Taulu 1

I. Lars Petrison Schalin. Syntynyt 01.01.1754 Hanebo; Helsingland; Sverige. Kuollut 10.10.1808 Vaasa. Ammatti Skådespelare. Ammatti Vaasan sairaalan taloudenhoitaja. Ammatti ravintoloitsija[2].[1] –Puoliso Elisabet Bering. Syntynyt 23.05.1749 Båstad, Skåne Sverige. Kuollut 28.05.1834 Vaasa. Ammatti Skådespelerska[2].[1]

II Lapset
Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841. Taulu 2.[3]
Taulu 2
(Taulusta 1)

II. Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841. NI160 Vaasassa kouluun 1800. Ylioppilas 9/10 1809. Vihittiin papiksi26/5 1813 ja määrättiin kirkkoherranapulaiseksi Kokkolaan.Vöyrin kappalaisen apulainen 1817-1827. Raippaluodon saarnaaja13/9 1827. (Pastor på Replot 1827, där han kallades "starkaprästen".) Pietarsaaren pitäjän kappalainen 8/3 1837 - 1/5 1838. Nimipastori 16/6 1841. Tervajärven kappalainen19/8 1840 - 1/5 1842. Kouluun Vaasaan 1800, ylioppilasTurussa 9.10.1809, vihittiin papiksi 26.5.1813.Pappina:kirkkoherran apulainen Kokkolassa 1813-, Vöyrin kappalaisenapulainen 1817-27. Raippaluodon pappi 13.9.1827-1838. Hänenaikanaan rakennettiin Raippaluotoon uusi pappila ja hankittiinkirkkoon ehtoolliskalkki lautasineen. Lars oli ilmeisestihyvä saarnaaja, koska hänet valittiin suurella ääntenenemmistölläPietarsaaren pitäjän (Pedersöre) kappalaiseksi 8.3.1837.Hän astui tähän virkaan 1.5.1838 ja toimi siellä kappalaisena1842 saakka. Nimitettiin varapastoriksi 16.6.1841. Larsillaei ollut Pietarsaaressa asuntoa, kun 1 1/2 kilometrin päässäkaupungista sijaitseva Nygårdin kappalaisen asunto oli kovinrappeutunut.Sekä Pietarsaaren pitäjän että kaupungin edustajatpäättivät kokouksessaan Pietarsaaren kirkolla 19.11.1837rakentaa tilalle uuden asuinrakennuksen, jolloin vanha rakennussaisi toimia leivinhuoneena, keittiönä ja renkitupana. Kustannus1.300 riikintaalaria päätettiin jakaa pitäjälle 4/5 ja kaupungille1/5, koska samaa suhdetta käytettiin äänestettäessä kappalaisenvaalissa. Uuden asunnon valmistuttua päättivät kaupungin edustajatkirkkoraadin kokouksessa 1.5.1839, että he eivät haluakaan maksaa omaa osuuttaan. Larsvalittiin Teerijärven kappalaiseksi 19.8.1840, virkaan 1.5.1842. Tämän kappaleen tieodot ovat: Kaarle Kaila´n kotisivulta:http://www.iki.fi/kaila Helvi Kivekäs kirjoittaa kirjeessään23.09.99: Yövyttyämme Kaustisilla ajoimme Teerijärvelle.Se oli todella kaunis ja hyvin hoidettu yhdyskunta. Vanha,kaunis puukirkko sijaitsi kummulla Hemsjö-järven rannalla.Keskellä järveä sijaitsee pieni saari, jota paikkakunnallakutsutaan nimellä "Prästgårdsön". Mahdollisesti saari onkuulunut pappilan maihin taikka papin perhe on tehnyt retkiäsinne. Käydessämme kirkkoherran virastossa tapasimme ystävällisenvt. kirkkoheran, joka tuli näyttämään meille kirkkoa jahautausmaata. Omistamani kuvan perusteella löysimme helposti Schalinien haudan, joka sijaitsee aivan kirkon vieressä.Istutimme haudalle kauniit kukat ja otimme kuvan siitä.Hautakivestä oli pala lohjennut, kuten kuvasta näkyy jakivi heilui. Kirkkoherra ilmoitti pyytävänsä vahtimestariakorjaamaan kiven. Hän asuu nyt eläkepäivillään aivan kirkonlähellä, joten on mahdollista, että hän joskus vastaisuudessakinhuolehtii haudasta. Kerroin hänelle hiukan Schalineistaja siitä, että heistä on lähtöisin neljä Suomen kirkon arkkipiispaa......[3] Isä Taulu 1. –Puoliso Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä; Kelviå. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija. NI217 Hän oli erinomaisista lääketaidoistaan tunnettu. Lääkevoiteet. Brita Johannan luona asui miehensä sisko Maria SchalinVaasan palon jälkeen. ( i Christoffer Isaksson Carlenius. Myöh. Iisakin Poika. Syntynyt 14.06.1751 Uleåborg; Oulu. Kuollut 19.06.1813 Kelviå; Kälviä. Ammatti Kirkkoherra Kälviä.[3] ii Isak Henriksson Carlenius. Syntynyt 27.07.1723 Muhos. Kuollut 07.04.1775 Pattijoki; Kemin Lautiosaari Kylä. Ammatti Siltavouti; Varanimismies Kemissä.[3] Beata Lillbäck. Syntynyt 28.12.1726. Kuollut 01.02.1779 Kemi. ä Anna Elisabet Hydenius. Syntynyt 14.12.1768 Kelviå, Kälviä, Kumpula. Kuollut 13.12.1829 Kelviå, Kälviä, Kumpula.[3] äi Johan Hydenius. Myöh. Juho Juhonpoika Hyytinen. Syntynyt 18.06.1736 Lappajärvi På Hytinen Hemman (Hyytinen). Kuollut 10.06.1784 Kälviä, Kelviå, Kumpula. Ammatti Filosofie magister, Kälviän kirkkoherra 1782, maisteri.[3] ää Brita Catharina Mårtenintytär Peitzius. Syntynyt 08.12.1743 Brahestad; Raahe. Kuollut 18.05.1815 Kälviä, Kumpula.[3])

III Lapset
Johanna Emelie Schalin. Syntynyt 11.03.1816 Kokkola; Gamlakarleby. Kuollut 01.04.1898 Mustasaari. Taulu 3.[3]
Charlotta Elisabet Schalin. Syntynyt 25.01.1818 Vöyri; Vörå . Kuollut 30.11.1899 Muolaan pappila. Taulu 4.[1]
Lars Vilhelm Schalin. Syntynyt 09.12.1820 Vöyri. Kuollut 27.06.1882 Pernaja. Taulu 14.[1]
Sofia Vilhelmina Schalin. Syntynyt 10.01.1823 Vöyri; Vörå. Kuollut 30.09.1897 Maskun Pappila. NI226 naimaton.[3]
Edla Amanda Schalin. Syntynyt 13.11.1825 Vöyri. Kuollut 15.06.1877 Teerijärvi.[3]
Matilda Augusta Larsdotter Schalin. Syntynyt 03.07.1828 Raippaluoto; Replot. Kuollut 14.06.1888 Tyrnävä.[3]
Vendla Josefina Schalin. Syntynyt 22.04.1834 Raippaluoto. Kuollut 25.01.1894 Jalasjärvi. NI231 Vilhelm Ingmanin poiketessa 1865 Peräseinäjoen kappalaisenpappilassa, jonka isäntä oli hänen lankonsa Niceforus Leidenius,oli pappilan emäntä Josefina Leidenius sanonut Ingmaninkyytimiehelle, että Ingmanin tulo oli hänelle suurempi ilokuin jos hän olisi saanut lehmän. Vähäinen ei ole ollutVilhelm Ingmaninkaan tyydytys hänen saadessaan kerran Schalinitvieraikseen. Kun nämä vuosien 1866-67 taitteessa olivatkäyneet Purmossa, Ingman teki keskusteluistaan lankonsakanssa pöytäkirjan ja lähetti sen Schalinille, jotta tämävoisi lukea sitä yhdessä Gustaf Adolf Cajanuksen kanssapastoraalimatkallaan Turkuun kestikievareissa vietettyjenvähemmän miellyttävien öiden lyhentämiseksi. Ote: LauriIngmanin vanhemmista heidän kirjeittensä valaistuksessa Arvo Nokkalan esitelmä 04.10.1954 Suomen Kirkkohistoriallisen seuran kokouksessa.[3]
Emma Ottilia Schalin. Syntynyt 26.10.1842 Teerijärvi; Raippaluoto. Kuollut 21.07.1901 Muolaan pappila. Taulu 16.
Taulu 3
(Taulusta 2)

III. Johanna Emelie Schalin. Syntynyt 11.03.1816 Kokkola; Gamlakarleby. Kuollut 01.04.1898 Mustasaari. NI222 Johanna oli tarmokas perheenemäntä. Kailan suvun "kantaäiti".Elätti leskeksi jäätyään itsensä ja alaikäiset lapsensakahden ruistynnyrin vuosieläkkeellä, kutoi kankaita emännille,koulutti lapsensa. Loppuvuosinaan asui lastensa luona näidenpappiloissa. Vietti vanhuutensa Ida tyttären kotona vanhanVaasan pappilassa.[3] Isä Taulu 2. –Puoliso Gustaf Johansson. Myöh. Juhananpoika Vahätalo Lillegårg/. Syntynyt 13.12.1810 Marttilaan Kuuluneessa (Tarvasjoki) Euran Kappelin Vähätalossa. Kuollut 09.12.1872 Lempäälä. Ammatti Kirkkoherra Karjalohjalla 1862; Provasti; rovasti Lempäälässä 1868. NI223 Kävi Turun katedraalikoulua, jossa rehtori antoi hänelleisänsä mukaan sukunimen Johansson. Kieritti Turun palaessa1827 tavaransa ulos kaupungista Aningaisten tullin kauttasilakkanelikossa. Turun palon jälkeen Raumalla 1830 saakkakimnaasia 1830-33. Ylioppilas Turussa 05.10.1833. Vihittiinpapiksi (kappalaisen apulainen) 12.12.1835 ja määrättiinTervajärven kappalaisen apulaiseksi. Armovuoden saarnaajaPietarsaaressa 08.06.1836, Oravaisissa 01.05.1838, Alavetelissä01.05.1841. Kappalaisen sijainen Ylivieskassa 01.01.1842-.Vintalan kappalainen 16.04.1845, astui virkaan 01.05.1845.Kirkkoherra Karjalohjalla 12.03.1862, Lempäälässä 23.12.1868,astui virkaan 01.05.1869. Provasti 1871. Karjalohjalla ystävystyinaapuripitäjän Sammatissa asuvan Elias Lönnrotin kanssa.Lönnrot, Gustaf ja eräs ratsutilallinen pitivät vuorotellen Sammatinkappelin jumalanpalvelukset. Lönnrot ja Gustaf Johanssonkävivät usein samalla hevoskyydillä Helsingissä, jossa tapaamispaikkana vanhankirkon raput. Luonteeltaan Gustaf oli vaatimaton.Vietyään Edvardin järven rantaan katsomaan ensimmäistä höyrylaivaahän vei laivan tullessa pojan sivummalle: "Vi ska gå bortinnan förnämiteten kommer" - ennen kuin hienosto tulee. Mainitaan myös: "Lappajärven Seurakunta 1637-1937" ViljoLampola Sivulla 272; merkityksellinen pappi. Johanssonteki perusavaa työtä hiljaisena, mutta uutterana kansanhengellisenä herättäjänä. Johanssonin suomenmielisyydestämainittakoon tässä, että hän alkoi kirjoittaa kirkonkokoustenpöytäkirjoja suomeksi 10/4 1859.[3]

IV Lapset
Johanna Emilia Gustafintytär Johansson. Myöh. Palmroth. Syntynyt 21.10.1839 Oravainen (Pietarsaari; Jakobstad). Kuollut 14.11.1886 Ruovesi.[3]
Jonatan Gustafinpoika Johansson. Syntynyt 22.01.1842 Ylivieska. Kuollut 16.01.1904 Alajärvi. Ammatti Kirkkoherra Alajärvi 1876, rovasti 1885. NI367 Vaasan kouluun 1853. Ylioppilas Vaasan lukiosta 21.09.1861.Papiksi vihittiin 02.08.1865 ja määrättiin viralliseksikirkkoherranapulaiseksi Karjalohjalle. Virka- ja armovuodensaarnaaja Loimaalla 00.12.1865. Sijaiskirkkoherra Karjaalla00.06.1866. Pit. apul. Huittisissa 20.06.1866. Astui virkaan19.03.1867. Kurun kappalainen 09.05.1873, astui virkaan01.05.1874. Nimipastori 21.12.1875. Alajärven kirkkoherra08.08.1876, astui virkaan 19.03.1877. Provasti 29.12.1885. Stan. tähd. 3. 1. jäsen 09.04.1893. (Bergholm siv. 696).[3]
Gustaf Gustafinpoika Johansson. Myöh. Gustafsson. Syntynyt 10.01.1844 Ylivieska. Kuollut 24.07.1930 Turku. Ammatti Kirkkoherra; Suomen arkkipiispa 1899, valtiopäivämies. NI377 Vaasan kouluun 1853, Vaasan lukioon 1853. Ylioppilas 1/101861. Filos. kand 27/5 1868, seppel. maisteriksi 31/5 1869.Harjoitti teologisia opintoja Saksassa (Tübingenissä tutustuiJ. T. Beck' iin) ja Sveitsissä ?/9 1868 - ?/7 1870. Vihittiinpapiksi 28/3 1871. V. t. kappalainen Lempäälässä1/5 1871,s. v., Pirkkalassa 1/5 1872. Virallinen kirkkoherranapulainenHausjärvellä 1/5 1873 - 1/11 1873. Jumaluus opin kand. 28/51874, lisensiaatti 24/5 1875, tohtori 31/5 1875. Yliopistondosentti dogmatiikassa ja siveysopissa 28.10. 1875. V. t.dogmatiikan ja siveysopin professori 17.11 1875, vakinainen2/2 1877. Kävi tieteell. suhteessa Ruotsin, Norjan, Tanskan,Saksan ja Sveitsin yliopistoissa kesillä 1876, 1879 ja 1884.Yliopp. tutkinnon valiokunnan jäsen 1876 - 1880. Toimittiosan käytännöll. jum. opin professorin tehtäviä 1877 - 1882.Raamatunkäännöskomitean jäsen 29/5 1879. Pantiin ehdolle2. sijass Porvoon hippak:n piispaksi 1884, 1. sijassa Kuopionhippak:n piispaksi 1884. Piispa Kuopion hippakunnassa 3/121884, ja siihen virkaan vihitty 11/1 1885. Pappissäädynvarapuhemies valtiopäivillä 1885 - 1894. Kirkonkokouksenvarapuheenjohtaja 1886, jolloin pantiin raamatunkäännös-,katkismus- ja kirkolainkomiteojen jäseneksi, ja 1893, jolloinpääasiallisesti hänen tekemänsä uusi katkismus hyväksyttiin.Savonlinnan uuden hiippakunnan piispa 22/6 1896. Annantähd. 2. l. 17/4 1887, Vlad. 3 l. 25/4 1891, Stan. 1. l.jäsen 29/4 1894. (Bergholm siv.696) Valittiin 1899 arkkipiispaksi. Ehtollispakon poistaminen 1910 oli hänen ponnistustensatulos.Kutsuttiin 1905 jäseneksi n.s. Tagantsevin komiteaan sekäsittemmin siihen venäläissuomalaiseen valiokuntaan joka1909 asetettiin pohtimaan Suomen asemaa n. s. valtakunnanlainsäädäntöön nähden. Johanson on avonaisesti ja pelkäämättämonessa tilaisuudessa arvostellut ajan kysymyksiä vastoinyleistä katsantokantaa. Johansson on tehnyt laajoja matkoja,käyden m. m. usean kerran Palestinassa (Tietosanakirjaosa III, sivu 1409, painettu 1911) Kirjoittanut kirjan:Muistelmia Antero Wilhelm Ingmanin elämästä; Suomen lähetysseuraHelsinki 1927 (M. Strang'illa on ko. kirja).[3]
Elieser Johansson. Syntynyt 28.01.1846 Vintala; Vimpeli. Kuollut 27.02.1904 Laukaa. Ammatti Farmaseutti; maanviljelijä; puutavarakaupias, sahanomistaja. NI378 Elämänkerrallisia tietojaKävi Vaasan ylialkeiskoulussa 1856-1861. Oppilas Pietarsaarenapteekissa 14/1 1861. Farmaseutti 12/4 1864. Luopui apteekinammatista 8/7 1863 ja rupesi maanviljelijäksi, ensin vuokratenKuddnäs ja Frill nimiset talot Uusikaarlepyyn pitäjässä,sittemin Karlberg'in säterin omistajana Pirkkalassa. Harjoittisitten isoa puutavaraliikettä, mutta joutui sitten konkurssiin.Jämsänkosken cellulosatehtaan hoitaja Jämsässä. (Bergholmsiv. 697).[3]
Wilhelm Gustafinpoika Johansson. Myöh. Kaila. Syntynyt 06.01.1848 Vintala, Vimpeli. Kuollut 20.06.1904 Jaakkima. Ammatti Jaakkiman kirkkoherra 1898. NI418 Ylioppilas Helsingissä 1868, suritti teologisen erotutkinnon1870, vihittiin papiksi 1871. Rovastin arvo 1888.[3]
Josua Gustafinpoika Johansson. Myöh. Kaila. Syntynyt 04.04.1850 Vintala; Vimpeli. Kuollut 09.07.1909 Juva. Ammatti Kyrkoherde i Tavastehus och Vanaja; Juvan kirkkoherra 1903. Valtiopäivämies. NI583 Ylioppilas Helsingissä 1868, teologinen erotutkinto 1870,vihittiin papiksi 1871, varapastori 1880. Antog troligennamnet Kaila (enl. RS) Prästvigd 1871. Kyrkoherde i Tavastehusoch Vanaja 1888.[3]
Lydia Gustafintytär Johansson. Myöh. Sommer. Syntynyt 25.07.1852 Vimpeli. Kuollut 13.07.1921 Helsinki.[3]
Joel Johansson. Syntynyt 19.01.1855 Vimpeli. Kuollut 24.07.1857 Vimpeli.[3]
Ida Elisabet Gustafintytär Johansson. Myöh. Ingman. Syntynyt 14.04.1857 Vintala, Vimpeli. Kuollut 11.04.1899 Mustasaari.[3]
Edvard Gustafinpoika Johansson Kaila/. Syntynyt 25.04.1859 Vimpeli. Kuollut 12.11.1915 Kaarlela. Ammatti Kyrkoherde i Gamlakarleby; kirkkoherra Kokkolassa 1895, rovasti 1908. NI588 Ylioppilas Helsingissä 1880, teologinen erotutkinto 1883,vihittiin papiksi s.v.[3]
Taulu 4
(Taulusta 2)

III. Charlotta Elisabet Schalin. Syntynyt 25.01.1818 Vöyri; Vörå . Kuollut 30.11.1899 Muolaan pappila.[1] Isä Taulu 2. –Puoliso 16.01.1850 Teerijärvi Johan Julius Häggman. Syntynyt 01.03.1823 Vaasa. Kuollut 06.08.1856 Pietarsaari. Ammatti Kappalainen. Ylioppilas Helsingissä (et.-pohj.) 1842. Suoritti jumaluusopillisen tutkinnon 1845. Vihittiin papiksi 1846. Bergön kappalisen viran virka- ja armovuodensaarnaaja 1855. Nimitettiin Bergön kappalaiseksi 1856, mutta kuoli ennen viran vastaanottoa.[4] ( i Johan Erik Häggman. Ammatti Suutarimestari.[4] ä Lovisa Sofia Blomström.[4])

IV Lapset
Lydia Häggman. Syntynyt 24.10.1850 Teerijärvi. Kuollut 13.07.1851 Teerijärvi.[3]
Jonathan Häggman. Syntynyt 16.02.1852 Ähtävä. Kuollut 07.06.1852 Ähtävä.[3]
Julia Johan-Juliuksentytär Häggman. Syntynyt 22.04.1853 Ähtävä. Taulu 5.[4]
Johanna Elisabeth Häggman. Syntynyt 03.01.1855 Ähtävä. Kuollut 13.08.1894 Pietarsaaren mlk. Taulu 13.[2]
Taulu 5
(Taulusta 4)

IV. Julia Johan-Juliuksentytär Häggman. Syntynyt 22.04.1853 Ähtävä.[4] Äiti Taulu 4. –Puoliso 10.08.1871 Ähtävä Jonathan Wilhelminpoika Ingman. Syntynyt 10.06.1847 Lapua (kirjoilla Piippolassa). Kuollut 21.04.1908 Muolaa. Ammatti Kirkkoherra. Muolaan kirkkoherra.[4] ( i Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra.[2] ii Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari.[2] Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. ä Clara Alexandria Johan-Danielintytär Alcenius. Syntynyt 17.01.1829 Vähäkyrö. Kuollut 19.12.1855.[4] äi Johan Daniel Eliaksenpoika Alcenius. Syntynyt 26.08.1784 Pyhäjoki. Kuollut 02.08.1849 Lapua. Ammatti Maisteri, kirkkoherra, rovasti. ää Maria Lovisa Olofintytär Hollsten. Myöh. Alcenius. Syntynyt 05.05.1791 Kokkola. Kuollut 03.12.1875 Kristiinankaupunki.)

V Lapset
Julia Elisabet Ingman. Syntynyt 02.07.1872 Karijoki. Ammatti Kanslisti. Toiminut Vaasan vankilassa kanslistina. Lisätietoja: Vaasan vankilassa kanslistina samaan aikaan kuin Alfredin tytär Elli.[2]
Jonatan Vilhelm Ingman. Syntynyt 14.02.1874 Vaasa.[2]
Robert Michael (Mikael) Ingman. Syntynyt 02.10.1875 Vaasa (Karijoki?). Kuollut 27.11.1934. Ammatti Lehtori. Taulu 6.[2]
Verner Johannes Ingman. Ammatti (Sillanrakennus) Siviili-insinööri (dipl.ins). Syntynyt 20.09.1877. Kuollut 17.04.1918 Helsinki. Haudattu 1918 Helsinki. Taulu 7.[5]
Berndt Ludwig Ingman. Syntynyt 27.04.1880 Karijoki.[2]
Toini Maria Ingman. Syntynyt 30.08.1882.[2]
Ellen Aleksandra Ingman. Syntynyt 31.05.1884 Karijoki. Kuollut 1897. Oppilaana Vaasan Suomalaisessa Tyttökoulussa, II:lla luokalla.[2]
Aina Emilia Ingman. Syntynyt 25.01.1887 Karijoki. Kuollut 10.03.1897 Kälviä.[2]
Ruth Vera Ingman. Syntynyt 19.09.1889. Kuollut 04.02.1892.[2]
Signe Eva Charlotta Ingman. Syntynyt 03.10.1891. Kuollut 07.05.1893.[2]
Taulu 6
(Taulusta 5)

V. Robert Michael (Mikael) Ingman. Syntynyt 02.10.1875 Vaasa (Karijoki?). Kuollut 27.11.1934. Ammatti Lehtori. NI43 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ylioppilas 6/6 1894.[2] Äiti Taulu 5. –Puoliso 05.08.1902 Tampere Maria Emilia Haapanen. Syntynyt 07.10.1876 Honkajoki. Kuollut 27.11.1934. ( i Johan Gustaf Haapanen. Syntynyt 17.08.1849 Honkajoki.[2] ä Amanda Alcenius. Syntynyt 24.10.1851 Kauhava.[2])

VI Lapset
Mikko Ivalo. Syntynyt 03.01.1903 Maarianhamina. Arvonimi Dipl.Ins. Ammatti Fiskarsin jousitehtaan johtaja . Ammatti Valtion rautateiden koneosaston johtaja. Aikaisemmin: Ingman. Mikko Ivalo oli Valtion Rautateiden teknillinen johtaja, kirjoitti kirjan: "HÖYRYVETURIT ja niiden hoito", kirja on julkaistu 1945 WSOY. Omistan kyseisen kirjan. Mikko Ivalon isän, lehtori Robert Mikael Ingmanin perunkirjoituksen on tehnyt varatuomari Yrjö Strang. Perinnönjakotilaisuus on tapahtunut hänen asunnoossaan Bulevardilla. Perunkirjassa on papintodistus kaikilta Edit Ingmanin sisarilta ja veljiltä sekä heidän lapsiltaan, joten siinä on paljon sivuja. (Tiedot ovat Helvi Kivekkäältä joka kirjoittaa: Sain Mikko Ivalon tiedot Edit Ingmanin perunkirjoituksesta, jonka Mimmi Strömblad ja äitini ovat uskollisest tallentaneet. He olivat kumpikin ihmisiä, jotka eivät koskaan hävittäneet mitään. Onneksi olivat! Taitaa minullakin olla hiukan samaa vikaa) Ylioppilas Vaasan suomalaisesta lyseosta 1921. Diplomi-insinööritutkinto Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosaston koneenrakennuksen opintosuunnalta 1928. 2 lk:n koneinsinööri valtionrautateillä 1937. Vuonna 1941 1. lk:n koneinsinööri 1941 - 1942 ja 1945 - 49. Fiskarsin jousitehtaan johtajana 1942 - 45, valtionrautateiden koneosaston johtaja 01.11.1949 - 01.09.1960. - Opettajana valtionrautateiden oppikursseilla, varajohtajana Ammattienedistämislaitoksessa 1937. VAPO:n ja Loviisan Rautatie Oy:n johtokunnan jäsen. Opintomatkoja Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin. Kirjoittanut : Höyryveturit ja niiden hoito. Henkilökohtainen työnjohto ja Käytännön taulukot.[2][2] –Puoliso 1929 Emma Wieno Lundgren. Syntynyt 02.11.1904. Vieno asettui miehensä kuoleman jälkeen Vaasaan asumaan.[2]
Sirkka Emilia Ingman. Syntynyt 07.07.1904. Kuollut 13.01.1920.[2]
Taulu 7
(Taulusta 5)

V. Verner Johannes Ingman. Ammatti (Sillanrakennus) Siviili-insinööri (dipl.ins). Syntynyt 20.09.1877. Kuollut 17.04.1918 Helsinki. Haudattu 1918 Helsinki. Sillanrakennusinsinöörinä Suomen valtion palveluksessa.

Siviili-insinööri: eräissä maissa lorkeakoulututkinnon suorittaneen insinöörin nimitys; peräisin niiltä ajoita, jolloin insinöörit yleensä olivat sotavoimien kouluttamia. Vrt. diplomi-insinööri. (Spectrum)[6]. [5] Äiti Taulu 5. –Puoliso Sigrid Knauer (myöh. Orre). Syntynyt 06.02.1888. Kuollut 18.09.1973 Espoo. Haudattu 1973 Helsinki.[7]

VI Lapset
Irja Sigrid Ivalo. Syntynyt 26.03.1908. Kuollut 08.11.1968 Espoo. Haudattu Helsinki. Aikaisemmin: Ingman.
Maire Elin Ivalo. Syntynyt 22.05.1911 Espoo. Kuollut 05.06.1990 Raisio. Haudattu 1990 Helsinki. Aikaisemmin: Ingman.
Helvi Mirjam Ivalo. Syntynyt 05.03.1916 Espoo. Kuollut 16.12.2002 Raisio. Haudattu 2003 Raisio. Taulu 8.
Taulu 8
(Taulusta 7)

VI. Helvi Mirjam Ivalo. Syntynyt 05.03.1916 Espoo. Kuollut 16.12.2002 Raisio. Haudattu 2003 Raisio. Aikaisemmin: Ingman. Isä Taulu 7. –Puoliso Heikki Kustaa Kerkkonen. Syntynyt 30.03.1918 Janakkala. Kuollut 05.10.1997 Raisio. Haudattu 1997 Raisio. Ammatti Kemisti. Ammatti Raisio Yhtymän kehityspäällikkö. Oppiarvo Dipl. Ins. Tullut ylioppilaaksi Hämeenlinnan klassisesta lyseosta 1936. Suorittanut asevelvollisuutensa 1940-1942. Vänrikki 11.02.1941, luutnantti 28.01.1943 ja kapteeni 06.12.1967. Toiminut sodan 1939-40 aikana kiväärimiehenä aluksi kotijoukoissa, sitten kenttäarmeijassa Kannaksella Taipaleen lohkolla. Toiminut sodan 1941-44 aikana kiv.joukk.johtajana, myöhemmin patl.adjutanttina ja lopuksi prikaatin tiedustelu-upseerina, koko ajan Kannaksella. Kotiutettu marraskuussa 1944. Suorittanut dipl. ins. tutkinnon Suomen Teknillisen Korkeakoulun kemian osastolla 05.09.1947. Toiminut Biokemiallisessa Tutkimuslaitoksessa (johtajana A.I. Virtanen): Kemiantutkimussäätiön assistenttina 01.01.1947-31.03.1948, Suomen Akatemian assistenttina 01.04.1948-31.03.1951 ja 01.04.1951 alkaen Voinvientiosuusliike Valion laboratorion analyyttisen osaston hoitajana. Julkaisut: 1. On the Chemical Nature of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Acta Chemica Scandinavica 1, 140, 1947, 2. On the Structure of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Nature (Brit.) 151, 888, 1948, 3. On the Determination of the Peptide-Amino-Nitrogen by the Copper Method, Acta Chemica Scandinavica 2, 518, 1948, 4. Observations on the Formation and Structure of Plastein (yhdessä A.I. Virtasen ja T. Laaksosen kanssa), Acta Chemica Scandinavica 2, 933, 1948, 5. Plastein, a Mixture of Higher-molecular Polypeptides Synthesized by Proteolytic Enzymes (yhdessä A.I. Virtasen, T. Laaksosen ja M. Hakalan kanssa), Acta Chemica Scandinavica 3, 520, 1949, 6. Die Synthese von Polypeptiden durch die Wirkung von Pepsin (yhdessä A.I. Virtasen, M. Hakalan ja T. Laaksosen kanssa), Die Naturwissenschaften (Berlin) 37, 139, 1950, 7. Utfällning av polypeptider med triklorättiksyra, Jaostoesitelmä Pohjoismaisessa Kemistikongressissa Helsingissä elokuussa 1950. (Ansioluettelo 29.04.1952)

Rasvasekoitetehdas Parman palveluksessa Nastolassa 1957-59. Raisio Yhtymän tuotteiden kehittämisosastolle kehitysinsinööriksi kesällä 1960. Raisio Yhtymän Vihannin perunahiutaletehtaan päällikkönä 1963-66. Yhtymän kehityspäällikkönä osallistui mm. uuden vehnätärkkelyksen valmistusmenetelmän, ns. Raisio-prosessin, kehitystyöhön. Hän oli yksi niistä keksijöistä, jotka vuonna 1977 saivat tasavallan presidentin Urho Kekkosen kädestä ottaa vastaan Keksintösäätiön myöntämän tunnustuspalkinnon. (Uutisraisio, henkilöstölehti 16/97). ( i Paavo Kerkkonen. Syntynyt 12.03.1885 Hattula. Kuollut 28.08.1946 Janakkala, Kerkkola. Oppiarvo Rakennusmestari. Ammatti Maanviljelijä.[8] ii Johannes (Janne) Kerkkonen. Syntynyt 27.12.1848 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 17.08.1924 Janakkala, Turenki. Ammatti Rusthollari.[8] Anna Katariina Sohlman. Syntynyt 21.12.1849 Kangasala. Kuollut 02.03.1937 Janakkala, Turenki. Ammatti Janakkalan ensimmäinen tyttökoulun opettaja 1870-76.[8] ä Hellin Karoliina Kerkkonen. Syntynyt 19.02.1888 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 15.09.1955 Janakkala, Kerkkola.[8] äi Heikki Kustaanpoika Kerkkonen. Syntynyt 23.06.1858 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 07.04.1926 Janakkala, Kerkkola. Ammatti Rusthollari. Ammatti Isäntä Kerkkolassa.[8] ää Lahja Idänpään-Heikkilä. Syntynyt 28.12.1859 Vanaja. Kuollut 17.04.1941 Janakkala, Kerkkola.[8])

VII Lapset
Kaija Elina Kerkkonen. Syntynyt 15.11.1944 Helsinki. Ammatti Osastosihteeri. Taulu 9.[5]
Marja Kaarina Kerkkonen. Syntynyt 24.02.1946 Helsinki. Ammatti Atk-operaattori. Ammatti Mikrotukihenkilö. Taulu 11.
Heikki Juhani Kerkkonen. Syntynyt 13.03.1947 Helsinki. Ammatti Atk-suunnittelija 21.04.1975 - 31.12.2005 Helsinki. Helsinki.
Taulu 9
(Taulusta 8)

VII. Kaija Elina Kerkkonen. Syntynyt 15.11.1944 Helsinki. Ammatti Osastosihteeri.[5] Äiti Taulu 8. –Puoliso Pasi Kalervo Pausio. Syntynyt 08.03.1946 Lieto[9]. Ammatti Laivalevyhitsaaja.[5] ( i Viljo Valtter Pausio. Syntynyt 26.01.1910. Kuollut 26.12.1978 Raisio.[5] ä Kerttu Maria Hiitola. Syntynyt 24.02.1911. Kuollut 15.12.1997 Raisio.[5])

VIII Lapset
Jarno Kalervo Pausio. Syntynyt 25.04.1974 Raisio. Taulu 10.[5]
Tarja Mirjami Pausio. Syntynyt 25.04.1977 Masku. Myöh. Laaksonen.[5] –Puoliso Kari Tapani Laaksonen. Syntynyt 16.04.1964 Turku.
Taulu 10
(Taulusta 9)

VIII. Jarno Kalervo Pausio. Syntynyt 25.04.1974 Raisio.[5] Äiti Taulu 9. –Puoliso 1:o Sanna Maarit Simola. Syntynyt 05.07.1974 Somero[9]. Ammatti Opiskelija.[5]

IX Lapset
Jami Joonatan Pausio. Myöh. Aikaisemmin: Muraja. Syntynyt 01.04.1999 Turku[9]. Äiti Sanna Maarit Simola. Syntynyt 05.07.1974 Somero[9]. Ammatti Opiskelija.[5]
1: Johannes Kalervo Pausio. Syntynyt 07.04.2006 Masku.[5]
1: Juho Oskari Pausio. Syntynyt 13.11.2007 Masku.
Taulu 11
(Taulusta 8)

VII. Marja Kaarina Kerkkonen. Syntynyt 24.02.1946 Helsinki. Ammatti Atk-operaattori. Ammatti Mikrotukihenkilö. Äiti Taulu 8. –Puoliso Heikki Antero Lehtonen. Syntynyt 08.03.1948 Turku. Ammatti (ATK) Pääsuunnittelija.[7] ( i Arvi Lehtonen. Syntynyt 27.04.1915. Kuollut 31.08.1996.[7] ä Sally Sigrid Stenfors. Syntynyt 09.08.1917.[7])

VIII Lapset
Päivi Kristiina Lehtonen. Syntynyt 25.01.1977 Raisio. Arvonimi M.Sc (Econ). Ammatti Project Manager.[7]
Juha Antero Lehtonen. Syntynyt 27.07.1972 Raisio. Ammatti Dipl. Ins. Taulu 12.[7]
Taulu 12
(Taulusta 11)

VIII. Juha Antero Lehtonen. Syntynyt 27.07.1972 Raisio. Ammatti Dipl. Ins.[7] Äiti Taulu 11. –Puoliso Terhi Minna Susanna Kinnunen. Syntynyt 27.03.1972 Imatra. Ammatti Sairaanhoitaja.[7]

IX Lapset
Eero Antero Lehtonen. Syntynyt 07.05.2000.[7]
Meeri Kamilla Lehtonen. Syntynyt 17.05.2003.[7]
Taulu 13
(Taulusta 4)

IV. Johanna Elisabeth Häggman. Syntynyt 03.01.1855 Ähtävä. Kuollut 13.08.1894 Pietarsaaren mlk. Avioliittoon 1882.[2] Äiti Taulu 4. –Puoliso Henrik Eliel Wegelius. Syntynyt 04.01.1853 Bergö. Kuollut 05.05.1933 Merikarvia. 1. avioliitto 1882. 2. avioliitto 13.02.1896. Katso myös 15 , 15. [1]

V Lapset
Elsa Maria Wegelius. Syntynyt 16.04.1884 Rauma. Kuollut 09.11.1886 Rauma.[1]
Paavo Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 21.02.1886 Rauma. Kuollut 10.03.1949 Helsinki.[1]
Henrik Väinö Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 10.05.1887 Rauma. Kuollut 08.03.1919 Helsinki. Avioliittoon 1914.[1]
Niilo Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 11.03.1889 Pietarsaaren mlk. Kuollut 07.10.1939 Kotka. Avioliittoon 1913.[1]
Hugo Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 18.07.1894 Pietarsaaren mlk. Kuollut 25.07.1961 Fyen, Tanska. 1. puoliso: Eva Arokallio, avioliittoon 1929, eronnut 1945. 2. puoliso: Gulpager Birgitte, avioliittoon 1947.[1] –Puoliso Eeva Arokallio. Syntynyt 07.06.1897 Kurkijoki. Kuollut 04.08.1987 Helsinki.[2]
Taulu 14
(Taulusta 2)

III. Lars Vilhelm Schalin. Syntynyt 09.12.1820 Vöyri. Kuollut 27.06.1882 Pernaja. Avioliittoon: 21.07.1846, Kuddnäs.[1] Isä Taulu 2. –Puoliso Johanna Sofia Topelius. Syntynyt 01.03.1820 Uusikaarlepyy. Kuollut 04.12.1913 Uusikaarlepyy. Avioliittoon: 21.07.1846, Kuddnäs.[1] ( i Zachris Topelius. Syntynyt 13.11.1781 Oulu. Kuollut 23.01.1831 Uusikaarlepyy. Ammatti Piirilääkäri. Ammatti Kansanrunouden kerääjä.[1] ii Michael Toppelius. Syntynyt 11.08.1734 Oulu. Kuollut 28.12.1821 Oulu. Ammatti Oululainen kirkkomaalari.[3] Maria Magdalena Oklavitz. Myöh. Toppelius. Syntynyt 09.10.1743 II. Kuollut 25.10.1807 Oulu.[3] ä Katarina Sofia Calamnius. Syntynyt 03.02.1791 Uusikaarlepyy. Kuollut 01.07.1868 Uusikaarlepyy.[1])

IV Lapset
Vilhelm Schalin. Syntynyt 03.08.1847 Kuddnäs. Kuollut 01.08.1858 Kristiinankaupunki.[3]
Johanna Wasa Schalin. Syntynyt 28.11.1849 Vaasa. Kuollut 19.04.1850 Vaasa.[3]
Sofia Emilia Schalin. Myöh. "Emmy". Syntynyt 07.04.1851 Vaasa. Kuollut 03.10.1939. NI238 asunut äitinsä kanssa Uusikaarlepyyssä (ehkä vuosisadanvaihteessa1900).[3]
Zacharias Schalin. Myöh. (Zacke). Syntynyt 02.03.1854 Kaskinen. Kuollut 21.09.1938 Turku. Ammatti Historian ja uskonnon lehtori. NI243 Elämänkerrallisia tietojaHelsingin normaalikoulusta ylioppilaaksi 19.05.1870. Filos.kand. 25.01. 1876, seppel. maisteri 21/5 1877. harjoittanutteol. ja filos. opintoja 1878-1879 Saksassa, Sveitsissäja Italiassa, kesällä 1884 Leipzig´issä, Berliin´issä jagreifswald´issa, kesällä 1889 ja 1891 Saksassa ja Ruotsissasekä ottanut osaa orintaalistikongressissa Tukholmassa jaKristiinassa 1889. Antoi opetusta eri kouluissa Helsingissä1877-1878, 1880-1881 ja 1882-1885. Jum. opin kand. 28/51884. Vihittiin papiksi Porvoossa 21/12 1884. V. t. pedagog.ja historian lehtori Jyväskylän seminaarissa 1/10 1885.Uskonnon lehtori Tammisaaren seminaarissa 22/6 1886. Uusikaarleby´nkansak. seminaarin johtaja 26/7 1886. Skolor i Kaskö,Nykarleby och stud. från Normallyceeet i Helsingfors 1870.Filosofiemagister 31/5 1877 och teologie kandidat i Helsingfors 28/51884. Studerat i Tyskland vid universiteten i Tübingen ochLeipzig. Prästvigd i Borgå 21/12 1884 och utnämnd till komm.K.T. Brobergs adjunkt för at fortsätta sin studier. Tjänstgjortvid Detsche Töchterschule i Helsingfors, Svenska Reallyceum1877-1878 och Svenska Fruntimmersskolans Pedagogiklass 180-1885.Blev A-f. lektor i pedagogik och historia vid seminarieti Jyväskylä 1885-1886. Utnämnd till lektor vid lärarseminarieti Ekenäs för juli månad 1886. Direktor för Folkskollärarseminarieti Nykarleby från 1/8 1886. Inspektor för stadens folkskolai 13 år. Erhöll Anne orden III 14/4 1890. Avsked på begäranefter 18 års tjänstgöring vid seminariet 1/8 1904. Flyttademed familjen till Åbo. Blev där lärare i Suomalainen klassillinen Lyseo och Tyttökoulun rinnak.osasto1904-1906. Folkskoleinspektor i Björneborg 1906-1912. Återflyttadetill Återflyttade till Åbo våren 1912. Kirjoittanut lukuisiakirjoja: Bergholm sivu 1162 Zacharias aloitti Schalininsuvun järjestelmällisen tutkimuksen. Schalin Zacharias(s. 1854), teologi, opettaja, viimeksi Uudenkaarlepyyn seminaarinjohtaja; erosi virastaan 1904. S. on toiminut myös kirjallisellaalalla sekä suomen että ruotsin kielellä, julkaissut runojaja suorasanaisia kertomuksia, kirjoitelmia (m. m. Topeliuksesta),tutkielmia ("Ainosagan i Kalevala", "Folktro och plägsederi mellersta Österbotten" y. m.). Eri teoksina on ilmestynyt:"Kun kivet puhuvat", "Inattivaara kopparbruksförsök i Österbottenpå 1700-talet", "Folkskollärareseminariet i Nykarleby 1873 - 98", "Der Aufenthalt der KinderIsrael in Ägypten" (väitöskirja), "Katso minä seison ovessaja kolkutan" y. m. H. Kr-n. Helmi Kron Lähde: TIETOSANAKIRJA Tietosanakirja-Osakeyhtiö Helsinki 1909.[3]
Lars Gustaf Schalin. Syntynyt 25.06.1856 Kaskinen. Kuollut 05.12.1856 Kaskinen.[3]
Mathilda Elisabet Schalin. Syntynyt 18.10.1857 Kaskinen. Kuollut 22.06.1953. Taulu 15.[1]
Leopold Werner Schalin. Syntynyt 22.01.1861 Kaskinen. Kuollut 07.07.1904 Pori. Ammatti Lennätinaseman päällikkö Noormarkussa 1896. Nimineuvos. NI242 Elämänkerrallisia tietojaKävi 4 luokkaa Helsingin normaalilyseossa, erosi 1878. Rupesitelegrafilaitoksen palvelukseen 1879. Asetettu Vaasan asemalle1892. Kuvernementisihteeri 1893. Kollegisihteeri 1894. Noormarkunaseman päällikkö 1896. Nimineuvos 1896.[3]
Taulu 15
(Taulusta 14)

IV. Mathilda Elisabet Schalin. Syntynyt 18.10.1857 Kaskinen. Kuollut 22.06.1953. Avioliittoon 13.02.1896.[1] Isä Taulu 14. –Puoliso Henrik Eliel Wegelius. Syntynyt 04.01.1853 Bergö. Kuollut 05.05.1933 Merikarvia. 1. avioliitto 1882. 2. avioliitto 13.02.1896. Katso myös 13 , 13 , 13 , 13 , 13. [1]

V Lapset
Hanna Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 19.12.1896 Masku. Kuollut 13.07.1994 Lahti.[1]
Elli Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 24.07.1900 Masku. Kuollut 10.09.1999 Lahti. Elli Valvanne hoiti johtajattaren tehtävää 1950-65 välisenä aikana. Sisar Elli vihittiin diakonissaksi 26.5.1935 Helsingin Diakonissalaitoksessa, jonka sisarkuntaan hän näin kuului. Hän toimi siellä sairaanhoidonopettajana ja sairaanhoitajakoulun johtajana. Hänellä oli diakonissakoulutuksen lisäksi musiikkikoulutus, joka oli laitoksen musiikki- ja hengelliselle elämälle hyvin merkittävä. Ennen diakonissalaitokselle tuloaan hän toimi kotiseurakuntansa Merikarvian nuorisotyössä.

Sisar Elli tuli johtajattareksi vähän ”valmiimpaan” laitokseen, johon oli juuri saatu uusi sairaala ja sisarkoti sai väljemmät tilat. Helppoa hänen ei ollut tulla vieraaseen laitokseen, mutta Jumalan johdatukseen luottaen hän otti tehtävän vastaan kokien kuitenkin usein kykenemättömyyttä vaativaan virkaansa.

Sisar Ellin johtajatarkausi on sisarkunnan elämässä vaikea kotijärjestelmän purkautumisen takia. Vanhat sisaret halusivat säilyttää entisen käytännön ja useat nuoremmat pyristellä pois kotilaitoksen antamista eduista, ts. holhouksesta. Kirkon palkkaus- ja eläkelain tultua voimaan asiat alkoivat selvitä myös kotisisarten kohdalla ja tilanne rauhoittui.

Sisar Ellin suurin huoli oli kuitenkin aina sisarten hengellinen elämä. Hän sanoi epäonnistuneensa itsekin rukouksen puuttuessa ja kehotti jatkuvasti menemään hiljaisuuteen Herran eteen

Koulutuksesta ja kasvatusasioista hän oli elämänsä loppuun asti kiinnostunut. Hänellä pienellä , hennolla sisarella oli omat vahvat mielipiteensä ja kuitenkin suuri rakkaus ja kiinnostus oman laitoksen sisariin ja heidän elämäänsä. Menetimme hänessä ystävän ja uskollisen esirukoilijan.

Sisar Ellin seuraajana aloitti vuonna 1968 Marja Pakarinen.

(Kirjoittaja sisar Marja Pakarinen) (Lähde: Dila Diakonialaitos Lahti, http://update.econnection.fi/diakonialaitos/nestori/index.php?nav=322)[10].[1]
Taulu 16
(Taulusta 2)

III. Emma Ottilia Schalin. Syntynyt 26.10.1842 Teerijärvi; Raippaluoto. Kuollut 21.07.1901 Muolaan pappila. Isä Taulu 2. –Puoliso Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra. NI27 Kävi koulunsa (aloitti 1828) Vaasassa ja tuli ylioppilaaksi 14/6 1837. Pedagogin sijainen Tamperella 1840. Sai todistuksen yliopistosta joulukuussa 1841 ja pappisvihkimyksen joulukuussa??/12 /1842. Tämän jälkeen hän toimi kirkollisissa viroissaympäri Pohjanmaata. Kappalainen Kyläkarvialla. Varapastori 1857. Nimitettiin Teuvan kirkkoherraksi toukokuussa 1868.Vaimon Klara Alexandra Alceniuksen* isä oli ollut hänen esimiehenään Lapualla. Wilhelm Ingman'in avioliitosta syntyi ennen vaimon kuolemaa kolme poikaa ja yksi tytär. Perheenäidin kuoleman jälkeisiä taloudellisia ja muita vaikeuksia kuvastaa, että kihlakunnanoikeus määräsi lapset toisten holhottavaksi yli puoleksi vuodeksi. Wilhelm Ingman oli vain 15 kuukautta leskenä; maaliskuussa 1857 hän meni naimisiin häntä 11 vuotta nuoremman Emma Ottilia Schalinin kanssa, jonka isä oli Tervajärven kappalainen. Schalinien suku oli vanhaRuotsista tullut pappissuku, jonka ensimmäinen tunnettu kantaisä oli talonpoika PETRUS Helsinglandista 1500 luvulta. * Minulla on Alceniuksen kirja: Gottfr. Buchners "Realoch Verbal CONCORDANS", Tryckt hos LORENTZ LUDWIG GREEFING 1754 Stockholm. Kirja on ollut Wilhelmin jälkeen hänen pojallaan Alfred Emil Ingman´illa (minun isän äidin isällä) Wilhelm ja Emma Ingman toimivat aluksi Karviassa, jossa syntyi isän viides ja uuden äidin ensimmäinen lapsi Emil Julius. Tämä kuoli kolmikuukautisena. Marraskuussa 1859 Wilhelm Ingman nimitettin Purmoon, jonne perhe muutti. Aika, jolloin Wilhelm Ingman pääsi kirkkoherrana uransa lakipisteeseen, ei ollut otollinen perheen eikä Suomen kannalta. Vuosista 1867-1868 muodostui poikkeuksellisten sääolojen vuoksi suuret nälkävuodet. Sadot jäivät alle puoleen normaalista, ja nälkään ja tauteihin arvioitiin kuolleen yli 100 000 ihmistä. Huono aika ilmeni myös Wilhelm Ingmanin vaikeuksina saada purmolaisilta virkaansa kuuluneita veroja. Paitsi oman perheen osalta, nälänhädän aika oli papille muutenkin henkisesti vaikeaa, kun köyhille olisi pitänyt saada apua. Helmikuussa 1868 pastori oli ollut hyvin työlääntynyt purmolaisiin: "Ja nyt työntekijät pitävät taas vanhaa virttään: *kuolla nälkään*. Mutta minä en aio vaatia enempää määrärahoja heille, nähkööt nälkää, kiittämättömät käet". Wilhelm Ingmanin kirjoittama lause saattaa tuntua kovalta. Sen kirjoittajakaan ei kuitenkaan ollut pääsyt puutteesta helpolla ja Ingmaninkin perheessä vuosien 1867-1868 suonenisku otti osansa. Nuorin lapsi Lars Fingal kuoli 13 kuukauden ja kolmen päivän ikäisenä 11. huhtikuuta 1868. Toukokuun 1868 alussa, pahimpina nälkäaikoina, Wilhelm Ingmanin ja perhe siirtyivät Teuvaan. Olot ja paikalliset asukkaat eivät vaikuttaneet tuoreesta kirkkoherrasta purmolaisia paremmilta: "Nämä teuvalaiset ovat mitä surkeimpia työntekijöitä niityllä ja rengiksi sain oikean laiskimuksen työssä ja suden ruokapöydässä seudun ainoan heränneen miehen suosituksesta. Hän nimittäin hankki minulle nääntyneen lankonsa, joka olisi ollut muuten hänen rasitteenaan. Voit ymmärtää siitä kuinka paljon luottamusta voin tuntea hänen parannukseensa. - Erityisenkiero ja häpeämätön syömään, eikä katso ollenkaan paljonko voiastiasta jää tovereille. - Eivät tosin ole kaikki yhtä kieroja, mutta meidän renkimme ja torpparimme ovat pahimpia; viimeksimainitulla on tapana panna voita silakallekin sen lisäksi mitä hän on levittänyt leivälle". Päivätöihin tuli parhaimmillaan suunnilleen kolmasosa, niistäkin suurin osa hyödyttömiä, ja väestö teki selväksi, ettei seollut tottunut tällaisiin uhrauksiin. Sekä kirkkoherra että -herratar olivat tulleet siihen tulokseen, että Teuvalla tuskin viihdyttäisiin. Kesäkuun 30. päivän iltapäivällä perheeseen tullut poikalapsi ei siis syntynyt säätyläishopealusikka suussa valmiiksi katettuun pöytään. Hän ilmaantui keskelle nälkävuosien kurjuusaikaa, joka koski kirkkoherrrankin perheen elintasoon ja oli vain kaksi ja puoli kuukautta aiemmin saattanut uuden tulokkaan edeltäjän hautaan. Tulokas sai ehkä hieman pahaenteisen saman etunimen kuin edesmennyt Lars Fingal: Lars Johannes. Kutsumanimeksi vakiintui perhepiirissä Lauri. (Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet / Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922. sivu 40).[2] ( i Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari.[2] ii Henrik Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 1747 Mörby. Kuollut 1804 Ekenäs?. Ammatti Vääpeli, kenttävääpeli ruotujakolaitoksessa.[2] Ebba Kristina Naukler. Syntynyt 27.03.1755. Kuollut 1802.[2] ä Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. äi Anders Grönlund. Syntynyt 29.11.1754 Pirkkala. Ammatti Kirkkoherra (Kuortane). ää Kristina Elisabet Asp. Syntynyt 15.02.1763 Teisko.)

IV Lapset
Emil Julius Ingman. Syntynyt 05.1858 Karvia. Kuollut 08.1858 Karvia.[2]
Alfred Emil Ingman. Syntynyt 16.07.1860 Karvia; Kyläkarvia. Kuollut 10.10.1917 Vaasa. Haudattu Vaasa. Ammatti Pataljoonan saarnaaja; pappi; nuorisokirjailija. Taulu 17.[2]
Febe Johanna Ingman. Myöh. Rancken. Syntynyt 26.12.1861 Purmo. Kuollut 16.06.1914 Vaasa. Ammatti Folkskollärarinna i Gamla Vasa 1884. NI50 kirjoittanut kirjan:"Sagonystanet". Otava 1891 (Tanternasi Gamla Vasa berättelser) Kansakoulun opettaja: Gamla Vasaflickskola,.[2]
Emilia Vilhelmina (Mimmi) Ingman. Myöh. Strömblad. Syntynyt 04.06.1863. Kuollut 05.03.1940.[2]
Odert Julius Ingman. Syntynyt 01.01.1865. Kuollut 03.05.1929. Ammatti Kappalainen. Taulu 19.[2]
Lars Fingal Ingman. Syntynyt 08.03.1867 Purmo. Kuollut 11.04.1868 Purmo.[2]
Lars (Lauri) Johannes Ingman. Syntynyt 30.06.1868 Teuva. Kuollut 25.11.1934 Helsinki. Ammatti Professori. Ammatti Poliitikko. Ammatti Arkkipiispa. Taulu 28.[2]
Ottilia Sofia Ingman. Syntynyt 25.07.1869 Teuva.[2]
Elina Elisabet Ingman. Myöh. (Emilia) ?. Syntynyt 04.11.1870. Kuollut 09.02.1872.[2]
Edith Eunika Ingman. Syntynyt 30.11.1872 Teuva Pappilassa. Kuollut 03.02.1930 Kiina, Kiangsin Maakunta, Sankiohtang, Rosvojen Ampumana. Ammatti Opettajatar Vaasan yksit. suom. tyttökolussa; lähetyssaarnaaja. NI117 Elämänkerrallisia tietojaEdith syntyi Teuvalla kirkkoherra Vilhelm ja Emma OttilianIngmanin perheen nuorimmaisena. Hän oli perheen 14. lapsi,joista 3 oli jo kuollut. Edellinen kuolemantapaus oli tapahtunutvain puoli vuotta aikaisemmin. Tällöin kovat nälkävuodetolivat vieneet perheeltä 2 lasta. Emma Ottilia oli Edithinsyntyessä jo 41- ja Vilhelm 52- vuotias. Kun Edith oli 2,5vuotias, kuoli perheen isä ja äiti jäi yksin 11 lapsen kanssa.Muutaman kuukauden kuluttua tuli tuhosi pappilan, jossahe vielä asuivat. Näiden kaikkien yli-inhimillisten vaikeuksienkeskellä oli Emma Ottilialla suuri apu ja tuki perheen kotiapulaisessa, Hannassa, joka oli palvellut heitä uskollisesti vuodesta1858, eli 13- vuotiaasta lähtien. Hanna hoiti Edithiä vauvastaalkaen ja eli mukana kaikki tämän elämänvaiheet. Hän oli kuin perheenjäsen, jota kaikki rakastivat.- Hanna kuoli 86- vuotiaana Edithin kuoleman jälkeisenävuonna. Perheen isän, Vilhelmin, kuoltua Emma-äiti muuttisuuren perheensä ja uskollisen Hannan kanssa Vaasaan, joka tällöin oli maakunnan ainoa koulukaupunki. Täältä Emmaosti talon ja muutaman lehmän sekä alkoi pitää koulukortteeria.Heillä asuivat usein myöskin vaikeuksissa olevia ihmisiä.Näin perheen lapset saivat jo pienestä pitäen oppia huolehtimaanlähimmäisistään. Esim. perheen poika Lauri Ingman jatkoikodissaan samaa tapaa. Emma pystyi tarmokkuudellaan jaHannan avulla elättämään suuren perheensä ja lisäksi kouluttamaanlapsiaan, niin että 5 pojasta tuli pappeja ja yhdestä lukkari. Edith sekä yksi hänen sisarensa valmistuivat opettajattariksi. Edith toimi Vaasan yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa.Tämän koulun rehtorina oli tällöin Edithin serkku NaemiIngman, jonka isä oli Sodankylän kirkkoherra. Edith opettivuodesta 1894- historiaa, ruotsia, maantiedettä ja voimistelua Vaasassa oli siihen aikaan pieni joukko nuoria uskovaisiaopettajattaria, joilla oli usein tapana kokoontua yhteenlukemaan Raamattua, keskustelemaan ja rukoilemaan. Tästäjoukosta lähti "Fria missionsförbundetin" lähettämänä Kiinaanlähetystyöhön Elli Cajander v. 1897 ja v. 1899 Anna Ehrströmsekä v. 1902 Edith Ingman. Edithin äiti oli kuollut edellisenävuonna eikä hänen enää tarvinnut ajatella, että äiti olisikaivannut hänen apuaan. V. 1909 saapui Kiinaan Agnes Hedegren.Kolme viimeksimainittua toimi Yungsin lähetysasemallaHuanin maakunnassa muutamaa kotimaankäyntiä lukuunottamattaaina vuoteen 1929 saakka, jolloin sieltä oli paettava jokapuolella riehuvia rosvoja. Tällä pakomatkalla Edith sekäAgnes Hedegren surmattiin ja Elli Cajander menehtyi kärsimyksiinsähelmikuussa 1930. Kun tänne Suomeen kantautui suruviesti,oli sisareni Aune Hara 9- vuotias ja siis jo koulutyttö.Hän muistaa hyvin, miten järkyttävältä tuntui, kun hän kuulitapahtumasta. Seuraavana päivänä oli maassamme suruliputusja kouluilla oli lupaa. Olin vasta 2- vuotias Edithinkuollessa, mutta koska asuimme yhdessä mummini kanssa, niinoli luonnollista, että jo pienestä pitäen sain kuulla kerrottavanEdithistä ja hänen työstääm Kiinassa. Siitä lähtien minuaon aina kiinostanut Kiina ja ertyisesti lähetystyö siellä.Meillä oli muutamia esineitä, joita hän oli lähettänyt sieltä,mm. aikuisen naisen kenkä, josta hyvin näkee miten pieneksinaisen jalka on sidottu. Lisäksi oli parit työlaäisnaisenmustat sandaalit, jotka oli kainiisti kirjailtu. Äiti olitallettanut pari Kiinasta saatua kirjettä, joissa Edithkuvaa oloja ja työtään siellä. Kirjeissä oli myöskin valokuvia,missä ollaam rakentamassa poikakoulua. Edith joutui toimimaanjopa rakennusmestarina. Äitini tuli oppilaaksi Vaasan tyttökouluunsamana vuonna kuin Edith sieltä lähti, joten heille olivatkouluasiatkin yhteisiä. Seuraavassa sisareni Aune Harakertoo lapsuudenmuistoistaan koskien Edithiä: Edith Ingmankävi Suomessa lomalla Kiinasta 1928-1929. Muistan hämärästi,kun hän kävi meillä kotona Vaasassa. Olin silloin 7- vuotias. Asuimme Rantakatu 12:ssa isoäitimme Mimmi Strömbladin(o.s. Ingman) kanssa, joka oli Edith Ingmanin sisar. Seuraavamuistikuvani on II luokalta Vaasan Raastuvankadun kansakoulustakäsityötunnilta. Kävin opettajan kateederilta kysymässäjotain käsityön suhteen, jolloinka opettaja sanoi jotenkinseuraavasti: "Teillä kotona ollaan nyt varmaan hyvin surullisiaKiinasta kuuluvien uutisten johdosta". Tämän on täytynyttapahtua joskus keväällä 1930, koska Edith Ingman tiettävästisurmattiin 3.2.1930. Muistan, kuinka kotona kerrottiin,että Edithiä oli kehoitettu olemaan palaamatta Kiinaan,koska siellä oli levotonta, mutta hän halusi lähteä, koskahänen ystävänsäkin (Elli Cajander) oli siellä. Espoossa26.2.1995 Edithin ja hänen kohtalotovereidensa ruumiitjäivät siis Kiinaan, mutta heidän muistolleen on "Fria Missionsförbundet"pystyttänyt muistolaatan Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Sain äidiltäni kuulla sen olemassaolosta, mutta hän eimuistanut siitä muuta kuin että se om lähellä vanhaa kappelia.Vuosien mittaan koetin etsiskellä sitä, mutta turhaan. Parivuotta sitten soitin Helsingin seurakuntien hautaustoimistoonja sain tiedon laatan sijainnista. Se on Agnes Meyerin haudalla,joka oli jo aikaisempi Kiinan lähetystyön marttyyri. Hautasijaitsee kappelista rantaan päin käytävän vasemmalla puolellaja sen maamerkit ovat seuraavat: kortteli 6, linja 6, hauta no 79. Otto J. A. Stadius on maksanut ikuisen hoidon, jokakäsittää hiekoituksen. Tämä on onnellista, koska muutenhauta olisi jo saattanut joutua hävitettävien listalle. Iloitsin kovasti löytäessäni sen ja olemmeLassen kanssa käyneet puhdistamassa laattaa, niin että tekstituli näkyviin. Helvi Kivekäs Tietoja Kiinan ajalta Edith Ingman Monet ovat olleet ne lähetyssaarnaajat,jotka "Vapaan lähetyksen" piirissä ovat lähteneet toteuttamaanJeesuksen viimeistä käskyä: "Menkää ja tehkää kaikki kansatminun opetuslapsikseni" Onpa tämä lähetys saanut antaamarttyyrejäkin. Yksi näistä Suomen ensimmäisistä lähetyssaarnaajistakin oli Edith Ingman, edesmenneen arkkipiispa Lauri Ingmaninsisar. Edith Ingman syntyi 30. päivänä marraskuuta v. 1872Teuvan pappilassa kirkkoherra Wilhelm Ingmanin ja hänenpuolisonsa Emman o.s. Schalinin tyttärenä. Hän oli saanutkristillisen kasvatuksen, mutta omakohtaiseen kääntymykseenhän tuli 23 vuotiaana. Hän valmistui opettajattareksi jatoimi opettajana Vaasan suomalaisessa tyttökoulussa. Vaasassaoli siihen aikaan pieni joukko nuoria uskovaisia opettajattaria, joilla oli usein tapana kokoontua yhteen lukemaanRaamattua, keskustelemaan ja rukoilemaan. Tähän joukkoonkuului myös Edith Ingman. Ensimmäisenä lähti tästä joukostaKiinaan neiti Elli Cajander v.1897, kahden vuoden päästäneiti Anna Ehrström, ja jo v. 1902 Tammisaaren vuosikokouksessaesitettiin lähetyskandidaatti Edith Ingman lähetysystäville,ja samassa kokouksessa ehdotettiin hänet Kiinan lähetykselle,monien ystävien häntä lämpimästi kannatettua. M.m hänenpapinkirjassaan mainittiin, että hän innokkaasti harrastaasielujen pelastusta. Ensin suuntautui matka Lontooseenkieliopintojen tähden, mutta, niinkuin Edith Ingman itsekirjoitti, hän tahtoi oppia kaikkea niin paljon kuin mahdollista.Lontoossa oli n.k. lääkärien lähetysasemia, joissa uskovainenlääkäri auttaa ilmaiseksi köyhiä sairaita. Tälläisellä asemallahän kävi harjoittelemassa sairaanhoitoa, kävipä kodeissakinsairaiden luona, sillä hän tiesi jo nyt, että "Kiinassatäytyy auttaa, osasi tai ei. Kiinalainen ei usko ettet osaaauttaa, vaan ettet tahdo" Niinpä hän jo Lontoossa itkimuiden itkevien kanssa nähdessään toisten kärsimyksiä jakurjuutta. Lähetyskodissa aloitettiin englanninkielen ohellaopiskella hiukan myös kiinankieltä, mutta paljon käytettiinaikaa Raamatun lukuunkin sekä rukouskokouksiin, joissa selvimminsai tuntea lähetyskodin asukkaiden yhden ainoan päämäärän,Jumalan valtakunnan levittämisen. Tätä tehtävää suorittamaansai Edith Ingmankin Lontoosta lähteä kahden palaavan jayhden uuden lähetyssaarnaajan seurassa. He kulkivat junallahalki Ranskan ja Italian, jossa nousivat laivaan. Joka päivähe kokoontuivat rukoushetkeen, ja niin he onnellisesti päätyneenmatkan jälkeen, josta Ingman sanoi, että se oli kuin unta,saapuivat 10 p:nä helmikuuta 1903 Shanghaihin. Laivarannassaoli tulijoita vastassa China Inlad Missionin lähetyssaarnaajia,jotka veivät heidät E. I. M:n kotiin. Siellä Edith Ingmanpuettiin kiinalaiseen pukuun. Se oli hänelle juhlahetki,josta hän itse kirjoitti: "Tunsin ettei se ollut vain ulkonainenasia, vaan samalla tavalla tulee pukeutua kiinalaiseen käsitystapaan,olla kiinalaisten joukossa niinkuin kiinalainen. Sitä eiopi yhdessä päivässä, eikä omin voimin. Tottuminen pukuunei ole mitään siihen verrattuna. Jumala yksin sai minutmuutta ja käyttää". Hän ikävöi päästä työhön käsiksi, oppimaan kieltä kiinalaisen opettajan johdolla, ja piantämä toive toteutuikin. Yangchonissa opiskeltiin ahkerasti,välillä kokoonnuttiin vain aamu- tai iltahartauteen, raamatunkeskusteluun tai rukouskokoukseen Kiinan puolesta. Kodinulkopuolella eivät kodin asukkaat saaneet liikkua juuriollenkaan, etteivät runsaslukuisuudellaan olisi herättäneetliian suurta huomiota ja ehkä vahingoittaneet lähetystyötäkansan keskuudessa. Sitä enemmän Edith Ingman nautti niistäkerroista, jolloin hän pääsi kansan pariin, heidän temppeleihinsäja sai seurata heidän uhritoimituksiaan, miten he paperistavalmistivat mitä taidokkaimpia esineitä, jopa taloja vainajilleja sitten polttivat ne. Sillon kasvoi hänen halunsa pianoppia kiinankieltä ja päästä julistamaan hyvää sanomaa. Suuri oli hänen ilonsa, kun hän osasi lukea Markuksen ev.ensimmäisen luvun. "On kuin nyt tuntisin suuren alun, kunse on selvästi painettu", hän kirjoittaa, "kun sen tuntee,on vielä aikalailla jäljellä, ennenkuin osaa puhua ja kirjoittaa.""Hitaasti edistytään pitkillä teillä", saa tavailla Kiinassa."Ei mitään kiirettä", on kiinalaisen mielilause ja "menkäähitaasti", hänen jäähyväisensä vieraalle. Juuri tälläisiälauseita, joita kansa voi ymmärtää, puhekieltä, hän saiopetella kiinalaisen opettajansa johdolla. Puolen vuodenopiskelun jälkeen hän sai jättää tämän kodin, ja monivaiheinenoli matka suomalaiselle lähetysasemalle. Välillä joutuiodottamaan veneitä, joilla suurimmaksi osaksi matkaa tehtiin,mutta Edith Ingman käytti tämän ajan tutustuakseen kansaan.Hän hämmästyy, miten huono on naisen asema pakanallisessa kodissa, ei koiraakaan Suomessa kohdella niin huonosti: Häntä säälittääpienten orjiksi myytyjen tyttösten kohtalo, he kun saavattehdä työtä koko voimallaan. Rummutus epäjumalain temppeleistähäiritsee unta matkalla, ja hänen matkatovereikseen joutunutkiinalainen nainen katselee häntä aamusta iltaan, ihmetteleelakkaamatta hänen vaaleaa tukkaansa, silmälasejaan ja vaatetustaan.Hän poikkeaa kiinalaiseen kauppaan, jota eräs evankelistapitää. Suuri sika tulee nuuskimaan hänen jalkojaan, kanatkaakattavat ympärillä ja vesipytyssä kelluu kesy sorsa nukkuen.Hän kiipeää ullakolle katsomaan saman evankelistan pitämääkoulua, jossa on vain kolme seinää, joten lapset ovat tottuneetsekä mateleviin että lentäviin vieraisiin, kissoista ja kanoista puhumattakaan. Hän poikeaa myösKiinan Sisämaalähetyksessä ja heidän jumalanpalveluksessaan.Ja niin hän sitten lokakuussa saapuu suomalaiselle lähetysasemalleYungsinissa, jossa Elli Cajander ja Anna Ehrström tekevättyötä. Yungsinin seurakuntaan kuului silloin 27 kristittyäkiinalaista jäsentä. Long-tion ulkoserakunnan lisäksi olivastikään avattu uusi ulkoasema, Peinan, joten työ jakaantuikolmeen paikkaan. Täälläkin oli Edith Ingmanin vielä opiskeltavakieltä, eikä hän itse voinut heti pitää kokouksia, muttaalusta lähtien häm oli mukana ulkoasemilla. Niinpä esim.Peinanissa Elli Cajanderin lukiessa evankeliumeja miehille,hän koetti pitää naisia koossa. Hän lausui raamatunlauseitaja selitti ne. Itse hän kertoo tästä: "Sanoessamme, ettähän on yksi Jumala , tuijottavat he tavallisesti meitä ensinepätoivolla ymmärtämättä sanaakaan. Mutta vähitellen kirkastuuheidän katseensa, kun he oppivat ymmärtämään toisen yksinkertaisentotuuden toisensa jälkeen. He ovat koko elämänsä eläneetilman Jumalaa, kuinka he voisivat silmänräpäyksessä käsittääkuka Hän on." Hyvin innokkaita ovat naiset myös oppimaanlauluja, vaikkeivät ymmärräkkään niiden sisältöä, puhumattakaansävelestä. Hyvin tyytyväinen kertoo Ingman olleensakin alussasaadessaan heidät huutamaan tahdissa. Mutta liikuttavintaoli, kun pienet koulupojat tulivat uskoon ja särkivät epäjumalainalttarit. Ja kun opettajat ja muut oppilaat määräaikoinarukoilivat epäjumalia ja polttivat paperia ja suitsukettavainajille, eivät nämä sitä enää tehneet. Työtätehtiin, evankeliumia julistettiin. Kun ylioppilaat olivattutkinnoilla kaupungissa, tulivat hekin kuulemaan "uuttaoppia" ostaen jonkun kirjasenkin mukaansa. Useimmat tosinsaapuivat uteliaisuudesta tehden tuhansia vastaväitteitä,mutta siitä huolimatta julistettiin evankeliumia aamustailtaan. "Eräänä iltana", kertoo Edith Ingman hauskasti,"kuulimme innokkaita ääniä kappelista". Elli meni katsomaan,mitä se oli ja huomasi palvelijansa olevan 5-6 ylioppilaanympäröimänä. "Taivas on henki", huusi muuan hänen korvaansa."Ei, Jumala on henki ja taivas eräs paikka", vakuutti miedänmiehemme. "Me emme usko sinua, näytä meille todeksi, josvoit , ettei taivas ole henki", kaikki huusivat. - Niinpitkälle Elli kuuli heidän keskustelustaan, mutta taisikomeidän Peng-si-mme heitä saada vakuutetuiksi, en tiedä". Tähän aikaan olikinKiina avoin evankeliumille enemmän kuin koskaan ennen, kirjoittiIngman. Oppineetkin, jotka ennen olivat ylenkatsoneet, tulivatnyt kuulemaan ulkomaalaisia, ja harvoin lähetyssaarnaajiaenää kutsuttiin "ulkomaalaisiksi paholaisiksi". Sunnuntainapidettiin jopa viisikin kokousta, viikolla neljä. Kokouksetpidettiin Yungsinissa kappelissa, josta Edith Ingman itsekertoo: "Me kysyimme eräältä ystävältä, joka oli vastikääntullut Suomesta, miten kappelimme häntä miellytti": Se olikoristettu jouluksi. Ei vastausta. "Sano mitä pidät siitä".Viivytellen tuli vastaus: "Olen muistanut Jeesusta, jokatuli kotiin". Sellainen oli kappeli, jossa kokouksia pidettiin10 vuoden ajan. Sisäänkäytävän vieressä oli ruumisarkku,mutta se ei ketään härinnyt. Monet saivat tässä kappelissa kuullaensikertaa, minne voi laskea syntitaakkansa ja saada rauhan. Sunnuntain kokouksiin saapuivat monet jo lauantaina tuodenriisinsä mukanaan, lähetysasemalta he saivat huoneen javuoteen. Sunnuntain "suurikokous" muistutti eniten kokouksiameillä täällä Suomessa, muut olivat kuin "koulutunteja",naisia kun opetetiin myös lukemaan. Se ei ollut suinkaanhelpoimpia tehtäviä, sitä todistaa Edith Ingmanin oma kuvauskin:"Kyllä kiinankieli on sentään hyvin omituista kieltä. Kotonakyllä voi opettaa 10-20 lasta lukemaan aakkosia. Mutta tuskin2 naista voi yhtäaikaa opettaa kiinankieltä lukemaan. Kunjoka sanalla on oma merkkinsä, oppii yksi hyvin nopeastilukemaan yhden rivin, samalla kun hänen naapurinsa sitätavailee kokonaisen päivän. Täytyy jokaista auttaa sillä asteella,millä hän on. Seuraus on, että huoneessa on surina ja humina,joka melkein panee huumaantumaan. Oikealla puolellani jokulukee:, "Kuka on luonut taivaan ja maan?", vasemmalla toinen:"Jumala on kaikkialla läsnäolevainen", kolmas tavailee käskyä,kun taas neljäs lukee laulua". He opettavat myös maassasyntyneitä työntekijöitä, "Juuri heidän kauttaan on Kiinavoitettava Jumalalle", kirjoitti Ingman, ja suuri on hänenilonsa Viikkolehdestä lukiessaan, että E. E. on lupautunutkannattamaan yhtä evankelistaa siellä. Työ menee eteenpäin.Uusia ulkoasemia perustetaan, kuten Litien v.1905. Kristitytoppivat pyhittämään lepopäivänsä, onpa Yungsinissakin 10kauppaa suljettuna. Jo v.1903 perustettiin poikakoulu, jossaoli alussa 18 oppilasta, sittemmin vaihdellen 20-45, ja EditIngman, jonka päätyöksi muodostuu opettaminen, kertoo, pitävänsäoppilaistaan ainakin yhtäpaljon, jos ei enemmänkin kuinsuomalaisista pojista. Hän toivoo, että tytötkin saisivatoman koulunsa , vaikka kiinalaiset pitävätkin, että turhinasia maan päällä on opettaa tyttöjä lukemaan. Pian tämäkintoive kuitenkin toteutui. Syksyllä v.1910 saapuvat ensimmäisetoppilaat, 4 tyttöä arkoina ja pelokkaina pieneen, vanhaantaloon, joka toimi kouluna. Vaatimaton oli alku, mutta jokymmenisen vuoden kuluttua oli kaksi tilavaa rakennnustatyttökoulun käytössä. Tytöt asuvatkin koulussa, ja oppituntien,käsityön ja leikin lomassa saavat kuulla Hänestä, joka onsanonut: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Joskus onoppilaita 40, joskus 20-30, ja joukko toisensa jälkeen astuu uloselämään, toiset jatkavat opintojaan, useimmat joutuvat hetinaimisiin. Koulut tuottavat paljon iloa. Ingmanin koulunpojista neljästä tuli saarnaaja, yksi on kristitty lääkäri,joka on mukana seurakuntatyössä, nimeltään tohtori Li, jamonet ovat ne kristityt käsityöläiset ja liikemiehet, jotkaovat tässä koulussa ovat ensimmäisen kerran kuulleet puhuttavanJumalasta. Koulut ovat tahtoneetkin sanoa oppilailleen:"Ajattele Luojaasi nuoruudessasi". Japanilaisten tultuaNankingiin, hän muutti Yungsinin lähetysasemalle, jossaasui 3 kk. Hän lahjoitti sinne lampun, (priimus) ja 150dollaria rahaa. Niinkuin on jo mainittu, muodustui koulutyöEdith Ingman varsinaiseksi elämäntyöksi lähetysasemalla,mutta monenlaiset muut työt häntä päivänmittaan odottivat. Naisten työhön hänotti edelleen osaa, ja usein nähtiin hänet kotikäynneilläkristittyjen ja pakanoiden luona. Hän oli monipuolinen lähetyssaarnaaja ja aina valmis käymään vaikka minkälaiseen työhön. Hänelläei ollut tapana kysyä jaksanko minä, vaan ehdinkö minä.Kun kappelin käytyä liian ahtaaksi, alettiin v.1908 rakentaauutta, johon mahtui 300 kuulijaa, ja kun lähetyssaarnaajellekkinsamana vuonna rakennettiin uutta, tilavampaa kotia, oliEdith Ingman reippaana rakennusmestarina. Hän oli näet ensimmäisellälomallaan Suomessa ottanut oppia ulkomaalaisen rakennuksenrakentamisessa, erittäinkin kotoisten uunien valmistamisessa. Kun koulutyö häntä sitoi, ei hän päässyt ulkoasemille muulloinkuin sunnuntaisin. Lauantaina lähdettiin ja maanantaina palattiin. Näitä matkoja piti Edith Ingmanihanimpina päivinä Kiinassa. Vastaan saattoi siellä tullakristittyjä, joiden kasvoilla oli hiljaisen ilon ilme. Miesjoka ennen poltti ooppiumia ja joka oli hyljännyt vaimonsaja ottanut toisen, hänelle on nyt Raamattu kaikki kaikessa,sieltä hän lukee, että Jumala voi pelastaasynnistä ja kurjuudesta.Liikuttavaa oli kuulla myös vanhuksien kastetodistuksia,että he olivat päässeet kuolemasta elämään. Long-t´eonulkoasemalla toivat kyläläiset erään vanhan vaimon Chang-sao-sas´in luo sairaitaan. Hän voiteli öljyllä, rukoili Jumalaa jamoni parantui. Niin vahva usko oli tällä naisella, ettäIngmankin kertoi kertoi joutuneensa aivan häpeämään tämänuskon edessä. Koti toisensa jälkeen avautui evankeliumile,ja joskus oli kokouksissa 50-60 tarkkaavaista kuulijaa. Eräskin80 vuotias mummo kävi säännöllisesti kokouksissa, vaikkavalittikin: "Minua hävettää, kun en muista mitään siitä,mitä te opetatte, mutta minä tulen kuitenkin". Yhden asianmummo kuitenkin muisti, että Jeesus oli kuollut hänenkinpuolestaan, antanut hänelle synnit anteeksi ja valmistanuthänelle kodin taivaassa. Näin jatkuu työ, mitä erilaisemmissavaiheissa. Miestenviikot ja lukuviikot seuraavat toisiaanjoka vuosi, vain opetettavat vaihtuivat. Uusia kastetaanja otetaan seurakuntaan. Toisia täytyy eroittaakin ja kuolemakinottaa osansa. Vuonna 1910 oli seurakunnassa 62 jäsentä,kymmenen vuotta myöhemmin 117 ja v.1925 134 jäsentä ulkoasematmukaanluettuina. Uusia ulkoasemiakin oli avattu. Mutta onvaikeuksiakin.Katolisia kirkkoja poltetaan, pappeja surmataan, ja meidänlähetyssaarnaajillemme huudellaan rumia sanoja. Kolera japunatauti raivoaa, niin että lähetyssaarnajienkin on muutettavahuvilalleen ylös vuoristoon päivän matkan päähän Yungsinista. Mutta vaikeimmat ajat ovat kuitenkin edessäpäin. Vuonna1928 alkoi bolshevikivallankumous riehua Yungsinissa. Enemmänkuin neljännesvuosisadan olivat lähetyssaarnaajamme tehneettyötä tällä lähetysasemalla, nyt täytyi heidän jättää Yungsin.Elli Cajander lähti rauhallisemmalle paikalle Kiinassa,Edith Ingman taas kolmanen kerran, 16 vuoden väliajan jälkeenkotimaahan Siperian ja Venäjän levottomien seutujen kautta.Monet olivat matkan vaikeudet, hän kun tahtoi säästää lähetykselle,matkusti III. luokassa, jota juuri kukaan ei tällä matkalla tahtonut käyttää. Terveenä hän kuitenkin saapuikotimaahan. Tietoja Kiinan ajoilta, jatkoaEi ollut helppoa, kun hän sitten virkistyneenä syksyllä1919 palasi takaisin ja monivaiheisen matkan jälkeen saapuiyhdessä Elli Cajanderin kanssa Yungsiniin, mutta tapasikinlähetysaseman kouluineen poltettuna. Mieltä lämmitti kuitenkinnähdä kristittyjä odottamassa rannalla ja kuulla kaduillakokoontuneiden pakanoiden tervetulotoivotuksia. Heidänvanha talonvartijansa, vanha Tungo, itki ilosta heidät nähtyään,olipa kome entistä koulutyttöäkin portilla odottomassa.Niinpä he väkijoukon saattamana menivät entiseen kotiinsa,mutta kuinka hävitettyä kaikki olikaan! Kappeli oli tuhottu,talo poltettu. Jossakin oli muutama seinä pystyssä, ja niissähuoneissa, jotka osittain olivat jäljellä, olivat jo ikkunankarmitkinpoissa. Puutarha monivuotisine kasveineen ja hedelmäpuineen oli tuhottu. Ei kukaan voi aavistaa, mitä he tunsivattätä hävitystä katsellessaan, mutta kaikesta huolimatta tämä oli se koti, jonka Jumala oli heille antanut täällä,ja tämä kansa oli heidän kansansa. Rauhallisesti he nukkuivatyönsä tässä hävitetyssä kodissaan, mistä ei edes ainoatakaanhuonekalua löytynyt, mutta seuraavana päivänä oli heilläjo monta kättä työssä, oli muurari , puuseppä ja maalarikotia kunnostomassa. Kristitty toisensa jälkeen saapui tervehtimään,tuli sellaisia, jotka kiittivät Jumalaa, etteivät olleetmitään menettäneet ja tuli sellaisia, jotka olivat menettäneetkaikensa. Keneltä oli mies, keneltä poika tai joku muu omainenmurhattu, olipa monet paenneet pois paikkakunnalta jäljellejääneiden eläessä ainaisen pelon vallassa. Pian alkoivatkin punaiset taas lähestyä, taloja polttaen ja surmatenniitä, jotka eivät heidän vaatimuksiinsa taipuneet, ja lähetyssaarnaajamme ajattelivat, uskaltaisiko kukaan tulla edes kokouksiinkaan,mutta heidän suureksi ilokseen kävi kokouksissa 60-70 henkeä.Tosin kokoukset monasti keskeytyivät eikä iltakokouksiavoitu pitää ollenkaan. Pieni kappelikin johon mahtui 100henkeä oli saatu jo kuntoon, kun heidän (14/2 1929) kristittyjenkehoituksesta oli paettava 3 km:n päähän ystävien luo. Pianhe kuitenkin palasivat takaisin, ja koko sillä tarmolla,joka oli ominaista Edith Ingmanille, tehtiin uusia korjauksia,jotta toiminta olisi päässyt uudelleen alkamaan. Kommunistitlähestyivät taas kaupunkia, ja nyt olikin jo tosi kysymyksessä.Totellen Raamatun kehoitusta: "Jos he vainoavat teitä, matkaan", he lopullisesti lähtivät pakomatkalle25:nä marraskuuta 1929. Kun eräs mies kantoi heidät virranyli, he aavistivat, että myrskyisät päivät odottivat, muttasydämmessä oli mestarin vakuutus: "Minä olen teidän kansannejoka päivä". Tuskin he olivat piiloutuneet eräälle ullakolle,kun alkoi laukausten vaihto, rosvot olivat olivat kaupunginherroina. Alkoi hirmuhallitus, pakeneminen oli mahdotonta.He yrittivät piileskellä eräässä savimajassa, mutta palasivattakaisin ullakolle kurkihirsien alla oleville laudoille,jossa olivat kaksi vuorokautta. Siellä he rukoilivat Jumalaasokaisemaan rosvojen silmät, kun nämä tulivat ullakkoa tutkimaan,ja niin kävikin, että kaikki muut paikat miehet tutkivat,se vain jäi tarkastamatta missä lähetyssaarnaajamme olivat. Yöllä he pääsivät muuttamaan läheiseen kylään, jossakristityt muurasivat suurista tiilistä muurin heidän ympärilleen.Tämä "hauta" jossa ei ollut ovea, ei ikkunaa, eikä mitäänvaloa ja jossa he viettivät 3 päivää ja 3 yötä, oli niinahdas, että vain toinen saattoi matta toisen istuessa. Heidänkokkinsa antoi ruuan irroittamalla tiilen seinästä. Täältäkinheidän oli valepukuisena lähdettävä yön pimeyteen. Kristittyjenopastaessa ja antaessa apuaan he pakenivat käsi kädessäedelleen. Rosvot tulivat perästä, pieksivät ja vangitsivatapua antaneita kristittyjä, jotta nämä ilmoittaisivat ulkomaalaistennaisten olinpaikan. Niinpä eräänkin kerran levähtäessäänerään oppaan kodissa, kuuluu laukausten vaihtoa, ja pienipoika tulee juosten siltä ulkoasemalta, missä he edellisenä päivänä olivat levähtäneet kertomaan, että lähetyssaarnaajienlähdettyä, oli 16 miestä tullut heitä kiinniottamaan ryöstäenpienen sanansaattajan kodin ja vangiten heidän isänsä. Niinpäheidän oli taas kiirehdittävä eteenpäin. Vuokraksi saamallaanveneellä he vihdoin 7 p:nä joulukuuta saapuivat Kianiin,jossa syntyy suuri ilo kristittyjen joukossa heidän saavuttuaan,ja sydämmistä nousee harras kiitos rukouksia kuulevan Jumalanpuoleen. "Täällä on kultaisia kristittyjä", kirjoittaa Ingman.He olivatkin valmiit tekemään kaikkensa lähetyssaarnaajiemmehyväksi seurauksista välittämättä. Täällä ajattelee EdithIngman aloittaa raamattukursseja naisille, mutta kaupunkion sotatilassa, on aina oltava valmiina pakoon. Heihin liittyylähetyssaarnaaja Agnes Hedengren, joka on täällä ollut toipumassa sairaudesta , ja yhdessähe sitten helmikuun 2 p:nä 1930 lähtevät Kianista. He ovatkulkeneet jo pitkän matkan Kan-jokea, kun reuraavana päivänä3/2 heidän rukoillessaan n. 30 rosvoa yllättää heidät ampuenvenettä, joten heidän on laskettava maihin. Rosvot vievätheidät läheiseen epäjumalien temppeliin, jossa ottavat heidänkellonsa ja silmälasinsa. He sitovat heidän miespalvelijansakädet, mutta kun Edith Ingman pyytää, etteivät he sitä tekisi,päästetään kaikki vapaaksi, mutta Edith Ingmanin kädet sensijaansidotaan hänen selkänsä taakse. Turhaan kokki rukoilee vapautustalähetyssaarnaajille, ja niin hän lähtee takaisin Kianiinviemään tietoa tapahtuneesta. Sähkösanomassa, joka saapuuSuomeen, kerrotaan, että Edith Ingman olisi elävänäpoltettu, mutta siinä on todennäköisesti jossakin virastossatapahtunut väärinkäsitys. Sen mukaan mitä E.I.M.:n johtajaoli saanut tietää, oli Edith Ingman kuitenkin surmattu jo30 p:nä helmikuuta ja toiset 4 p:nä. Suomen puolestä lähetettiinvarakonsuli asiaa tutkimaan ja itse paikalla vangitut rosvot,jotka sittemmin teloitettiin, tunnustivat surmanneensa lähetyssaarnaajat ja heittäneensä ruumiit virtaan. Rosvojen luota löytyimyös vaatekappaleita, joista lähetyssaarnaajat Tyyne Sihvonenja Miili Keränen löysivät Ingmanin nimimerkin. Asia olisiis varma. Raskas isku oli kohdannut lähetystyötä. Samaanaikaan murhattiin 13 kristittyä, näistä 5 koulutyttöä.Englantilainen sanomalehti Times kirjoitti tapahtuman jälkeen:"Kaikki kolme naista olivat laajalti tunnettuja Kiangsissa, he olivat tunnettuja hyväsydämisyydestään ja yhtäpaljonkiinalaisten kuin ulkomaalaistenkin kunnioittamia ja rakastamia. Se piti myös paikkaansa Edith Ingmaniin nähden. Suurtakunnioitusta ja arvonantoa oli Edith Ingman saanut oppilailtaankinja seurakunnassakin oli hänen kykynsä ja apunsa suureksiarvioitu. Lähetyssaarnaaja Tyyne Sihvonen, joka sai hänenkanssaan tehdä matkoja ulkoasemille, sanoo hänestä: "Yksihänen vahvimpia ominaisuksiaan oli, ettei hän pitänyt mitäänasiaa niin vaikeana, etteikö siitä yli päästäisi. Hän eiollut koskaan pessimisti, vaan katsoi asioita valoisasti,vaikka toiset olisivat asiat kuinka synkiksi häneen etensämaalannut. Joskus toisista työtovereista näytti, että hänoli liian rohkea edesottamuksissaan, mutta aina hän asioista selviytyi". Edith Ingman oli yksi ensimmäisistä marttyyreistä,jonka Suomi sai antaa. Heidän muistolleen on "Fria Missionsförbundet"pystyttänyt muistokiven Helsingin Vanhalle hautausmaalle,mutta heidän hautaansa ei kukaan tiedä, joten Edith Ingmanistakinvoidaan sanoa niinkuin Herran palvelijasta Mooseksesta "Herrahautasi hänet". Mutta vaikka näin tapahtuikin, ei Herrajättänyt työtään, vaan runsaan siunauksen ajat koittivatlähetyskentille, ja saatiin elävästi kokea todeksi, ettämarttyyrien veri on hedelmää kantava veri. Meeri Ahokainenon pitänyt tämän esitelmän Vapaakirkon puitteissa Tampereella1940 luvulla. Olen (M. Strang) puhunut hänen kanssaan puhelimessa15.3.97 ja saanut luvan käyttä tätä artikkelia.[2]
Taulu 17
(Taulusta 16)

IV. Alfred Emil Ingman. Syntynyt 16.07.1860 Karvia; Kyläkarvia. Kuollut 10.10.1917 Vaasa. Haudattu Vaasa. Ammatti Pataljoonan saarnaaja; pappi; nuorisokirjailija. NI23 Elämänkerrallisia tietojaVaasan kouluun 1871. Ylioppilas 5.6.1880. Vihittiin papiksi20.06.1883 ja määrättiin v. t. saarnajaksi Vaasan tarkk'amp.pataljoonaan. Vakituinen pataljoonan saarnaaja 1889. (BergholmSukukirja s. 686) Alfred Emil oli innokas metsämies. Ensimmäisiä suomalaisia nuorisokirjailijoita. "RimpisuonUsvapatsas", "Kahden taalarin raha" ja "Latvasaaren kuninkaanhovilinna". Kirjat olivat suomalaisia vastineita intiaaniromaaneille(1917 ). Alfred Emil rakensi Vaasassa Rantakatu 22 :n huoneessapurjeveneen joka jouduttiin ikkunan kautta kuljettamaanulos. Purjeveneestä on olemassa piirustukset Kaj Strang´lla. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon toimi hän Vaasassapataljoonansaarnaajana ja muissa papin viroissa, kunneshänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka. Tämäntoimen ohella toimi hän koulumiehenä, eri aineiden opettajanaoppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessaon hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu,että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitavaja tunteva mies. Persoonalisuutena kuuluu hän olleen erittäinvaatimaton, terveluonteinen ja humoristinen. Tälläiseksitunnetttiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle,jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin,kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokrjailijoista. Kirje Vaasasta koulusta äidille 23.10.1875: (15-vuotiaana) Wasa den 23 Oktober 1875 Älskade mamma! Jag skall nu med några rader underrättaeder huru vi må. Tack för mammas sista bref. Wi må nu härsom vanligt. Huru mår mamma och andra derhemma. Odert villej skriva hem nu, han säger att han ej har tid. - Nog finnshär lingon fast huru mycket för 25 penni kappen. Nog måstejag väl vara utan nya skridskorremmar. Kanske jag bergarmig med mina gamla ty här kostar ett par goda skridskoremmar 2 mark, så att ej lönar det sig att köpa häre. Vi ha nuhaft ganska god skrinnis och jag har varit och skrinna2 gånger ren. I onsdags hade vi lof, så att inte tror jagat vi få nå vidar skrinnlof. Hittils har här varit så kalltatt marken är ganska hårt tillfrusen så att få se hurudet går med brunnarna i vinter. - Nog går ju den här terminganska fort?. Jag har köpt åt mig harsnaror till julen förmina egna pengar, nog skall fånga haror i jul bara jagför mig att sätta ut dem. Odert ber att mamma skulleskicka hit hans skrinskor. Får vi ta ut till "Pippurinmarkkinat" i jul litet marknadspengar kanskje hvar sin50 penni eller huru? Jag har nu just ej något mera attskriva än många hälsningar till alla derhemma och allramest till mamma från mammas egen gosse ALFRED. Teolooginenerotutk, 31. 5, 83. Vihitty papiksi 20. 6. 83. Pastoraalitutk.20. 6.85, - 3:nnen Vaasan tarkkampujapataljoonan v. t. saarnaajana20. 6 1883 - 30.01.1889, josta lähtien saman pataljoonanvakinaisena saarnaajana pataljoonan lakkauttamiseen saakka14. 3. 02. Vaasan lääninvankilan v. t. saarnaajana1.5. 1897- 1.5. 1898, josta lähtien saman vankilan vakinaisena saarnaajana kuolemaansasaakka 10.10.1917. Vaasan suom. yksityislyseossa ja alkeiskoulussatuntiopettajana opettanut uskontoa, ruotsia, saksaa ja logiikkaa1v. 1883- 1892; Vaasan realilyseon uskonnon ja suomenkielenv, t. lehtorina lv. 1894 -96, 97 - 99 ja 1901 - 1902; tuntiopettajanaopettanut Vaasan realilyseossa ja sitten linjajakoisessalyseossa ruotsia lv. 1905 - 1917 ja ajoittain sitä ennen;kaikkiaan ollut Vaasan suom. lyseon palveluksessa 1v. 1883- 1917 kahta vuotta lukuunottamatta. Ollut opettajana myöskinVaasan ruots. lyseossa, suom. ja ruots. tyttökoulussa sekäruots. jatko-opistossa. Syysk. 1 p;stä 1895 ollut Vaasankäsityöläisiltakoulujen johtajana opettaen äidinkieltä,kirjanpitoa, kaunokirjoitusta y. m. - Innokas urheilumetsästäjä ja -kalastaja. Tunnettu taitavanaampujana. - St. ja Annan R. III luokan ritari. Kirjallinentoiminta: Aikakauskirjassa »Svenska jägarförbundets Tidskrift»julkaissut kreikankielestä ruotsinnettuna suurimman osanXenofonin »Kynegetikos»-nimistä teosta ja Arrianoksen samannimisenteoksen kokonaan. Toimittanut oppikirjan »RuotsinkielenHarjoituksia» suomalaisia oppilaitoksia varten. Julkaissutsuurta tunnustusta saavuttaneet nuorisokirjat »Rimpisuonusvapatsas», »Latvasaaren kuninkaan hovilinna», »SuursalonHalli» ja »Kahden taalarin raha». - Kirjoituksia aikakauskirjoihinja sanomalehtiin. Lähde: Vaasan Suomalainen lyseo 1880- 1930 ************** Alfred Emil Ingman, jonka kootutteokset täten Suomen nuorisolle tarjotaan, oli syntynytv. 1860 ja kuoli Vaasassa v. 1917. Hänen ulkonaiset elämänvaiheensaon pian mainittu. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnonhän toimi Vaasassa pataljoonansaarnaajana ja muissa papinviroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseenlääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka.Tämän ohella hän toimi koulumiehenä, eri aineiden opettajanaoppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessaon hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu,että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitavaja tunteva mies. Persoonallisuutena kuuluu hän olleen erittäinvaatimaton, terveluontoinen ja humoristinen. Pyyntömme johdosta saada lähempiä tietoja Alfred Ingmanistakirjoittaa meille hänen veljensä professori Lauri Ingmanseuraavaa: »Halu päästä ulos metsään ja merille oli Alfred-veljessäni jo ylioppilasaikoina erinomaisen voimakas. Muistan elävästi,kuinka hän ja vanhin Jonathan-veljemme syksyisin ja talvisinpyssyt olalla kulkivat kaikki Karijoen sopukat ristiin rastiin.Tavallisesti he toivatkin retkillään riistaa kotiin, jäniksiäja lintuja. Kolmantena seurassa oli usein eräs mökkiläinen,»Hongiston vaari», jonka metsästysinnolla ei ollut rajaa.Eräänä talvena 1880-luvun alulla, kun seudulla liikkui susia,ryhtyivät veljet niitä suksilla pyydystämään ja saivatkinkerran oikein komean otuksen. Myöhempinä aikoina, kun Alfred-veljenioli asettunut Vaasaan, jouduin usein seuraamaan häntä milloin pitemmille milloin lyhemmilleretkille saaristoon. Niin pian kuin jäät olivat lähteneetja ilma lämminnyt, lähdimme mekin retkille vesilintuja kuviltaampumaan. Ihania kesäkuun öitä vietettiin kuusenhaoistatehdyillä vuoteilla, milloin ei ollut pakko hyttysten tähdenankkuroida venettä johonkin poukamaan ja purjeen alla koettaasaada verenimijöiltä hetkeksi rauhaa. Auringon noustessaoli oltava ampumapaikoilla. Myöhemmin kesällä laskettiinkoukkuja ja käytiin purjehdusmatkoilla milloin minnekinpäin. Alfred-veljelläni näyttää olleen se käsitys, että miesjotenkin osaa tehdä sen, minkä tahtookin. Varsinkin hänoli taitava veneenrakentaja. Piirustusten mukaan, jotkahän milloin mistäkin teoksesta hankki, hän rakensi sekäsouto- että purjeveneitä, kulkipa viime vuodet itse rakentamassaan moottoriveneessä.Kun oli hyvä pitemmittä matkoilla saada päänsä päälle parempikinkatto kuin havunoksista tehty, rakensi hän Vaasan lähellepariin paikkaan lankuista erinomaisen hauskat kesämajat.Apuna hänellä ei näissä toimissa ollut muuta kuin kouluijässäoleva poikansa. Ihailin suuresti hänen väsymättömyyttäänja taitoaan; kaikellainen 'fuskaaminen' oli hänelle vastenmielistä,se mikä tehtiin, oli tehtävä hyvin. Pienestä pitäen tottuneenaampuma-aseita käyttämään oli Alfred kehittynyt erinomaisentaitavaksi ampujaksi. Varsinkin oli ihailtava hänen taitonsalennosta pudottaa lintuja. Yhteen aikaan hän harrasti myöskinpilkkaan ampumista ja saavutti siinä sellaisen taidon, ettäeräässä silloisen n. s. sportti-klubin koko maata käsittävässä ampumakilpailussa sai palkinnon. Papiksitultuaan saattoi veljeni tietenkin omistaa vapaille ulkoilmaharrastuksille vain vähän aikaa. Tavallinen viranhoito vaati, varsinkinsen jälkeen kuin hän oli tullut vankilansaarnaajaksi, paljonaikaa, ja innostuneena ja taitavana opettajana hän lisäksisuoritti paljon opetustyötä. Mutta kun hanget alkoivat sulaa,silloin täytyi saada aikaa panna venheet ja pyyntivehkeetkuntoon, jotta jo toukokuussa voisi pistäytyä jollekin iltapäiväretkelle merelle ja kesäkuussa ihailla auringon laskua ja nousuaVaasan saaristossa.» Tällaiseksi tunnettiin hänet omassakotoisessa vaikutuspiirissään -- kirjailijana vasta häntuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi,että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista.Todennäköistä on, että Suomen kasvava nuoriso lukee polvipolvelta aina samalla innostuksella niitä seikkailuja, joistakerrotaan »Rimpisuon usvapatsaassa», »Latvasaaren kuninkaanhovilinnassa», »Suursalon Hallissa» ja »Kahden taalarinrahassa» sekä muissa hänen kertomuksissaan. Ja kun viljelystunkee metsät yhä syrjemmäksi, kun emme enää tulevaisuudessavoi puhua »seikkailuista saloilla ja vesillä» siinä tuoreessatarkoituksessa kuin näissä kirjoissa, saavat nämä teoksethiukan samaa merkitystä kuin mikä on Cooperin kuvauksillanykypäivien amerikalaiselle: ne kertovat niistä ihanistapäivistä, jolloin Suomessa vielä oli neitseellisiä salojaja vesiä. Lauri Ingman Lähettäessään »Rimpisuon usvapatsaan» kustantajalle tammikuulla 1915 kirjoitti tekijä vaatimattomastihänellä olleen tarkoituksena »antaa lukijalle pari sataasuomalaista sananlaskua ja sanontatapaa, kuitenkin mikälimahdollista siten, ettei hän tätä tarkoitusta huomaisi.Ne, jotka tuon kirjasen ovat lukeneet, panivat varmaan merkillesen veikeän ja humoristisen tavan, jolla tekijä sovittelikahden poikaviikarin vuorosanoiksi mitä hullunkurisimpiaja humo-ristisimpia sananlaskuja ja sutkauksia. Tekijä vaikenikuitenkin siihen nähden, mikä on kirjan suurin opetussisällys:se on täydellinen opas siihen, miten on mahdollista eläätalvella ulkoilmassa, joutumatta luonnon ankaruuden uhriksi;samalla se kasvattaa tulemaan toimeen omin voimin, maihinturvaamatta. Kun siihen lisätään vielä jännittävä ja nuorisonmielikuvitukselle sopiva juoni, voi ymmärtää, kuinka suurtakykyä tällaisen, näöltään niin vaatimattoman teoksen luominenedellyttää. Teoksen nimi oli alkuaan »Levänevan usvapatsas»,joka kuitenkin hyljättiin. »Rimpisuom vastaanotto oli hyväja arvostelut suosiollisia. Niiden antamien neuvojen johdostakirjoitti tekijä vain lyhyesti: »En ole liian vanha oppiakseni.» Seuraavaa teostansa, »Latvasaaren kuninkaan hovilinnaa»lähettäessään kirjoitti tekijä kustantajalle marrask. 22p. 1915 seuraavaa: »Kun tarkoitin siitä suomalaista, poikiensuosiossa kai vieläkin olevaa 'indiaanikirjaa', oli minunintiaanien puutteessa pakko käyttää rosvokoplaa. Olen kuitenkinkaikin puolin yrittänyt välttää sitä, mikä vaikuttaisi detektiiviromaanilta, ja saada lukijan mielen eniten kiintymään Latvasaaren Jules Vernen tapaiseen kuninkaaseen.Sananlaskujen opettamisesta nuorisolle en ole tahtonut luopua.Luullakseni nuoret oppivat niitä paraiten, kun luulevatsaavansa ne kertomuksen kaupanpäällisinä vain.» »Ehdotuksennelaajemminkin ryhtyä nuorisokirjallisuuteen on sangen houkutteleva;asian mahdollisuus riippuu siitä, onnistuuko minun niinkirjoittaa nuorten mieleen, että todella saan laajemmatmarkkinat. Sillä kirjoitan, ahkeranakin ollen, jotenkinhitaasti. Ja virkani on niin vähäpalkkainen, että minunon ollut aina pakko toimeentuloni tähden pitää paljon koulutunteja. . . Aion kuitenkin jatkaa kirjoittamistani.» Lähettäessään»Suursalon Hallin käsikirjoituksen, jonka tekijä oli alkujaanajatellut julkaistavaksi jouluksi 1916, kirjoitti hän toivovansa jouluksi 1917, »jos Jumala suo terveyttä, Voivansavalmistaa uuden kirjan.» Se toivo toteutuikin, mutta painostavalmistuneena ei tuoni sallinut tekijän nähdä »Kahden taalarinrahaa.» Sen valmistumisesta kertoi hän kirjeessään kustantajallemarrask. n p. 1916 m. m. seuraavaa: »Uutta kirjaani olenkirjoittanut noin 120 käsikirjoitussivua. Mutta muutamaviikko sitten ajoi se karille, enkä ole vielä saanut sitäuudestaan liikkeelle . . . Seikkailukirjaksi on sekin ajateltu,vaikka toinen seikkailijoista on vasta kahdennellatoista;'näsäviisi' poika kuitenkin ...» Omasta tyylistään kirjoittaahän samassa kirjeessään vaatimattomasti: »Kirjoitustapanion karkeata, siitä ei pääse pieleen eikä puoleen, ja soveltuuvähemmin hyvin eläinkertomuksiin, jotka vaatisivat viehättävämpää, enemmän mukaansa tempaavaa tyyliä. Mutta harvallemiehelle vain on luotu kynä, joka luistaa liukkaasti kielellä,joka ei ole hänen äidinkielensä». Selitykseksi mainittakoon,että Ingman oli saanut ruotsinkielisen koulusivistyksen. Yhä samassa kirjeessään mainitsee hän uusista suunnitelmistaan:»Olen jo useampia vuosia kirjoitellut 'mukulakoululaisia'varten suunniteltua kuvakirjaa samaan tapaan kuin saksalaisten'Zoologia Comica', jonka omat lapseni aikanaan lukivat loppuun,vaikka paperi olikin paksua. Saa nähdä, valmistuuko se ikinä?» Tuonen tarkoituksettomuutta usein valitetaan. Valitettavaaon, ettei Alfred Ingman saanut jatkaa tärkeätä kirjailijatoimintaansa, jolla hän muutamissa vuosissa olisi paljon rikastuttanutköyhähköä alkuperäistä nuorisokirjallisuuttamme. Valitettavaa on myöskin, ettei hän aikaisemminhuomannut lahjojansa tällä alalla. Se joka haluaa tarkemmintutustua tämän vanhan pohjalaisen sisimpään luonteeseen,tekee sen parhaiten lukemalla hänen kirjansa. Joka lauseentakaa pilkistää niistä suora ja jäyhä mies, laajakatseinen,hyväsydäminen, elämää ja luontoa ymmärtävä. Viimeinen kustantajalletullut kirje on päivätty syyskuun 15 p. 1917 ja koskee erästätekijän käsikirjoitukselle sattunutta tapaturmaa. Se päättyysanoihin: »Herran haltuun!» Kun hänen teoksensa nyt uudessaasussa joutuvat nuorisomme luettavaksi, lausumme sen hartaantoivomuksen, että Suomen nuoriso oppisi niistä sitä rehellisyyttä,miehekkyyttä ja omin avuin toimeentulemisen taitoa, jolletekijä jäyhänä ja itsenäisenä pohjalaisena pani niin ratkaisevan arvon. Avautukoot nuorisomme silmätmyös huomaamaan oman maansa luonnon kauneudet ja ne reippaansekä vahvistavan ulkoilma-elämän edut, joita se vielä kaikkiallakintarjoaa. Mikäli nuorisomme kaikissa näissä jaloissa avuissaedistyy onneksi itsenäiselle Suomellemme, sikäli on myössyytä kiitollisuudella muistaa miestä, joka rakkaudestanuorisoa kohtaan vielä vanhana ryhtyi opettamaan sille elämänsävarrella tärkeiksi ja välttämättömiksi huomaamiansa asioita. Kustantaja. Kustannusosakeyhtiö Kirja.[2] Äiti Taulu 16.

V Lapset
Elli Emilia Ingman. Syntynyt 28.08.1886. Kuollut 12.08.1934 Tuberkuloosi?. Haudattu Vaasa. Ammatti Kanslisti Vaasan lääninvankilassa.[2]
Ester Irene Ingman. Myöh. Strang. Syntynyt 30.03.1888 Vaasa. Kuollut 30.05.1937 Helsinki,. Haudattu Helsinki; Sama Hauta Kuin Ralf Ja Olavi. Hietaniemen Hautausmaa.[2]
Teodor Hubert Ingman. Syntynyt 05.03.1890 Vaasa. Kuollut 15.07.1957 Rajamäki. Ammatti Dipl.ins, Rajamäen viinatehtaan toim. johtaja. Taulu 18.[2]
Anna Ingman. Syntynyt 22.05.1900. Kuollut [2]
Lauri Ingman. Syntynyt 26.03.1907 Bergö.[2]
Taulu 18
(Taulusta 17)

V. Teodor Hubert Ingman. Syntynyt 05.03.1890 Vaasa. Kuollut 15.07.1957 Rajamäki. Ammatti Dipl.ins, Rajamäen viinatehtaan toim. johtaja. NI30 Tullut Vaasan suomalaiseen lyseoon 1900. Ylioppilas Vaasansuomalaisesta 1908. Dipl.ins Suom. Tekn. korkeakoulustakem. os. 1912. Opintomatkoja Skandinavian maihin, Saksaan,Ranskaan ja Englantiin. Hyvinge Fabriks AB:n hiivatehtaanapulaisins. Rajamäellä 1913-14, Ab Munkholmen Oy:n nahkatehtaantekn. johtaja Helsingissä 1915-1916, Varkauden ja Kajaaninkruununtehtaan palveluksessa Varkaudessa 1916-1919, Valt.alkoholiliikkeen tehtaan tekninen johtaja 1919-32, Oy AlkoholiliikeAb:n tekn. joht. v:sta 1932. - Puukemia Oy:n, Turengin SokeritehdasOy:n johtokunnan jäsen. Suomen Kemistiseuran jäsen. Kuulunutsk:aan. Diplomi-insinöörien matrikkeli 1948.[2] Isä Taulu 17.

VI Lapset
Inga Hjördis Ingman. Syntynyt 05.04.1918 Varkaudessa. Kuollut 09.03.1996 Helsinki. Ammatti Ylihoitaja. NI156 Viimeinen työpaikka oli Härmän Keuhkotautiparantola, jokakuten muutkin vastaavat parantolat muutettiin yleissairaalaksi.Inga oli ylihoitajatar.[2]
Taulu 19
(Taulusta 16)

IV. Odert Julius Ingman. Syntynyt 01.01.1865. Kuollut 03.05.1929. Ammatti Kappalainen. NI87 Ylioppilas 04.06.1885. Vihitiin papiksi 04.01.1888 jamäärättiin Isojoen kirkkoherran viralliseksi apulaiseksi.Virkaa tekevä kappalainen Lestijärvellä 17.01.1889, Ikaalisissa04.03.1890. Kirkkoherran apulainen Laukaassa 01.05.1890.Haminan kappalainen 17.01.1893.[2] Äiti Taulu 16. –Puoliso 04.07.1894 Vaasa Hilma Amalia Sivenius. Syntynyt 21.06.1870 Kuolemanjärvi (?). Kuollut 16.05.1930.[2] ( i Gustaf Adolf Sivenius. Myöh. Sipilä. Syntynyt 14.03.1840 Hollola. Ammatti Kirkkoherra.[2] ä Rosa Augusta Carl-Gabrielintytär Lyra. Syntynyt 13.01.1841 Kuhmoinen.[2])

V Lapset
Katri Ingman. Myöh. Palola. Syntynyt 17.05.1895 Hamina. Kuollut 03.02.1971 Helsinki. Ammatti Kirjailija. NI89 Kirjailijanimi: Ingman, Katri; Palola, Katri Nimi: Ingman, Katri (oik. Katri Ingman-Palola) Syntymä- ja kuolintiedot:17.5.1895 Hamina - 3.2.1971 Helsinki Koulutus, tutkinnot:Yo 1913; alempi hallintotutk. Hgin yliopistossa 1916 Ammatit:Kirjailija, rahastonhoitaja, notaari, kääntäjä Apurahat,palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto 1933 ja 1962Julkaisut: PROOSAA Virranviemä: romaani. Porvoo: WSOY,1927. // Lahjakas tytär: romaani. Porvoo: WSOY, 1928. //Onnen nälkä: romaani. Porvoo: WSOY, 1929. // Rohkeat sydämet:romaani. Porvoo: WSOY, 1930. // Tuntemattoman varjo: romaani.Helsinki: Otava, 1932. // Rakas taakka: romaani. Helsinki:Otava, 1933. // Vilpitön sielu: Helka Moision tarina entisenluokkatoverin kertomana ja hänen omina itsetunnustuksinaan.Helsinki: Otava, 1934. // Vapautuva: romaani. Helsinki: Otava,1936. // Oman leikkinsä vanki: romaani. Helsinki: Otava,1937. // Elämän multa: romaani. Helsinki: Otava, 1938. //Hätääntyneet silmät: romaani. Helsinki: Otava, 1939. //Kaksi äitiä: viisi kertomusta. Helsinki: Suomen kirja, 1942.// Kaupungin ainoa totuudenpuhuja: kertomus niiltä ajoilta,jolloin elävät kuvat ja automobiilit saapuivat pieniinkinkaupunkeihin. Helsinki : Suomen kirja, 1944. // Rantamaja: romaani. Helsinki : Otava, 1947. // Lapsen käsi : romaani/ Katri Ingman. Helsinki : Otava, 1950. // Ihmisvihaajanhyvätyö : romaani. Helsinki :Otava, 1951. // Saaren kesä.Porvoo : WSOY, 1962. // Oma elämä : romaani. Katri Ingman.Porvoo ; Helsinki : WSOY,1965. // Lähikuvat : Tapahtunutta,ehkä tapahtunutta - ja sellaista,mitä ei ehkä milloinkaan ole tapahtunut.Porvoo ; Helsinki : WS,1969. NÄYTELMÄKIRJALLISUUTTA Helteinen elokuu. [S.l.]: [S.n.], 1944. // Miriam: 3-näytöksinennäytelmä. [S.l.]: K. Ingman, 1948 // Virsujalkaprinsessa:2-osainen satunäytelmä. [S.l.]: K. Ingman, [S.a.] Muuta:Ingmanin koti oli Vehkalahdella vanhan kirkon vieressä.Kesiä hän vietti Vuohisaaressa. Hän julkaisi pääasiassasovinnaisia psykologisia romaaneja. Myöhemmässä tuotannossaanIngman kuvaa elävästi ja ilmeikkäästi lapsuusympäristöään.[2] –Puoliso 17.01.1937 Helsinki Aksel Eino Brander/Palola. Syntynyt 06.09.1885 Kirvi. Kuollut 14.12.1951. ( i Axel Berndt Brander. Syntynyt 18.11.1855 Muolaa.[2] ä Hildur Beda Karolina Sirelius. Syntynyt 17.06.1861 Impilahti.[2])
Arvo Ingman. Syntynyt 02.03.1897. Kuollut 27.08.1918 Paanajärvi, Venäjä. Ammatti Opiskelija. Opiskelija, taisteli valkoisten puolella, Itä-Karjalan retkikunnat . Lisätietoja: Kirjoilla Parikkala, Viipurin lääni. Kuolinsyy: Kadonnut vapaussodan pyörteissä.[2]
Ruth Ingman. Syntynyt 04.06.1899. Taulu 20.[2]
Olavi Ingman. Syntynyt 07.02.1903 Hamina. Kuollut 29.01.1990 Helsinki. Ammatti Musiikkipedagogi. Ammatti Kirjailija. Taulu 21.[2]
Helvi Ingman. Syntynyt 12.11.1904. Kuollut 04.02.1970 Kuopio. Ammatti Lehtori. Taulu 23.[2]
Yrjö Ingman. Syntynyt 26.09.1909 Hamina. Kuollut 26.05.1985 Helsinki. Ammatti Päämetallurgi. Taulu 25.[2]
Taulu 20
(Taulusta 19)

V. Ruth Ingman. Syntynyt 04.06.1899.[2] Isä Taulu 19. –Puoliso Viktor Heinikainen. Syntynyt arviolta 1895.[2]

VI Lapset
Anna Liisa Heinikainen.[2]
Kerttu iines Heinikainen.[2]
Taulu 21
(Taulusta 19)

V. Olavi Ingman. Syntynyt 07.02.1903 Hamina. Kuollut 29.01.1990 Helsinki. Ammatti Musiikkipedagogi. Ammatti Kirjailija. NI92 Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun musiikkitieteen dosentti.

Kirjoittanut kirjan: "Kysy lähteeltä" ja "Musiikkioppi" (Opettajan musiikkioppi) Missä järjen on pakko vaieta, siinä sydämen on velvollisuus puhua. -Olavi Ingman.[2] Isä Taulu 19. –Puoliso 1:o Elli Maria Kallas. Syntynyt 24.07.1903. Kuollut 19.10.1974.[2] –Puoliso 2:o Valma Helena Esala. Syntynyt 02.04.1922.[2]

VI Lapset
1: Matti Ingman. Syntynyt 16.04.1937. Taulu 22.[2]
Taulu 22
(Taulusta 21)

VI. Matti Ingman. Syntynyt 16.04.1937.[2] Isä Taulu 21. –Puoliso Seija Fernelius. Syntynyt 06.06.1937.[2]

VII Lapset
Kari Matti Ingman. Syntynyt 23.09.1969.[2]
Kimmo Juhani Ingman. Syntynyt 08.05.1972.[2]
Taulu 23
(Taulusta 19)

V. Helvi Ingman. Syntynyt 12.11.1904. Kuollut 04.02.1970 Kuopio. Ammatti Lehtori.[2] Isä Taulu 19. –Puoliso Eino Arvi Herlevi. Syntynyt 13.05.1900 Lohtaja. Kuollut 06.11.1981 Kuopio. Asunto Oy Seilasenmäki hallituksen jäsen v:sta 1952.[2]

VI Lapset
Ritva Leena Herlevi. Syntynyt 03.06.1935 Kuopio (?). Taulu 24.
Riitta Kaarina Herlevi. Syntynyt 08.04.1946 Kuopio.[2] –Puoliso Motohiko Anthony Mishima. Syntynyt 08.06.1947 Hokkaido, Japan.[2]
Kaija Herlevi. Syntynyt 1948 Kuopio (?).[2]
Taulu 24
(Taulusta 23)

VI. Ritva Leena Herlevi. Syntynyt 03.06.1935 Kuopio (?). Äiti Taulu 23. –Puoliso Jim Dawson.[2]

VII Lapset
James Lauri Dawson. Syntynyt 31.01.1963.[2]
Debra Kaarina Dawson. Syntynyt 08.04.1964.[2]
Dixie Anna Dawson. Syntynyt 01.06.1965.[2]
Taulu 25
(Taulusta 19)

V. Yrjö Ingman. Syntynyt 26.09.1909 Hamina. Kuollut 26.05.1985 Helsinki. Ammatti Päämetallurgi.[2] Isä Taulu 19. –Puoliso Aili Leino. Syntynyt 01.07.1908 Vilajoen kylä, Säkkijärvi. Kuollut 18.10.1995 Helsinki. Ammatti Konttoristi. Kastettu 26.06.1869 Suurpäälä, Kokko Lähde: Säkkijärven kastetut.[2] ( i Antti Leino. Syntynyt 22.06.1868.[2] ä Maria Kokko ????. Syntynyt 25.06.1869.[2])

VI Lapset
Jukka Antero Ingman. Syntynyt 24.04.1943. Ammatti Dipl. insinööri. Taulu 26.[2]
Anja Kaarina Ingman. Syntynyt 08.11.1946. Taulu 27.
Taulu 26
(Taulusta 25)

VI. Jukka Antero Ingman. Syntynyt 24.04.1943. Ammatti Dipl. insinööri.[2] Isä Taulu 25. –Puoliso Lea Ojalehto. Syntynyt 22.11.1944.[2]

VII Lapset
Niko Sakari Ingman. Syntynyt 27.09.1967.[2]
Atte Samuli Ingman. Syntynyt 09.03.1970.[2]
Taulu 27
(Taulusta 25)

VI. Anja Kaarina Ingman. Syntynyt 08.11.1946. Isä Taulu 25. –Puoliso Åke Boxval. Syntynyt 30.09.1943.[2]

VII Lapset
Mauriz Boxval. Syntynyt 22.03.1972.[2]
Matias Boxval. Syntynyt 10.11.1976.[2]
Taulu 28
(Taulusta 16)

IV. Lars (Lauri) Johannes Ingman. Syntynyt 30.06.1868 Teuva. Kuollut 25.11.1934 Helsinki. Ammatti Professori. Ammatti Poliitikko. Ammatti Arkkipiispa. Elämänkerrallisia tietoja Ylioppilas Vaasan ruotsalaisesta lyseosta 1886, teologian erotutkinto 1890., fil. kand 1892, vihitty papiksi 1893, kasvatusopintutkinto 1894. Teologian kand 1898, teologianlisensiaatti 1900. Tehnyt Backmanin stipendillä 13 kuukautta kestäneen opintomatkan Saksaan 1895 - 1896 y.m. opintomatkoja. Suomen arkkipiispa ja ministeri. Oli erittäin sanavalmisja huumorintajuinen. Anekdootteihin kuuluu Ingmanin kertoma asia, jossa hän oli maininnut että hän oli jossain tilaisuudessa vaimoineen, jolloin häneltä kysyttiin, että onko hänellä useampia vaimoja. Ingman sanavalmiina kysyi kyseiseltä henkilöltä, että jos hän on hautajaisissa paljain päin, niin onko hänella molemmat päät paljaana ? Helsingin Sanomat 23/5 1996 "Historian hyljeksimä Lauri Ingman vyöryy taas pääraiteelle" KONSERVATIIVI SAA KUNNIAN Vaikka Suomen porvallisten puolueiden historiankirjoitus on viime vuosina kuronut työväenliikkeen tutkimuksen etumatkaa umpeen, on ero viimeksi mainitun hyväksi vielä selvä. Esimerkiksi käy se, että vuosisadan alun keskeisiin porvarillisiin poliitikoihin kuuluneen Lauri Ingmanin elämäkerta valmistuu vasta nyt.Kirjan alkuosa perustuu Vesa Vareksen kolmen vuoden takaiseen väitöskirjaan, joka tutki Ingmania vuoteen 1922. Varesselittää Ingmanin historiallista unohdusta sillä, etteitämä tappiolle joutuneiden aatteiden - myöntyvyyslinjan, monarkismin, saksalaissuuntauksen ja jyrkän antisosialismin edustajana ole näyttänyt houkuttelevalta tutkimuskohteelta. Myös konservatismi ja oikeistolaisuus sinänsä ovat Vareksen mielestä olleet pitkään epämuodikkaita ilmiöitä. Oikeiston historian uusi nousu kertonee sekin jotain meidän aikamme pohjavirtauksista. Pappispolitiikko Ingman ei pitkästä urastaan huolimatta noussut kansallisten sankarien ja suurmiesten sarjaan Mannerheimin, Rytin, Paasikiven ja Kallion rinnalle. Hän keskittyi ennenkaikkea ääri-ilmiöiden hillintään ja ylilyöntien torjumiseen, ei niinkään uusiin avauksiin. Konservatiivisen politiikan saavutukset ilmenevät usein säilyttämisenä ja tekemättä jättämisenä, eivätkä tälläiset "epäteot" piirry tulikirjaimin kansan historialliseen muistiin. Pitkäaikaisena valtiopäivämiehenä, kaksinkertaisena pääministerinä, nelinkertaisena opetusministerinä sekä vanhasuomalaisen puolueen ja kokoomuksen pitkäaikaisena linjavetäjänä Ingman oli kuitenkin aikansa vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Vanhasuomalainen perinne. Vares esittelee Ingmanin pitkän linjan konservatiivina,joka teki kaikkensa välttääkseen äkilliset yhteiskunnalliset muutokset. Ingmanin vanhoillisuus oli käytännöllistä; se suhtautui maltillisiin uudistuksiin myönteisesti ja etsi ristriitatilanteissa kompromisseja. Hän halusi padota ja kanavoida valtavirtaa niin, ettei se tulvinut yli äyräidensä. Sortovuosina Ingman varoitteli myöntyväisyysmielisiä itsetarkoitukselllisesta alistumisesta keisarivallan määräyksiin; Venäjän vallankumouksen alettua hän yritti hillitä katteettomana pitämäänsä vapautushuumaa. Venäjän uuteen nousuun varautuneena hän vastusti pitkään myös itsenäisyysjulistuksen antamista,mutta taipui lopulta enemmistön tahtoon. Ingmanin kompastuskiviksi nousivat vaikeasti ennakoitavat historialliset murrokset. Kuitenkin hän oli monarkistina epäröivä, saksalaismielinen vain hetkellisen tilannervion tähden ja halveksimansa bolshevikki-Venäjän vastustajanakin varovainen reaalipolitiikko. Ajan mittaan pappi sai poliittiset syntinsä anteeksi; aina kompromisseihinja suunnan muutoksiin valmis asenne auttoi Ingmania selviämään virhearvioistaan melko vähäisin seurauksin. Vanhasuomalaisena konservatiivina Ingman edusti kokoomuspuolueessa katoavaa perinnettä , mutta säilytti asemansa auktoriteettinä senkin jälkeen, kun puolue siirtyi hänestä oikealle 1920-luvun alussa. Arvovallallaan ja sovittelutaidollaan hän pystyi hillitsemään niin kielitaistelun kuin oikeistoradikalisminkin ylilyöntejä. Hän korosti politiikan perinteitä ja velvollisuuksia, "hyviä tapoja". Luokkiin ja eturyhmiin jakautunut yhteiskunta oli ajatuksena vieras, vvanhana meritokraattina hän näki kansan jakamattomana yksikkönä, jota koulutettujen ja kyvykkäiden piti hallitaj a holhota arvonsa mukaisesti. "Arkkipiispa" ja oikeistoradikalismi. Vareksen hahmotelma Ingmanista maltillisuuden apostolina vaikuttaa yleensä uskottavalta, mutta suhde lapuanliikkeeseen jäi kuitenkin anmbivalentiksi. Vaikka Ingman tuomitsi lapuanliikkeen laittomuudet, hän hyväksyi sen tavoitteet ja päämäärät. Yhteistä oli viha kommunisteja ja syvä epäluulo sosiaalidemokraatteja kohtaan. Ingman kirjoitti jopa ulkomaille tarkoitetun propagandakirjasen, joka esitteli lapuanliikettä hyvin myönteisessä valossa ja vähätteli sen väkivaltaisuuksia. Ingman siistyi takaisin hengellisen esivallan edustajaksi vioden 1930 lopulla, jolloin hänet valittiin arkkipiispaksi. Tervedeltään jo horjuva hengenmies palasi kuitenkin vielä reivaamaan oikeistoradikalismin purjeita. Helmikuussa 1932 hän tuomitsi arkkipiispan julistuksella Mäntsälän kapinan ja arvosteli ennnen kuolemaansa peitellysti IKL:n "vieraita aatteita", suorasanaisemmin Saksan kansallissosialismin. Näin hän karisti yltään lapualaisvuosina lngenneen epäilyksen varjon. Vares hakee Ingmanin poliittisen toiminnan suurta linjaa niin innokkaasti, että harvojen katkospaikkkojen selittämisessä hän on muuttua tutkimuskohteensa puolustusasianajajaksi. Aineisto on kuitenkin niin laaja ja vakuuttava, ettei apologiaan ole tarvetta. Vares kuvaa Ingmania "homo politicuksena" eikä liiemmälti spekuloi yksityiselämänja politiikan välisillä yhteyksillä. Tutkimuksen perusteellisuudesta huolimatta Ingman jää ihmisenä etäiseksi. Sitä hän oli tosin aikalaistensa ja jopa ystäviensä silmissä, joten elämäkerran kirjoittajalta tuskin voi vaaatia enempää. Jyrki Räikkä (kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja) Vesa Vares. Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa. WSOY 1996. Internetistä löydettyä saksalaisten keräämää tietoa: INGMAN, Lauri: 1868-1834. Professor für Praktische Theologie an der Universität Helsinki 1916-1930 als Nachfolger von K.A. Appelberg. 1930 trat I. als Nachfolgervon Gustaf Johansson das Amt des Erzbischofs von Finnlandmit Sitz in Turku (Åbo) an. I. war an der weiteren Ausarbeitung des Kirchengesetzes für Finnland und an der Katechismusarbeit stark beteiligt. I. war auch als Politikereiner der hervorragenden Vertreter seines Landes für die finnische konservative Nationale Sammlungspartei (Kansallinen Kokoomus). Er war mehrere Male als Minister, zweimal als Staatsminister (November 1918 - April 1919, Mai 1924 - März1925) und zweimal als Präsident des Reichstages (eduskunta) tätig. I. war Mitglied der 1896 gegründeten sogenannten »Samstagsgesellschaft« (lauantaiseura), einem Kreis vongleichgesinnten Theologen, Pastoren und Laien, wo aktuelle theologische und kirchliche Fragen diskutiert wurden undeine »moderne positive Theologie« (Jaakko Gummerus), d.h.eine auf die praktischen Bedürfnisse des menschlichen Lebensausgerichtete theologische Richtung vertreten wurde. I.s wissenschaftliche Hauptinteressen lagen auf den Gebieten Kirchenrecht und Pädagogik. Seine weltanschauliche Grundeinstellung läßtsich als biblischer Konservatismus kennzeichnen. Ungedruckte Materialien: Lauri-Ingman-Sammlung im Staatsarchiv (Kansallisarkisto) Finnland, Helsinki. Werke: Pääpiirteitä Jeesuksen opetuslapsikasvatuksesta, Helsinki 1900. (Unter dem Pseudonym »Suntio«:) Havaintojaja mietteitä, in: Vartija 1909, 201 ff.; Kirkkolainsäädäntö Suomessa jälkeen vuoden 1870, Helsinki 1911 (= Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 8); Opas raamatunhistorian opettamiseen kansakouluissa ja seurakunnallisessa opetustoimessa. Selityksiä ja opetusnäytteitä, Bd.1: VanhaTestamenti, Helsinki 1913; Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamm 1800-luvun alkupuolella, Helsinki1915; Ylennysperusteista papinviroissa, Helsinki 1915; K.L.1 <185>:n valmitelusta, Helsinki 1916 (= Suomen kirkkohistoriallisenseuran vuosikirja 5/1915); Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamme 1800-luvun alkupuolella, Helsinki 1917 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 6/1916); Finlandskyrka efter 1809. Föreläsningar å Uppsala Universitet iseptember 1922, in: Kyrkohistorisk årsskrift 22 (1922), S.285-322; Suomen turvallisuus. Lausuntoja sisä-ja ulkopoliittisistkysymyksitä vuosina 1923-1925, Helsinki 1925; Lausuntoja sisäpoliittisista kysymyksistä, Helsinki 1923; Poliittisia suuntaviivoja, Helsinki 1928; Kirkollinen itsehallinto, in: Oma Maa, 21931 III, 7. Lit.: Lauantaiseuran 20-vuotisjuhlan muisto 4.2.1916, Helsinki 1916; - Osmo Tiililä: Die finnische Theologie in ihren Hauptzügen, in: Ekklesia. Ein Sammlung von Selbstdarstellungen der christlichen Kirchen (hg.v.Friedrich Siegmund-Schultze), II. Die skandinavischen Länder: Die Kirche in Finnland, Leipzig 1938, 98-122; - Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet. Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922, Diss. Turku, Helsinki 1993 (=Historiallisia tutkimuksia 174) (engl. summary); - Ders.:Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa, Porvoo-Helsinki- Juva 1996; - Hannu Välimäki: Lauri Ingmankirkkopoliitikkona, Diss. Helsinki, Helsinki 1994 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 166); - Ders.: LauriIngman suomalaisen uskontokasvatuksen ja koulun kehittäjänä. Lauri Ingman - ein Vordenker der Religionspädagogik und des Schulwesens in Finnland, Helsinki 1998 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 179); - Mikko Salmela: Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata, Helsinki 1998 (engl. abstract). *** Mikael Agricolasta E.W. Pakkalaan; Suomen kirkonpaimenien elämäkerrasto, toimittanut Jaakko, Haavio, painettu vuonna 1947 kertoo Lauri Ingmanista seuraavasti: Sivu 472 Alfred Kihlmanista (1825-1904) kertovassa osuudessa maininta: " Vielä seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä hän (Alfred Kihlman) opintomatkalla myöhempien arkkipiispojen Lauri Ingmanin ja Erkki Kailan seurassa kuunteli luentojaeräissä Saksan yliopistoissa." Sivu 661-662 Erkki Kailasta(1867-1944) kertovassa osuudessa maininta: " 1890-luvulla perustivat nuoret suomalaiset teologit vireän teologisen keskusteluseuran, Lauantaiseuran. Perustava kokous pidettiinKailan luona kevätlukukauden alussa 1896. Saapuvilla olivat Kaila, Hjelt, Gummerus, Ruuth, Z. Castren, M. Pesonen. Myöhemminsiihen liittyi L. Ingman ym. Seura oli erinomainen koossapitäjä, yhteisymmärryksen ahjo, ilmapiirin luoja." Sivu 700 AnttiJ. Pietilästä (1878-1932) kertovassa osuudessa maininta: " Liitettäköön tähän pari lainausta Pietilän ohjelmakirjoituksista.Ottaessaan "Vartijan" päätoimittajan tehtävät 1919 Pietilä ensin lausuu tunnustuksensa edeltäjälleen Lauri Ingmanille,josta sittemmin tuli eräs hänen kiivaitten hyökkäystensäkohde. Kuitenkin hän nyt sanoo haluavansa vain jatkaa edeltäjäintyötä." Poliittinen historia: Lars Johannes Ingman astui yliopiston Pohjalaiseen Osakuntaan 20 syyskuuta 1886 yhdessä 20 muun civiksen kanssa. Tämän jälkeen Lauri Ingman esiintyy Pohjalaisen osakunnan pöytäkirjoissa seuraavan kerran joulukuussa 1892 - hakiessaan erotodistuksen.Osakuntapolitikka ei näytä vedonneen häneen lainkaan, päinvastoinkuin esim. Santeri Ivaloon. Viimeksi mainittu esiintyi pöytäkirjoissa vielä nimellä Ingman. Lauri Ingman ei ollut välinpitämätön ajan suurille kysymyksille. Hän rajoitti kuitenkin niistä käyttämänsä polemiikin oman tiedekunnan sisälle, teologisen tiedekunnan opiskelijoiden sisäisiinviikkokokouksiin. (Konservatiivi ja murrosvuodet; Vesa Vares,sivu 53) Poliittinen historiaLauri Ingman jäänyt turhaan toisten varjoon Suomen itsenäisyyden alun valtiomuototaistelusta on tuoreen väitöstutkimuksen mukaan annettu tähän saakka väärä kuva. Vuoden 1918 monarkistit on useimmiten mielletty eräänlaisiksi pahoiksi taantumuksellisiksi ja sokeiksi saksalaismielisiksi. Valtiotieteen lisensiaatti Vesa Vareksen, 30, mukaan todellisuus oli vivahteikkaampija monarkismi oli vuonna 1918 loogisempaa politiikkaa kuin jälkitietämyksen valossa. "Tasavaltalaisista on vallinnut ihannoiva kuva, koska he jäivät voittajiksi ja kirjoittivat valtiomuototaistelun historian." Vares korostaa työssään unohdetun vaikuttajan Lauri Ingmanin osuutta. "Ingman onjäänyt mm. Mannerheimin, Paasikiven, Stählbergin ja Svinhufvudinvarjoon, vaikka hän oli vuosina 1910-30 lähes koko ajan näitä vaikutusvaltaisempi." Väittelijän mukaan unohduksen syy lienee siinä, että Ingman kuoli jo vuonna 1934, vaikka oli vain kaksi vuotta Paasikiveä vanhempi. Hän ei siis kokenut enää sotien ja vaaran vuosien aikaaja, tullut niiden kautta tunnetuksi. Vareksen poliittisen historian väitöskirja "Konservatiivi ja murrosvuodet. LauriIngman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922" ontarkastettu Turun yliopistossa. Vastaväittäjinä olivat apulais-professori Seikko Eskola ja emeritusprofessori Pekka Suvanto Tampereen yliopistosta. (STT) Palkinto vuoden parhaasta historiateoksesta on myönnetty filosofian tohtori Vesa Varekselle. Palkittu kirja on Vareksen väitöskirja, jossa valotetaan Lauri Ingmanin poliittista toimintaa vuoteen 1922. Palkinnon on myöntänyt Historian ystäväin liitto. Palkintolautakunnan mukaan Vareksen kirjassa "Konservatiivi ja murrosvuodet,Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922". Ingmanista muodostuu monipuolinen ja kiihkoton kuva autonomiakauden vanhasuomalaisena poliitikkona, itsenäisyysmiehenä, kuninkaantekijänäja vuosien 1918-1919 pääministerinä. Väitöskirjan on julkaissut Suomen historiallinen seura. (STT) H.S. 8.3.94 Arkkipiispa (1930-34), poliitikko, Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori (1916-30). Hän oli pappissäädyn edustajana valtiopäivillä 1904-06 sekä eduskunnan jäsenenä (suom. puolue ja Kok) 1907-18 ja 1922-29. Ingman oli 1920-luvulla maan johtavia poliitikkoja; hän oli pääministerinä 1918-1919 ja 1924-25 sekä opetusministerinä 1920-21, 1924-25, 1925-26 ja 1928-29. Spectrum, WSOY.[2] Äiti Taulu 16. –Puoliso 1:o Anna Elisabet Rancken. Syntynyt 25.06.1870. Kuollut 15.03.1895 Helsinki. ( i Gustaf Fredrik Rancken. Syntynyt 14.02.1837 Maaria. Ammatti Senaatin kirkollisasiain esittelijäsihteeri. Ammatti Tuomiorovasti. ä Fanny Charlotta Vilhelmina Jägerhorn. Syntynyt 01.07.1845 Helsinki.) –Puoliso 2:o noin 06.1900 Mathilda Halme. Syntynyt 01.10.1870 Karkku. Kuollut 1959. ( i Henrik Fabian Halme. Syntynyt 13.11.1842 Karkku. ä Vilhelmiina Orvola. Syntynyt 30.01.1841 Tyrvää.)

V Lapset
1: Sylvi Maria Ingman. Syntynyt 29.04.1894 Helsinki. Kuollut 06.10.1920 Helsinki.[2]
2: Elsa Johanna Ingman. Syntynyt 06.06.1902. Kuollut 12.11.1984.[2]
2: Hertta Ingman. Syntynyt 04.09.1905. Kuollut 03.01.1943.[2]

Nimihakemisto
Nimi Taulu
"Emmy" 14
(Emilia) ? 16
(Zacke) 14
Gustafsson 3
Iisakin Poika 2
Alcenius, 5
Alcenius, Amanda 6
Alcenius, Clara Alexandria Johan-Danielintytär 5
Alcenius, Johan Daniel Eliaksenpoika 5
Arokallio, Eeva 13
Asp, Kristina Elisabet 16
Bering, Elisabet 1
Blomström, Lovisa Sofia 4