
Ingman, Henrik Johan Henrikinpoika 14, 15
Ingman, Henrik Matinpoika 13
Ingman, Henrik Ossian Gustaf-Henrikinpoika 16
Ingman, Herman Enoch 28
Ingman, Herman Haraldinpoika 26, 29
Ingman, Hertta 62
Ingman, Hilma Hugontytär 30
Ingman, Hugo Anselm 29, 30
Ingman, Ida Sofia Gustaf-Henrikintytär 16
Ingman, Inga Hjördis 48
Ingman, Jenny Emilia 29
Ingman, Johan Gabriel Johan-Jakobinpoika 17, 18
Ingman, Johan Henrikinpoika 13, 13
Ingman, Johan Jakob Henrik-Johaninpoika 15, 17
Ingman, Johanna Catharina Fredrika 17
Ingman, Johanna Gustava 15
Ingman, Johanna Karolina 63
Ingman, Jonatan Vilhelm 38
Ingman, Jonathan Wilhelminpoika 37, 38
Ingman, Juho 18
Ingman, Jukka Antero 59, 60
Ingman, Julia Elisabet 38
Ingman, Junia 24
Ingman, Kaarle Henrik 63
Ingman, Kari Matti 52
Ingman, Karl Elias 14
Ingman, Karl Henrikinpoika ( Karle ) 13, 63
Ingman, Kastamaton 17
Ingman, Katri 49
Ingman, Kimmo Juhani 52
Ingman, Kristina Elisabet 63
Ingman, Lars (Lauri) Johannes 37, 62
Ingman, Lars Fingal 37
Ingman, Lauri 47
Ingman, Lovisa 26
Ingman, Lydia Maria 37
Ingman, Maria Elisabeth 29
Ingman, Matti 51, 52
Ingman, Matts Matinpoika 13
Ingman, Mårten Filip 24
Ingman, Naema Sofia Berndt-Enochintytär 28
Ingman, Naemi Lovisa 29
Ingman, Niilo Johannes 46
Ingman, Niko Sakari 60
Ingman, Odert Julius 37, 49
Ingman, Olavi 49, 51
Ingman, Oscar Alexander 17
Ingman, Oscar Wilhelm 16
Ingman, Ottilia Sofia 37
Ingman, Reinhold 26
Ingman, Robert Michael (Mikael) 38, 39
Ingman, Rosa Matilda 29
Ingman, Ruth 49, 50
Ingman, Ruth Vera 38
Ingman, Selma Catharina Berndt-Enochintytär 28
Ingman, Signe Eva Charlotta 38
Ingman, Sirkka Emilia 39
Ingman, Sylvi Maria 62
Ingman, Teodor Hubert 47, 48
Ingman, Toini Maria 38
Ingman, Verner Johannes 38, 40
Ingman, Wilhelm (Wilho) 37, 46
Ingman, Wilhelm Haraldinpoika 26, 37
Ingman, Yrjö 49, 59
Ivalo, Aila Mielikki Aydin 32
Ivalo, Asko Päiviö 31, 32
Ivalo, Helvi Mirjam 40, 41
Ivalo, Herman Santeri 29, 31
Ivalo, Irja Sigrid 40
Ivalo, Maire Elin 40
Ivalo, Mikko 39
Ivalo, Sampsa Pellervoinen 31
Ivalo, Siljo 31, 36
Ivalo, Taina Ellinor 31
Ivalo, Veikko Erkki Santeri 32
Ivalo-Sjölie, Irmeli Alice Ellinor 32, 33
Jernberg, Sofia Elisabet 16
Johansson, Gustaf 46
Johansson, Ida Elisabet Gustafintytär 46
Jordström, Anna Maria 25
Jägerhorn, Fanny Charlotta Vilhelmina 62
Kallas, Elli Maria 51
Kampen, Hansdotter 4
Kampen von, Hans 4
Kerkkonen, Heikki Juhani 41
Kerkkonen, Heikki Kustaa 41
Kerkkonen, Heikki Kustaanpoika 41
Kerkkonen, Hellin Karoliina 41
Kerkkonen, Johannes (Janne) 41
Kerkkonen, Kaija Elina 41, 42
Kerkkonen, Marja Kaarina 41, 44
Kerkkonen, Paavo 41
Kinnunen, Terhi Minna Susanna 45
Knauer (myöh. Orre), Sigrid 40
Kokko ????, Maria 59
Koskelin, Hjelmina Eugenia Sofia 31
Körning, Axel 11
Körning, Ingeborg 11, 12
Laaksonen, 42
Laaksonen, Kari Tapani 42
Lagus, Fredrika Lovisa 17
Lagus, Gabriel 17
Lagus, Johan 17
Lahnalampi, Sakari Pietarinpoika 18
Lehtonen, Arvi 44
Lehtonen, Eero Antero 45
Lehtonen, Heikki Antero 44
Lehtonen, Juha Antero 44, 45
Lehtonen, Meeri Kamilla 45
Lehtonen, Päivi Kristiina 44
Leino, Aili 59
Leino, Antti 59
Levan, Emilia Ulrika Johan-Henrikintytär 27
Levan, Eva Sofia 28
Liljeblom, Berta Henriette 30
Liljeblom, Toussaint Wilhelm 30
Lillia (Blomster), Kristina Elisabet 63
Lindelöf, Anna Catharina 10
Linnamäki, Gustava Samuelintytär 32
Lipponen, Aila-Marja 21
Lipponen, Emilia 21
Lipponen, Orvo Matias Kalervo 20
Lipponen, Paavo Tapio 20, 21
Lipponen, Paulamaria 21
Lipponen, Sofia 21
Lundgren, Emma Wieno 39
Lyra, Rosa Augusta Carl-Gabrielintytär 49
Margutti, Ana Lucia 34
Melan, Hedvig Kristina 63
Mifano, Beatriz 35
Mifano, Luca 35
Mifano, Rafael 35
Mishima, Jasmin 58
Mishima, Motohiko Anthony 58
Mitchell, 54, 56
Mitchell, Adam 56
Mitchell, Christopher 56, 56
Mitchell, Kaija 56
Moliis, Klara Henrikintytär 37
Munck af Fulkila, Katarina Mickelsdotter 8, 9
Munck af Fulkila, Mikael Påvelsson Munck 8
Muraja, 43
Månsson, Nils 6
Nauchleer, Elias Haraldinpoika 14
Naukler, Ebba Kristina 14
Nauklérus, Harald Haraldinpoika 14
Neppenström, 16
Neppenström, Gustaf Adolf 16
Neppenström, Gustaf Mauritz 16
Ojalehto, Lea 60
Orjala, Hedvig Maria Ulrika 14
Orjala, Jaakko Juhananpoika 14
Orvola, Vilhelmiina 62
Ottelin, Maria Vilhelmina 29
Palmqvist, Gustaf 28
Palmqvist, Gustaf August 28
Palmqvist, Katarina 28
Palmroth, Carl Fredrik 24
Palmroth, Emilia Fredrika Wilhelmina 24
Palola, 49
Pausio, Jami Joonatan 43
Pausio, Jarno Kalervo 42, 43
Pausio, Johannes Kalervo 43
Pausio, Juho Oskari 43
Pausio, Pasi Kalervo 42
Pausio, Tarja Mirjami 42
Pausio, Viljo Valtter 42
Perander, Eva Wilhelmina 23
Perander, Nils Johan 23
Perón, Carl Fredrik 16
Perón, Olga Maria 16
Pihlajamaa, Johanna Loviisa Sakarintytär 18
Piponius, Christina Sofia 28
Qvickström, Abel 29
Qvickström, Emma Maria L. 29
Rancken, 37
Rancken, Anna Elisabet 62
Rancken, Gustaf Fredrik 62
Savenius, Gustava Charlotta 23
Saxbäck, Gustaf Adolf 28
Saxbäck, Johan Gustaf Albert Gustaf-Adolfinpoika 28
Saxbäck, Mathilda 28
Saxlin, Ottiliana Emerentia 16
Schalin, "Johanna" 37, 38, 46
Schalin, Charlotta Elisabet 38
Schalin, Emma Ottilia 37
Schalin, Johanna Emelie 46
Schalin, Lars Larsson 37, 38, 46
Schalin, Lars Petrison 37
Schildt, Wilhelmina Sofia Albertina 23
Schildt, Wolmar Johan 23
Schütz, Anna Elisabet 12, 13
Schütz, Johan 12
Siikanen, Hilkka 22
Simola, Sanna Maarit 43, 43
Sipilä, 49
Sirelius, Hildur Beda Karolina 49
Sivenius, Gustaf Adolf 49
Sivenius, Hilma Amalia 49
Snellman, Johanna Johansdotter 17
Sohlman, Anna Katariina 41
Sohlman, Klas Viktor 36
Solanko, Eeva Sinikka 36
Solanko, Klaus Risto Santeri 36
Solanko, Siljo Ritva Ebba Ellinor 36
Solanko (ent. Sohlman), Risto 36
Starck, Margareta Tomasdotter 7, 8
Starck, Olof Persson 7
Starck, Tomas Olofsson 7
Stenfors, Sally Sigrid 44
Strang, 47
Streng, Harry Osvald Werner Osvaldinpoika 31
Streng, Verner Osvald Anton Olofinpoika 31
Strömblad, 37
Takalo-oja, Susanna Jaakontytär 18
Tertsunen, Jari 53
Thompson, 54, 57, 57
Thompson, Danielle Hunter 57
Thompson, Madeleine Hunter 57
Thompson, Sophie 57
Ticcander, Axel Anders Isak 28
Ticcander, Johan 28
Ticcander, Johan 28
Tornberg, Henriette Sigfridintytär 30
Törnroos, Siiri Aino 19
Uhlbrandt, Christina Elisabet 28
Uhlbrandt, Lars Herman 28
Vahätalo, Juhananpoika Lillegårg/ 46
Vallén, Anders Gustaf 25
Vallén, August Fredrik 25
Vallén, Christina Sofia Charlotta 25
Vallén, Gustaf Wilhelm 25
Valén, Johan Anders 25
Veikkolin, 16
Veikkolin, Karl August 16
Wadenstierna, Eva Fredrika 23
Wallgren, Maria Christina 28
Waxbom, Christina Elisabet 16
Weickolin, Claes 16
Wendell, Amanda Jakobina 64
Wendell, Fridolf Vilhelm 64
Wendell, Gustav Albert 64
Wendell, Johan Edvard 64
Wendell, Karl Noach 64
Wendell, Karl Noë 64
Wendell, Lovisa 64
Wendell, Matilda Emelie 64
Wendell, Sofia Charlotta Fredrika 64
Wester, Ebba Sofia 36
Wickström, Karl Wilhelm Viktor 31
Wikström, Ellinor 31
Wikström, Emil Erik 32
Wikström, Johan Erik 32
Wikström, Mielikki 32
von Willebrand, Hedvig Sofia 16
Wång, Johan 14
Wång, Kristina Elisabeth 14
da Silva Prado, Eduardo 33, 34
da Silva Prado, Eduardo Jr. 33
da Silva Prado, Luciano 34
da Silva Prado, Luis Eduardo 34
da Silva Prado, Marcus 33
da Silva Prado, Marianne 33, 35
da Silva Prado, Veridiana 34
da Silva Prado (puoliso), Pertti 35

Paikkahakemisto
Paikka Taulu
?? 28
Afrikka, Zambia, Mukuambin metsät 16
Alahärmä 24
Alahärmä ? 24
Alajärvi 26, 27
Alajärvi, Paavolan Talossa 26, 28
Alavus 14, 16, 17, 26, 29, 30, 37
Bergö 47
Brasilia 33, 34, 35
Båstad, Skåne Sverige 37
Chicago, USA 32
Dresden 23
Ekenäs? 13, 14
Espoo 24, 40, 41, 63
Föglö 16
Gännas 5
Hamina 31, 49, 51, 59
Hanebo; Helsingland; Sverige 37
Hattula 28, 41
Heinola 31
Helsingfors, Finland 15, 23
Helsinki 15, 16, 23, 24, 29, 31, 32, 33, 36, 37, 38, 40, 41, 42, 44, 48, 49, 51, 53, 58, 59, 62, 64
Helsinki, 47
Helsinki. Marian sairaala. 31
Helsinki; Sama Hauta Kuin Ralf Ja Olavi. Hietaniemen Hautausmaa 47
Hokkaido, Japan 58
Hollola 49
Honkajoki 39
Hämeenlinna 64
Ii 29
Imatra 45
Impilahti 49
Inkoo 13
Isokyrö 24, 37
Istanbul 32
Janakkala 41
Janakkala, Kerkkola 41
Janakkala, Turenki 41
Jyväskylä 16, 28, 31
Kalajoki 26, 28
Kangasala 26, 41
Karijoki 38
Karkku 62
Karvia 37, 46
Karvia; Kyläkarvia 37, 47
Kauhava 16, 39
Kauhava (posthumus) 16
Kelviå, Kälviä, Kumpula 37
Kelviå, Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 6 37
Kelviå; Kälviä 37
Kiina, Kiangsin Maakunta, Sankiohtang, Rosvojen Ampumana 37
Kirvi 49
Kitee 24
Kokkola 15, 16, 37
Kokkola; Gamlakarleby 46
Kovela hemman 25
Kristiinan Kaupungissa (Kirjoilla Kauhavalla) 15, 16
Kristiinankaupunki 37
Kristiinankaupunki (kirjoilla Lapväärtissä) 37, 46
Kuhmalahti 16
Kuhmoinen 49
Kuolemanjärvi (?) 49
Kuopio 49, 53, 58
Kuopio ? 53, 54
Kägra i Bromarv 14
Kälviä 38
Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9 37, 38, 46
Kärsämäki 29
Lahti 19, 22
Lappajärvi 14, 25
Lapua 37, 46
Lapua (kirjoilla Piippolassa) 37, 38
Laukaa 23
Lempäälä 46
Leppävirta 28
Lieto 42
Liperi 23
Lohtaja 14, 15, 17, 23, 24, 53
Lohtaja (todennäk.) 28
Lohtaja ? 14, 25
Loppi 16
Maaria 62
Maarianhamina 39
Marbella, Espanja 32
Marttilaan Kuuluneessa (Tarvasjoki) Euran Kappelin Vähätalossa 46
Masku 42, 43
Muolaa 37, 38, 49
Muolaan pappila 37, 38
Mustasaari 37, 46
Mörby 13, 14
Mörby, Lohtaja 15, 16
Naantali 16
Nousiainen (?) 32
Oulu 15, 16, 28, 29, 30
Oulu, haudattu Ii 26, 29
Oulu? 30
Oulunsalo 28
Paanajärvi, Venäjä 49
Perniö 64
Pietarsaari 37, 38
Pihlajamaa 18
Pirkkala 26
Pohja 13, 63, 64
Pohja, Mörby 12, 13, 63
Pohja, Mörby? 14, 26
Pohja, Persböle 64
Pohjan pitäjä 14, 25
Pohjan pitäjä, Mörbyn rusthollissa 14, 15
Puola 63
Purmo 16, 37
Puumala 14
Puumalan kirkko 14
Pyhäjoki 28, 30, 37
Raahe 28, 29, 30
Raisio 40, 41, 42, 43, 44, 45
Rajamäki 47, 48
Revolahti 29, 30
Rilaks 11, 12
Rio de Janeiro 36
Ronkainen 17
Ruokolahti 26
Ruovesi 24
Sao Paolo(?), Brasilia 35
Sao Paolo, Brasilia 33, 35
Seinäjoki 16
Sievi 18, 19
Snappertuna 27
Sodankylä 29, 31
Soini 26, 27
Soinni ? 24
Somero 24, 43
Sortavala 29, 31, 36, 46
Sotkamo 17, 28
Stockholm 17
Svartå, Söderby. 1, 2
Sysmä 28
Säräisniemi(?) 17
Sääksmäki 32
Tammisaari 13
Tammisaari? 63
Tampere 20, 36, 39
Tanska 16
Tarvola Annala N:r 3 i Lappajärvi 14
Teerijärvi 37, 38, 46
Teerijärvi; Raippaluoto 37
Teerijärvi; Terjärv 37, 38, 46
Teisko 26
Tenhola 64
Tenhola, Germondby 64
Terjärv; Teerijärvi, Finnland 37, 38, 46
Teuva 26, 37, 62
Teuva Pappilassa 37
Toholampi 15, 17, 18, 19
Toholampi, Seppälä 17
Toijala 19, 22
Toijala(?) 19
Tornio 28
Tuberkuloosi? 47
Tukholma 36
Turku 8, 13, 16, 32, 42, 43, 44
Turtola (nyk.Pello) 20, 21
Turussa (Kirjoilla Nähtävästi Muualla) 16
Tyrvää 62
Uleåborg; Oulu 37
Ullava 15
Urjala 14
Vaasa 28, 29, 37, 38, 46, 47, 48, 49
Vaasa (Karijoki?) 38, 39
Vanaja 41
Varkaudessa 48
Viapori 63
Vihti 16
Vihti, Hultila, Ali Wäärä 16
Viipurin seutu 14
Vilajoen kylä, Säkkijärvi 59
Vimpeli 46
Vähäkyrö 15, 37
Vöyri; Vörå 38
Yliveteli 24
Ähtävä 38
Åminne, Karuna 6

Lähteet
1: Martti Strangin sukututkimus (www.strang.ch)
2: SURSILLIEN SUKU - GENEALOGIA SURSILLIANA
3: Christoffer Hornborg
4: Wikipedia - Vapaa tietosanakirja
5: Idänpään-Heikkilän sukutoimikunta
6: Uuno Huhtala: Juuret Kälviällä 1688-1809
7: Lauri Kiviniemi: Sukupuu - Family Tree (http://www.pp.htv.fi/lkivinie/)
8: Kaija Elina Kerkkonen
9: Spectrum-tietosanakirja
10: Marja Kaarina Lehtonen (os. Kerkkonen)
11: Jarno Kalervo Pausio
12: Jasmin Mishima