I. Ingo Djekn. Syntynyt ennen 1300. Kuollut 1326.[1]

II. Ingolf Ingesson Diekn. Syntynyt 1300 luvulla. Kuollut 1400 luvulla. Porvoon kihlakunnantuomari. Länsi-Uudenmaan tuomari. Karjaa (Snappertuna), Horsbäck, Norrby, Svartå, Söderby (edelläluetellut hänen omistamiaan tiloja?) Aatelinen, vaakunassa kaksi käärmettä. (Onko sama henkilö kuin Ingolf Ingesson?). Ammatti Tuomari. Ammatti Aatelinen. Kuollut 1406 Svartå, Söderby.[1] Isä Taulu 1.

III. Nielis Ingolfsson (Nils) Diekn. Syntynyt 1380. Kuollut 1433. Syntynyt 1300- luvulla. Kuollut 1400- luvulla. Tuomari Uudellamaalla. Omisti Gumnäsin tilan Pohjan pitäjässä. Vaakuna: kaksi käärmettä. Toinen poika mahdollisesti Korsholman vouti Ingvar Nilsson Diekn. Ammatti Tuomari Uudellamaalla.[1] Isä Taulu 2.

IV. Olof Nilsson Djekn. Sålde Gumnäs i Pojo till Nådendals kloster. Möjligen domhavande i Halikko. (Ehkä Halikon tuomari?) Kuollut ennen 1490. Kuollut ennen 1490.[1] Isä Taulu 3. –Puoliso Hansdotter Kampen.[1] ( i Hans Kampen von.[1] ä Märta Rötkersdotter Djekn.[1] äi Rötker Ingolfsson Djekn. ää Lucia Jönsdotter Garp.)

V. Rötker Olofsson Diekn. Syntynyt ennen 1480. Kuollut ennen 1508. Ammatti Aseenkantaja. Väpnare till Gennäs och Dalkarby i Pojo. Rötker Pohjan pitäjän Gennäsin ja Dalkarbyn tilojen aseenkantaja (aatelinen). Rötker Olofssonin jälkeen on Boijen suku omistanut sukutilan ja aatelismerkin. Rötker Dieknillä on samanlainen vaakuna kuin Boijella.[1] Isä Taulu 4. –Puoliso Ragnhild Jönisdotter Gädda. Syntynyt Gännas. Kuollut 1537.[1] ( i Jönis P Gädda.)

VI. Brita Rötkersdotter Diekn. Syntynyt ennen 1499.[1] Isä Taulu 5. –Puoliso 1:o Nils Månsson. Tanskalainen aatelismies.[1] –Puoliso 2:o Anders Karlsson Boije. Syntynyt ennen 1490 Åminne, Karuna. Kuollut 1537. Ammatti Katselmusmies. Landssynesman i Pojo; katselmusmies Pohjan pitäjässä ja Kiskossa 1503. Ammatinlisäyksiä: Porvoon Bjurbölen herra; katselmusmies Porvoossa 1516. Andersin perinnönjako 11.8.1537 hänen jälkeensä toimitettiin Turussa 11.8.1537. ( Lähde: Ättartavlor II, Tor Carpelan, Helsinfors 1954, s. 114-116) "Pohjan pitäjän käräjillä 1503 oli Anders Boyan yhtenä maakuntakatselmusmiehenä. Dalkarbyn tila oli 1500-luvulla Pohjan pitäjän suuria viljantuottajia. Andersin jälkeen seuraava omistaja oli 1537 lähtien laamanni Erik Boije." Peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat Pohjan pitäjässä, ja tämän vaakunamerkin, sen jälkeen hän ja hänen poikansa lienee ottaneet nimen Boije; (Lähde : Den introducerade svenska adelns ättärtavlor. Med tillägg och rättelser. I, Gustaf Elgenstierna, Tukholma 1925, s. 474-475.).[1] ( i Karl Andersson.[1] ä Margit Bengtsdotter.[1])

VII. Brita Nilsdotter .[1] Äiti Taulu 6. –Puoliso Tomas Olofsson Starck. Kuollut 1584.[1] ( i Olof Persson Starck.[1] ä Cecilia.[1])

VIII. Margareta Tomasdotter Starck. Kuollut 1637. Haudattu 19.09.1637 Turku.[1] Äiti Taulu 7. –Puoliso Mikael Påvelsson Munck Munck af Fulkila. Kuollut 10.11.1599 Turku. Ammatti Linnanvouti.[1] ( i Påvel Andersson Huovari of.[1] ä Brita Andersdotter.[1])

IX. Katarina Mickelsdotter Munck af Fulkila. Kuollut 1652.[1] Äiti Taulu 8. –Puoliso Johan Brand. Kuollut 1652. Ammatti Savonlinnan linnanpäällikkö. Ammatti Slottshauptman. Kuollut 1652 (ehkä 1644?).[1] ( i Joakim Didriksson Brand. Ammatti Amiraali.[1] ä Anna Eriksdotter.[1])

X. Johan Brand. Kuollut 1689. Haudattu 07.07.1689 Tenhola.[1] Äiti Taulu 9. –Puoliso Anna Catharina Lindelöf. Syntynyt 1629. Kuollut 1692. Haudattu 24.08.1692 Tenhola.[1]

XI. Anna Brand. Kuollut noin 1734. Haudattu 25.02.1734 Bromarv.[1] Isä Taulu 10. –Puoliso Axel Körning. Kuollut 1691. Ammatti Amiralitetslöjtnant. Vihitty: 1683.[1]

XII. Ingeborg Körning. Syntynyt 02.03.1684 Rilaks.[1] Äiti Taulu 11. –Puoliso Johan Schütz. Ammatti Luutnantti. Vihitty: 13.03.1711.[1]

XIII. Anna Elisabet Schütz. Syntynyt 1712. Kuollut 08.03.1755 Pohja, Mörby.[1] Äiti Taulu 12. –Puoliso Henrik Matinpoika Ingman. Syntynyt 1711 Turku. Kuollut 1768 Pohja, Mörby. Ammatti Rusthollari. Vihitty: 1744. Turun katedraalikoulun oppilas 6.2.1727 (in cl. rect. circ. infer., Pojoensis) - 21.4.1730 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1730 Ingman Henr. Nyl _ 329. Respondentti 21.5.1740, pr. Johan Browallius U670. - Rusthollari Pohjan Mörbyssä. Lähde: Ylioppilasmatrikkeli 1640 - 1852.[1] ( i Matts Matinpoika Ingman. Syntynyt 1666 Pohja. Ammatti Rusthollari.[1] ä Margareta Jakobsdotter Groth. Syntynyt noin 1674 Inkoo.)

XIV. Henrik Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 1747 Mörby. Kuollut 1804 Ekenäs?. Ammatti Vääpeli, kenttävääpeli ruotujakolaitoksessa. Vapaaehtoinen sotapalveluksessa. Asui (omisti) Mörby'ssä.[1] Äiti Taulu 13. –Puoliso Ebba Kristina Naukler. Syntynyt 27.03.1755. Kuollut 1802.[1] ( i Elias Haraldinpoika Nauchleer. Syntynyt 12.04.1707 Viipurin seutu. Ammatti Löjtnant. Kuollut 28.04.1766 Kägra i Bromarv. Haudattu 04.05.1766.[1] ii Harald Haraldinpoika Nauklérus. Syntynyt 1678. Kuollut 1748 Urjala. Haudattu 23.12.1748 Urjala. Ammatti Veronkantokirjuri.[1] iä Brita Simontytär Cajander. Syntynyt 1678. Kuollut 1709 Puumala. Haudattu 14.11.1709 Puumalan kirkko.[1] ä Kristina Elisabeth Wång. Syntynyt 1717. äi Johan Wång. Syntynyt Kuollut 26.12.1726. Ammatti Kontaktprost.[1] ää Hebla Christina Godenhjelm. Syntynyt 1692. Kuollut 1745.[1])

XV. Henrik Johan Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 01.12.1773 Pohjan pitäjä, Mörbyn rusthollissa. Kuollut 13.11.1819 Lohtaja. Ammatti Kommissiomaanmittari Vaasan läänissä. Maanmittaritutkinto 1794, varamaanmittari 12.11.1798, komissiomaanmittari 17.10.1809 Vaasan läänissä, jossa toimitti mm isojakotöitä Karhin ja Maringoisten kylissä. Asui Lohtajalla. Henrik Johan Ingman'ille syntyi kahdeksan poikaa ja kaksi tytärtä. Lapsista kuoli kolme varhain. Ingman oli Uudeltamaalta Pohjan pitäjästä, muuttanut Lohtajalle vuonna 1798. Brita Magdalena Cajanus, joka kymmenen vuoden vanhana oli muuttanut Toholammilta Lohtajan emäkirkolle asumaan, meni siellä naimisiin Ingmanin kanssa vuonna 1798. He ostivat siellä kirkonkylästä Erkkilän vähäisen talon, jossa heille syntyi kahdeksan poikaa ja kaksi tytärtä, joista kolme kuoli varhain. Antero oli sisaruksista nuorin ja oli vain puolen vuoden vanha, kun isä kuoli parhaassa miehuuden iässä. Perhe joutui tämän kautta suureen köyhyyteen. lähde: Gustaf Johansson: Muistelmia Antero Wilhelm Ingmanin elämästä; Suomen lähetysseura Helsinki 1927 (M. Strang'illa on ko. kirja).[1] Isä Taulu 14. –Puoliso 07.10.1798 Lohtaja Brita Magdalena Gustaf-Johanintytär Cajanus. Syntynyt 06.06.1773 Lohtaja. Kuollut 09.03.1845 Lohtaja. Vihitty: 07.10.1798 Lohtaja. Brita Magdalena Cajanus oli uskonnollismielinen. ( i Gustaf Johan Petterinpoika Cajanus. Syntynyt 31.10.1731 Vähäkyrö. Ammatti Lohtajan pitäjänapulainen. ä Catharina Christina Jakobintytär Frosterus. Syntynyt 24.07.1746 Oulu.)

XVI. Gustaf Henrik (Kustaa) Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 16.04.1799 Mörby, Lohtaja. Kuollut 26.07.1842 Kristiinan Kaupungissa (Kirjoilla Kauhavalla). Ammatti Kappalainen Kauhava 1839. NI134 Ylioppilas Turussa (pohj.) 1816. Filosofian maisteri 1823. Vihitty papiksi 1827. Kauhavan kappalainen 1839. Kuollessaan kirjoilla Kauhavalla.[2] Isä Taulu 15. –Puoliso Fredika Charlotta Bäckvall. Syntynyt 15.03.1806 Vihti. Kuollut 21.05.1882 Turku.[2] ( i Adolf Bäckvall. Ammatti Rymättylän kirkkoherra.[2] ä Hedvig Sofia von Willebrand.[2])

XVI. Johan Jakob Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 27.02.1805 Lohtaja. Kuollut 30.08.1846 Toholampi. Ammatti Kappalainen. Ylioppilas Turussa (pohj.) 1822, 1827 papisi vihitty, 1838 Toholammen kappalainen. Asunut: 1827 Suomussalmi, Muhos, Pulkkila, Sotkamo, Kajaani, 1838 Kuortane, 1839 Ronkainen Toholampi. Kappalainen Toholampi 1838. Kuolinsyy: Rinta- ja vesitauti.[1] Isä Taulu 15. –Puoliso 26.09.1837 Sotkamo Fredrika Lovisa Lagus. Syntynyt 14.11.1807 Säräisniemi(?). Kuollut 01.04.1883 Toholampi, Seppälä. Vihitty: 26.09.1837 Sotkamo. Sotkamosta papin tytär.[1] ( i Gabriel Lagus. Myöh. Johansson. Syntynyt 11.03.1760 Sotkamo. Kuollut 06.08.1833 Sotkamo. Ammatti Kirkkoherra Sotkamo 1811, rovastin arvo 1827.[3] ii Johan Lagus. Syntynyt 01.08.1725 Alavus. Kuollut 11.08.1762 Sotkamo. Ammatti Kirkkoherra Sotkamo 1756, maisteri.[3] iä Catharina Magdalena Frosterus. Syntynyt 05.05.1718 Stockholm. Kuollut 22.04.1789 Lohtaja.[3] ä Johanna Johansdotter Snellman. Syntynyt 28.08.1774 Sotkamo.)

XVII. Johan Gabriel Johan-Jakobinpoika Ingman. Syntynyt 31.07.1839 Toholampi. Kuollut 17.12.1892 Toholampi. Ammatti Nimismies. Tuli Vaasan lukiosta Kuopion lukioon. Ylioppilas Helsingissä 1861. Lainopin opintoja. Lohtajan yläpiirin, Lestijärvi ja Toholampi nimismies 1865. Virkaero 1891. Lisätietoja: Asunut 1892 Hietala.[1] Isä Taulu 17. –Puoliso 1:o Hyvärinen. –Puoliso 2:o Johanna Loviisa Sakarintytär Pihlajamaa. Syntynyt 04.04.1847 Pihlajamaa. Kuollut 24.03.1920 Toholampi. Vihitty: 05.08.1884 Lampi, Seppälä. ( i Sakari Pietarinpoika Lahnalampi. Ammatti Toholampilainen uudistalollinen. ä Susanna Jaakontytär Takalo-oja. Syntynyt 31.03.1814 Toholampi.)

XVIII. Jaakko Antero Iisalo. Syntynyt 30.11.1885 Toholampi. Kuollut 13.02.1950 Sievi. Ammatti Sivutoiminen palopäällikkö. Ammatti Rautateiden kirjuri. Toimipaikat: Sievi, Orivesi, Myllymäki, Tyrvää, Toijala ja Kuopio.[1] Isä Taulu 18. –Puoliso Siiri Aino Törnroos. Syntynyt 19.06.1892. Kuollut 1942. Sairastui vuonna 1922 tuberkuloottiseen aivokalvontulehdukseen, jonka seurauksena hän kuoli 1942.[4]

XIX. Hilkka Aino Iisalo. Syntynyt 05.02.1915. Isä Taulu 19.

XX. Paavo Tapio Lipponen. Syntynyt 23.04.1941 Turtola (nyk.Pello). Ammatti Poliitikko[4]. Paavo Lipponen valmistui ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1959. Sieltä matka vei vuoden opiskelureissulle Yhdysvaltoihin Darthmouth College'iin Fullbright -stipendillä. Suomeen palattuaan Lipponen muutti Helsinkiin, jossa hän opiskeli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenaan kansainvälinen politiikka. Paavo Lipponen valittiin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon vuonna 1964 kolmen muun sosialidemokraatin, Ulf Sundqvistin, Ilkka Taipaleen ja Ilkka Sumun kera. Lipponen valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1971.

XIX. Pentti Jaakonpoika Iisalo. Syntynyt 08.01.1920 Toijala. Ammatinlisäyksiä: Mannerheim-ristin ritari numero 16.

XVI. Erik Alexander Henrik-Johaninpoika Ingman. Syntynyt 14.02.1810 Lohtaja. Kuollut 14.05.1858 Helsingfors, Finland. Ammatti Lääkäri, tohtori, lapsenpäästöopin professori. NI145 Suomenkielen harrastaja, Yo. Vaasan triviaaalikoulu 22/6 1827, fil kand 17/6 1833, seppel. maisteri 21/6 1836. Lääkintähallituksen kanslisti 3/6 1835. Lääket. kand. 13/6 1836, lääket.lis. 30/4 1838, Kristiinan kaupungin lääkäri 30/6 1838.Vihitty lääket. tohtori ultimus-sijalla 18/7 1840. Kirurgian ja lapsenpäästön adjunktti yliopistossa 12/10 1842. Oliulkomaanmatkalla 1842-1843. Antoi lääkärinhoitoa sekä kätilöopetusta Helsingin yleinen sairashuoneessa (hospitaali) 1843-47. Teki ulkomaanmatkan 1846-1848. Pohjalaisen ylioppilasosakunnan kuraattori ?/5 1849-1852 loppuun. Sai professorin arvonimen 24/3 1856. Lapsenpäästöopin ja lastentautienhoidon professori 19/2 1858. Perustajajäsen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura1831. Seuran sihteeri 1844-1845. Suomen lääkärisaeuran ja 1847 Pest´in unkarilaisen luonnontutkijaseuran jäsen. Julkaisi: väitöskirjan "Iliadis Homericae prima rhapsodiafennicereddita 1832", Om behandl. af syphilis utan qvicksilver 1838, Excerebrationis fetus inpartu lex 1842" lisätietoja: Bergholm Sukukirja sivu 683.[1] Isä Taulu 15. –Puoliso 1:o 09.09.1838 Laukaa Wilhelmina Sofia Albertina Schildt. Syntynyt 05.04.1812 Laukaa. Kuollut 01.03.1849 Helsinki. Suomalaista aatelissukua.[2] ( i Wolmar Johan Schildt. Ammatti Kapteeni.[2] ä Eva Fredrika Wadenstierna.[2]) –Puoliso 2:o 05.02.1849 Helsinki Eva Wilhelmina Perander. Syntynyt 28.01.1827 Liperi. Kuollut 05.07.1853.[2] ( i Nils Johan Perander. Ammatti Liperin kirkkoherra.[2] ä Gustava Charlotta Savenius.[2])

XVI. Anders Wilhelm Ingman. Myöh. Anders Vilhelm Johaninpoika. Syntynyt 07.07.1819 Lohtaja. Kuollut 05.09.1877 Helsinki. Ammatti Jumaluusopin professori. NI147 Antero Ingman oli jo pienenä poikana sitonut äidin esiliinankaulaansa ja noussut pöydälle saarnaamaan. Mitä hän aapiskirjastaja katekismuksesta oli oppinut, sen julisti hän tovereilleen.Kivet ja kannot olivat hänen saarnatuolinsa ja hartaallamielellä tuli lasten kuunnella. Hän paheni kovasti, jospilaa tehtiin. "Kristillisessä kalenterisa Suomen lapsille"kirjoittaa opettajatar M. Eriksson vuonna 1888 Anteron kouluajasta:"Erittäin muistan, miten opettajan silmät loistivat, kunhän kertoi eräästä pienestä pojasta, joka myös oli olluthänen oppilaansa ja josta tämä kertoo seuraavaa: "Anterooli hyvin omituinen lapsi. Ei häntä moni ymmärtänyt, muttaoikein hyvä poika hän oli. Hän oli tottelevainen, totinenja ahkera poika. Kirkossa kävi hän mielellään, sillä lapsesta saakka oli Herran huone hänelle tuttu ja rakas. Anterooli niin vakaa ja vilpitön poika, etten ole toista senlaistalasta nähnyt" Tämä sattuva kuvaus Anteron luonteesta onpääpiirteissään oikea seuraavinakin ikäkausina. AvioituessaanErika Agatan kanssa, oli Antero Wilhelm Alahärmän kappalaisen*sijainen, sittemmin jumaluusopin professori. Ylioppilas22.06.1838. Fils. kand 14.12.1842, seppel. maisteri 21.06.1844.Vihittiin papiksi 19.12.1844. ja määrättiin kappalaisensijaiseksi Alahärmään. Kirkkoherransijainen Hattulassa 14.12.1853.Armovuoden saarnaaja Messukylän kirkkoherranvirassa 21.06.1854.Ylivetelin kappalainen 11.04.1855. Nimipastori 14.11.1854.Jumaluusopin kand. 28.11.1860, lisensiaatti 27.03.1861.Määrätty 2 vuodeksi hoitamaan raamatun-selitysopin professorinvirkaa 01.09.1862 lähtien. Jumaluusopin tohtori15.05.1863. Raamatun-selitysopin professori 28.07.1864.Hämäläisen ylioppilasosakunnan inspehtori 01.09.1868 alkaen.Jumaluusopillisen tiedekunnan dekanus 28.10.1875. Stan.tähd. 3. 1. 26.04.1861, Annan 3. 1. jäsen 10.03.1869. Raamatunsuomennoksen komitean jäsen 01.04.1861; Suom. kirj. seurankielitieteellisen osaston esimies 00.03.1868. Valmisti 1856-1858Suomen pipliaseuran toimesta kielen puolesta korjatun raamatunsuomennoksen, painettu 1859. Gustaf Johansson: MuistelmiaAntero Wilhelm Ingmanin elämästä; Suomen lähetysseura Helsinki1927 (M. Strang'illa on ko. kirja) Katso: Suomen tietosanakirja;osa 3, sivu 967 (painettu 1906) Sukuviesti no 4 1993 / sivu4, jossa mainitaan Ingmanin yhteydessä Antti Isotalo. Lukuisia julkaisuja: luettelo Bergholm Sukukirjasivu 683. Lohtajalla Erkkilän läheisyydessä sijaitseeKilpimäen hiekkakumpu, josta on suurenmoinen näköala aavallemerelle. (täällä vaelteli Antero, Vatajan kummuilla usein). Leikkisästi kuvailee A. W. Ingman Lohtajan Törnuddinja hänen perheensä "ventosuomalaisuutta" KYRÖNMAA IEtelä -Pohjalaisen seurakunnan julkaisu 1912 sivu 3Anders Wilhelm Ingman on niitä kansamme uskonnollisen jakansallisen herätysajan merkkimiehiä, jonka elämäkerta vieläodottaa esittäjäänsä. Melkoinen osa hänen elämäntyöstäänkohdistui uuden suomalaisen raamatun aikaansaamiseen. * Olihan heidän joukossaan sellaisiakin merkkimiehiäkuin Ilmajoen kirkkoherra, filosofian ja jumaluusopin tohtori,lääninrovasti Karl Rudolf Forsman, mutta suuren suuri osa oli jotenkin keskinkertaisellatasolla. Niinpä Alahärmässä oli kappalaisena Thomas Calenvv. 1823-61. Hän oli syntynyt talokkaanpoikana Evijärvellä1784 ja kuoli 1861 Alahärmän kappalaisena. Vanhana miehenähän oli mennyt kouluun ja nähtävästi ilman erityisiä lahjoja.Hänen yksinkertaisuudestaan kertoivat vanhemmat papit minunollessani nuorena pappina monenlaisia hullunkurisia juttuja.Pastoraalitutkintoa ei tämä mies voinut koskaan suorittaa.Hän oli kyllä kerran ollut Turussa koettamassa, mutta kunhäneltä oli kysytty viiden Mooseksen kirjan lukumäärää,oli hän ankaran miettimisen jälkeen vastannut: »kuusi».Virkansa tehtäviä hän ei enää moneen aikaan voinut hajamielisyytensävuoksi toimittaa. Hajamielisyydessään hän oli kerran ruvennut suomalaiselle kuulijakunnalle pitämään ruotsalaistasaarnaa. Apulaisena oli hänellä kyllä jonkin aikaa AdersWilhelm Ingman, mutta kun tämä siihem aikaan harrasti vainlukujansa, ei hänenkään vaikutuksensa ollut kovin suuri. Lääninrovasti Yrjö Alanen PUUKKOJUNKKARIEN AIKA Otava/ Helsinki 1931 ANTERO WILHELM INGMAN, (kirjoittanutWiljo-Kustaa Kuuliala) -Julkaisuja: mietelmiä suomalaisistakokeistamme 1845, Hedbergska verklärans vederläggning ochEvangelii försvar 1850, Hedbergianismen I -II 1851-52,Om den föregående bättringen 1856, om det bibliska trosbegreppetoch dess historiska utveckling 1861, Om messianitetens egendomliga skaplynne i Gamla Testament 1864, Några ordtill försvar för den nyaste bibeltheologin 1860, Uppsatseri bibliskt-theologiska ämnen I-IV 1865 - 67, Raamatun selityksiä I- VII1868-76, Bibliska betraktelser I-III 1868 -77. ....... Kansalliset harrastuksensa Ingman oli perinyt lapsuutensakodista. Hänen isänsä oli aiemmin toiminut maanmittarinaruotsinkielisessä ympäristössä. Muutettuaan vanhemmitenLohtajalle, hän oli hyvin sopeutunut Pohjanmaan oloihin:"Oli muuttunut ihan suomalaiseksi mieheksi ja sillätientullut talonpoikain ystäväksi, niin että eli yhtä keskuselämääpitäjäläistensä kanssa." Samaan tapaan kertoilee poikaäidistään. Lapsuuden kodissa saadut herätteet kehittyivätsopuisasti hänen jouduttuaan kouluun Oulun kaupunkiin. KunOulu muutenkin oli puhtaasti suomalainen kaupunki, Ingmankouluvuosinaan sai sen "alkulapsellisen" aatteensa, ettäkirjakieltä kehitettäessä on keskeisin huomio kiinnitettävä rahvaan käyttämäänkielenparteen. Ylioppilasaikana nämä nuoruudessa saadutvaikutteet yhä vaurastuivat. J.W.Snellman oli tällöinjo aloittanut herätystyönsä ja J.L. Runeberg oli ryhtynytkirjalliseen toimintaansa . Elias Lönrot oli julkaissut Kalevalan. Kun sitten M.A.Castrén ensimmäisenä aloittiluentosarjansa Kalevalasta, Ingman oli mukana luennoilla.Innostuneesti hän myöhemmin kuvaili noiden aikojen pyrintöjään:" Me verevät nuorukaiset ryhdyimme nyt kaikin kynsin suomenkieleenkäsiksi. Sitä täytyi meidän miltei samalla vaivalla lukeakuin kreikan ja arabian kieliä. Mutta ei mikään 'vastamäkivaikia' meitä estänyt tämän äidinkielemme taitioon tunkemasta- meissä vaikutti kiivas suomalaisuuden kiihko ja perillepitipäästämän ´maksoi sitte mitä maksoi´." Seuraava osin lyhenneltynä: Kotoista perua olivat myös Ingmanin uskonnolliset harrastukset.Äiti oli ohjannut poikansa Jumalan tuntemiseen. Jo varhainhänelle oli kirkastunut papinkutsumus elämänsä tavoitteeksi.Yliopistossa hän joutui kosketuksiin heränneiden kanssa.Etenkin K.K.von Essenillä ja Lauri Stenbäckillä oli keskeinenasema Helsingin herännäispiireissä. Lukuaikanaan Ingman liittyi tähän toverijoukkoon. Mahdollisesti hänen morsiammensaLina Fabritius on ollut vaikuttamassa näiden suhteiden solmiamiseen. ............... Kirjoituksen viimeinen kappale: Opettajatoveriensakeskuudessa Ingman tunsi olonsa oudoksi ja yksinäiseksi:"Olen edelleen yhtä yhtä yksinäinen kuin ennenkin", hän"illemmällä ikäänsä" kirjoitti eräälle toverilleen. "Olen yhä vielä kristitty Diogenes,joka lyhdyllä etsii ihmisiä ja kristityitä ja kun en niitälöydä, täytyy minun vetäytyä itseeni. - Mutta tämä muukalaisuusajaa minua yhä enemmän tutustumaan korkeamman maailman todellisuuteen, joka on olemassa yläpuolella tätä syntistä maailmaa."Tutkistellessaan Raamattua yhdessä ystäväinsä kanssa hänsai kutsun Isän kotiin. Sinne hän oli jo kauan ikävöinyt.Hän oli kerran lausunut:"Uskon aivan varmasti taivaassaolevan soitantoa, samoin uskon siellä olevan mitä todellisintarunoutta." Lähde: AGRICOLASTA PAKKALAAN, WSOY:n kirjapaino1947.[1] Isä Taulu 15. –Puoliso 1:o 24.12.1844 Espoo Lina Sofia Amalia Fabritius. Syntynyt 08.01.1827 Kitee. Kuollut 29.06.1846 Alahärmä.[2] ( i Johan Fabritius. Arvonimi Filosofian maisteri. Ammatti Kiteeläinen tilanomistaja.[2] ä Catalina Sofia Arppe.[2]) –Puoliso 2:o 28.01.1847 Isokyrö Erika Agatha Hällfors. Syntynyt 18.05.1828 Somero. Kuollut 09.07.1857 Yliveteli. Kirjoilla Turun ruotsal. seurakunnassa.[2] ( i Carl Erik Hällfors. Ammatti Isonkyrön kirkkoherra.[2] ä Wendla Carolina Fleege.[2]) –Puoliso 3:o 31.10.1858 Emilia Fredrika Wilhelmina Palmroth. Syntynyt 17.07.1834 Ruovesi. Kuollut 11.05.1906 Helsinki.[2] ( i Carl Fredrik Palmroth. Ammatti Ilmajoen nimismies.[2] ä Wilhelmina Forselius.[2])

XV. Anna Kristiina Ingman. Syntynyt 1784 Pohjan pitäjä. Kuollut 22.05.1851 Lappajärvi.[1] Isä Taulu 14. –Puoliso Anders Gustaf Vallén. Syntynyt 06.10.1788 Lohtaja ?. Kuollut 02.09.1847 Lappajärvi. Ammatti Nimismies. Nimismies Lohtaja, 1818 Lappajärvellä. Vihitty: 04.01.1818 Lohtaja. I ett 22.4.1817 daterat avgångsbetyg från Nummis till Lochteå kallas han vice länsman. I Lochteå bodde han på Erikkälä i Lochteå by och kallades då kronolänsman men flyttade redan följande år till Lappajärvi där han var expeditionsfogde och kronolänsman. Död i Lappajärvi på Annala gård i Tarvola by 2.9.1847. ( i Johan Anders Valén. Syntynyt 24.11.1754 Kovela hemman. Ammatti Vice länsman. ä Anna Maria Jordström. Syntynyt 1752.)

XV. Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari. Maanmittausauskultantti 09.08.1804. Varamaanmittari 24.03.1813. Komm. maanmittari Vaasan läänissä 25.03.1816. Komisionimaanmittari sanotussa läänissä. Asui Alavudella. Haudattu Alavus, hautakivi on olemassa.[1] Isä Taulu 14. –Puoliso Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. ( i Anders Grönlund. Syntynyt 29.11.1754 Pirkkala. Ammatti Kirkkoherra (Kuortane). ä Kristina Elisabet Asp. Syntynyt 15.02.1763 Teisko.)

XVI. Anders Henrik Ingman. Syntynyt 10.10.1812 Alajärvi. Kuollut 03.04.1856 Soini. Ammatti Pappi. Ylioppilas Helsingissä (pohj.) 1830. Suoritti teologisen tutkinnon 1835. Vihittiin papiksi s.v. Soinin saarnaaja 1842. Varapastorin arvo 1853. Nimitettiin Oulaisten kappalaiseksi 1854, mutta ennen virkaan astumista kuoli Soinissa 3. huhtikuuta 1856.[2] Isä Taulu 26. –Puoliso Emilia Ulrika Johan-Henrikintytär Levan. Syntynyt 22.08.1813 Snappertuna. Kuollut 24.08.1896 Soini.[2]

XVI. Berndt Enoch Haraldinpoika Ingman. Myöh. Enok. Syntynyt 12.09.1814 Alajärvi, Paavolan Talossa. Kuollut 14.03.1879 Kalajoki. Ammatti Kirkkoherra, Kalajoki 1867. NI126 Elämänkerrallisia tietoja: Vaasan kouluun 1832. Ylioppilas Helsingissä 06.10.1834. Vihittin papiksi 15.12.1837 ja märäättiin kappalaisen apulaiseksi Lapualle. Pedagogin sijainen Tampereella 1838-39. Kappalaisen sijainen Rautiossa 17.12.1840 - 17.03.1841. Kappalaisenapulainen Ala-Torniossa. Vaasan Bell-Lancasten koulun opettaja 13.09.1843, vaan ei ennättänyt siihen virkaan astua. Oulunsalon kappalainen 05.11.1845. Nimipastori 21.12.1853. Oulun kappalainen 15.03.1854. Kalajoen kirkkoherra 26.09.1867, astui virkaan 01.05.1869. Kalajoen provasti. Lääninprovasti 14.10.1870. Puoliso: Torniossa 25.09.1842 varamaanmittari Henrik Johan Hast'in (1841) leski Matilda Elisabet Cajanus s. 24.11.1811, Tornion pormestarin Efraim Cajanus'en ja Kristina Elisabet Uhlbrandt'in tytär. Bergholm; Sukukirja ilmoittaa syntymisajaksi 14/9 1814. Katso: Frosterus Sofia, s.13.04.1777 (ei tainnut olla kovinkaan inhimillinen pappi).[1] Isä Taulu 26. –Puoliso 25.09.1842 Tornio Mathilda Elisabet Efraimintytär Cajanus. Syntynyt 24.02.1811 Tornio. Kuollut 07.11.1875 Kalajoki.[2] ( i Efraim Israelinpoika Cajanus. Syntynyt 16.05.1772 Lohtaja (todennäk.). Kuollut 01.05.1812 Pyhäjoki. Ammatti Pormestari.[2] ä Christina Elisabet Uhlbrandt. Syntynyt 28.03.1780 Oulu. Kuollut 22.04.1850 Tornio.[2] äi Lars Herman Uhlbrandt. Ammatti Oulun läänin 2. lääninmaanmittari.[2] ää Christina Brunell.[2])

XVI. Herman Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 10.06.1816 Alavus. Kuollut 28.02.1875 Oulu, haudattu Ii. Ammatti Kirkkoherra Sodankylässä.[1] Isä Taulu 26. –Puoliso Emma Maria L. Qvickström. Syntynyt 11.02.1824 Ii. Kuollut 03.11.1912 Sortavala. Haudattu Sortavala. ( i Abel Qvickström. Syntynyt 17.04.1796 Vaasa. Ammatti Henkikirjoittaja. ä Maria Vilhelmina Ottelin. Syntynyt 26.05.1802 Ii.[1])

XVII. Hugo Anselm Ingman. Syntynyt 20.07.1852 Revolahti. Kuollut 10.02.1912 Raahe. Ammatti Fil. kand. Ammatti Opettaja. Ammatti Rehtori. Haudattu Raahe. Yliopppilas Pohj. 1870 Oulun alkeisopistosta. Fil kand. 23/12 1878 (hist. kielit. osastossa). Historian ja maantiedon virkaa tekevä kollega (opettaja) Porvoon lyseossa 15/1-15/10 1879. Auskulteerannut Hämeenlinnan normaalilyseossa 1879 ja 1880. Historian, maantiedon ja kotimaisten kielten virkaa tekevä kollega Kristiinan kaupungin reaalikoulussa 1880-1881, samojen aineitten opettaja v. t. kollega Raahen alkeiskoulussa1/9 1884 samalla v. t. rehtori. Kollega uskonopissa sekä suomen ja ruotsin kielissä main. koulussa 1/2 1886. Vakin. rehtori 29/5 1890. Kansakoulujen tarkastaja Raahessa 1/1 1885 alkaen. "Ilmarisen" aputoimittaja 1881-1884. Stan. tähd. 3. l. rit. 14/4 1895. Vihitty: 14.08.1889 Oulu.[1] Isä Taulu 29. –Puoliso Berta Henriette Liljeblom. Syntynyt 04.05.1866 Oulu?. Kuollut 29.12.1951. Vihitty: 14.08.1889 Oulu. ( i Toussaint Wilhelm Liljeblom. Syntynyt 24.07.1832 Oulu. Ammatti Kauppias. Ammatti Laivanvarustaja. ä Henriette Sigfridintytär Tornberg. Syntynyt 05.01.1836 Oulu. Ammatti Opettaja.)

XVII. Herman Santeri Ivalo. Syntynyt 09.06.1866 Sodankylä. Kuollut 25.01.1937 Helsinki. Ammatti Fil. tri. SANTERI IVALO (alkuaan Ingman) syntynyt Sodankylässä papin poikana. Yliopp. Oulun lyseosta 1885. fil.k 89. Lisensiaatti 1894, maisteri ja tohtori samana vuonna.Sodankylän jälkeen asui Kuusamossa ja kävi koulua Oulussa isän kuoltua. Vuoteen 1907 Ingman. Sitten Ivalo. Pojan ollessa vielä lapsi, perhe muutti Kuusamoon ja sieltä isän kuoltua Ouluun, missä Santeri kävi koulua. Yliopistossa hän antautui erityisesti historian opintoihin. Ivalo asui elämänsä loppuun asti Helsingissä, missä suoritti pitkän päivätyön sekä sanomalehtimiehenä että kirjailijana. Ivalo oli Päivälehden miehiä sen perustamisesta lähtien ja hän ryhtyi kokeilemaan myös kaunokirjallista työtä realistisena nykyajan kuvaajana. 1890 luvun alkupuolella hän kirjoitti koko joukon sivistyneistön kuvauksia, kertomuksia, muistelmia ja pakinoita. 1890 luvun romanttinen virtaus vei kuitenkin myös Ivalon mukanaan ja hän siirtyi historiallisen romaanin ja kertomuksen alalle. Topeliuksen esimerkkiä seuraten hän ryhtyi valottamaan historiamme etäisiä aikakausia ja entisiä oloja, mihin hänellä historiantutkijana oli tavallista paremmat edellytykset. "Juho Vessainen" (1894) on ensimmäinen Ivalon historiallinen romaani ja samalla parhaita hänen myöhemmin niin laajaksi paisuneesta teossarjastaan. Se kuvailee pohjoispohjalaisten ja vienankarjalaisten toistensa alueille tekemiä julmia hävitysretkiä 1500-luvun lopulla. Se noudattaa Ivalon omaksumaa asiallista kertomatapaa ja se on rakenteeltaan hallittu, siinä draamallisia nousuja, vauhtia ja jännitystä. Hänen myöhemmistä, usein melko laajoista romaaneistaan mainittakoon: - Erämaan taistelu - Viipurin pamaus - Pietari Särkilahti - Kuningas Suomessa - Erämaan nuijamiehet - Vanhan partiomiehen unelma - Kreivin aikaan Ivalo käsittelee teoksissaan maamme vaiheita keskiajan alkupuolelta aina 1600-luvun puoliväliin asti, ja eräitä romaaneitaan hän on liittänyt yhteen seuraamalla saman suvun kohtaloita miespolvien vaihtuessa. Hän perustaa kuvauksensa historiantutkimuksen pohjalle, ja niissä vallitsee realistinen asiallinen henki: hän ei ihannoi eikä suurentele sankareitaan. Mielenkiinnon virittämiseksi hän sovittelee taistelujen lomaan idyllisiä kuvauksia, pikku lemmentarinoita ja hiukan huumoria. Kuvattavina ovat kaikki kansankerrokset, mutta lähinnä talonpojat ja papit näyttävät saaneen osakseen kirjailijan myötätunnon. Heidän tervettä elinvoimaansa, heidän sitkeätä uurastustaan, heidän toiveitaan ja pettymyksiään on seurattu erittäin lämpimästi. Vaikka Ivalon luonteenkuvaus jää useasti vain ääriviivoin piirretyksi ja hänen tyylinsä jonkin verran värittömäksi, on hänen teostensa ansiona havainnolinen todellisuudentuntu ja vankka perisuomalaista kuntoa korostava ote. Hän sai aikanaan runsaasti tunnustusta ja lukijoita, varsinkin nuorison keskuudesta ja hänen teoksensa ovat herättäneet isänmaallista mieltä sekä kiintymystä kansamme menneisyyteeen. Hänen työtään ovat useat myöhemmät kirjailijat jatkaneet. Kustaa Vilkuna ( 1879-1922 ) on yhdessä Ivalon kanssa julkaissut kertomussarjan "Suomalaisia sankareita", joka on ollut varsinkin poikien mieliluettavaa. Vilkunan historiallinen romaani "Viimeiset luostariasukkaat" liitty Naantalin luostarin vaiheisiin. ( kirjasta SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN HISTORIAA ; Haila-Heikkilä OTAVA vuonna 1947 ) ************ Santeri Ivalo - joka oli filosofian tohtori - perusti yhdessä Eero E. Erkon kanssa päivälehden v 1889 ja toimi sitten elämänsä loppuun asti Helsingin Sanomien toimittajana. Hän oli luonteeltaan sopuisa ja hiljainen sekä lapsirakas. Myöhempinä vuosinaan hän alkoi kuitenkin muuttua ärtyisäksi, kenties sydänvikansa takia, mutta pohjimmiltaan hän oli kieltämättä hyvä ihminen. (kirjasta VANAVEDESSÄ; sivu 23. Mielikki Ivalo) Siinä kun Erkko kirjoitteli pääkirjoituksia, tuli Santeri Ingman´nista (Ivalo) Päivälehden kakkosmies. Ivalo teki kaikkea, myöhemmin hän keskittyi artikkelin kirjoittamiseen. HS. 09.10.99. Isä Taulu 29. –Puoliso Ellinor Wikström. Syntynyt 30.03.1875 Jyväskylä. Kuollut 25.10.1957 Helsinki. Marian sairaala. Vihitty: 1898 . Ellinor kävi ensin tyttökoulun jatko-opiston 1896 sekä Taideteollisuuskeskuskoulun 1906. Hän teki opintomatkoja mm. Italiaan ja Tanskaan. Ellinor oli vilkas ja energinen ja kaikesta innostunut. Hän seurasi loppuun saakka tarkasti mm. poliittisia tapahtumia, kertoili ahkerasti vitsejä, valokuvaili, ahersi keitiöpuutarhassaan Kirkonummella, matkusteli, keräili kaikenlaista, kuten Asko sanoi, jopa vanhoja almanakan lehtiäkin - ja hänellä oli suuri ystäväpiiri. Mutta hän oli dominoiva ja joskus äkkipikainenkin, toisaalta hyvä ja auttavainen "mummu". Tosin koti ja lapset jäivät apulaisten hoitoon, koska Ellinor aina oli menossa. (kirjasta VANAVEDESSÄ; sivu 24. Mielikki Ivalo). [1] ( i Karl Wilhelm Viktor Wickström. Ammatti Kauppias.[1] ä Hjelmina Eugenia Sofia Koskelin.)

XVIII. Asko Päiviö Ivalo. Syntynyt 24.06.1901 Helsinki. Kuollut 02.11.1968. Ammatti Suurlähettiläs. Suurlähettiläs Asko Ivalo oli ulkoministeriön palveluksessa vuodesta 1926. Hän toimi diplomaattitehtävissä mm. Tallinnassa, Tukholmassa, Moskovassa, Turkissa, Bulgaariassa, Jugoslaaviassa, Pariisissa, Haagissa, Ankarassa, Teheranissa, Karachissa, Roomassa ja New Delhissä. Asko Ivalon muistelmat on kirjoittanut Mielikki Ivalo: Vanavedessä. ****** Asko oli hiljainen, kotona ei suuria puhunut, mutta seurassa hän oli hyvin pidetty vitsikkyytensä vuoksi. Hän oli pohjaltaan tavattoman hyvä, mutta samalla äkkipikainen ja lasten kasvatuksen suhteen epäjohdonmukainen, josta minulle aiheutui paljon vaikeuksia. Käytännöllisiä taipumuksia hänellä ei ollut juuri ensinkään - tuli isäänsä, sillä Ellinor taas oli hyvinkin käytännöllinen, Santeri ei. Asko oli myös päättäväinen, joten minulla ei ollut paljon sanomista kotioloissakaan. Raha-asioita Asko ei hoitanut, ne hoidin minä. Hän oli, kuten isänsäkin, tuhlaavainen, minä säästäväinen. Mielikki Ivalo; Kirjasta VANAVEDESSÄ, sivu24. [1] Isä Taulu 31. –Puoliso Mielikki Wikström. Syntynyt 21.09.1907 Sääksmäki. Kuollut 20.03.1995 Marbella, Espanja. Ammatti Joogaopettajatar. Ammatti Kirjailijatar. Kummitäti: Maija Nyman. Vihkimisen 1927toimitti Heikki Linnove, Mielikin sisaren Anna-Liisan ja hänen miehensä ins. kommodori Ilmari Rewellin kodissa Nikolainkadun (Snellmaninkadun) 27:ssä. Serkku: Lausannessa: André Berdez oli Kansainvälisen Punaisen Ristin palveluksessa, vaimo venäläinen Tatjana. [1] ( i Emil Erik Wikström. Syntynyt 13.04.1864 Turku. Ammatti Taiteilija/Professori.[1] ii Johan Erik Wikström. Syntynyt 1834. Kuollut 1868. Ammatti Urakoitsija. Ammatti Talonomistaja.[1] iä Gustava Samuelintytär Linnamäki. Syntynyt 1832 Nousiainen (?). Kuollut 1919. ä Alice Henrietta Högström. Syntynyt 1863 Helsinki.)

XIX. Irmeli Alice Ellinor Ivalo-Sjölie. Syntynyt 03.05.1929 Helsinki. Ammatti Kemisti/Homeopaatti.[1] Isä Taulu 32. –Puoliso Eduardo Jr. da Silva Prado. Syntynyt 07.04.1926 Sao Paolo, Brasilia. Sao Paulossa on Eduardo Pradon mukaan nimetty katu.

XX. Eduardo da Silva Prado. Syntynyt 10.02.1953. Äiti Taulu 33. –Puoliso Ana Lucia Margutti. Syntynyt 10.05.1962 Brasilia.

XX. Marianne da Silva Prado. Syntynyt 18.03.1959 Sao Paolo, Brasilia. Äiti Taulu 33. –Puoliso 1:o Luca Mifano. Syntynyt 26.06.1955 Brasilia.[1] –Puoliso 2:o Pertti da Silva Prado (puoliso). Vihitty: 20.04.1997 Brasilia.

XVIII. Siljo Ivalo. Syntynyt 08.07.1904 Sortavala. Kuollut 28.01.1976. Helsingin suomalainen tyttölyseo VII lk. 1920. Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1920-22. Porvoon Naisopistossa II. Opiskellut Carl Wilhelmsonin Maalauskoulussa Tukholmassa 1923-24. Tukholman kuninkaalisessa taideakatemiassa 1924-26. André d Hotén johdolla Pariisissa 1927. Asunut Buenos Airesissa 1929. Rio de Janeiro 30-32. Oslossa 1931-33. Ote MIELIKKI IVALON kirjasta: Vanavedessä / sivu 154. Siljon häät: "Helmikuun 3. päivänä vihittiin Askon sisar Siljo Aarne Sohlmanin veljen Risto Solangon kanssa. Tästä aiheutui Ivaloille paljon touhua, eivätkä Temppelikadun tietotoimiston kirjeet paljon muuta sisältäneetkän. Oli komeat kuuliaiskutsut, Siljo oli hukkua kukkiin ja lahjoihin. Oli kirkkovihkiäiset katolisessa kirkossa nimenomaan Santeri-isän tahdosta. Sen jälkeen päivälliset, joille Ellinorin tilauksesta toimme kaviaaria. Meidät kutsuttiin häihin ja Santeri maksoi matkankin. Asuimme hotelli Hansassa. Vanhempani olivat myös saaneet kutsun, joka kuitenkin oli osoitettu vain prof. Emil Wikströmille. Rouva oli unohtunut pois ja siitä mamma oli ihmeissään, mutta kirjoitti minulle aikovansa kuitenkin tulla. Matka kotimaahan (Moskovasta) oli meille tietenkin tervetullutta vaihtelua, mutta lukija voi ymmärtää miltä minusta siellä kirkossa tuntui. Minä, joka niin hartaasti olin toivonut kirkovihkiäisiä, olin siellä nyt vain statistina mukana. Siljon vanhemmat olivat läsnä tyttärensä häissä, minun eivät; sydämeni oli haljeta katkeruudesta.".[1] Isä Taulu 31. –Puoliso 03.03.1929 Risto Solanko (ent. Sohlman). Syntynyt 28.07.1901 Tampere. Kuollut 07.05.1980. [5] ( i Klas Viktor Sohlman. Syntynyt 15.03.1865.[5] ä Ebba Sofia Wester. Syntynyt 03.12.1874 Tukholma.)

XVI. Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra. NI27 Kävi koulunsa (aloitti 1828) Vaasassa ja tuli ylioppilaaksi 14/6 1837. Pedagogin sijainen Tamperella 1840. Sai todistuksen yliopistosta joulukuussa 1841 ja pappisvihkimyksen joulukuussa??/12 /1842. Tämän jälkeen hän toimi kirkollisissa viroissaympäri Pohjanmaata. Kappalainen Kyläkarvialla. Varapastori 1857. Nimitettiin Teuvan kirkkoherraksi toukokuussa 1868.Vaimon Klara Alexandra Alceniuksen* isä oli ollut hänen esimiehenään Lapualla. Wilhelm Ingman'in avioliitosta syntyi ennen vaimon kuolemaa kolme poikaa ja yksi tytär. Perheenäidin kuoleman jälkeisiä taloudellisia ja muita vaikeuksia kuvastaa, että kihlakunnanoikeus määräsi lapset toisten holhottavaksi yli puoleksi vuodeksi. Wilhelm Ingman oli vain 15 kuukautta leskenä; maaliskuussa 1857 hän meni naimisiin häntä 11 vuotta nuoremman Emma Ottilia Schalinin kanssa, jonka isä oli Tervajärven kappalainen. Schalinien suku oli vanhaRuotsista tullut pappissuku, jonka ensimmäinen tunnettu kantaisä oli talonpoika PETRUS Helsinglandista 1500 luvulta. * Minulla on Alceniuksen kirja: Gottfr. Buchners "Realoch Verbal CONCORDANS", Tryckt hos LORENTZ LUDWIG GREEFING 1754 Stockholm. Kirja on ollut Wilhelmin jälkeen hänen pojallaan Alfred Emil Ingman´illa (minun isän äidin isällä) Wilhelm ja Emma Ingman toimivat aluksi Karviassa, jossa syntyi isän viides ja uuden äidin ensimmäinen lapsi Emil Julius. Tämä kuoli kolmikuukautisena. Marraskuussa 1859 Wilhelm Ingman nimitettin Purmoon, jonne perhe muutti. Aika, jolloin Wilhelm Ingman pääsi kirkkoherrana uransa lakipisteeseen, ei ollut otollinen perheen eikä Suomen kannalta. Vuosista 1867-1868 muodostui poikkeuksellisten sääolojen vuoksi suuret nälkävuodet. Sadot jäivät alle puoleen normaalista, ja nälkään ja tauteihin arvioitiin kuolleen yli 100 000 ihmistä. Huono aika ilmeni myös Wilhelm Ingmanin vaikeuksina saada purmolaisilta virkaansa kuuluneita veroja. Paitsi oman perheen osalta, nälänhädän aika oli papille muutenkin henkisesti vaikeaa, kun köyhille olisi pitänyt saada apua. Helmikuussa 1868 pastori oli ollut hyvin työlääntynyt purmolaisiin: "Ja nyt työntekijät pitävät taas vanhaa virttään: *kuolla nälkään*. Mutta minä en aio vaatia enempää määrärahoja heille, nähkööt nälkää, kiittämättömät käet". Wilhelm Ingmanin kirjoittama lause saattaa tuntua kovalta. Sen kirjoittajakaan ei kuitenkaan ollut pääsyt puutteesta helpolla ja Ingmaninkin perheessä vuosien 1867-1868 suonenisku otti osansa. Nuorin lapsi Lars Fingal kuoli 13 kuukauden ja kolmen päivän ikäisenä 11. huhtikuuta 1868. Toukokuun 1868 alussa, pahimpina nälkäaikoina, Wilhelm Ingmanin ja perhe siirtyivät Teuvaan. Olot ja paikalliset asukkaat eivät vaikuttaneet tuoreesta kirkkoherrasta purmolaisia paremmilta: "Nämä teuvalaiset ovat mitä surkeimpia työntekijöitä niityllä ja rengiksi sain oikean laiskimuksen työssä ja suden ruokapöydässä seudun ainoan heränneen miehen suosituksesta. Hän nimittäin hankki minulle nääntyneen lankonsa, joka olisi ollut muuten hänen rasitteenaan. Voit ymmärtää siitä kuinka paljon luottamusta voin tuntea hänen parannukseensa. - Erityisenkiero ja häpeämätön syömään, eikä katso ollenkaan paljonko voiastiasta jää tovereille. - Eivät tosin ole kaikki yhtä kieroja, mutta meidän renkimme ja torpparimme ovat pahimpia; viimeksimainitulla on tapana panna voita silakallekin sen lisäksi mitä hän on levittänyt leivälle". Päivätöihin tuli parhaimmillaan suunnilleen kolmasosa, niistäkin suurin osa hyödyttömiä, ja väestö teki selväksi, ettei seollut tottunut tällaisiin uhrauksiin. Sekä kirkkoherra että -herratar olivat tulleet siihen tulokseen, että Teuvalla tuskin viihdyttäisiin. Kesäkuun 30. päivän iltapäivällä perheeseen tullut poikalapsi ei siis syntynyt säätyläishopealusikka suussa valmiiksi katettuun pöytään. Hän ilmaantui keskelle nälkävuosien kurjuusaikaa, joka koski kirkkoherrrankin perheen elintasoon ja oli vain kaksi ja puoli kuukautta aiemmin saattanut uuden tulokkaan edeltäjän hautaan. Tulokas sai ehkä hieman pahaenteisen saman etunimen kuin edesmennyt Lars Fingal: Lars Johannes. Kutsumanimeksi vakiintui perhepiirissä Lauri. (Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet / Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922. sivu 40).[1] Isä Taulu 26. –Puoliso 1:o Clara Alexandria Johan-Danielintytär Alcenius. Syntynyt 17.01.1829 Vähäkyrö. Kuollut 19.12.1855.[2] ( i Johan Daniel Eliaksenpoika Alcenius. Syntynyt 26.08.1784 Pyhäjoki. Kuollut 02.08.1849 Lapua. Ammatti Maisteri, kirkkoherra, rovasti. ii Elias Gabrielinpoika Alcenius. Syntynyt 29.03.1743. Kuollut 24.02.1806. Ammatti Kälviän pastori.[6] iä Klara Henrikintytär Moliis. Syntynyt 30.08.1752. Kuollut 18.08.1813.[6] ä Maria Lovisa Olofintytär Hollsten. Myöh. Alcenius. Syntynyt 05.05.1791 Kokkola. Kuollut 03.12.1875 Kristiinankaupunki. äi Olof Hollsten. Syntynyt 03.12.1759 Isokyrö. Kuollut 01.02.1791 Pietarsaari. Ammatti Kruununvouti. ää Albertina Johanintytär Aeimelaeus. Myöh. Aejmelaeus. Syntynyt 28.02.1766 Isokyrö. Kuollut 07.10.1847 Isokyrö.) –Puoliso 2:o Emma Ottilia Schalin. Syntynyt 26.10.1842 Teerijärvi; Raippaluoto. Kuollut 21.07.1901 Muolaan pappila. ( i Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841.[3] ii Lars Petrison Schalin. Syntynyt 01.01.1754 Hanebo; Helsingland; Sverige. Kuollut 10.10.1808 Vaasa. Ammatti Skådespelare. Ammatti Vaasan sairaalan taloudenhoitaja. Ammatti ravintoloitsija[1].[7] iä Elisabet Bering. Syntynyt 23.05.1749 Båstad, Skåne Sverige. Kuollut 28.05.1834 Vaasa. Ammatti Skådespelerska[1].[7] ä Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija. äi Christoffer Isaksson Carlenius. Myöh. Iisakin Poika. Syntynyt 14.06.1751 Uleåborg; Oulu. Kuollut 19.06.1813 Kelviå; Kälviä. Ammatti Kappalainen. Ammatti Kirkkoherra Kälviä.[3] ää Anna Elisabet Hydenius. Syntynyt 14.12.1768 Kelviå, Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 6. Kuollut 10.08.1829 Kelviå, Kälviä, Kumpula.[3])

XVII. Jonathan Wilhelminpoika Ingman. Syntynyt 10.06.1847 Lapua (kirjoilla Piippolassa). Kuollut 21.04.1908 Muolaa. Ammatti Kirkkoherra. Muolaan kirkkoherra.[2] Isä Taulu 37. –Puoliso 10.08.1871 Ähtävä Julia Johan-Juliuksentytär Häggman. Syntynyt 22.04.1853 Ähtävä.[2] ( i Johan Julius Häggman. Syntynyt 01.03.1823 Vaasa. Kuollut 06.08.1856 Pietarsaari. Ammatti Kappalainen.[2] ii Johan Erik Häggman. Ammatti Suutarimestari.[2] iä Lovisa Sofia Blomström.[2] ä Charlotta Elisabet Schalin. Syntynyt 25.01.1818 Vöyri; Vörå . Kuollut 30.11.1899 Muolaan pappila.[7] äi Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841.[3] ää Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija.)

XVIII. Robert Michael (Mikael) Ingman. Syntynyt 02.10.1875 Vaasa (Karijoki?). Kuollut 27.11.1934. Ammatti Lehtori. NI43 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ylioppilas 6/6 1894.[1] Isä Taulu 38. –Puoliso 05.08.1902 Tampere Maria Emilia Haapanen. Syntynyt 07.10.1876 Honkajoki. Kuollut 27.11.1934. ( i Johan Gustaf Haapanen. Syntynyt 17.08.1849 Honkajoki.[1] ä Amanda Alcenius. Syntynyt 24.10.1851 Kauhava.[1])

XVIII. Verner Johannes Ingman. Ammatti (Sillanrakennus) Siviili-insinööri (dipl.ins). Syntynyt 20.09.1877. Kuollut 17.04.1918 Helsinki. Haudattu 1918 Helsinki. Sillanrakennusinsinöörinä Suomen valtion palveluksessa.

XIX. Helvi Mirjam Ivalo. Syntynyt 05.03.1916 Espoo. Kuollut 16.12.2002 Raisio. Haudattu 2003 Raisio. Aikaisemmin: Ingman. Isä Taulu 40. –Puoliso Heikki Kustaa Kerkkonen. Syntynyt 30.03.1918 Janakkala. Kuollut 05.10.1997 Raisio. Haudattu 1997 Raisio. Ammatti Kemisti. Ammatti Raisio Yhtymän kehityspäällikkö. Oppiarvo Dipl. Ins. Tullut ylioppilaaksi Hämeenlinnan klassisesta lyseosta 1936. Suorittanut asevelvollisuutensa 1940-1942. Vänrikki 11.02.1941, luutnantti 28.01.1943 ja kapteeni 06.12.1967. Toiminut sodan 1939-40 aikana kiväärimiehenä aluksi kotijoukoissa, sitten kenttäarmeijassa Kannaksella Taipaleen lohkolla. Toiminut sodan 1941-44 aikana kiv.joukk.johtajana, myöhemmin patl.adjutanttina ja lopuksi prikaatin tiedustelu-upseerina, koko ajan Kannaksella. Kotiutettu marraskuussa 1944. Suorittanut dipl. ins. tutkinnon Suomen Teknillisen Korkeakoulun kemian osastolla 05.09.1947. Toiminut Biokemiallisessa Tutkimuslaitoksessa (johtajana A.I. Virtanen): Kemiantutkimussäätiön assistenttina 01.01.1947-31.03.1948, Suomen Akatemian assistenttina 01.04.1948-31.03.1951 ja 01.04.1951 alkaen Voinvientiosuusliike Valion laboratorion analyyttisen osaston hoitajana. Julkaisut: 1. On the Chemical Nature of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Acta Chemica Scandinavica 1, 140, 1947, 2. On the Structure of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Nature (Brit.) 151, 888, 1948, 3. On the Determination of the Peptide-Amino-Nitrogen by the Copper Method, Acta Chemica Scandinavica 2, 518, 1948, 4. Observations on the Formation and Structure of Plastein (yhdessä A.I. Virtasen ja T. Laaksosen kanssa), Acta Chemica Scandinavica 2, 933, 1948, 5. Plastein, a Mixture of Higher-molecular Polypeptides Synthesized by Proteolytic Enzymes (yhdessä A.I. Virtasen, T. Laaksosen ja M. Hakalan kanssa), Acta Chemica Scandinavica 3, 520, 1949, 6. Die Synthese von Polypeptiden durch die Wirkung von Pepsin (yhdessä A.I. Virtasen, M. Hakalan ja T. Laaksosen kanssa), Die Naturwissenschaften (Berlin) 37, 139, 1950, 7. Utfällning av polypeptider med triklorättiksyra, Jaostoesitelmä Pohjoismaisessa Kemistikongressissa Helsingissä elokuussa 1950. (Ansioluettelo 29.04.1952)

XX. Kaija Elina Kerkkonen. Syntynyt 15.11.1944 Helsinki. Ammatti Osastosihteeri.[8] Äiti Taulu 41. –Puoliso Pasi Kalervo Pausio. Syntynyt 08.03.1946 Lieto[11]. Ammatti Laivalevyhitsaaja.[8] ( i Viljo Valtter Pausio. Syntynyt 26.01.1910. Kuollut 26.12.1978 Raisio.[8] ä Kerttu Maria Hiitola. Syntynyt 24.02.1911. Kuollut 15.12.1997 Raisio.[8])

XXI. Jarno Kalervo Pausio. Syntynyt 25.04.1974 Raisio.[8] Äiti Taulu 42. –Puoliso 1:o Sanna Maarit Simola. Syntynyt 05.07.1974 Somero[11]. Ammatti Opiskelija.[8]

XX. Marja Kaarina Kerkkonen. Syntynyt 24.02.1946 Helsinki. Ammatti Atk-operaattori. Ammatti Mikrotukihenkilö. Äiti Taulu 41. –Puoliso Heikki Antero Lehtonen. Syntynyt 08.03.1948 Turku. Ammatti (ATK) Pääsuunnittelija.[10] ( i Arvi Lehtonen. Syntynyt 27.04.1915. Kuollut 31.08.1996.[10] ä Sally Sigrid Stenfors. Syntynyt 09.08.1917.[10])

XXI. Juha Antero Lehtonen. Syntynyt 27.07.1972 Raisio. Ammatti Dipl. Ins.[10] Äiti Taulu 44. –Puoliso Terhi Minna Susanna Kinnunen. Syntynyt 27.03.1972 Imatra. Ammatti Sairaanhoitaja.[10]

XVII. Wilhelm (Wilho) Ingman. Syntynyt 05.01.1852 Lapua. Kuollut 06.12.1934 Kristiinankaupunki (kirjoilla Lapväärtissä). Ammatti Lapväärtin kappalainen.[2] Isä Taulu 37. –Puoliso 14.02.1878 Ida Elisabet Gustafintytär Johansson. Syntynyt 14.04.1857 Vimpeli. Kuollut 11.04.1899 Mustasaari. [2] ( i Gustaf Johansson. Myöh. Juhananpoika Vahätalo Lillegårg/. Syntynyt 13.12.1810 Marttilaan Kuuluneessa (Tarvasjoki) Euran Kappelin Vähätalossa. Kuollut 09.12.1872 Lempäälä. Ammatti Kirkkoherra Karjalohjalla 1862; Provasti; rovasti Lempäälässä 1868.[3] ä Johanna Emelie Schalin. Syntynyt 11.03.1816 Kokkola; Gamlakarleby. Kuollut 01.04.1898 Mustasaari.[3] äi Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841.[3] ää Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija.)

XVII. Alfred Emil Ingman. Syntynyt 16.07.1860 Karvia; Kyläkarvia. Kuollut 10.10.1917 Vaasa. Haudattu Vaasa. Ammatti Pataljoonan saarnaaja; pappi; nuorisokirjailija. NI23 Elämänkerrallisia tietoja Vaasan kouluun 1871. Ylioppilas 5.6.1880. Vihittiin papiksi 20.06.1883 ja määrättiin v. t. saarnajaksi Vaasan tarkk'amp.pataljoonaan. Vakituinen pataljoonan saarnaaja 1889. (Bergholm Sukukirja s. 686) Alfred Emil oli innokas metsämies. Ensimmäisiä suomalaisia nuorisokirjailijoita. "Rimpisuon Usvapatsas", "Kahden taalarin raha" ja "Latvasaaren kuninkaanhovilinna". Kirjat olivat suomalaisia vastineita intiaaniromaaneille (1917 ). Alfred Emil rakensi Vaasassa Rantakatu 22 :n huoneessa purjeveneen joka jouduttiin ikkunan kautta kuljettamaan ulos. Purjeveneestä on olemassa piirustukset Kaj Strang´lla. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon toimi hän Vaasassa pataljoonan saarnaajana ja muissa papin viroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka. Tämän toimen ohella toimi hän koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu, että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitavaja tunteva mies. Persoonalisuutena kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluonteinen ja humoristinen. Tälläiseksi tunnetttiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista. Kirje Vaasasta koulusta äidille 23.10.1875: (15-vuotiaana) Wasa den 23 Oktober 1875 Älskade mamma! Jag skall nu med några rader underrätta eder huru vi må. Tack för mammas sista bref. Wi må nu härsom vanligt. Huru mår mamma och andra der hemma. Odert villej skriva hem nu, han säger att han ej har tid. - Nog finns här lingon fast huru mycket för 25 penni kappen. Nog måste jag väl vara utan nya skridskorremmar. Kanske jag bergar mig med mina gamla ty här kostar ett par goda skridskoremmar 2 mark, så att ej lönar det sig att köpa häre. Vi ha nuhaft ganska god skrinnis och jag har varit och skrinna 2 gånger ren. I onsdags hade vi lof, så att inte tror jagat vi få nå vidar skrinnlof. Hittils har här varit så kallt att marken är ganska hårt tillfrusen så att få se huru det går med brunnarna i vinter. - Nog går ju den här termin ganska fort?. Jag har köpt åt mig harsnaror till julen för mina egna pengar, nog skall fånga haror i jul bara jag för mig att sätta ut dem. Odert ber att mamma skulle skicka hit hans skrinskor. Får vi ta ut till "Pippurinmarkkinat" i jul litet marknadspengar kanskje hvar sin 50 penni eller huru? Jag har nu just ej något mera att skriva än många hälsningar till alla der hemma och allra mest till mamma från mammas egen gosse ALFRED. Teolooginenerotutk, 31. 5, 83. Vihitty papiksi 20. 6. 83. Pastoraalitutk. 20. 6.85, - 3:nnen Vaasan tarkkampujapataljoonan v. t. saarnaajana 20. 6 1883 - 30.01.1889, josta lähtien saman pataljoonan vakinaisena saarnaajana pataljoonan lakkauttamiseen saakka 14. 3. 02. Vaasan lääninvankilan v. t. saarnaajana 1.5. 1897- 1.5. 1898, josta lähtien saman vankilan vakinaisena saarnaajana kuolemaansa saakka 10.10.1917. Vaasan suom. yksityislyseossa ja alkeiskoulussa tuntiopettajana opettanut uskontoa, ruotsia, saksaa ja logiikkaa 1v. 1883- 1892; Vaasan realilyseon uskonnon ja suomenkielen v. t. lehtorina lv. 1894 -96, 97 - 99 ja 1901 - 1902; tuntiopettajana opettanut Vaasan realilyseossa ja sitten linjajakoisessa lyseossa ruotsia lv. 1905 - 1917 ja ajoittain sitä ennen; kaikkiaan ollut Vaasan suom. lyseon palveluksessa 1v. 1883- 1917 kahta vuotta lukuunottamatta. Ollut opettajana myöskin Vaasan ruots. lyseossa, suom. ja ruots. tyttökoulussa sekä ruots. jatko-opistossa. Syysk. 1 p;stä 1895 ollut Vaasan käsityöläisiltakoulujen johtajana opettaen äidinkieltä, kirjanpitoa, kaunokirjoitusta y. m. - Innokas urheilumetsästäjä ja -kalastaja. Tunnettu taitavana ampujana. - St. ja Annan R. III luokan ritari. Kirjallinen toiminta: Aikakauskirjassa »Svenska jägarförbundets Tidskrift» julkaissut kreikankielestä ruotsinnettuna suurimman osan Xenofonin »Kynegetikos»-nimistä teosta ja Arrianoksen samannimisen teoksen kokonaan. Toimittanut oppikirjan »Ruotsinkielen Harjoituksia» suomalaisia oppilaitoksia varten. Julkaissut suurta tunnustusta saavuttaneet nuorisokirjat »Rimpisuon usvapatsas», »Latvasaaren kuninkaan hovilinna», »Suursalon Halli» ja »Kahden taalarin raha». - Kirjoituksia aikakauskirjoihin ja sanomalehtiin. Lähde: Vaasan Suomalainen lyseo 1880- 1930 ************** Alfred Emil Ingman, jonka kootut teokset täten Suomen nuorisolle tarjotaan, oli syntynyt v. 1860 ja kuoli Vaasassa v. 1917. Hänen ulkonaiset elämänvaiheensa on pian mainittu. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon hän toimi Vaasassa pataljoonansaarnaajana ja muissa papinviroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka.Tämän ohella hän toimi koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu,että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitava ja tunteva mies. Persoonallisuutena kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluontoinen ja humoristinen. Pyyntömme johdosta saada lähempiä tietoja Alfred Ingmanista kirjoittaa meille hänen veljensä professori Lauri Ingman seuraavaa: »Halu päästä ulos metsään ja merille oli Alfred-veljessäni jo ylioppilasaikoina erinomaisen voimakas. Muistan elävästi, kuinka hän ja vanhin Jonathan-veljemme syksyisin ja talvisin pyssyt olalla kulkivat kaikki Karijoen sopukat ristiin rastiin. Tavallisesti he toivatkin retkillään riistaa kotiin, jäniksiä ja lintuja. Kolmantena seurassa oli usein eräs mökkiläinen, »Hongiston vaari», jonka metsästysinnolla ei ollut rajaa. Eräänä talvena 1880-luvun alulla, kun seudulla liikkui susia, ryhtyivät veljet niitä suksilla pyydystämään ja saivatkin kerran oikein komean otuksen. Myöhempinä aikoina, kun Alfred-veljeni oli asettunut Vaasaan, jouduin usein seuraamaan häntä milloin pitemmille milloin lyhemmille retkille saaristoon. Niin pian kuin jäät olivat lähteneet ja ilma lämminnyt, lähdimme mekin retkille vesilintuja kuvilta ampumaan. Ihania kesäkuun öitä vietettiin kuusenhaoista tehdyillä vuoteilla, milloin ei ollut pakko hyttysten tähden ankkuroida venettä johonkin poukamaan ja purjeen alla koettaa saada verenimijöiltä hetkeksi rauhaa. Auringon noustessa oli oltava ampumapaikoilla. Myöhemmin kesällä laskettiin koukkuja ja käytiin purjehdusmatkoilla milloin minnekinpäin. Alfred-veljelläni näyttää olleen se käsitys, että mies jotenkin osaa tehdä sen, minkä tahtookin. Varsinkin hän oli taitava veneenrakentaja. Piirustusten mukaan, jotka hän milloin mistäkin teoksesta hankki, hän rakensi sekä soutu- että purjeveneitä, kulkipa viime vuodet itse rakentamassaan moottoriveneessä. Kun oli hyvä pitemmillä matkoilla saada päänsä päälle parempikin katto kuin havunoksista tehty, rakensi hän Vaasan lähelle pariin paikkaan lankuista erinomaisen hauskat kesämajat. Apuna hänellä ei näissä toimissa ollut muuta kuin kouluijässäoleva poikansa. Ihailin suuresti hänen väsymättömyyttäänja taitoaan; kaikellainen 'fuskaaminen' oli hänelle vastenmielistä, se mikä tehtiin, oli tehtävä hyvin. Pienestä pitäen tottuneena ampuma-aseita käyttämään oli Alfred kehittynyt erinomaisen taitavaksi ampujaksi. Varsinkin oli ihailtava hänen taitonsa lennosta pudottaa lintuja. Yhteen aikaan hän harrasti myöskin pilkkaan ampumista ja saavutti siinä sellaisen taidon, että eräässä silloisen n. s. sportti-klubin koko maata käsittävässä ampumakilpailussa sai palkinnon. Papiksi tultuaan saattoi veljeni tietenkin omistaa vapaille ulkoilmaharrastuksille vain vähän aikaa. Tavallinen viranhoito vaati, varsinkin sen jälkeen kuin hän oli tullut vankilansaarnaajaksi, paljon aikaa, ja innostuneena ja taitavana opettajana hän lisäksi suoritti paljon opetustyötä. Mutta kun hanget alkoivat sulaa, silloin täytyi saada aikaa panna venheet ja pyyntivehkeet kuntoon, jotta jo toukokuussa voisi pistäytyä jollekin iltapäiväretkelle merelle ja kesäkuussa ihailla auringon laskua ja nousua Vaasan saaristossa.» Tällaiseksi tunnettiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -- kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista.Todennäköistä on, että Suomen kasvava nuoriso lukee polvi polvelta aina samalla innostuksella niitä seikkailuja, joista kerrotaan »Rimpisuon usvapatsaassa», »Latvasaaren kuninkaanhovilinnassa», »Suursalon Hallissa» ja »Kahden taalarin rahassa» sekä muissa hänen kertomuksissaan. Ja kun viljelys tunkee metsät yhä syrjemmäksi, kun emme enää tulevaisuudessa voi puhua »seikkailuista saloilla ja vesillä» siinä tuoreessa tarkoituksessa kuin näissä kirjoissa, saavat nämä teokset hiukan samaa merkitystä kuin mikä on Cooperin kuvauksilla nykypäivien amerikalaiselle: ne kertovat niistä ihanista päivistä, jolloin Suomessa vielä oli neitseellisiä saloja ja vesiä. Lauri Ingman Lähettäessään »Rimpisuon usvapatsaan» kustantajalle tammikuulla 1915 kirjoitti tekijä vaatimattomasti hänellä olleen tarkoituksena »antaa lukijalle pari sataa suomalaista sananlaskua ja sanontatapaa, kuitenkin mikäli mahdollista siten, ettei hän tätä tarkoitusta huomaisi. Ne, jotka tuon kirjasen ovat lukeneet, panivat varmaan merkille sen veikeän ja humoristisen tavan, jolla tekijä sovitteli kahden poikaviikarin vuorosanoiksi mitä hullunkurisimpia ja humoristisimpia sananlaskuja ja sutkauksia. Tekijä vaikeni kuitenkin siihen nähden, mikä on kirjan suurin opetussisällys: se on täydellinen opas siihen, miten on mahdollista elää talvella ulkoilmassa, joutumatta luonnon ankaruuden uhriksi; samalla se kasvattaa tulemaan toimeen omin voimin, maihin turvaamatta. Kun siihen lisätään vielä jännittävä ja nuorison mielikuvitukselle sopiva juoni, voi ymmärtää, kuinka suurta kykyä tällaisen, näöltään niin vaatimattoman teoksen luominen edellyttää. Teoksen nimi oli alkuaan »Levänevan usvapatsas», joka kuitenkin hyljättiin. »Rimpisuon vastaanotto oli hyvä ja arvostelut suosiollisia. Niiden antamien neuvojen johdosta kirjoitti tekijä vain lyhyesti: »En ole liian vanha oppiakseni.» Seuraavaa teostansa, »Latvasaaren kuninkaan hovilinnaa» lähettäessään kirjoitti tekijä kustantajalle marrask. 22p. 1915 seuraavaa: »Kun tarkoitin siitä suomalaista, poikien suosiossa kai vieläkin olevaa 'indiaanikirjaa', oli minun intiaanien puutteessa pakko käyttää rosvokoplaa. Olen kuitenkin kaikin puolin yrittänyt välttää sitä, mikä vaikuttaisi detektiiviromaanilta, ja saada lukijan mielen eniten kiintymään Latvasaaren Jules Vernen tapaiseen kuninkaaseen. Sananlaskujen opettamisesta nuorisolle en ole tahtonut luopua. Luullakseni nuoret oppivat niitä paraiten, kun luulevat saavansa ne kertomuksen kaupanpäällisinä vain.» »Ehdotuksen ne laajemminkin ryhtyä nuorisokirjallisuuteen on sangen houkutteleva; asian mahdollisuus riippuu siitä, onnistuuko minun niin kirjoittaa nuorten mieleen, että todella saan laajemmat markkinat. Sillä kirjoitan, ahkeranakin ollen, jotenkin hitaasti. Ja virkani on niin vähäpalkkainen, että minun on ollut aina pakko toimeentuloni tähden pitää paljon koulutunteja. . . Aion kuitenkin jatkaa kirjoittamistani.» Lähettäessään» Suursalon Hallin käsikirjoituksen, jonka tekijä oli alkujaan ajatellut julkaistavaksi jouluksi 1916, kirjoitti hän toivovansa jouluksi 1917, »jos Jumala suo terveyttä, Voivansa valmistaa uuden kirjan.» Se toivo toteutuikin, mutta painosta valmistuneena ei tuoni sallinut tekijän nähdä »Kahden taalarin rahaa.» Sen valmistumisesta kertoi hän kirjeessään kustantajalle marrask. n p. 1916 m. m. seuraavaa: »Uutta kirjaani olen kirjoittanut noin 120 käsikirjoitussivua. Mutta muutama viikko sitten ajoi se karille, enkä ole vielä saanut sitä uudestaan liikkeelle . . . Seikkailukirjaksi on sekin ajateltu, vaikka toinen seikkailijoista on vasta kahdennellatoista; 'näsäviisi' poika kuitenkin ...» Omasta tyylistään kirjoittaa hän samassa kirjeessään vaatimattomasti: »Kirjoitustapani on karkeata, siitä ei pääse pieleen eikä puoleen, ja soveltuu vähemmin hyvin eläinkertomuksiin, jotka vaatisivat viehättävämpää, enemmän mukaansa tempaavaa tyyliä. Mutta harvalle miehelle vain on luotu kynä, joka luistaa liukkaasti kielellä,joka ei ole hänen äidinkielensä». Selitykseksi mainittakoon,että Ingman oli saanut ruotsinkielisen koulusivistyksen. Yhä samassa kirjeessään mainitsee hän uusista suunnitelmistaan: »Olen jo useampia vuosia kirjoitellut 'mukulakoululaisia' varten suunniteltua kuvakirjaa samaan tapaan kuin saksalaisten 'Zoologia Comica', jonka omat lapseni aikanaan lukivat loppuun, vaikka paperi olikin paksua. Saa nähdä, valmistuuko se ikinä?» Tuonen tarkoituksettomuutta usein valitetaan. Valitettavaa on, ettei Alfred Ingman saanut jatkaa tärkeätä kirjailijatoimintaansa, jolla hän muutamissa vuosissa olisi paljon rikastuttanut köyhähköä alkuperäistä nuorisokirjallisuuttamme. Valitettavaa on myöskin, ettei hän aikaisemmin huomannut lahjojansa tällä alalla. Se joka haluaa tarkemmin tutustua tämän vanhan pohjalaisen sisimpään luonteeseen, tekee sen parhaiten lukemalla hänen kirjansa. Joka lauseen takaa pilkistää niistä suora ja jäyhä mies, laajakatseinen, hyväsydäminen, elämää ja luontoa ymmärtävä. Viimeinen kustantajalle tullut kirje on päivätty syyskuun 15 p. 1917 ja koskee erästä tekijän käsikirjoitukselle sattunutta tapaturmaa. Se päättyy sanoihin: »Herran haltuun!» Kun hänen teoksensa nyt uudessa asussa joutuvat nuorisomme luettavaksi, lausumme sen hartaan toivomuksen, että Suomen nuoriso oppisi niistä sitä rehellisyyttä, miehekkyyttä ja omin avuin toimeentulemisen taitoa, jolle tekijä jäyhänä ja itsenäisenä pohjalaisena pani niin ratkaisevan arvon. Avautukoot nuorisomme silmät myös huomaamaan oman maansa luonnon kauneudet ja ne reippaan sekä vahvistavan ulkoilma-elämän edut, joita se vielä kaikkiallakin tarjoaa. Mikäli nuorisomme kaikissa näissä jaloissa avuissa edistyy onneksi itsenäiselle Suomellemme, sikäli on myös syytä kiitollisuudella muistaa miestä, joka rakkaudesta nuorisoa kohtaan vielä vanhana ryhtyi opettamaan sille elämänsä varrella tärkeiksi ja välttämättömiksi huomaamiansa asioita. Kustantaja. Kustannusosakeyhtiö Kirja.[1] Isä Taulu 37.

XVIII. Teodor Hubert Ingman. Syntynyt 05.03.1890 Vaasa. Kuollut 15.07.1957 Rajamäki. Ammatti Dipl.ins, Rajamäen viinatehtaan toim. johtaja. NI30 Tullut Vaasan suomalaiseen lyseoon 1900. Ylioppilas Vaasansuomalaisesta 1908. Dipl.ins Suom. Tekn. korkeakoulustakem. os. 1912. Opintomatkoja Skandinavian maihin, Saksaan,Ranskaan ja Englantiin. Hyvinge Fabriks AB:n hiivatehtaanapulaisins. Rajamäellä 1913-14, Ab Munkholmen Oy:n nahkatehtaantekn. johtaja Helsingissä 1915-1916, Varkauden ja Kajaaninkruununtehtaan palveluksessa Varkaudessa 1916-1919, Valt.alkoholiliikkeen tehtaan tekninen johtaja 1919-32, Oy AlkoholiliikeAb:n tekn. joht. v:sta 1932. - Puukemia Oy:n, Turengin SokeritehdasOy:n johtokunnan jäsen. Suomen Kemistiseuran jäsen. Kuulunutsk:aan. Diplomi-insinöörien matrikkeli 1948.[1] Isä Taulu 47.

XVII. Odert Julius Ingman. Syntynyt 01.01.1865. Kuollut 03.05.1929. Ammatti Kappalainen. NI87 Ylioppilas 04.06.1885. Vihitiin papiksi 04.01.1888 jamäärättiin Isojoen kirkkoherran viralliseksi apulaiseksi.Virkaa tekevä kappalainen Lestijärvellä 17.01.1889, Ikaalisissa04.03.1890. Kirkkoherran apulainen Laukaassa 01.05.1890.Haminan kappalainen 17.01.1893.[1] Isä Taulu 37. –Puoliso 04.07.1894 Vaasa Hilma Amalia Sivenius. Syntynyt 21.06.1870 Kuolemanjärvi (?). Kuollut 16.05.1930.[1] ( i Gustaf Adolf Sivenius. Myöh. Sipilä. Syntynyt 14.03.1840 Hollola. Ammatti Kirkkoherra.[1] ä Rosa Augusta Carl-Gabrielintytär Lyra. Syntynyt 13.01.1841 Kuhmoinen.[1])

XVIII. Ruth Ingman. Syntynyt 04.06.1899.[1] Isä Taulu 49. –Puoliso Viktor Heinikainen. Syntynyt arviolta 1895.[1]

XVIII. Olavi Ingman. Syntynyt 07.02.1903 Hamina. Kuollut 29.01.1990 Helsinki. Ammatti Musiikkipedagogi. Ammatti Kirjailija. NI92 Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun musiikkitieteen dosentti.

XIX. Matti Ingman. Syntynyt 16.04.1937.[1] Isä Taulu 51. –Puoliso Seija Fernelius. Syntynyt 06.06.1937.[1]

XVIII. Helvi Ingman. Syntynyt 12.11.1904. Kuollut 04.02.1970 Kuopio. Ammatti Lehtori.[1] Isä Taulu 49. –Puoliso Eino Arvi Herlevi. Syntynyt 13.05.1900 Lohtaja. Kuollut 06.11.1981 Kuopio. Asunto Oy Seilasenmäki hallituksen jäsen v:sta 1952.[1]

XIX. Ritva Leena Herlevi. Myöh. Dawson. Syntynyt 03.06.1935 Kuopio ?.[1] Äiti Taulu 53. –Puoliso James (Jim) Dawson.[1]

XX. James Lauri Dawson. Syntynyt 31.01.1963.[1] Äiti Taulu 54. –Puoliso Dana. Myöh. Dawson.[12]

XX. Debra Kaarina Dawson. Myöh. Mitchell. Syntynyt 08.04.1964.[1] Äiti Taulu 54. –Puoliso Christopher Mitchell.[12]

XX. Dixie Anna Dawson. Myöh. Thompson. Syntynyt 01.06.1965. Yhteensä 5 lasta.[12][1] Äiti Taulu 54. –Puoliso Thompson.[12]

XIX. Riitta Kaarina Herlevi. Kuopio[12]. Syntynyt 08.04.1946 Helsinki.[1] Äiti Taulu 53. –Puoliso Motohiko Anthony Mishima. Syntynyt 31.12.1947 Hokkaido, Japan.[12]

XVIII. Yrjö Ingman. Syntynyt 26.09.1909 Hamina. Kuollut 26.05.1985 Helsinki. Ammatti Päämetallurgi.[1] Isä Taulu 49. –Puoliso Aili Leino. Syntynyt 01.07.1908 Vilajoen kylä, Säkkijärvi. Kuollut 18.10.1995 Helsinki. Ammatti Konttoristi. Kastettu 26.06.1869 Suurpäälä, Kokko Lähde: Säkkijärven kastetut.[1] ( i Antti Leino. Syntynyt 22.06.1868.[1] ä Maria Kokko ????. Syntynyt 25.06.1869.[1])

XIX. Jukka Antero Ingman. Syntynyt 24.04.1943. Ammatti Dipl. insinööri.[1] Isä Taulu 59. –Puoliso Lea Ojalehto. Syntynyt 22.11.1944.[1]

XIX. Anja Kaarina Ingman. Syntynyt 08.11.1946. Isä Taulu 59. –Puoliso Åke Boxval. Syntynyt 30.09.1943.[1]

XVII. Lars (Lauri) Johannes Ingman. Syntynyt 30.06.1868 Teuva. Kuollut 25.11.1934 Helsinki. Arvonimi Professori. Ammatti Poliitikko. Ammatti Arkkipiispa. Elämänkerrallisia tietoja Ylioppilas Vaasan ruotsalaisesta lyseosta 1886, teologian erotutkinto 1890., fil. kand 1892, vihitty papiksi 1893, kasvatusopintutkinto 1894. Teologian kand 1898, teologianlisensiaatti 1900. Tehnyt Backmanin stipendillä 13 kuukautta kestäneen opintomatkan Saksaan 1895 - 1896 y.m. opintomatkoja. Suomen arkkipiispa ja ministeri. Oli erittäin sanavalmisja huumorintajuinen. Anekdootteihin kuuluu Ingmanin kertoma asia, jossa hän oli maininnut että hän oli jossain tilaisuudessa vaimoineen, jolloin häneltä kysyttiin, että onko hänellä useampia vaimoja. Ingman sanavalmiina kysyi kyseiseltä henkilöltä, että jos hän on hautajaisissa paljain päin, niin onko hänella molemmat päät paljaana ? Helsingin Sanomat 23/5 1996 "Historian hyljeksimä Lauri Ingman vyöryy taas pääraiteelle" KONSERVATIIVI SAA KUNNIAN Vaikka Suomen porvallisten puolueiden historiankirjoitus on viime vuosina kuronut työväenliikkeen tutkimuksen etumatkaa umpeen, on ero viimeksi mainitun hyväksi vielä selvä. Esimerkiksi käy se, että vuosisadan alun keskeisiin porvarillisiin poliitikoihin kuuluneen Lauri Ingmanin elämäkerta valmistuu vasta nyt.Kirjan alkuosa perustuu Vesa Vareksen kolmen vuoden takaiseen väitöskirjaan, joka tutki Ingmania vuoteen 1922. Varesselittää Ingmanin historiallista unohdusta sillä, etteitämä tappiolle joutuneiden aatteiden - myöntyvyyslinjan, monarkismin, saksalaissuuntauksen ja jyrkän antisosialismin edustajana ole näyttänyt houkuttelevalta tutkimuskohteelta. Myös konservatismi ja oikeistolaisuus sinänsä ovat Vareksen mielestä olleet pitkään epämuodikkaita ilmiöitä. Oikeiston historian uusi nousu kertonee sekin jotain meidän aikamme pohjavirtauksista. Pappispolitiikko Ingman ei pitkästä urastaan huolimatta noussut kansallisten sankarien ja suurmiesten sarjaan Mannerheimin, Rytin, Paasikiven ja Kallion rinnalle. Hän keskittyi ennenkaikkea ääri-ilmiöiden hillintään ja ylilyöntien torjumiseen, ei niinkään uusiin avauksiin. Konservatiivisen politiikan saavutukset ilmenevät usein säilyttämisenä ja tekemättä jättämisenä, eivätkä tälläiset "epäteot" piirry tulikirjaimin kansan historialliseen muistiin. Pitkäaikaisena valtiopäivämiehenä, kaksinkertaisena pääministerinä, nelinkertaisena opetusministerinä sekä vanhasuomalaisen puolueen ja kokoomuksen pitkäaikaisena linjavetäjänä Ingman oli kuitenkin aikansa vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Vanhasuomalainen perinne. Vares esittelee Ingmanin pitkän linjan konservatiivina,joka teki kaikkensa välttääkseen äkilliset yhteiskunnalliset muutokset. Ingmanin vanhoillisuus oli käytännöllistä; se suhtautui maltillisiin uudistuksiin myönteisesti ja etsi ristriitatilanteissa kompromisseja. Hän halusi padota ja kanavoida valtavirtaa niin, ettei se tulvinut yli äyräidensä. Sortovuosina Ingman varoitteli myöntyväisyysmielisiä itsetarkoitukselllisesta alistumisesta keisarivallan määräyksiin; Venäjän vallankumouksen alettua hän yritti hillitä katteettomana pitämäänsä vapautushuumaa. Venäjän uuteen nousuun varautuneena hän vastusti pitkään myös itsenäisyysjulistuksen antamista,mutta taipui lopulta enemmistön tahtoon. Ingmanin kompastuskiviksi nousivat vaikeasti ennakoitavat historialliset murrokset. Kuitenkin hän oli monarkistina epäröivä, saksalaismielinen vain hetkellisen tilannervion tähden ja halveksimansa bolshevikki-Venäjän vastustajanakin varovainen reaalipolitiikko. Ajan mittaan pappi sai poliittiset syntinsä anteeksi; aina kompromisseihinja suunnan muutoksiin valmis asenne auttoi Ingmania selviämään virhearvioistaan melko vähäisin seurauksin. Vanhasuomalaisena konservatiivina Ingman edusti kokoomuspuolueessa katoavaa perinnettä , mutta säilytti asemansa auktoriteettinä senkin jälkeen, kun puolue siirtyi hänestä oikealle 1920-luvun alussa. Arvovallallaan ja sovittelutaidollaan hän pystyi hillitsemään niin kielitaistelun kuin oikeistoradikalisminkin ylilyöntejä. Hän korosti politiikan perinteitä ja velvollisuuksia, "hyviä tapoja". Luokkiin ja eturyhmiin jakautunut yhteiskunta oli ajatuksena vieras, vvanhana meritokraattina hän näki kansan jakamattomana yksikkönä, jota koulutettujen ja kyvykkäiden piti hallitaj a holhota arvonsa mukaisesti. "Arkkipiispa" ja oikeistoradikalismi. Vareksen hahmotelma Ingmanista maltillisuuden apostolina vaikuttaa yleensä uskottavalta, mutta suhde lapuanliikkeeseen jäi kuitenkin anmbivalentiksi. Vaikka Ingman tuomitsi lapuanliikkeen laittomuudet, hän hyväksyi sen tavoitteet ja päämäärät. Yhteistä oli viha kommunisteja ja syvä epäluulo sosiaalidemokraatteja kohtaan. Ingman kirjoitti jopa ulkomaille tarkoitetun propagandakirjasen, joka esitteli lapuanliikettä hyvin myönteisessä valossa ja vähätteli sen väkivaltaisuuksia. Ingman siistyi takaisin hengellisen esivallan edustajaksi vioden 1930 lopulla, jolloin hänet valittiin arkkipiispaksi. Tervedeltään jo horjuva hengenmies palasi kuitenkin vielä reivaamaan oikeistoradikalismin purjeita. Helmikuussa 1932 hän tuomitsi arkkipiispan julistuksella Mäntsälän kapinan ja arvosteli ennnen kuolemaansa peitellysti IKL:n "vieraita aatteita", suorasanaisemmin Saksan kansallissosialismin. Näin hän karisti yltään lapualaisvuosina lngenneen epäilyksen varjon. Vares hakee Ingmanin poliittisen toiminnan suurta linjaa niin innokkaasti, että harvojen katkospaikkkojen selittämisessä hän on muuttua tutkimuskohteensa puolustusasianajajaksi. Aineisto on kuitenkin niin laaja ja vakuuttava, ettei apologiaan ole tarvetta. Vares kuvaa Ingmania "homo politicuksena" eikä liiemmälti spekuloi yksityiselämänja politiikan välisillä yhteyksillä. Tutkimuksen perusteellisuudesta huolimatta Ingman jää ihmisenä etäiseksi. Sitä hän oli tosin aikalaistensa ja jopa ystäviensä silmissä, joten elämäkerran kirjoittajalta tuskin voi vaaatia enempää. Jyrki Räikkä (kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja) Vesa Vares. Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa. WSOY 1996. Internetistä löydettyä saksalaisten keräämää tietoa: INGMAN, Lauri: 1868-1834. Professor für Praktische Theologie an der Universität Helsinki 1916-1930 als Nachfolger von K.A. Appelberg. 1930 trat I. als Nachfolgervon Gustaf Johansson das Amt des Erzbischofs von Finnlandmit Sitz in Turku (Åbo) an. I. war an der weiteren Ausarbeitung des Kirchengesetzes für Finnland und an der Katechismusarbeit stark beteiligt. I. war auch als Politikereiner der hervorragenden Vertreter seines Landes für die finnische konservative Nationale Sammlungspartei (Kansallinen Kokoomus). Er war mehrere Male als Minister, zweimal als Staatsminister (November 1918 - April 1919, Mai 1924 - März1925) und zweimal als Präsident des Reichstages (eduskunta) tätig. I. war Mitglied der 1896 gegründeten sogenannten »Samstagsgesellschaft« (lauantaiseura), einem Kreis vongleichgesinnten Theologen, Pastoren und Laien, wo aktuelle theologische und kirchliche Fragen diskutiert wurden undeine »moderne positive Theologie« (Jaakko Gummerus), d.h.eine auf die praktischen Bedürfnisse des menschlichen Lebensausgerichtete theologische Richtung vertreten wurde. I.s wissenschaftliche Hauptinteressen lagen auf den Gebieten Kirchenrecht und Pädagogik. Seine weltanschauliche Grundeinstellung läßtsich als biblischer Konservatismus kennzeichnen. Ungedruckte Materialien: Lauri-Ingman-Sammlung im Staatsarchiv (Kansallisarkisto) Finnland, Helsinki. Werke: Pääpiirteitä Jeesuksen opetuslapsikasvatuksesta, Helsinki 1900. (Unter dem Pseudonym »Suntio«:) Havaintojaja mietteitä, in: Vartija 1909, 201 ff.; Kirkkolainsäädäntö Suomessa jälkeen vuoden 1870, Helsinki 1911 (= Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 8); Opas raamatunhistorian opettamiseen kansakouluissa ja seurakunnallisessa opetustoimessa. Selityksiä ja opetusnäytteitä, Bd.1: VanhaTestamenti, Helsinki 1913; Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamm 1800-luvun alkupuolella, Helsinki1915; Ylennysperusteista papinviroissa, Helsinki 1915; K.L.1 <185>:n valmitelusta, Helsinki 1916 (= Suomen kirkkohistoriallisenseuran vuosikirja 5/1915); Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamme 1800-luvun alkupuolella, Helsinki 1917 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 6/1916); Finlandskyrka efter 1809. Föreläsningar å Uppsala Universitet iseptember 1922, in: Kyrkohistorisk årsskrift 22 (1922), S.285-322; Suomen turvallisuus. Lausuntoja sisä-ja ulkopoliittisistkysymyksitä vuosina 1923-1925, Helsinki 1925; Lausuntoja sisäpoliittisista kysymyksistä, Helsinki 1923; Poliittisia suuntaviivoja, Helsinki 1928; Kirkollinen itsehallinto, in: Oma Maa, 21931 III, 7. Lit.: Lauantaiseuran 20-vuotisjuhlan muisto 4.2.1916, Helsinki 1916; - Osmo Tiililä: Die finnische Theologie in ihren Hauptzügen, in: Ekklesia. Ein Sammlung von Selbstdarstellungen der christlichen Kirchen (hg.v.Friedrich Siegmund-Schultze), II. Die skandinavischen Länder: Die Kirche in Finnland, Leipzig 1938, 98-122; - Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet. Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922, Diss. Turku, Helsinki 1993 (=Historiallisia tutkimuksia 174) (engl. summary); - Ders.:Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa, Porvoo-Helsinki- Juva 1996; - Hannu Välimäki: Lauri Ingmankirkkopoliitikkona, Diss. Helsinki, Helsinki 1994 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 166); - Ders.: LauriIngman suomalaisen uskontokasvatuksen ja koulun kehittäjänä. Lauri Ingman - ein Vordenker der Religionspädagogik und des Schulwesens in Finnland, Helsinki 1998 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 179); - Mikko Salmela: Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata, Helsinki 1998 (engl. abstract). *** Mikael Agricolasta E.W. Pakkalaan; Suomen kirkonpaimenien elämäkerrasto, toimittanut Jaakko, Haavio, painettu vuonna 1947 kertoo Lauri Ingmanista seuraavasti: Sivu 472 Alfred Kihlmanista (1825-1904) kertovassa osuudessa maininta: " Vielä seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä hän (Alfred Kihlman) opintomatkalla myöhempien arkkipiispojen Lauri Ingmanin ja Erkki Kailan seurassa kuunteli luentojaeräissä Saksan yliopistoissa." Sivu 661-662 Erkki Kailasta(1867-1944) kertovassa osuudessa maininta: " 1890-luvulla perustivat nuoret suomalaiset teologit vireän teologisen keskusteluseuran, Lauantaiseuran. Perustava kokous pidettiinKailan luona kevätlukukauden alussa 1896. Saapuvilla olivat Kaila, Hjelt, Gummerus, Ruuth, Z. Castren, M. Pesonen. Myöhemminsiihen liittyi L. Ingman ym. Seura oli erinomainen koossapitäjä, yhteisymmärryksen ahjo, ilmapiirin luoja." Sivu 700 AnttiJ. Pietilästä (1878-1932) kertovassa osuudessa maininta: " Liitettäköön tähän pari lainausta Pietilän ohjelmakirjoituksista.Ottaessaan "Vartijan" päätoimittajan tehtävät 1919 Pietilä ensin lausuu tunnustuksensa edeltäjälleen Lauri Ingmanille,josta sittemmin tuli eräs hänen kiivaitten hyökkäystensäkohde. Kuitenkin hän nyt sanoo haluavansa vain jatkaa edeltäjäintyötä." Poliittinen historia: Lars Johannes Ingman astui yliopiston Pohjalaiseen Osakuntaan 20 syyskuuta 1886 yhdessä 20 muun civiksen kanssa. Tämän jälkeen Lauri Ingman esiintyy Pohjalaisen osakunnan pöytäkirjoissa seuraavan kerran joulukuussa 1892 - hakiessaan erotodistuksen.Osakuntapolitikka ei näytä vedonneen häneen lainkaan, päinvastoinkuin esim. Santeri Ivaloon. Viimeksi mainittu esiintyi pöytäkirjoissa vielä nimellä Ingman. Lauri Ingman ei ollut välinpitämätön ajan suurille kysymyksille. Hän rajoitti kuitenkin niistä käyttämänsä polemiikin oman tiedekunnan sisälle, teologisen tiedekunnan opiskelijoiden sisäisiinviikkokokouksiin. (Konservatiivi ja murrosvuodet; Vesa Vares,sivu 53) Poliittinen historiaLauri Ingman jäänyt turhaan toisten varjoon Suomen itsenäisyyden alun valtiomuototaistelusta on tuoreen väitöstutkimuksen mukaan annettu tähän saakka väärä kuva. Vuoden 1918 monarkistit on useimmiten mielletty eräänlaisiksi pahoiksi taantumuksellisiksi ja sokeiksi saksalaismielisiksi. Valtiotieteen lisensiaatti Vesa Vareksen, 30, mukaan todellisuus oli vivahteikkaampija monarkismi oli vuonna 1918 loogisempaa politiikkaa kuin jälkitietämyksen valossa. "Tasavaltalaisista on vallinnut ihannoiva kuva, koska he jäivät voittajiksi ja kirjoittivat valtiomuototaistelun historian." Vares korostaa työssään unohdetun vaikuttajan Lauri Ingmanin osuutta. "Ingman onjäänyt mm. Mannerheimin, Paasikiven, Stählbergin ja Svinhufvudinvarjoon, vaikka hän oli vuosina 1910-30 lähes koko ajan näitä vaikutusvaltaisempi." Väittelijän mukaan unohduksen syy lienee siinä, että Ingman kuoli jo vuonna 1934, vaikka oli vain kaksi vuotta Paasikiveä vanhempi. Hän ei siis kokenut enää sotien ja vaaran vuosien aikaaja, tullut niiden kautta tunnetuksi. Vareksen poliittisen historian väitöskirja "Konservatiivi ja murrosvuodet. LauriIngman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922" ontarkastettu Turun yliopistossa. Vastaväittäjinä olivat apulais-professori Seikko Eskola ja emeritusprofessori Pekka Suvanto Tampereen yliopistosta. (STT) Palkinto vuoden parhaasta historiateoksesta on myönnetty filosofian tohtori Vesa Varekselle. Palkittu kirja on Vareksen väitöskirja, jossa valotetaan Lauri Ingmanin poliittista toimintaa vuoteen 1922. Palkinnon on myöntänyt Historian ystäväin liitto. Palkintolautakunnan mukaan Vareksen kirjassa "Konservatiivi ja murrosvuodet,Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922". Ingmanista muodostuu monipuolinen ja kiihkoton kuva autonomiakauden vanhasuomalaisena poliitikkona, itsenäisyysmiehenä, kuninkaantekijänäja vuosien 1918-1919 pääministerinä. Väitöskirjan on julkaissut Suomen historiallinen seura. (STT) H.S. 8.3.94 Arkkipiispa (1930-34), poliitikko, Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori (1916-30). Hän oli pappissäädyn edustajana valtiopäivillä 1904-06 sekä eduskunnan jäsenenä (suom. puolue ja Kok) 1907-18 ja 1922-29. Ingman oli 1920-luvulla maan johtavia poliitikkoja; hän oli pääministerinä 1918-1919 ja 1924-25 sekä opetusministerinä 1920-21, 1924-25, 1925-26 ja 1928-29. Spectrum, WSOY.[1] Isä Taulu 37. –Puoliso 1:o Anna Elisabet Rancken. Syntynyt 25.06.1870. Kuollut 15.03.1895 Helsinki. ( i Gustaf Fredrik Rancken. Syntynyt 14.02.1837 Maaria. Ammatti Senaatin kirkollisasiain esittelijäsihteeri. Ammatti Tuomiorovasti. ä Fanny Charlotta Vilhelmina Jägerhorn. Syntynyt 01.07.1845 Helsinki.) –Puoliso 2:o noin 06.1900 Mathilda Halme. Syntynyt 01.10.1870 Karkku. Kuollut 1959. ( i Henrik Fabian Halme. Syntynyt 13.11.1842 Karkku. ä Vilhelmiina Orvola. Syntynyt 30.01.1841 Tyrvää.)

XIV. Karl Henrikinpoika ( Karle ) Ingman. Syntynyt 24.03.1749 Pohja, Mörby. Kuollut 22.02.1810 Pohja. Karl Henrikinpoika Ingmanin syntymäajaksi mainitaan Bergholmin kirjassa sivulla 686 myös 24/6 1749. Porvoon lukioon 1766. Ylioppilaaksi Turussa 1769 (Upsalassa 26/8 1782?) Filos. kand. Pedagogi Tammisaaressa 1786. Kuoli Mörby'ssä 22/2 1810 nautittuaan virkavapautta ikänsä viime vuosikymmenellä. Lähde: Martti Strangin sukupuu-tietokanta. Ammatti Fil. kand. Ammatti Pedagogi. Ammatti Opettaja.[1] Äiti Taulu 13. –Puoliso Kristina Elisabet Lillia (Blomster). Syntynyt 1760 Tammisaari?. Ammatti 12.01.1843. Nimi: Lillja?.

XV. Gustava Lovisa Ingman. Syntynyt 12.04.1796. Kuollut 14.02.1884.[1] Isä Taulu 63. –Puoliso Karl Noë Wendell. Syntynyt 11.01.1787. Kuollut 07.05.1869 Pohja, Persböle. Ammatti Ylioppilas. Ammatti Hankoniemen valotorninvartija. Ammatti Opettaja. Ammatti Maanviljelijä. Ylioppilas 1805, Hankoniemen valotorninvartija, opettajana Tammisaaressa, maanviljelijä Tenholassa.