Taulu 1

I. Lars Petrison Schalin. Syntynyt 01.01.1754 Hanebo; Helsingland; Sverige. Kuollut 10.10.1808 Vaasa. Ammatti Skådespelare. Ammatti Vaasan sairaalan taloudenhoitaja. Ammatti ravintoloitsija[2].[1] –Puoliso Elisabet Bering. Syntynyt 23.05.1749 Båstad, Skåne Sverige. Kuollut 28.05.1834 Vaasa. Ammatti Skådespelerska[2].[1]

II Lapset
Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841. Taulu 2.[3]
Taulu 2
(Taulusta 1)

II. Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841. NI160 Vaasassa kouluun 1800. Ylioppilas 9/10 1809. Vihittiin papiksi 26/5 1813 ja määrättiin kirkkoherran apulaiseksi Kokkolaan.Vöyrin kappalaisen apulainen 1817-1827. Raippaluodon saarnaaja 13/9 1827. (Pastor på Replot 1827, där han kallades "starkaprästen".) Pietarsaaren pitäjän kappalainen 8/3 1837 - 1/5 1838. Nimipastori 16/6 1841. Tervajärven kappalainen 19/8 1840 - 1/5 1842. Kouluun Vaasaan 1800, ylioppilas Turussa 9.10.1809, vihittiin papiksi 6.5.1813. Pappina: kirkkoherran apulainen Kokkolassa 1813-, Vöyrin kappalaisen apulainen 1817-27. Raippaluodon pappi 13.9.1827-1838. Hänen aikanaan rakennettiin Raippaluotoon uusi pappila ja hankittiin kirkkoon ehtoolliskalkki lautasineen. Lars oli ilmeisesti hyvä saarnaaja, koska hänet valittiin suurella ääntenenemmistöllä Pietarsaaren pitäjän (Pedersöre) kappalaiseksi 8.3.1837. Hän astui tähän virkaan 1.5.1838 ja toimi siellä kappalaisena 1842 saakka. Nimitettiin varapastoriksi 16.6.1841. Larsilla ei ollut Pietarsaaressa asuntoa, kun 1 1/2 kilometrin päässä kaupungista sijaitseva Nygårdin kappalaisen asunto oli kovin rappeutunut. Sekä Pietarsaaren pitäjän että kaupungin edustajat päättivät kokouksessaan Pietarsaaren kirkolla 19.11.1837 rakentaa tilalle uuden asuinrakennuksen, jolloin vanha rakennus saisi toimia leivinhuoneena, keittiönä ja renkitupana. Kustannus 1.300 riikintaalaria päätettiin jakaa pitäjälle 4/5 ja kaupungille 1/5, koska samaa suhdetta käytettiin äänestettäessä kappalaisenvaalissa. Uuden asunnon valmistuttua päättivät kaupungin edustajat kirkkoraadin kokouksessa 1.5.1839, että he eivät haluakaan maksaa omaa osuuttaan. Lars valittiin Teerijärven kappalaiseksi 19.8.1840, virkaan 1.5.1842. Tämän kappaleen tiedot ovat: Kaarle Kaila´n kotisivulta: http://www.iki.fi/kaila Helvi Kivekäs kirjoittaa kirjeessään 23.09.99: Yövyttyämme Kaustisilla ajoimme Teerijärvelle. Se oli todella kaunis ja hyvin hoidettu yhdyskunta. Vanha, kaunis puukirkko sijaitsi kummulla Hemsjö-järven rannalla. Keskellä järveä sijaitsee pieni saari, jota paikkakunnalla kutsutaan nimellä "Prästgårdsön". Mahdollisesti saari on kuulunut pappilan maihin taikka papin perhe on tehnyt retkiä sinne. Käydessämme kirkkoherran virastossa tapasimme ystävällisen vt. kirkkoheran, joka tuli näyttämään meille kirkkoa ja hautausmaata. Omistamani kuvan perusteella löysimme helposti Schalinien haudan, joka sijaitsee aivan kirkon vieressä. Istutimme haudalle kauniit kukat ja otimme kuvan siitä. Hautakivestä oli pala lohjennut, kuten kuvasta näkyy ja kivi heilui. Kirkkoherra ilmoitti pyytävänsä vahtimestaria korjaamaan kiven. Hän asuu nyt eläkepäivillään aivan kirkon lähellä, joten on mahdollista, että hän joskus vastaisuudessakin huolehtii haudasta. Kerroin hänelle hiukan Schalineista ja siitä, että heistä on lähtöisin neljä Suomen kirkon arkkipiispaa......[3] Isä Taulu 1. –Puoliso Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija. NI217 Hän oli erinomaisista lääketaidoistaan tunnettu. Lääkevoiteet. Brita Johannan luona asui miehensä sisko Maria Schalin Vaasan palon jälkeen. ( i Christoffer Isaksson Carlenius. Myöh. Iisakin Poika. Syntynyt 14.06.1751 Uleåborg; Oulu. Kuollut 19.06.1813 Kelviå; Kälviä. Ammatti Kappalainen. Ammatti Kirkkoherra Kälviä.[3] ii Isak Henriksson Carlenius. Syntynyt 27.07.1723 Muhos. Kuollut 07.04.1775 Pattijoki; Kemin Lautiosaari Kylä. Ammatti Siltavouti; Varanimismies Kemissä.[3] Beata Lillbäck. Syntynyt 28.12.1726. Kuollut 18.02.1774 Kemi[4]. ä Anna Elisabet Hydenius. Syntynyt 14.12.1768 Kelviå, Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 6. Kuollut 10.08.1829 Kelviå, Kälviä, Kumpula.[3] äi Johan Hydenius. Myöh. Juho Juhonpoika Hyytinen. Syntynyt 18.06.1736 Lappajärvi På Hytinen Hemman (Hyytinen). Kuollut 10.06.1784 Kälviä, Kelviå, Kumpula. Ammatti Filosofie magister, Kälviän kirkkoherra 1782, maisteri.[3] ää Brita Catharina Mårtenintytär Peitzius. Syntynyt 13.07.1743 Brahestad; Raahe. Kuollut 18.05.1815 Kälviä, Kumpula.[3])

III Lapset
Johanna Emelie Schalin. Syntynyt 11.03.1816 Kokkola; Gamlakarleby. Kuollut 01.04.1898 Mustasaari. Taulu 3.[3]
Charlotta Elisabet Schalin. Syntynyt 25.01.1818 Vöyri; Vörå . Kuollut 30.11.1899 Muolaan pappila. Taulu 5.[1]
Lars Vilhelm Schalin. Syntynyt 09.12.1820 Vöyri. Kuollut 27.06.1882 Pernaja. Taulu 15.[1]
Sofia Vilhelmina Schalin. Syntynyt 10.01.1823 Vöyri; Vörå. Kuollut 30.09.1897 Maskun Pappila. NI226 naimaton.[3]
Edla Amanda Schalin. Syntynyt 13.11.1825 Vöyri. Kuollut 15.06.1877 Teerijärvi.[3]
Matilda Augusta Larsdotter Schalin. Syntynyt 03.07.1828 Raippaluoto; Replot. Kuollut 14.06.1888 Tyrnävä.[3]
Vendla Josefina Schalin. Syntynyt 22.04.1834 Raippaluoto. Kuollut 25.01.1894 Jalasjärvi. NI231 Vilhelm Ingmanin poiketessa 1865 Peräseinäjoen kappalaisen pappilassa, jonka isäntä oli hänen lankonsa Niceforus Leidenius,oli pappilan emäntä Josefina Leidenius sanonut Ingmanin kyytimiehelle, että Ingmanin tulo oli hänelle suurempi ilo kuin jos hän olisi saanut lehmän. Vähäinen ei ole ollut Vilhelm Ingmaninkaan tyydytys hänen saadessaan kerran Schalinit vieraikseen. Kun nämä vuosien 1866-67 taitteessa olivat käyneet Purmossa, Ingman teki keskusteluistaan lankonsa kanssa pöytäkirjan ja lähetti sen Schalinille, jotta tämä voisi lukea sitä yhdessä Gustaf Adolf Cajanuksen kanssa pastoraalimatkallaan Turkuun kestikievareissa vietettyjen vähemmän miellyttävien öiden lyhentämiseksi. Ote: Lauri Ingmanin vanhemmista heidän kirjeittensä valaistuksessa Arvo Nokkalan esitelmä 04.10.1954 Suomen Kirkkohistoriallisen seuran kokouksessa.[3]
Emma Ottilia Schalin. Syntynyt 26.10.1842 Teerijärvi; Raippaluoto. Kuollut 21.07.1901 Muolaan pappila. Taulu 17.
Taulu 3
(Taulusta 2)

III. Johanna Emelie Schalin. Syntynyt 11.03.1816 Kokkola; Gamlakarleby. Kuollut 01.04.1898 Mustasaari. NI222 Johanna oli tarmokas perheenemäntä. Kailan suvun "kantaäiti". Elätti leskeksi jäätyään itsensä ja alaikäiset lapsensa kahden ruistynnyrin vuosieläkkeellä, kutoi kankaita emännille, koulutti lapsensa. Loppuvuosinaan asui lastensa luona näiden pappiloissa. Vietti vanhuutensa Ida tyttären kotona vanhan Vaasan pappilassa.[3] Isä Taulu 2. –Puoliso Gustaf Johansson. Myöh. Juhananpoika Vahätalo Lillegårg/. Syntynyt 13.12.1810 Marttilaan Kuuluneessa (Tarvasjoki) Euran Kappelin Vähätalossa. Kuollut 09.12.1872 Lempäälä. Ammatti Kirkkoherra Karjalohjalla 1862; Provasti; rovasti Lempäälässä 1868. NI223 Kävi Turun katedraalikoulua, jossa rehtori antoi hänelle isänsä mukaan sukunimen Johansson. Kieritti Turun palaessa 1827 tavaransa ulos kaupungista Aningaisten tullin kautta silakkanelikossa. Turun palon jälkeen Raumalla 1830 saakkakimnaasia 1830-33. Ylioppilas Turussa 05.10.1833. Vihittiin papiksi (kappalaisen apulainen) 12.12.1835 ja määrättiin Tervajärven kappalaisen apulaiseksi. Armovuoden saarnaaja Pietarsaaressa 08.06.1836, Oravaisissa 01.05.1838, Alavetelissä 01.05.1841. Kappalaisen sijainen Ylivieskassa 01.01.1842-. Vintalan kappalainen 16.04.1845, astui virkaan 01.05.1845. Kirkkoherra Karjalohjalla 12.03.1862, Lempäälässä 23.12.1868, astui virkaan 01.05.1869. Provasti 1871. Karjalohjalla ystävystyi naapuripitäjän Sammatissa asuvan Elias Lönnrotin kanssa. Lönnrot, Gustaf ja eräs ratsutilallinen pitivät vuorotellen Sammatin kappelin jumalanpalvelukset. Lönnrot ja Gustaf Johansson kävivät usein samalla hevoskyydillä Helsingissä, jossa tapaamispaikkana vanhankirkon raput. Luonteeltaan Gustaf oli vaatimaton. Vietyään Edvardin järven rantaan katsomaan ensimmäistä höyrylaivaa hän vei laivan tullessa pojan sivummalle: "Vi ska gå bortinnan förnämiteten kommer" - ennen kuin hienosto tulee. Mainitaan myös: "Lappajärven Seurakunta 1637-1937" Viljo Lampola Sivulla 272; merkityksellinen pappi. Johansson teki perustavaa työtä hiljaisena, mutta uutterana kansan hengellisenä herättäjänä. Johanssonin suomenmielisyydestä mainittakoon tässä, että hän alkoi kirjoittaa kirkonkokousten pöytäkirjoja suomeksi 10/4 1859.[3]

IV Lapset
Johanna Emilia Gustafintytär Johansson. Myöh. Palmroth. Syntynyt 21.10.1839 Oravainen (Pietarsaari; Jakobstad). Kuollut 14.11.1886 Ruovesi.[3]
Jonatan Gustafinpoika Johansson. Syntynyt 22.01.1842 Ylivieska. Kuollut 16.01.1904 Alajärvi. Ammatti Kirkkoherra Alajärvi 1876, rovasti 1885. NI367 Vaasan kouluun 1853. Ylioppilas Vaasan lukiosta 21.09.1861. Papiksi vihittiin 02.08.1865 ja määrättiin viralliseksi kirkkoherran apulaiseksi Karjalohjalle. Virka- ja armovuodensaarnaaja Loimaalla 00.12.1865. Sijaiskirkkoherra Karjaalla 00.06.1866. Pit. apul. Huittisissa 20.06.1866. Astui virkaan 19.03.1867. Kurun kappalainen 09.05.1873, astui virkaan 01.05.1874. Nimipastori 21.12.1875. Alajärven kirkkoherra 08.08.1876, astui virkaan 19.03.1877. Provasti 29.12.1885. Stan. tähd. 3. 1. jäsen 09.04.1893. (Bergholm siv. 696).[3]
Gustaf Gustafinpoika Johansson. Myöh. Gustafsson. Syntynyt 10.01.1844 Ylivieska. Kuollut 24.07.1930 Turku. Ammatti Kirkkoherra; Suomen arkkipiispa 1899, valtiopäivämies. NI377 Vaasan kouluun 1853, Vaasan lukioon 1853. Ylioppilas 1/10 1861. Filos. kand 27/5 1868, seppel. maisteriksi 31/5 1869. Harjoitti teologisia opintoja Saksassa (Tübingenissä tutustui J. T. Beck' iin) ja Sveitsissä ?/9 1868 - ?/7 1870. Vihittiin papiksi 28/3 1871. V. t. kappalainen Lempäälässä 1/5 1871,s. v., Pirkkalassa 1/5 1872. Virallinen kirkkoherran apulainen Hausjärvellä 1/5 1873 - 1/11 1873. Jumaluusopin kand. 28/51874, lisensiaatti 24/5 1875, tohtori 31/5 1875. Yliopiston dosentti dogmatiikassa ja siveysopissa 28.10. 1875. V.t. dogmatiikan ja siveysopin professori 17.11 1875, vakinainen 2/2 1877. Kävi tieteell. suhteessa Ruotsin, Norjan, Tanskan, Saksan ja Sveitsin yliopistoissa kesinä 1876, 1879 ja 1884. Yliopp. tutkinnon valiokunnan jäsen 1876 - 1880. Toimitti osan käytännöll. jum. opin professorin tehtäviä 1877 - 1882. Raamatunkäännöskomitean jäsen 29/5 1879. Pantiin ehdolle 2. sijassa Porvoon hippak:n piispaksi 1884, 1. sijassa Kuopion hiippak:n piispaksi 1884. Piispa Kuopion hippakunnassa 3/121884, ja siihen virkaan vihitty 11/1 1885. Pappissäädyn varapuhemies valtiopäivillä 1885 - 1894. Kirkonkokouksen varapuheenjohtaja 1886, jolloin pantiin raamatunkäännös-, katkismus- ja kirkolainkomiteojen jäseneksi, ja 1893, jolloin pääasiallisesti hänen tekemänsä uusi katkismus hyväksyttiin. Savonlinnan uuden hiippakunnan piispa 22/6 1896. Annantähd. 2. l. 17/4 1887, Vlad. 3 l. 25/4 1891, Stan. 1. l.jäsen 29/4 1894. (Bergholm siv. 696) Valittiin 1899 arkkipiispaksi. Ehtoollispakon poistaminen 1910 oli hänen ponnistustensa tulos. Kutsuttiin 1905 jäseneksi n.s. Tagantsevin komiteaan sekä sittemmin siihen venäläissuomalaiseen valiokuntaan joka 1909 asetettiin pohtimaan Suomen asemaa n. s. valtakunnanlainsäädäntöön nähden. Johanson on avonaisesti ja pelkäämättä monessa tilaisuudessa arvostellut ajan kysymyksiä vastoin yleistä katsantokantaa. Johansson on tehnyt laajoja matkoja, käyden m. m. usean kerran Palestinassa (Tietosanakirjaosa III, sivu 1409, painettu 1911) Kirjoittanut kirjan: Muistelmia Antero Wilhelm Ingmanin elämästä; Suomen lähetysseura Helsinki 1927 (M. Strang'illa on ko. kirja).[3]
Elieser Johansson. Syntynyt 28.01.1846 Vintala; Vimpeli. Kuollut 27.02.1904 Laukaa. Ammatti Farmaseutti; maanviljelijä; puutavarakaupias, sahanomistaja. NI378 Elämänkerrallisia tietoja Kävi Vaasan ylialkeiskoulussa 1856-1861. Oppilas Pietarsaaren apteekissa 14/1 1861. Farmaseutti 12/4 1864. Luopui apteekinammatista 8/7 1863 ja rupesi maanviljelijäksi, ensin vuokraten Kuddnäs ja Frill nimiset talot Uusikaarlepyyn pitäjässä, sittemin Karlberg'in säterin omistajana Pirkkalassa. Harjoitti sitten isoa puutavaraliikettä, mutta joutui sitten konkurssiin. Jämsänkosken cellulosatehtaan hoitaja Jämsässä. (Bergholmsiv. 697).[3]
Wilhelm Gustafinpoika Johansson. Myöh. Kaila. Syntynyt 06.01.1848 Vintala, Vimpeli. Kuollut 20.06.1904 Jaakkima. Ammatti Jaakkiman kirkkoherra 1898. NI418 Ylioppilas Helsingissä 1868, suritti teologisen erotutkinnon1870, vihittiin papiksi 1871. Rovastin arvo 1888.[3]
Josua Gustafinpoika Johansson. Myöh. Kaila. Syntynyt 04.04.1850 Vintala; Vimpeli. Kuollut 09.07.1909 Juva. Ammatti Kyrkoherde i Tavastehus och Vanaja; Juvan kirkkoherra 1903. Valtiopäivämies. NI583 Ylioppilas Helsingissä 1868, teologinen erotutkinto 1870,vihittiin papiksi 1871, varapastori 1880. Antog troligennamnet Kaila (enl. RS) Prästvigd 1871. Kyrkoherde i Tavastehusoch Vanaja 1888.[3]
Lydia Gustafintytär Johansson. Myöh. Sommer. Syntynyt 25.07.1852 Vimpeli. Kuollut 13.07.1921 Helsinki.[3]
Joel Johansson. Syntynyt 19.01.1855 Vimpeli. Kuollut 24.07.1857 Vimpeli.[3]
Ida Elisabet Gustafintytär Johansson. Syntynyt 14.04.1857 Vimpeli. Kuollut 11.04.1899 Mustasaari. Taulu 4.[5]
Edvard Gustafinpoika Johansson Kaila/. Syntynyt 25.04.1859 Vimpeli. Kuollut 12.11.1915 Kaarlela. Ammatti Kyrkoherde i Gamlakarleby; kirkkoherra Kokkolassa 1895, rovasti 1908. NI588 Ylioppilas Helsingissä 1880, teologinen erotutkinto 1883,vihittiin papiksi s.v.[3]
Taulu 4
(Taulusta 3)

IV. Ida Elisabet Gustafintytär Johansson. Syntynyt 14.04.1857 Vimpeli. Kuollut 11.04.1899 Mustasaari. [5] Äiti Taulu 3. –Puoliso 14.02.1878 Wilhelm (Wilho) Ingman. Syntynyt 05.01.1852 Lapua. Kuollut 06.12.1934 Kristiinankaupunki (kirjoilla Lapväärtissä). Ammatti Lapväärtin kappalainen.[5] ( i Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra.[2] ii Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari.[2] Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. ä Clara Alexandria Johan-Danielintytär Alcenius. Syntynyt 17.01.1829 Vähäkyrö. Kuollut 19.12.1855.[5] äi Johan Daniel Eliaksenpoika Alcenius. Syntynyt 26.08.1784 Pyhäjoki. Kuollut 02.08.1849 Lapua. Ammatti Maisteri, kirkkoherra, rovasti. ää Maria Lovisa Olofintytär Hollsten. Myöh. Alcenius. Syntynyt 05.05.1791 Kokkola. Kuollut 03.12.1875 Kristiinankaupunki.)

V Lapset
Niilo Johannes Ingman. Syntynyt 05.04.1883 Karvia. Kuollut 26.05.1919 Sortavala.[2]
Taulu 5
(Taulusta 2)

III. Charlotta Elisabet Schalin. Syntynyt 25.01.1818 Vöyri; Vörå . Kuollut 30.11.1899 Muolaan pappila.[1] Isä Taulu 2. –Puoliso 16.01.1850 Teerijärvi Johan Julius Häggman. Syntynyt 01.03.1823 Vaasa. Kuollut 06.08.1856 Pietarsaari. Ammatti Kappalainen. Ylioppilas Helsingissä (et.-pohj.) 1842. Suoritti jumaluusopillisen tutkinnon 1845. Vihittiin papiksi 1846. Bergön kappalisen viran virka- ja armovuodensaarnaaja 1855. Nimitettiin Bergön kappalaiseksi 1856, mutta kuoli ennen viran vastaanottoa.[5] ( i Johan Erik Häggman. Ammatti Suutarimestari.[5] ä Lovisa Sofia Blomström.[5])

IV Lapset
Lydia Häggman. Syntynyt 24.10.1850 Teerijärvi. Kuollut 13.07.1851 Teerijärvi.[3]
Jonathan Häggman. Syntynyt 16.02.1852 Ähtävä. Kuollut 07.06.1852 Ähtävä.[3]
Julia Johan-Juliuksentytär Häggman. Syntynyt 22.04.1853 Ähtävä. Taulu 6.[5]
Johanna Elisabeth Häggman. Syntynyt 03.01.1855 Ähtävä. Kuollut 13.08.1894 Pietarsaaren mlk. Taulu 14.[2]
Taulu 6
(Taulusta 5)

IV. Julia Johan-Juliuksentytär Häggman. Syntynyt 22.04.1853 Ähtävä.[5] Äiti Taulu 5. –Puoliso 10.08.1871 Ähtävä Jonathan Wilhelminpoika Ingman. Syntynyt 10.06.1847 Lapua (kirjoilla Piippolassa). Kuollut 21.04.1908 Muolaa. Ammatti Kirkkoherra. Muolaan kirkkoherra.[5] ( i Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra.[2] ii Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari.[2] Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. ä Clara Alexandria Johan-Danielintytär Alcenius. Syntynyt 17.01.1829 Vähäkyrö. Kuollut 19.12.1855.[5] äi Johan Daniel Eliaksenpoika Alcenius. Syntynyt 26.08.1784 Pyhäjoki. Kuollut 02.08.1849 Lapua. Ammatti Maisteri, kirkkoherra, rovasti. ää Maria Lovisa Olofintytär Hollsten. Myöh. Alcenius. Syntynyt 05.05.1791 Kokkola. Kuollut 03.12.1875 Kristiinankaupunki.)

V Lapset
Julia Elisabet Ingman. Syntynyt 02.07.1872 Karijoki. Ammatti Kanslisti. Toiminut Vaasan vankilassa kanslistina. Lisätietoja: Vaasan vankilassa kanslistina samaan aikaan kuin Alfredin tytär Elli.[2]
Jonatan Vilhelm Ingman. Syntynyt 14.02.1874 Vaasa.[2]
Robert Michael (Mikael) Ingman. Syntynyt 02.10.1875 Vaasa (Karijoki?). Kuollut 27.11.1934. Ammatti Lehtori. Taulu 7.[2]
Verner Johannes Ingman. Ammatti (Sillanrakennus) Siviili-insinööri (dipl.ins). Syntynyt 20.09.1877. Kuollut 17.04.1918 Helsinki. Haudattu 1918 Helsinki. Taulu 8.[6]
Berndt Ludwig Ingman. Syntynyt 27.04.1880 Karijoki.[2]
Toini Maria Ingman. Syntynyt 30.08.1882.[2]
Ellen Aleksandra Ingman. Syntynyt 31.05.1884 Karijoki. Kuollut 1897. Oppilaana Vaasan Suomalaisessa Tyttökoulussa, II:lla luokalla.[2]
Aina Emilia Ingman. Syntynyt 25.01.1887 Karijoki. Kuollut 10.03.1897 Kälviä.[2]
Ruth Vera Ingman. Syntynyt 19.09.1889. Kuollut 04.02.1892.[2]
Signe Eva Charlotta Ingman. Syntynyt 03.10.1891. Kuollut 07.05.1893.[2]
Taulu 7
(Taulusta 6)

V. Robert Michael (Mikael) Ingman. Syntynyt 02.10.1875 Vaasa (Karijoki?). Kuollut 27.11.1934. Ammatti Lehtori. NI43 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ylioppilas 6/6 1894.[2] Äiti Taulu 6. –Puoliso 05.08.1902 Tampere Maria Emilia Haapanen. Syntynyt 07.10.1876 Honkajoki. Kuollut 27.11.1934. ( i Johan Gustaf Haapanen. Syntynyt 17.08.1849 Honkajoki.[2] ä Amanda Alcenius. Syntynyt 24.10.1851 Kauhava.[2])

VI Lapset
Mikko Ivalo. Syntynyt 03.01.1903 Maarianhamina. Arvonimi Dipl.Ins. Ammatti Fiskarsin jousitehtaan johtaja . Ammatti Valtion rautateiden koneosaston johtaja. Aikaisemmin: Ingman. Mikko Ivalo oli Valtion Rautateiden teknillinen johtaja, kirjoitti kirjan: "HÖYRYVETURIT ja niiden hoito", kirja on julkaistu 1945 WSOY. Omistan kyseisen kirjan. Mikko Ivalon isän, lehtori Robert Mikael Ingmanin perunkirjoituksen on tehnyt varatuomari Yrjö Strang. Perinnönjakotilaisuus on tapahtunut hänen asunnoossaan Bulevardilla. Perunkirjassa on papintodistus kaikilta Edit Ingmanin sisarilta ja veljiltä sekä heidän lapsiltaan, joten siinä on paljon sivuja. (Tiedot ovat Helvi Kivekkäältä joka kirjoittaa: Sain Mikko Ivalon tiedot Edit Ingmanin perunkirjoituksesta, jonka Mimmi Strömblad ja äitini ovat uskollisest tallentaneet. He olivat kumpikin ihmisiä, jotka eivät koskaan hävittäneet mitään. Onneksi olivat! Taitaa minullakin olla hiukan samaa vikaa) Ylioppilas Vaasan suomalaisesta lyseosta 1921. Diplomi-insinööritutkinto Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosaston koneenrakennuksen opintosuunnalta 1928. 2 lk:n koneinsinööri valtionrautateillä 1937. Vuonna 1941 1. lk:n koneinsinööri 1941 - 1942 ja 1945 - 49. Fiskarsin jousitehtaan johtajana 1942 - 45, valtionrautateiden koneosaston johtaja 01.11.1949 - 01.09.1960. - Opettajana valtionrautateiden oppikursseilla, varajohtajana Ammattienedistämislaitoksessa 1937. VAPO:n ja Loviisan Rautatie Oy:n johtokunnan jäsen. Opintomatkoja Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin. Kirjoittanut : Höyryveturit ja niiden hoito. Henkilökohtainen työnjohto ja Käytännön taulukot.[2][2] –Puoliso 1929 Emma Wieno Lundgren. Syntynyt 02.11.1904. Vieno asettui miehensä kuoleman jälkeen Vaasaan asumaan.[2]
Sirkka Emilia Ingman. Syntynyt 07.07.1904. Kuollut 13.01.1920.[2]
Taulu 8
(Taulusta 6)

V. Verner Johannes Ingman. Ammatti (Sillanrakennus) Siviili-insinööri (dipl.ins). Syntynyt 20.09.1877. Kuollut 17.04.1918 Helsinki. Haudattu 1918 Helsinki. Sillanrakennusinsinöörinä Suomen valtion palveluksessa.

Siviili-insinööri: eräissä maissa lorkeakoulututkinnon suorittaneen insinöörin nimitys; peräisin niiltä ajoita, jolloin insinöörit yleensä olivat sotavoimien kouluttamia. Vrt. diplomi-insinööri. (Spectrum)[7]. [6] Äiti Taulu 6. –Puoliso Sigrid Knauer (myöh. Orre). Syntynyt 06.02.1888. Kuollut 18.09.1973 Espoo. Haudattu 1973 Helsinki.[8]

VI Lapset
Irja Sigrid Ivalo. Syntynyt 26.03.1908. Kuollut 08.11.1968 Espoo. Haudattu Helsinki. Aikaisemmin: Ingman.
Maire Elin Ivalo. Syntynyt 22.05.1911 Espoo. Kuollut 05.06.1990 Raisio. Haudattu 1990 Helsinki. Aikaisemmin: Ingman.
Helvi Mirjam Ivalo. Syntynyt 05.03.1916 Espoo. Kuollut 16.12.2002 Raisio. Haudattu 2003 Raisio. Taulu 9.
Taulu 9
(Taulusta 8)

VI. Helvi Mirjam Ivalo. Syntynyt 05.03.1916 Espoo. Kuollut 16.12.2002 Raisio. Haudattu 2003 Raisio. Aikaisemmin: Ingman. Isä Taulu 8. –Puoliso Heikki Kustaa Kerkkonen. Syntynyt 30.03.1918 Janakkala. Kuollut 05.10.1997 Raisio. Haudattu 1997 Raisio. Ammatti Kemisti. Ammatti Raisio Yhtymän kehityspäällikkö. Oppiarvo Dipl. Ins. Tullut ylioppilaaksi Hämeenlinnan klassisesta lyseosta 1936. Suorittanut asevelvollisuutensa 1940-1942. Vänrikki 11.02.1941, luutnantti 28.01.1943 ja kapteeni 06.12.1967. Toiminut sodan 1939-40 aikana kiväärimiehenä aluksi kotijoukoissa, sitten kenttäarmeijassa Kannaksella Taipaleen lohkolla. Toiminut sodan 1941-44 aikana kiv.joukk.johtajana, myöhemmin patl.adjutanttina ja lopuksi prikaatin tiedustelu-upseerina, koko ajan Kannaksella. Kotiutettu marraskuussa 1944. Suorittanut dipl. ins. tutkinnon Suomen Teknillisen Korkeakoulun kemian osastolla 05.09.1947. Toiminut Biokemiallisessa Tutkimuslaitoksessa (johtajana A.I. Virtanen): Kemiantutkimussäätiön assistenttina 01.01.1947-31.03.1948, Suomen Akatemian assistenttina 01.04.1948-31.03.1951 ja 01.04.1951 alkaen Voinvientiosuusliike Valion laboratorion analyyttisen osaston hoitajana. Julkaisut: 1. On the Chemical Nature of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Acta Chemica Scandinavica 1, 140, 1947, 2. On the Structure of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Nature (Brit.) 151, 888, 1948, 3. On the Determination of the Peptide-Amino-Nitrogen by the Copper Method, Acta Chemica Scandinavica 2, 518, 1948, 4. Observations on the Formation and Structure of Plastein (yhdessä A.I. Virtasen ja T. Laaksosen kanssa), Acta Chemica Scandinavica 2, 933, 1948, 5. Plastein, a Mixture of Higher-molecular Polypeptides Synthesized by Proteolytic Enzymes (yhdessä A.I. Virtasen, T. Laaksosen ja M. Hakalan kanssa), Acta Chemica Scandinavica 3, 520, 1949, 6. Die Synthese von Polypeptiden durch die Wirkung von Pepsin (yhdessä A.I. Virtasen, M. Hakalan ja T. Laaksosen kanssa), Die Naturwissenschaften (Berlin) 37, 139, 1950, 7. Utfällning av polypeptider med triklorättiksyra, Jaostoesitelmä Pohjoismaisessa Kemistikongressissa Helsingissä elokuussa 1950. (Ansioluettelo 29.04.1952)

Rasvasekoitetehdas Parman palveluksessa Nastolassa 1957-59. Raisio Yhtymän tuotteiden kehittämisosastolle kehitysinsinööriksi kesällä 1960. Raisio Yhtymän Vihannin perunahiutaletehtaan päällikkönä 1963-66. Yhtymän kehityspäällikkönä osallistui mm. uuden vehnätärkkelyksen valmistusmenetelmän, ns. Raisio-prosessin, kehitystyöhön. Hän oli yksi niistä keksijöistä, jotka vuonna 1977 saivat tasavallan presidentin Urho Kekkosen kädestä ottaa vastaan Keksintösäätiön myöntämän tunnustuspalkinnon. (Uutisraisio, henkilöstölehti 16/97). ( i Paavo Kerkkonen. Syntynyt 12.03.1885 Hattula. Kuollut 28.08.1946 Janakkala, Kerkkola. Oppiarvo Rakennusmestari. Ammatti Maanviljelijä.[9] ii Johannes (Janne) Kerkkonen. Syntynyt 27.12.1848 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 17.08.1924 Janakkala, Turenki. Ammatti Rusthollari.[9] Anna Katariina Sohlman. Syntynyt 21.12.1849 Kangasala. Kuollut 02.03.1937 Janakkala, Turenki. Ammatti Janakkalan ensimmäinen tyttökoulun opettaja 1870-76.[9] ä Hellin Karoliina Kerkkonen. Syntynyt 19.02.1888 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 15.09.1955 Janakkala, Kerkkola.[9] äi Heikki Kustaanpoika Kerkkonen. Syntynyt 23.06.1858 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 07.04.1926 Janakkala, Kerkkola. Ammatti Rusthollari. Ammatti Isäntä Kerkkolassa.[9] ää Lahja Idänpään-Heikkilä. Syntynyt 28.12.1859 Vanaja. Kuollut 17.04.1941 Janakkala, Kerkkola.[9])

VII Lapset
Kaija Elina Kerkkonen. Syntynyt 15.11.1944 Helsinki. Ammatti Osastosihteeri. Taulu 10.[6]
Marja Kaarina Kerkkonen. Syntynyt 24.02.1946 Helsinki. Ammatti Atk-operaattori. Ammatti Mikrotukihenkilö. Taulu 12.
Heikki Juhani Kerkkonen. Syntynyt 13.03.1947 Helsinki. Ammatti Atk-suunnittelija 21.04.1975 - 31.12.2005 Helsinki. Helsinki.
Taulu 10
(Taulusta 9)

VII. Kaija Elina Kerkkonen. Syntynyt 15.11.1944 Helsinki. Ammatti Osastosihteeri.[6] Äiti Taulu 9. –Puoliso Pasi Kalervo Pausio. Syntynyt 08.03.1946 Lieto[10]. Ammatti Laivalevyhitsaaja.[6] ( i Viljo Valtter Pausio. Syntynyt 26.01.1910. Kuollut 26.12.1978 Raisio.[6] ä Kerttu Maria Hiitola. Syntynyt 24.02.1911. Kuollut 15.12.1997 Raisio.[6])

VIII Lapset
Jarno Kalervo Pausio. Syntynyt 25.04.1974 Raisio. Taulu 11.[6]
Tarja Mirjami Pausio. Syntynyt 25.04.1977 Masku. Myöh. Laaksonen.[6] –Puoliso Kari Tapani Laaksonen. Syntynyt 16.04.1964 Turku.
Taulu 11
(Taulusta 10)

VIII. Jarno Kalervo Pausio. Syntynyt 25.04.1974 Raisio.[6] Äiti Taulu 10. –Puoliso 1:o Sanna Maarit Simola. Syntynyt 05.07.1974 Somero[10]. Ammatti Opiskelija.[6]

IX Lapset
Jami Joonatan Pausio. Myöh. Aikaisemmin: Muraja. Syntynyt 01.04.1999 Turku[10]. Äiti Sanna Maarit Simola. Syntynyt 05.07.1974 Somero[10]. Ammatti Opiskelija.[6]
1: Johannes Kalervo Pausio. Syntynyt 07.04.2006 Masku.[6]
1: Juho Oskari Pausio. Syntynyt 13.11.2007 Masku.
Taulu 12
(Taulusta 9)

VII. Marja Kaarina Kerkkonen. Syntynyt 24.02.1946 Helsinki. Ammatti Atk-operaattori. Ammatti Mikrotukihenkilö. Äiti Taulu 9. –Puoliso Heikki Antero Lehtonen. Syntynyt 08.03.1948 Turku. Ammatti (ATK) Pääsuunnittelija.[8] ( i Arvi Lehtonen. Syntynyt 27.04.1915. Kuollut 31.08.1996.[8] ä Sally Sigrid Stenfors. Syntynyt 09.08.1917.[8])

VIII Lapset
Päivi Kristiina Lehtonen. Syntynyt 25.01.1977 Raisio. Arvonimi M.Sc (Econ). Ammatti Project Manager.[8]
Juha Antero Lehtonen. Syntynyt 27.07.1972 Raisio. Ammatti Dipl. Ins. Taulu 13.[8]
Taulu 13
(Taulusta 12)

VIII. Juha Antero Lehtonen. Syntynyt 27.07.1972 Raisio. Ammatti Dipl. Ins.[8] Äiti Taulu 12. –Puoliso Terhi Minna Susanna Kinnunen. Syntynyt 27.03.1972 Imatra. Ammatti Sairaanhoitaja.[8]

IX Lapset
Eero Antero Lehtonen. Syntynyt 07.05.2000.[8]
Meeri Kamilla Lehtonen. Syntynyt 17.05.2003.[8]
Taulu 14
(Taulusta 5)

IV. Johanna Elisabeth Häggman. Syntynyt 03.01.1855 Ähtävä. Kuollut 13.08.1894 Pietarsaaren mlk. Avioliittoon 1882.[2] Äiti Taulu 5. –Puoliso Henrik Eliel Wegelius. Syntynyt 04.01.1853 Bergö. Kuollut 05.05.1933 Merikarvia. 1. avioliitto 1882. 2. avioliitto 13.02.1896. Katso myös 16 , 16. [1]

V Lapset
Elsa Maria Wegelius. Syntynyt 16.04.1884 Rauma. Kuollut 09.11.1886 Rauma.[1]
Paavo Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 21.02.1886 Rauma. Kuollut 10.03.1949 Helsinki.[1]
Henrik Väinö Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 10.05.1887 Rauma. Kuollut 08.03.1919 Helsinki. Avioliittoon 1914.[1]
Niilo Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 11.03.1889 Pietarsaaren mlk. Kuollut 07.10.1939 Kotka. Avioliittoon 1913.[1]
Hugo Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 18.07.1894 Pietarsaaren mlk. Kuollut 25.07.1961 Fyen, Tanska. 1. puoliso: Eva Arokallio, avioliittoon 1929, eronnut 1945. 2. puoliso: Gulpager Birgitte, avioliittoon 1947.[1] –Puoliso Eeva Arokallio. Syntynyt 07.06.1897 Kurkijoki. Kuollut 04.08.1987 Helsinki.[2]
Taulu 15
(Taulusta 2)

III. Lars Vilhelm Schalin. Syntynyt 09.12.1820 Vöyri. Kuollut 27.06.1882 Pernaja. Avioliittoon: 21.07.1846, Kuddnäs.[1] Isä Taulu 2. –Puoliso Johanna Sofia Topelius. Syntynyt 01.03.1820 Uusikaarlepyy. Kuollut 04.12.1913 Uusikaarlepyy. Avioliittoon: 21.07.1846, Kuddnäs.[1] ( i Zachris Topelius. Syntynyt 13.11.1781 Oulu. Kuollut 23.01.1831 Uusikaarlepyy. Ammatti Piirilääkäri. Ammatti Kansanrunouden kerääjä.[1] ii Michael Toppelius. Syntynyt 11.08.1734 Oulu. Kuollut 28.12.1821 Oulu. Ammatti Oululainen kirkkomaalari.[3] Maria Magdalena Oklavitz. Myöh. Toppelius. Syntynyt 09.10.1743 II. Kuollut 25.10.1807 Oulu.[3] ä Katarina Sofia Calamnius. Syntynyt 03.02.1791 Uusikaarlepyy. Kuollut 01.07.1868 Uusikaarlepyy.[1])

IV Lapset
Vilhelm Schalin. Syntynyt 03.08.1847 Kuddnäs. Kuollut 01.08.1858 Kristiinankaupunki.[3]
Johanna Wasa Schalin. Syntynyt 28.11.1849 Vaasa. Kuollut 19.04.1850 Vaasa.[3]
Sofia Emilia Schalin. Myöh. "Emmy". Syntynyt 07.04.1851 Vaasa. Kuollut 03.10.1939. NI238 asunut äitinsä kanssa Uusikaarlepyyssä (ehkä vuosisadanvaihteessa1900).[3]
Zacharias Schalin. Myöh. (Zacke). Syntynyt 02.03.1854 Kaskinen. Kuollut 21.09.1938 Turku. Ammatti Historian ja uskonnon lehtori. NI243 Elämänkerrallisia tietoja Helsingin normaalikoulusta ylioppilaaksi 19.05.1870. Filos.kand. 25.01.1876, seppel. maisteri 21/5 1877. harjoittanut teol. ja filos. opintoja 1878-1879 Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa, kesällä 1884 Leipzig´issä, Berliin´issä jagreifswald´issa, kesällä 1889 ja 1891 Saksassa ja Ruotsissasekä ottanut osaa orintaalistikongressissa Tukholmassa ja Kristiinassa 1889. Antoi opetusta eri kouluissa Helsingissä 1877-1878, 1880-1881 ja 1882-1885. Jum. opin kand. 28/5 1884. Vihittiin papiksi Porvoossa 21/12 1884. V. t. pedagog. ja historian lehtori Jyväskylän seminaarissa 1/10 1885. Uskonnon lehtori Tammisaaren seminaarissa 22/6 1886. Uusikaarleby´n kansak. seminaarin johtaja 26/7 1886. Skolor i Kaskö, Nykarleby och stud. från Normallyceeet i Helsingfors 1870. Filosofiemagister 31/5 1877 och teologie kandidat i Helsingfors 28/5 1884. Studerat i Tyskland vid universiteten i Tübingen och Leipzig. Prästvigd i Borgå 21/12 1884 och utnämnd till komm. K.T. Brobergs adjunkt för at fortsätta sin studier. Tjänstgjortvid Detsche Töchterschule i Helsingfors, Svenska Reallyceum 1877-1878 och Svenska Fruntimmersskolans Pedagogiklass 180-1885. Blev A-f. lektor i pedagogik och historia vid seminarieti Jyväskylä 1885-1886. Utnämnd till lektor vid lärarseminarieti Ekenäs för juli månad 1886. Direktor för Folkskollärarseminarieti Nykarleby från 1/8 1886. Inspektor för stadens folkskolai 13 år. Erhöll Anne orden III 14/4 1890. Avsked på begäranefter 18 års tjänstgöring vid seminariet 1/8 1904. Flyttademed familjen till Åbo. Blev där lärare i Suomalainen klassillinen Lyseo och Tyttökoulun rinnak.osasto 1904-1906. Folkskoleinspektor i Björneborg 1906-1912. Återflyttadetill Återflyttade till Åbo våren 1912. Kirjoittanut lukuisiakirjoja: Bergholm sivu 1162 Zacharias aloitti Schalinin suvun järjestelmällisen tutkimuksen. Schalin Zacharias (s. 1854), teologi, opettaja, viimeksi Uudenkaarlepyyn seminaarinjohtaja; erosi virastaan 1904. S. on toiminut myös kirjallisella alalla sekä suomen että ruotsin kielellä, julkaissut runoja ja suorasanaisia kertomuksia, kirjoitelmia (m. m. Topeliuksesta), tutkielmia ("Ainosagan i Kalevala", "Folktro och plägsederi mellersta Österbotten" y. m.). Eri teoksina on ilmestynyt: "Kun kivet puhuvat", "Inattivaara kopparbruksförsök i Österbottenpå 1700-talet", "Folkskollärareseminariet i Nykarleby 1873 - 98", "Der Aufenthalt der KinderIsrael in Ägypten" (väitöskirja), "Katso minä seison ovessaja kolkutan" y. m. H. Kr-n. Helmi Kron Lähde: TIETOSANAKIRJA Tietosanakirja-Osakeyhtiö Helsinki 1909.[3]
Lars Gustaf Schalin. Syntynyt 25.06.1856 Kaskinen. Kuollut 05.12.1856 Kaskinen.[3]
Mathilda Elisabet Schalin. Syntynyt 18.10.1857 Kaskinen. Kuollut 22.06.1953. Taulu 16.[1]
Leopold Werner Schalin. Syntynyt 22.01.1861 Kaskinen. Kuollut 07.07.1904 Pori. Ammatti Lennätinaseman päällikkö Noormarkussa 1896. Nimineuvos. NI242 Elämänkerrallisia tietojaKävi 4 luokkaa Helsingin normaalilyseossa, erosi 1878. Rupesitelegrafilaitoksen palvelukseen 1879. Asetettu Vaasan asemalle1892. Kuvernementisihteeri 1893. Kollegisihteeri 1894. Noormarkunaseman päällikkö 1896. Nimineuvos 1896.[3]
Taulu 16
(Taulusta 15)

IV. Mathilda Elisabet Schalin. Syntynyt 18.10.1857 Kaskinen. Kuollut 22.06.1953. Avioliittoon 13.02.1896.[1] Isä Taulu 15. –Puoliso Henrik Eliel Wegelius. Syntynyt 04.01.1853 Bergö. Kuollut 05.05.1933 Merikarvia. 1. avioliitto 1882. 2. avioliitto 13.02.1896. Katso myös 14 , 14 , 14 , 14 , 14. [1]

V Lapset
Hanna Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 19.12.1896 Masku. Kuollut 13.07.1994 Lahti.[1]
Elli Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 24.07.1900 Masku. Kuollut 10.09.1999 Lahti. Elli Valvanne hoiti johtajattaren tehtävää 1950-65 välisenä aikana. Sisar Elli vihittiin diakonissaksi 26.5.1935 Helsingin Diakonissalaitoksessa, jonka sisarkuntaan hän näin kuului. Hän toimi siellä sairaanhoidonopettajana ja sairaanhoitajakoulun johtajana. Hänellä oli diakonissakoulutuksen lisäksi musiikkikoulutus, joka oli laitoksen musiikki- ja hengelliselle elämälle hyvin merkittävä. Ennen diakonissalaitokselle tuloaan hän toimi kotiseurakuntansa Merikarvian nuorisotyössä.

Sisar Elli tuli johtajattareksi vähän ”valmiimpaan” laitokseen, johon oli juuri saatu uusi sairaala ja sisarkoti sai väljemmät tilat. Helppoa hänen ei ollut tulla vieraaseen laitokseen, mutta Jumalan johdatukseen luottaen hän otti tehtävän vastaan kokien kuitenkin usein kykenemättömyyttä vaativaan virkaansa.

Sisar Ellin johtajatarkausi on sisarkunnan elämässä vaikea kotijärjestelmän purkautumisen takia. Vanhat sisaret halusivat säilyttää entisen käytännön ja useat nuoremmat pyristellä pois kotilaitoksen antamista eduista, ts. holhouksesta. Kirkon palkkaus- ja eläkelain tultua voimaan asiat alkoivat selvitä myös kotisisarten kohdalla ja tilanne rauhoittui.

Sisar Ellin suurin huoli oli kuitenkin aina sisarten hengellinen elämä. Hän sanoi epäonnistuneensa itsekin rukouksen puuttuessa ja kehotti jatkuvasti menemään hiljaisuuteen Herran eteen

Koulutuksesta ja kasvatusasioista hän oli elämänsä loppuun asti kiinnostunut. Hänellä pienellä , hennolla sisarella oli omat vahvat mielipiteensä ja kuitenkin suuri rakkaus ja kiinnostus oman laitoksen sisariin ja heidän elämäänsä. Menetimme hänessä ystävän ja uskollisen esirukoilijan.

Sisar Ellin seuraajana aloitti vuonna 1968 Marja Pakarinen.

(Kirjoittaja sisar Marja Pakarinen) (Lähde: Dila Diakonialaitos Lahti, http://update.econnection.fi/diakonialaitos/nestori/index.php?nav=322)[11].[1]
Taulu 17
(Taulusta 2)

III. Emma Ottilia Schalin. Syntynyt 26.10.1842 Teerijärvi; Raippaluoto. Kuollut 21.07.1901 Muolaan pappila. Isä Taulu 2. –Puoliso Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra. NI27 Kävi koulunsa (aloitti 1828) Vaasassa ja tuli ylioppilaaksi 14/6 1837. Pedagogin sijainen Tamperella 1840. Sai todistuksen yliopistosta joulukuussa 1841 ja pappisvihkimyksen joulukuussa??/12 /1842. Tämän jälkeen hän toimi kirkollisissa viroissaympäri Pohjanmaata. Kappalainen Kyläkarvialla. Varapastori 1857. Nimitettiin Teuvan kirkkoherraksi toukokuussa 1868.Vaimon Klara Alexandra Alceniuksen* isä oli ollut hänen esimiehenään Lapualla. Wilhelm Ingman'in avioliitosta syntyi ennen vaimon kuolemaa kolme poikaa ja yksi tytär. Perheenäidin kuoleman jälkeisiä taloudellisia ja muita vaikeuksia kuvastaa, että kihlakunnanoikeus määräsi lapset toisten holhottavaksi yli puoleksi vuodeksi. Wilhelm Ingman oli vain 15 kuukautta leskenä; maaliskuussa 1857 hän meni naimisiin häntä 11 vuotta nuoremman Emma Ottilia Schalinin kanssa, jonka isä oli Tervajärven kappalainen. Schalinien suku oli vanhaRuotsista tullut pappissuku, jonka ensimmäinen tunnettu kantaisä oli talonpoika PETRUS Helsinglandista 1500 luvulta. * Minulla on Alceniuksen kirja: Gottfr. Buchners "Realoch Verbal CONCORDANS", Tryckt hos LORENTZ LUDWIG GREEFING 1754 Stockholm. Kirja on ollut Wilhelmin jälkeen hänen pojallaan Alfred Emil Ingman´illa (minun isän äidin isällä) Wilhelm ja Emma Ingman toimivat aluksi Karviassa, jossa syntyi isän viides ja uuden äidin ensimmäinen lapsi Emil Julius. Tämä kuoli kolmikuukautisena. Marraskuussa 1859 Wilhelm Ingman nimitettin Purmoon, jonne perhe muutti. Aika, jolloin Wilhelm Ingman pääsi kirkkoherrana uransa lakipisteeseen, ei ollut otollinen perheen eikä Suomen kannalta. Vuosista 1867-1868 muodostui poikkeuksellisten sääolojen vuoksi suuret nälkävuodet. Sadot jäivät alle puoleen normaalista, ja nälkään ja tauteihin arvioitiin kuolleen yli 100 000 ihmistä. Huono aika ilmeni myös Wilhelm Ingmanin vaikeuksina saada purmolaisilta virkaansa kuuluneita veroja. Paitsi oman perheen osalta, nälänhädän aika oli papille muutenkin henkisesti vaikeaa, kun köyhille olisi pitänyt saada apua. Helmikuussa 1868 pastori oli ollut hyvin työlääntynyt purmolaisiin: "Ja nyt työntekijät pitävät taas vanhaa virttään: *kuolla nälkään*. Mutta minä en aio vaatia enempää määrärahoja heille, nähkööt nälkää, kiittämättömät käet". Wilhelm Ingmanin kirjoittama lause saattaa tuntua kovalta. Sen kirjoittajakaan ei kuitenkaan ollut pääsyt puutteesta helpolla ja Ingmaninkin perheessä vuosien 1867-1868 suonenisku otti osansa. Nuorin lapsi Lars Fingal kuoli 13 kuukauden ja kolmen päivän ikäisenä 11. huhtikuuta 1868. Toukokuun 1868 alussa, pahimpina nälkäaikoina, Wilhelm Ingmanin ja perhe siirtyivät Teuvaan. Olot ja paikalliset asukkaat eivät vaikuttaneet tuoreesta kirkkoherrasta purmolaisia paremmilta: "Nämä teuvalaiset ovat mitä surkeimpia työntekijöitä niityllä ja rengiksi sain oikean laiskimuksen työssä ja suden ruokapöydässä seudun ainoan heränneen miehen suosituksesta. Hän nimittäin hankki minulle nääntyneen lankonsa, joka olisi ollut muuten hänen rasitteenaan. Voit ymmärtää siitä kuinka paljon luottamusta voin tuntea hänen parannukseensa. - Erityisenkiero ja häpeämätön syömään, eikä katso ollenkaan paljonko voiastiasta jää tovereille. - Eivät tosin ole kaikki yhtä kieroja, mutta meidän renkimme ja torpparimme ovat pahimpia; viimeksimainitulla on tapana panna voita silakallekin sen lisäksi mitä hän on levittänyt leivälle". Päivätöihin tuli parhaimmillaan suunnilleen kolmasosa, niistäkin suurin osa hyödyttömiä, ja väestö teki selväksi, ettei seollut tottunut tällaisiin uhrauksiin. Sekä kirkkoherra että -herratar olivat tulleet siihen tulokseen, että Teuvalla tuskin viihdyttäisiin. Kesäkuun 30. päivän iltapäivällä perheeseen tullut poikalapsi ei siis syntynyt säätyläishopealusikka suussa valmiiksi katettuun pöytään. Hän ilmaantui keskelle nälkävuosien kurjuusaikaa, joka koski kirkkoherrrankin perheen elintasoon ja oli vain kaksi ja puoli kuukautta aiemmin saattanut uuden tulokkaan edeltäjän hautaan. Tulokas sai ehkä hieman pahaenteisen saman etunimen kuin edesmennyt Lars Fingal: Lars Johannes. Kutsumanimeksi vakiintui perhepiirissä Lauri. (Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet / Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922. sivu 40).[2] ( i Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari.[2] ii Henrik Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 1747 Mörby. Kuollut 1804 Ekenäs?. Ammatti Vääpeli, kenttävääpeli ruotujakolaitoksessa.[2] Ebba Kristina Naukler. Syntynyt 27.03.1755. Kuollut 1802.[2] ä Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. äi Anders Grönlund. Syntynyt 29.11.1754 Pirkkala. Ammatti Kirkkoherra (Kuortane). ää Kristina Elisabet Asp. Syntynyt 15.02.1763 Teisko.)

IV Lapset
Emil Julius Ingman. Syntynyt 05.1858 Karvia. Kuollut 08.1858 Karvia.[2]
Alfred Emil Ingman. Syntynyt 16.07.1860 Karvia; Kyläkarvia. Kuollut 10.10.1917 Vaasa. Haudattu Vaasa. Ammatti Pataljoonan saarnaaja; pappi; nuorisokirjailija. Taulu 18.[2]
Febe Johanna Ingman. Myöh. Rancken. Syntynyt 26.12.1861 Purmo. Kuollut 16.06.1914 Vaasa. Ammatti Folkskollärarinna i Gamla Vasa 1884. NI50 kirjoittanut kirjan:"Sagonystanet". Otava 1891 (Tanternasi Gamla Vasa berättelser) Kansakoulun opettaja: Gamla Vasaflickskola,.[2]
Emilia Vilhelmina (Mimmi) Ingman. Myöh. Strömblad. Syntynyt 04.06.1863. Kuollut 05.03.1940.[2]
Odert Julius Ingman. Syntynyt 01.01.1865. Kuollut 03.05.1929. Ammatti Kappalainen. Taulu 20.[2]
Lars Fingal Ingman. Syntynyt 08.03.1867 Purmo. Kuollut 11.04.1868 Purmo.[2]
Lars (Lauri) Johannes Ingman. Syntynyt 30.06.1868 Teuva. Kuollut 25.11.1934 Helsinki. Arvonimi Professori. Ammatti Poliitikko. Ammatti Arkkipiispa. Taulu 33.[2]
Ottilia Sofia Ingman. Syntynyt 25.07.1869 Teuva.[2]
Elina Elisabet Ingman. Myöh. (Emilia) ?. Syntynyt 04.11.1870. Kuollut 09.02.1872.[2]
Edith Eunika Ingman. Syntynyt 30.11.1872 Teuva Pappilassa. Kuollut 03.02.1930 Kiina, Kiangsin Maakunta, Sankiohtang, Rosvojen Ampumana. Ammatti Opettajatar Vaasan yksit. suom. tyttökolussa; lähetyssaarnaaja. NI117 Elämänkerrallisia tietoja Edith syntyi Teuvalla kirkkoherra Vilhelm ja Emma Ottilia Ingmanin perheen nuorimmaisena. Hän oli perheen 14. lapsi, joista 3 oli jo kuollut. Edellinen kuolemantapaus oli tapahtunut vain puoli vuotta aikaisemmin. Tällöin kovat nälkävuodet olivat vieneet perheeltä 2 lasta. Emma Ottilia oli Edithin syntyessä jo 41- ja Vilhelm 52-vuotias. Kun Edith oli 2,5 vuotias, kuoli perheen isä ja äiti jäi yksin 11 lapsen kanssa. Muutaman kuukauden kuluttua tuli tuhosi pappilan, jossa he vielä asuivat. Näiden kaikkien yli-inhimillisten vaikeuksien keskellä oli Emma Ottilialla suuri apu ja tuki perheen kotiapulaisessa, Hannassa, joka oli palvellut heitä uskollisesti vuodesta 1858, eli 13- vuotiaasta lähtien. Hanna hoiti Edithiä vauvastaalkaen ja eli mukana kaikki tämän elämänvaiheet. Hän oli kuin perheenjäsen, jota kaikki rakastivat.- Hanna kuoli 86-vuotiaana Edithin kuoleman jälkeisenä vuonna. Perheen isän, Vilhelmin, kuoltua Emma-äiti muutti suuren perheensä ja uskollisen Hannan kanssa Vaasaan, joka tällöin oli maakunnan ainoa koulukaupunki. Täältä Emma osti talon ja muutaman lehmän sekä alkoi pitää koulukortteeria. Heillä asuivat usein myöskin vaikeuksissa olevia ihmisiä. Näin perheen lapset saivat jo pienestä pitäen oppia huolehtimaan lähimmäisistään. Esim. perheen poika Lauri Ingman jatkoi kodissaan samaa tapaa. Emma pystyi tarmokkuudellaan ja Hannan avulla elättämään suuren perheensä ja lisäksi kouluttamaan lapsiaan, niin että 5 pojasta tuli pappeja ja yhdestä lukkari. Edith sekä yksi hänen sisarensa valmistuivat opettajattariksi. Edith toimi Vaasan yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa. Tämän koulun rehtorina oli tällöin Edithin serkku Naemi Ingman, jonka isä oli Sodankylän kirkkoherra. Edith opetti vuodesta 1894- historiaa, ruotsia, maantiedettä ja voimistelua Vaasassa oli siihen aikaan pieni joukko nuoria uskovaisia opettajattaria, joilla oli usein tapana kokoontua yhteenlukemaan Raamattua, keskustelemaan ja rukoilemaan. Tästäjoukosta lähti "Fria missionsförbundetin" lähettämänä Kiinaanlähetystyöhön Elli Cajander v. 1897 ja v. 1899 Anna Ehrström sekä v. 1902 Edith Ingman. Edithin äiti oli kuollut edellisenä vuonna eikä hänen enää tarvinnut ajatella, että äiti olisi kaivannut hänen apuaan. V. 1909 saapui Kiinaan Agnes Hedegren. Kolme viimeksimainittua toimi Yungsin lähetysasemalla Huanin maakunnassa muutamaa kotimaankäyntiä lukuunottamatta aina vuoteen 1929 saakka, jolloin sieltä oli paettava joka puolella riehuvia rosvoja. Tällä pakomatkalla Edith sekä Agnes Hedegren surmattiin ja Elli Cajander menehtyi kärsimyksiinsä helmikuussa 1930. Kun tänne Suomeen kantautui suruviesti, oli sisareni Aune Hara 9- vuotias ja siis jo koulutyttö. Hän muistaa hyvin, miten järkyttävältä tuntui, kun hän kuuli tapahtumasta. Seuraavana päivänä oli maassamme suruliputus ja kouluilla oli lupaa. Olin vasta 2-vuotias Edithin kuollessa, mutta koska asuimme yhdessä mummini kanssa, niin oli luonnollista, että jo pienestä pitäen sain kuulla kerrottavan Edithistä ja hänen työstään Kiinassa. Siitä lähtien minua on aina kiinostanut Kiina ja ertyisesti lähetystyö siellä. Meillä oli muutamia esineitä, joita hän oli lähettänyt sieltä, mm. aikuisen naisen kenkä, josta hyvin näkee miten pieneksi naisen jalka on sidottu. Lisäksi oli parit työlaäisnaisen mustat sandaalit, jotka oli kauniisti kirjailtu. Äiti oli tallettanut pari Kiinasta saatua kirjettä, joissa Edith kuvaa oloja ja työtään siellä. Kirjeissä oli myöskin valokuvia, missä ollaan rakentamassa poikakoulua. Edith joutui toimimaan jopa rakennusmestarina. Äitini tuli oppilaaksi Vaasan tyttökouluun samana vuonna kuin Edith sieltä lähti, joten heille olivat kouluasiatkin yhteisiä. Seuraavassa sisareni Aune Hara kertoo lapsuudenmuistoistaan koskien Edithiä: Edith Ingman kävi Suomessa lomalla Kiinasta 1928-1929. Muistan hämärästi, kun hän kävi meillä kotona Vaasassa. Olin silloin 7-vuotias. Asuimme Rantakatu 12:ssa isoäitimme Mimmi Strömbladin (o.s. Ingman) kanssa, joka oli Edith Ingmanin sisar. Seuraava muistikuvani on II luokalta Vaasan Raastuvankadun kansakoulusta käsityötunnilta. Kävin opettajan kateederilta kysymässä jotain käsityön suhteen, jolloinka opettaja sanoi jotenkin seuraavasti: "Teillä kotona ollaan nyt varmaan hyvin surullisia Kiinasta kuuluvien uutisten johdosta". Tämän on täytynyt tapahtua joskus keväällä 1930, koska Edith Ingman tiettävästi surmattiin 3.2.1930. Muistan, kuinka kotona kerrottiin, että Edithiä oli kehoitettu olemaan palaamatta Kiinaan, koska siellä oli levotonta, mutta hän halusi lähteä, koska hänen ystävänsäkin (Elli Cajander) oli siellä. Espoossa 26.2.1995 Edithin ja hänen kohtalotovereidensa ruumiit jäivät siis Kiinaan, mutta heidän muistolleen on "Fria Missionsförbundet" pystyttänyt muistolaatan Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Sain äidiltäni kuulla sen olemassaolosta, mutta hän ei muistanut siitä muuta kuin että se on lähellä vanhaa kappelia. Vuosien mittaan koetin etsiskellä sitä, mutta turhaan. Pari vuotta sitten soitin Helsingin seurakuntien hautaustoimistoon ja sain tiedon laatan sijainnista. Se on Agnes Meyerin haudalla,joka oli jo aikaisempi Kiinan lähetystyön marttyyri. Hauta sijaitsee kappelista rantaan päin käytävän vasemmalla puolella ja sen maamerkit ovat seuraavat: kortteli 6, linja 6, hauta no 79. Otto J. A. Stadius on maksanut ikuisen hoidon, joka käsittää hiekoituksen. Tämä on onnellista, koska muuten hauta olisi jo saattanut joutua hävitettävien listalle. Iloitsin kovasti löytäessäni sen ja olemme Lassen kanssa käyneet puhdistamassa laattaa, niin että teksti tuli näkyviin. Helvi Kivekäs Tietoja Kiinan ajalta Edith Ingman Monet ovat olleet ne lähetyssaarnaajat, jotka "Vapaan lähetyksen" piirissä ovat lähteneet toteuttamaan Jeesuksen viimeistä käskyä: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" Onpa tämä lähetys saanut antaa marttyyrejäkin. Yksi näistä Suomen ensimmäisistä lähetyssaarnaajistakin oli Edith Ingman, edesmenneen arkkipiispa Lauri Ingmanin sisar. Edith Ingman syntyi 30. päivänä marraskuuta v. 1872 Teuvan pappilassa kirkkoherra Wilhelm Ingmanin ja hänen puolisonsa Emman o.s. Schalinin tyttärenä. Hän oli saanut kristillisen kasvatuksen, mutta omakohtaiseen kääntymykseen hän tuli 23 vuotiaana. Hän valmistui opettajattareksi ja toimi opettajana Vaasan suomalaisessa tyttökoulussa. Vaasassa oli siihen aikaan pieni joukko nuoria uskovaisia opettajattaria, joilla oli usein tapana kokoontua yhteen lukemaan Raamattua, keskustelemaan ja rukoilemaan. Tähän joukkoon kuului myös Edith Ingman. Ensimmäisenä lähti tästä joukosta Kiinaan neiti Elli Cajander v.1897, kahden vuoden päästä neiti Anna Ehrström, ja jo v. 1902 Tammisaaren vuosikokouksessa esitettiin lähetyskandidaatti Edith Ingman lähetysystäville, ja samassa kokouksessa ehdotettiin hänet Kiinan lähetykselle, monien ystävien häntä lämpimästi kannatettua. M.m hänen papinkirjassaan mainittiin, että hän innokkaasti harrastaa sielujen pelastusta. Ensin suuntautui matka Lontooseen kieliopintojen tähden, mutta, niinkuin Edith Ingman itsekirjoitti, hän tahtoi oppia kaikkea niin paljon kuin mahdollista. Lontoossa oli n.k. lääkärien lähetysasemia, joissa uskovainen lääkäri auttaa ilmaiseksi köyhiä sairaita. Tälläisellä asemalla hän kävi harjoittelemassa sairaanhoitoa, kävipä kodeissakin sairaiden luona, sillä hän tiesi jo nyt, että "Kiinassa täytyy auttaa, osasi tai ei. Kiinalainen ei usko ettet osaa auttaa, vaan ettet tahdo" Niinpä hän jo Lontoossa itki muiden itkevien kanssa nähdessään toisten kärsimyksiä ja kurjuutta. Lähetyskodissa aloitettiin englanninkielen ohella opiskella hiukan myös kiinankieltä, mutta paljon käytettiin aikaa Raamatun lukuunkin sekä rukouskokouksiin, joissa selvimmin sai tuntea lähetyskodin asukkaiden yhden ainoan päämäärän, Jumalan valtakunnan levittämisen. Tätä tehtävää suorittamaansai Edith Ingmankin Lontoosta lähteä kahden palaavan ja yhden uuden lähetyssaarnaajan seurassa. He kulkivat junalla halki Ranskan ja Italian, jossa nousivat laivaan. Joka päivä he kokoontuivat rukoushetkeen, ja niin he onnellisesti päätyneen matkan jälkeen, josta Ingman sanoi, että se oli kuin unta, saapuivat 10 p:nä helmikuuta 1903 Shanghaihin. Laivarannassa oli tulijoita vastassa China Inlad Missionin lähetyssaarnaajia,jotka veivät heidät E. I. M:n kotiin. Siellä Edith Ingman puettiin kiinalaiseen pukuun. Se oli hänelle juhlahetki, josta hän itse kirjoitti: "Tunsin ettei se ollut vain ulkonainen asia, vaan samalla tavalla tulee pukeutua kiinalaiseen käsitystapaan, olla kiinalaisten joukossa niinkuin kiinalainen. Sitä ei opi yhdessä päivässä, eikä omin voimin. Tottuminen pukuun ei ole mitään siihen verrattuna. Jumala yksin sai minut muutta ja käyttää". Hän ikävöi päästä työhön käsiksi, oppimaan kieltä kiinalaisen opettajan johdolla, ja pian tämä toive toteutuikin. Yangchonissa opiskeltiin ahkerasti, välillä kokoonnuttiin vain aamu- tai iltahartauteen, raamatunkeskusteluun tai rukouskokoukseen Kiinan puolesta. Kodin ulkopuolella eivät kodin asukkaat saaneet liikkua juuriollenkaan, etteivät runsaslukuisuudellaan olisi herättäneet liian suurta huomiota ja ehkä vahingoittaneet lähetystyötä kansan keskuudessa. Sitä enemmän Edith Ingman nautti niistä kerroista, jolloin hän pääsi kansan pariin, heidän temppeleihinsä ja sai seurata heidän uhritoimituksiaan, miten he paperista valmistivat mitä taidokkaimpia esineitä, jopa taloja vainajille ja sitten polttivat ne. Sillon kasvoi hänen halunsa pian oppia kiinankieltä ja päästä julistamaan hyvää sanomaa. Suuri oli hänen ilonsa, kun hän osasi lukea Markuksen ev.ensimmäisen luvun. "On kuin nyt tuntisin suuren alun, kun se on selvästi painettu", hän kirjoittaa, "kun sen tuntee, on vielä aikalailla jäljellä, ennenkuin osaa puhua ja kirjoittaa." "Hitaasti edistytään pitkillä teillä", saa tavailla Kiinassa. "Ei mitään kiirettä", on kiinalaisen mielilause ja "menkää hitaasti", hänen jäähyväisensä vieraalle. Juuri tälläisiä lauseita, joita kansa voi ymmärtää, puhekieltä, hän sa iopetella kiinalaisen opettajansa johdolla. Puolen vuoden opiskelun jälkeen hän sai jättää tämän kodin, ja monivaiheinen oli matka suomalaiselle lähetysasemalle. Välillä joutui odottamaan veneitä, joilla suurimmaksi osaksi matkaa tehtiin, mutta Edith Ingman käytti tämän ajan tutustuakseen kansaan. Hän hämmästyy, miten huono on naisen asema pakanallisessa kodissa, ei koiraakaan Suomessa kohdella niin huonosti: Häntä säälittää pienten orjiksi myytyjen tyttösten kohtalo, he kun saavat tehdä työtä koko voimallaan. Rummutus epäjumalain temppeleistä häiritsee unta matkalla, ja hänen matkatovereikseen joutunut kiinalainen nainen katselee häntä aamusta iltaan, ihmettelee lakkaamatta hänen vaaleaa tukkaansa, silmälasejaan ja vaatetustaan. Hän poikkeaa kiinalaiseen kauppaan, jota eräs evankelista pitää. Suuri sika tulee nuuskimaan hänen jalkojaan, kanat kaakattavat ympärillä ja vesipytyssä kelluu kesy sorsa nukkuen. Hän kiipeää ullakolle katsomaan saman evankelistan pitämää koulua, jossa on vain kolme seinää, joten lapset ovat tottuneet sekä mateleviin että lentäviin vieraisiin, kissoista ja kanoista puhumattakaan. Hän poikkeaa myös Kiinan Sisämaalähetyksessä ja heidän jumalanpalveluksessaan. Ja niin hän sitten lokakuussa saapuu suomalaiselle lähetysasemalle Yungsinissa, jossa Elli Cajander ja Anna Ehrström tekevättyötä. Yungsinin seurakuntaan kuului silloin 27 kristittyä kiinalaista jäsentä. Long-tion ulkoserakunnan lisäksi oli vastikään avattu uusi ulkoasema, Peinan, joten työ jakaantui kolmeen paikkaan. Täälläkin oli Edith Ingmanin vielä opiskeltava kieltä, eikä hän itse voinut heti pitää kokouksia, mutta alusta lähtien hän oli mukana ulkoasemilla. Niinpä esim.Peinanissa Elli Cajanderin lukiessa evankeliumeja miehille, hän koetti pitää naisia koossa. Hän lausui raamatunlauseita ja selitti ne. Itse hän kertoo tästä: "Sanoessamme, että hän on yksi Jumala , tuijottavat he tavallisesti meitä ensin epätoivolla ymmärtämättä sanaakaan. Mutta vähitellen kirkastuu heidän katseensa, kun he oppivat ymmärtämään toisen yksinkertaisen totuuden toisensa jälkeen. He ovat koko elämänsä eläneet ilman Jumalaa, kuinka he voisivat silmänräpäyksessä käsittää kuka Hän on." Hyvin innokkaita ovat naiset myös oppimaan lauluja, vaikkeivät ymmärräkkään niiden sisältöä, puhumattakaan sävelestä. Hyvin tyytyväinen kertoo Ingman olleensakin alussa saadessaan heidät huutamaan tahdissa. Mutta liikuttavinta oli, kun pienet koulupojat tulivat uskoon ja särkivät epäjumalain alttarit. Ja kun opettajat ja muut oppilaat määräaikoina rukoilivat epäjumalia ja polttivat paperia ja suitsuketta vainajille, eivät nämä sitä enää tehneet. Työtä tehtiin, evankeliumia julistettiin. Kun ylioppilaat olivat tutkinnoilla kaupungissa, tulivat hekin kuulemaan "uuttaoppia" ostaen jonkun kirjasenkin mukaansa. Useimmat tosin saapuivat uteliaisuudesta tehden tuhansia vastaväitteitä, mutta siitä huolimatta julistettiin evankeliumia aamusta iltaan. "Eräänä iltana", kertoo Edith Ingman hauskasti, "kuulimme innokkaita ääniä kappelista". Elli meni katsomaan, mitä se oli ja huomasi palvelijansa olevan 5-6 ylioppilaan ympäröimänä. "Taivas on henki", huusi muuan hänen korvaansa. "Ei, Jumala on henki ja taivas eräs paikka", vakuutti miedänmiehemme. "Me emme usko sinua, näytä meille todeksi, jos voit , ettei taivas ole henki", kaikki huusivat. - Niin pitkälle Elli kuuli heidän keskustelustaan, mutta taisiko meidän Peng-si-mme heitä saada vakuutetuiksi, en tiedä". Tähän aikaan olikin Kiina avoin evankeliumille enemmän kuin koskaan ennen, kirjoitti Ingman. Oppineetkin, jotka ennen olivat ylenkatsoneet, tulivat nyt kuulemaan ulkomaalaisia, ja harvoin lähetyssaarnaajia enää kutsuttiin "ulkomaalaisiksi paholaisiksi". Sunnuntaina pidettiin jopa viisikin kokousta, viikolla neljä. Kokoukset pidettiin Yungsinissa kappelissa, josta Edith Ingman itse kertoo: "Me kysyimme eräältä ystävältä, joka oli vastikään tullut Suomesta, miten kappelimme häntä miellytti": Se oli koristettu jouluksi. Ei vastausta. "Sano mitä pidät siitä". Viivytellen tuli vastaus: "Olen muistanut Jeesusta, joka tuli kotiin". Sellainen oli kappeli, jossa kokouksia pidettiin 10 vuoden ajan. Sisäänkäytävän vieressä oli ruumisarkku, mutta se ei ketään härinnyt. Monet saivat tässä kappelissa kuulla ensikertaa, minne voi laskea syntitaakkansa ja saada rauhan. Sunnuntain kokouksiin saapuivat monet jo lauantaina tuoden riisinsä mukanaan, lähetysasemalta he saivat huoneen ja vuoteen. Sunnuntain "suurikokous" muistutti eniten kokouksia meillä täällä Suomessa, muut olivat kuin "koulutunteja", naisia kun opetetiin myös lukemaan. Se ei ollut suinkaan helpoimpia tehtäviä, sitä todistaa Edith Ingmanin oma kuvauskin: "Kyllä kiinankieli on sentään hyvin omituista kieltä. Kotona kyllä voi opettaa 10-20 lasta lukemaan aakkosia. Mutta tuskin 2 naista voi yhtäaikaa opettaa kiinankieltä lukemaan. Kun joka sanalla on oma merkkinsä, oppii yksi hyvin nopeasti lukemaan yhden rivin, samalla kun hänen naapurinsa sitä tavailee kokonaisen päivän. Täytyy jokaista auttaa sillä asteella, millä hän on. Seuraus on, että huoneessa on surina ja humina,joka melkein panee huumaantumaan. Oikealla puolellani joku lukee:, "Kuka on luonut taivaan ja maan?", vasemmalla toinen: "Jumala on kaikkialla läsnäolevainen", kolmas tavailee käskyä, kun taas neljäs lukee laulua". He opettavat myös maassa syntyneitä työntekijöitä, "Juuri heidän kauttaan on Kiina voitettava Jumalalle", kirjoitti Ingman, ja suuri on hänen ilonsa Viikkolehdestä lukiessaan, että E. E. on lupautunut kannattamaan yhtä evankelistaa siellä. Työ menee eteenpäin. Uusia ulkoasemia perustetaan, kuten Litien v.1905. Kristityt oppivat pyhittämään lepopäivänsä, onpa Yungsinissakin 10 kauppaa suljettuna. Jo v.1903 perustettiin poikakoulu, jossa oli alussa 18 oppilasta, sittemmin vaihdellen 20-45, ja EditIngman, jonka päätyöksi muodostuu opettaminen, kertoo, pitävänsä oppilaistaan ainakin yhtä paljon, jos ei enemmänkin kuin suomalaisista pojista. Hän toivoo, että tytötkin saisivat oman koulunsa , vaikka kiinalaiset pitävätkin, että turhin asia maan päällä on opettaa tyttöjä lukemaan. Pian tämäkin toive kuitenkin toteutui. Syksyllä v.1910 saapuvat ensimmäiset oppilaat, 4 tyttöä arkoina ja pelokkaina pieneen, vanhaan taloon, joka toimi kouluna. Vaatimaton oli alku, mutta jo kymmenisen vuoden kuluttua oli kaksi tilavaa rakennnusta tyttökoulun käytössä. Tytöt asuvatkin koulussa, ja oppituntien, käsityön ja leikin lomassa saavat kuulla Hänestä, joka on sanonut: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Joskus on oppilaita 40, joskus 20-30, ja joukko toisensa jälkeen astuu ulos elämään, toiset jatkavat opintojaan, useimmat joutuvat heti naimisiin. Koulut tuottavat paljon iloa. Ingmanin koulun pojista neljästä tuli saarnaaja, yksi on kristitty lääkäri, joka on mukana seurakuntatyössä, nimeltään tohtori Li, ja monet ovat ne kristityt käsityöläiset ja liikemiehet, jotka ovat tässä koulussa ovat ensimmäisen kerran kuulleet puhuttavan Jumalasta. Koulut ovat tahtoneetkin sanoa oppilailleen:"Ajattele Luojaasi nuoruudessasi". Japanilaisten tultua Nankingiin, hän muutti Yungsinin lähetysasemalle, jossa asui 3 kk. Hän lahjoitti sinne lampun, (priimus) ja 150 dollaria rahaa. Niinkuin on jo mainittu, muodostui koulutyö Edith Ingman varsinaiseksi elämäntyöksi lähetysasemalla, mutta monenlaiset muut työt häntä päivän mittaan odottivat. Naisten työhön hä notti edelleen osaa, ja usein nähtiin hänet kotikäynneillä kristittyjen ja pakanoiden luona. Hän oli monipuolinen lähetyssaarnaaja ja aina valmis käymään vaikka minkälaiseen työhön. Hänellä ei ollut tapana kysyä jaksanko minä, vaan ehdinkö minä. Kun kappelin käytyä liian ahtaaksi, alettiin v.1908 rakentaa uutta, johon mahtui 300 kuulijaa, ja kun lähetyssaarnaajillekkin samana vuonna rakennettiin uutta, tilavampaa kotia, oli Edith Ingman reippaana rakennusmestarina. Hän oli näet ensimmäisellä lomallaan Suomessa ottanut oppia ulkomaalaisen rakennuksen rakentamisessa, erittäinkin kotoisten uunien valmistamisessa. Kun koulutyö häntä sitoi, ei hän päässyt ulkoasemille muulloin kuin sunnuntaisin. Lauantaina lähdettiin ja maanantaina palattiin. Näitä matkoja piti Edith Ingman ihanimpina päivinä Kiinassa. Vastaan saattoi siellä tulla kristittyjä, joiden kasvoilla oli hiljaisen ilon ilme. Mies joka ennen poltti ooppiumia ja joka oli hyljännyt vaimonsaja ottanut toisen, hänelle on nyt Raamattu kaikki kaikessa, sieltä hän lukee, että Jumala voi pelastaa synnistä ja kurjuudesta. Liikuttavaa oli kuulla myös vanhuksien kastetodistuksia, että he olivat päässeet kuolemasta elämään. Long-t´eon ulkoasemalla toivat kyläläiset erään vanhan vaimon Chang-sao-sas´in luo sairaitaan. Hän voiteli öljyllä, rukoili Jumalaa ja moni parantui. Niin vahva usko oli tällä naisella, että Ingmankin kertoi kertoi joutuneensa aivan häpeämään tämän uskon edessä. Koti toisensa jälkeen avautui evankeliumile,ja joskus oli kokouksissa 50-60 tarkkaavaista kuulijaa. Eräskin 80 vuotias mummo kävi säännöllisesti kokouksissa, vaikka valittikin: "Minua hävettää, kun en muista mitään siitä, mitä te opetatte, mutta minä tulen kuitenkin". Yhden asian mummo kuitenkin muisti, että Jeesus oli kuollut hänenkin puolestaan, antanut hänelle synnit anteeksi ja valmistanut hänelle kodin taivaassa. Näin jatkuu työ, mitä erilaisemmissa vaiheissa. Miestenviikot ja lukuviikot seuraavat toisiaan joka vuosi, vain opetettavat vaihtuivat. Uusia kastetaan ja otetaan seurakuntaan. Toisia täytyy eroittaakin ja kuolemakin ottaa osansa. Vuonna 1910 oli seurakunnassa 62 jäsentä, kymmenen vuotta myöhemmin 117 ja v.1925 134 jäsentä ulkoasemat mukaan luettuina. Uusia ulkoasemiakin oli avattu. Mutta on vaikeuksiakin. Katolisia kirkkoja poltetaan, pappeja surmataan, ja meidän lähetyssaarnaajillemme huudellaan rumia sanoja. Kolera ja punatauti raivoaa, niin että lähetyssaarnajienkin on muutettava huvilalleen ylös vuoristoon päivän matkan päähän Yungsinista. Mutta vaikeimmat ajat ovat kuitenkin edessäpäin. Vuonna 1928 alkoi bolshevikivallankumous riehua Yungsinissa. Enemmän kuin neljännesvuosisadan olivat lähetyssaarnaajamme tehneet työtä tällä lähetysasemalla, nyt täytyi heidän jättää Yungsin. Elli Cajander lähti rauhallisemmalle paikalle Kiinassa, Edith Ingman taas kolmannen kerran, 16 vuoden väliajan jälkeen kotimaahan Siperian ja Venäjän levottomien seutujen kautta. Monet olivat matkan vaikeudet, hän kun tahtoi säästää lähetykselle, matkusti III. luokassa, jota juuri kukaan ei tällä matkalla tahtonut käyttää. Terveenä hän kuitenkin saapui kotimaahan. Tietoja Kiinan ajoilta, jatkoa Ei ollut helppoa, kun hän sitten virkistyneenä syksyllä 1919 palasi takaisin ja monivaiheisen matkan jälkeen saapui yhdessä Elli Cajanderin kanssa Yungsiniin, mutta tapasikin lähetysaseman kouluineen poltettuna. Mieltä lämmitti kuitenkin nähdä kristittyjä odottamassa rannalla ja kuulla kaduilla kokoontuneiden pakanoiden tervetulotoivotuksia. Heidän vanha talonvartijansa, vanha Tungo, itki ilosta heidät nähtyään, olipa kolme entistä koulutyttöäkin portilla odottomassa. Niinpä he väkijoukon saattamana menivät entiseen kotiinsa, mutta kuinka hävitettyä kaikki olikaan! Kappeli oli tuhottu, talo poltettu. Jossakin oli muutama seinä pystyssä, ja niissä huoneissa, jotka osittain olivat jäljellä, olivat jo ikkunankarmitkin poissa. Puutarha monivuotisine kasveineen ja hedelmäpuineen oli tuhottu. Ei kukaan voi aavistaa, mitä he tunsivat tätä hävitystä katsellessaan, mutta kaikesta huolimatta tämä oli se koti, jonka Jumala oli heille antanut täällä, ja tämä kansa oli heidän kansansa. Rauhallisesti he nukkuivat yönsä tässä hävitetyssä kodissaan, mistä ei edes ainoatakaan huonekalua löytynyt, mutta seuraavana päivänä oli heillä jo monta kättä työssä, oli muurari , puuseppä ja maalari kotia kunnostomassa. Kristitty toisensa jälkeen saapui tervehtimään, tuli sellaisia, jotka kiittivät Jumalaa, etteivät olleet mitään menettäneet ja tuli sellaisia, jotka olivat menettäneet kaikkensa. Keneltä oli mies, keneltä poika tai joku muu omainen murhattu, olipa monet paenneet pois paikkakunnalta jäljelle jääneiden eläessä ainaisen pelon vallassa. Pian alkoivatkin punaiset taas lähestyä, taloja polttaen ja surmaten niitä, jotka eivät heidän vaatimuksiinsa taipuneet, ja lähetyssaarnaajamme ajattelivat, uskaltaisiko kukaan tulla edes kokouksiinkaan, mutta heidän suureksi ilokseen kävi kokouksissa 60-70 henkeä. Tosin kokoukset monasti keskeytyivät eikä iltakokouksia voitu pitää ollenkaan. Pieni kappelikin johon mahtui 100 henkeä oli saatu jo kuntoon, kun heidän (14/2 1929) kristittyjen kehoituksesta oli paettava 3 km:n päähän ystävien luo. Pian he kuitenkin palasivat takaisin, ja koko sillä tarmolla, joka oli ominaista Edith Ingmanille, tehtiin uusia korjauksia, jotta toiminta olisi päässyt uudelleen alkamaan. Kommunistit lähestyivät taas kaupunkia, ja nyt olikin jo tosi kysymyksessä. Totellen Raamatun kehoitusta: "Jos he vainoavat teitä, matkaan", he lopullisesti lähtivät pakomatkalle 25:nä marraskuuta 1929. Kun eräs mies kantoi heidät virran yli, he aavistivat, että myrskyisät päivät odottivat, mutta sydämmessä oli mestarin vakuutus: "Minä olen teidän kansanne joka päivä". Tuskin he olivat piiloutuneet eräälle ullakolle, kun alkoi laukausten vaihto, rosvot olivat olivat kaupungin herroina. Alkoi hirmuhallitus, pakeneminen oli mahdotonta. He yrittivät piileskellä eräässä savimajassa, mutta palasivat takaisin ullakolle kurkihirsien alla oleville laudoille, jossa olivat kaksi vuorokautta. Siellä he rukoilivat Jumalaa sokaisemaan rosvojen silmät, kun nämä tulivat ullakkoa tutkimaan, ja niin kävikin, että kaikki muut paikat miehet tutkivat, se vain jäi tarkastamatta missä lähetyssaarnaajamme olivat. Yöllä he pääsivät muuttamaan läheiseen kylään, jossa kristityt muurasivat suurista tiilistä muurin heidän ympärilleen.Tämä "hauta" jossa ei ollut ovea, ei ikkunaa, eikä mitään valoa ja jossa he viettivät 3 päivää ja 3 yötä, oli niin ahdas, että vain toinen saattoi maata toisen istuessa. Heidän kokkinsa antoi ruuan irroittamalla tiilen seinästä. Täältäkin heidän oli valepukuisena lähdettävä yön pimeyteen. Kristittyjen opastaessa ja antaessa apuaan he pakenivat käsi kädessä edelleen. Rosvot tulivat perästä, pieksivät ja vangitsivat apua antaneita kristittyjä, jotta nämä ilmoittaisivat ulkomaalaisten naisten olinpaikan. Niinpä eräänkin kerran levähtäessään erään oppaan kodissa, kuuluu laukausten vaihtoa, ja pienipoika tulee juosten siltä ulkoasemalta, missä he edellisenä päivänä olivat levähtäneet kertomaan, että lähetyssaarnaajien lähdettyä, oli 16 miestä tullut heitä kiinni ottamaan ryöstäen pienen sanansaattajan kodin ja vangiten heidän isänsä. Niinpä heidän oli taas kiirehdittävä eteenpäin. Vuokraksi saamallaan veneellä he vihdoin 7 p:nä joulukuuta saapuivat Kianiin, jossa syntyy suuri ilo kristittyjen joukossa heidän saavuttuaan, ja sydämmistä nousee harras kiitos rukouksia kuulevan Jumalan puoleen. "Täällä on kultaisia kristittyjä", kirjoittaa Ingman. He olivatkin valmiit tekemään kaikkensa lähetyssaarnaajiemme hyväksi seurauksista välittämättä. Täällä ajattelee Edith Ingman aloittaa raamattukursseja naisille, mutta kaupunki on sotatilassa, on aina oltava valmiina pakoon. Heihin liittyy lähetyssaarnaaja Agnes Hedengren, joka on täällä ollut toipumassa sairaudesta , ja yhdessä he sitten helmikuun 2 p:nä 1930 lähtevät Kianista. He ovat kulkeneet jo pitkän matkan Kan-jokea, kun reuraavana päivänä 3/2 heidän rukoillessaan n. 30 rosvoa yllättää heidät ampuen venettä, joten heidän on laskettava maihin. Rosvot vievät heidät läheiseen epäjumalien temppeliin, jossa ottavat heidän kellonsa ja silmälasinsa. He sitovat heidän miespalvelijansa kädet, mutta kun Edith Ingman pyytää, etteivät he sitä tekisi, päästetään kaikki vapaaksi, mutta Edith Ingmanin kädet sensijaan sidotaan hänen selkänsä taakse. Turhaan kokki rukoilee vapautusta lähetyssaarnaajille, ja niin hän lähtee takaisin Kianiin viemään tietoa tapahtuneesta. Sähkösanomassa, joka saapuu Suomeen, kerrotaan, että Edith Ingman olisi elävänä poltettu, mutta siinä on todennäköisesti jossakin virastossa tapahtunut väärinkäsitys. Sen mukaan mitä E.I.M.:n johtaja oli saanut tietää, oli Edith Ingman kuitenkin surmattu jo 30 p:nä helmikuuta ja toiset 4 p:nä. Suomen puolestä lähetettiin varakonsuli asiaa tutkimaan ja itse paikalla vangitut rosvot, jotka sittemmin teloitettiin, tunnustivat surmanneensa lähetyssaarnaajat ja heittäneensä ruumiit virtaan. Rosvojen luota löytyi myös vaatekappaleita, joista lähetyssaarnaajat Tyyne Sihvonenja Miili Keränen löysivät Ingmanin nimimerkin. Asia oli siis varma. Raskas isku oli kohdannut lähetystyötä. Samaan aikaan murhattiin 13 kristittyä, näistä 5 koulutyttöä. Englantilainen sanomalehti Times kirjoitti tapahtuman jälkeen: "Kaikki kolme naista olivat laajalti tunnettuja Kiangsissa, he olivat tunnettuja hyväsydämisyydestään ja yhtä paljon kiinalaisten kuin ulkomaalaistenkin kunnioittamia ja rakastamia. Se piti myös paikkansa Edith Ingmaniin nähden. Suurta kunnioitusta ja arvonantoa oli Edith Ingman saanut oppilailtaankin ja seurakunnassakin oli hänen kykynsä ja apunsa suureksi arvioitu. Lähetyssaarnaaja Tyyne Sihvonen, joka sai hänen kanssaan tehdä matkoja ulkoasemille, sanoo hänestä: "Yksi hänen vahvimpia ominaisuksiaan oli, ettei hän pitänyt mitään asiaa niin vaikeana, etteikö siitä yli päästäisi. Hän eiollut koskaan pessimisti, vaan katsoi asioita valoisasti, vaikka toiset olisivat asiat kuinka synkiksi hänen eteensä maalannut. Joskus toisista työtovereista näytti, että hän oli liian rohkea edesottamuksissaan, mutta aina hän asioista selviytyi". Edith Ingman oli yksi ensimmäisistä marttyyreistä, jonka Suomi sai antaa. Heidän muistolleen on "Fria Missionsförbundet" pystyttänyt muistokiven Helsingin Vanhalle hautausmaalle, mutta heidän hautaansa ei kukaan tiedä, joten Edith Ingmanistakin voidaan sanoa niinkuin Herran palvelijasta Mooseksesta "Herra hautasi hänet". Mutta vaikka näin tapahtuikin, ei Herra jättänyt työtään, vaan runsaan siunauksen ajat koittivat lähetyskentille, ja saatiin elävästi kokea todeksi, että marttyyrien veri on hedelmää kantava veri. Meeri Ahokainen on pitänyt tämän esitelmän Vapaakirkon puitteissa Tampereella 1940 luvulla. Olen (M. Strang) puhunut hänen kanssaan puhelimessa 15.3.97 ja saanut luvan käyttää tätä artikkelia.[2]
Taulu 18
(Taulusta 17)

IV. Alfred Emil Ingman. Syntynyt 16.07.1860 Karvia; Kyläkarvia. Kuollut 10.10.1917 Vaasa. Haudattu Vaasa. Ammatti Pataljoonan saarnaaja; pappi; nuorisokirjailija. NI23 Elämänkerrallisia tietoja Vaasan kouluun 1871. Ylioppilas 5.6.1880. Vihittiin papiksi 20.06.1883 ja määrättiin v. t. saarnajaksi Vaasan tarkk'amp.pataljoonaan. Vakituinen pataljoonan saarnaaja 1889. (Bergholm Sukukirja s. 686) Alfred Emil oli innokas metsämies. Ensimmäisiä suomalaisia nuorisokirjailijoita. "Rimpisuon Usvapatsas", "Kahden taalarin raha" ja "Latvasaaren kuninkaanhovilinna". Kirjat olivat suomalaisia vastineita intiaaniromaaneille (1917 ). Alfred Emil rakensi Vaasassa Rantakatu 22 :n huoneessa purjeveneen joka jouduttiin ikkunan kautta kuljettamaan ulos. Purjeveneestä on olemassa piirustukset Kaj Strang´lla. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon toimi hän Vaasassa pataljoonan saarnaajana ja muissa papin viroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka. Tämän toimen ohella toimi hän koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu, että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitavaja tunteva mies. Persoonalisuutena kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluonteinen ja humoristinen. Tälläiseksi tunnetttiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista. Kirje Vaasasta koulusta äidille 23.10.1875: (15-vuotiaana) Wasa den 23 Oktober 1875 Älskade mamma! Jag skall nu med några rader underrätta eder huru vi må. Tack för mammas sista bref. Wi må nu härsom vanligt. Huru mår mamma och andra der hemma. Odert villej skriva hem nu, han säger att han ej har tid. - Nog finns här lingon fast huru mycket för 25 penni kappen. Nog måste jag väl vara utan nya skridskorremmar. Kanske jag bergar mig med mina gamla ty här kostar ett par goda skridskoremmar 2 mark, så att ej lönar det sig att köpa häre. Vi ha nuhaft ganska god skrinnis och jag har varit och skrinna 2 gånger ren. I onsdags hade vi lof, så att inte tror jagat vi få nå vidar skrinnlof. Hittils har här varit så kallt att marken är ganska hårt tillfrusen så att få se huru det går med brunnarna i vinter. - Nog går ju den här termin ganska fort?. Jag har köpt åt mig harsnaror till julen för mina egna pengar, nog skall fånga haror i jul bara jag för mig att sätta ut dem. Odert ber att mamma skulle skicka hit hans skrinskor. Får vi ta ut till "Pippurinmarkkinat" i jul litet marknadspengar kanskje hvar sin 50 penni eller huru? Jag har nu just ej något mera att skriva än många hälsningar till alla der hemma och allra mest till mamma från mammas egen gosse ALFRED. Teolooginenerotutk, 31. 5, 83. Vihitty papiksi 20. 6. 83. Pastoraalitutk. 20. 6.85, - 3:nnen Vaasan tarkkampujapataljoonan v. t. saarnaajana 20. 6 1883 - 30.01.1889, josta lähtien saman pataljoonan vakinaisena saarnaajana pataljoonan lakkauttamiseen saakka 14. 3. 02. Vaasan lääninvankilan v. t. saarnaajana 1.5. 1897- 1.5. 1898, josta lähtien saman vankilan vakinaisena saarnaajana kuolemaansa saakka 10.10.1917. Vaasan suom. yksityislyseossa ja alkeiskoulussa tuntiopettajana opettanut uskontoa, ruotsia, saksaa ja logiikkaa 1v. 1883- 1892; Vaasan realilyseon uskonnon ja suomenkielen v. t. lehtorina lv. 1894 -96, 97 - 99 ja 1901 - 1902; tuntiopettajana opettanut Vaasan realilyseossa ja sitten linjajakoisessa lyseossa ruotsia lv. 1905 - 1917 ja ajoittain sitä ennen; kaikkiaan ollut Vaasan suom. lyseon palveluksessa 1v. 1883- 1917 kahta vuotta lukuunottamatta. Ollut opettajana myöskin Vaasan ruots. lyseossa, suom. ja ruots. tyttökoulussa sekä ruots. jatko-opistossa. Syysk. 1 p;stä 1895 ollut Vaasan käsityöläisiltakoulujen johtajana opettaen äidinkieltä, kirjanpitoa, kaunokirjoitusta y. m. - Innokas urheilumetsästäjä ja -kalastaja. Tunnettu taitavana ampujana. - St. ja Annan R. III luokan ritari. Kirjallinen toiminta: Aikakauskirjassa »Svenska jägarförbundets Tidskrift» julkaissut kreikankielestä ruotsinnettuna suurimman osan Xenofonin »Kynegetikos»-nimistä teosta ja Arrianoksen samannimisen teoksen kokonaan. Toimittanut oppikirjan »Ruotsinkielen Harjoituksia» suomalaisia oppilaitoksia varten. Julkaissut suurta tunnustusta saavuttaneet nuorisokirjat »Rimpisuon usvapatsas», »Latvasaaren kuninkaan hovilinna», »Suursalon Halli» ja »Kahden taalarin raha». - Kirjoituksia aikakauskirjoihin ja sanomalehtiin. Lähde: Vaasan Suomalainen lyseo 1880- 1930 ************** Alfred Emil Ingman, jonka kootut teokset täten Suomen nuorisolle tarjotaan, oli syntynyt v. 1860 ja kuoli Vaasassa v. 1917. Hänen ulkonaiset elämänvaiheensa on pian mainittu. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon hän toimi Vaasassa pataljoonansaarnaajana ja muissa papinviroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka.Tämän ohella hän toimi koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu,että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitava ja tunteva mies. Persoonallisuutena kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluontoinen ja humoristinen. Pyyntömme johdosta saada lähempiä tietoja Alfred Ingmanista kirjoittaa meille hänen veljensä professori Lauri Ingman seuraavaa: »Halu päästä ulos metsään ja merille oli Alfred-veljessäni jo ylioppilasaikoina erinomaisen voimakas. Muistan elävästi, kuinka hän ja vanhin Jonathan-veljemme syksyisin ja talvisin pyssyt olalla kulkivat kaikki Karijoen sopukat ristiin rastiin. Tavallisesti he toivatkin retkillään riistaa kotiin, jäniksiä ja lintuja. Kolmantena seurassa oli usein eräs mökkiläinen, »Hongiston vaari», jonka metsästysinnolla ei ollut rajaa. Eräänä talvena 1880-luvun alulla, kun seudulla liikkui susia, ryhtyivät veljet niitä suksilla pyydystämään ja saivatkin kerran oikein komean otuksen. Myöhempinä aikoina, kun Alfred-veljeni oli asettunut Vaasaan, jouduin usein seuraamaan häntä milloin pitemmille milloin lyhemmille retkille saaristoon. Niin pian kuin jäät olivat lähteneet ja ilma lämminnyt, lähdimme mekin retkille vesilintuja kuvilta ampumaan. Ihania kesäkuun öitä vietettiin kuusenhaoista tehdyillä vuoteilla, milloin ei ollut pakko hyttysten tähden ankkuroida venettä johonkin poukamaan ja purjeen alla koettaa saada verenimijöiltä hetkeksi rauhaa. Auringon noustessa oli oltava ampumapaikoilla. Myöhemmin kesällä laskettiin koukkuja ja käytiin purjehdusmatkoilla milloin minnekinpäin. Alfred-veljelläni näyttää olleen se käsitys, että mies jotenkin osaa tehdä sen, minkä tahtookin. Varsinkin hän oli taitava veneenrakentaja. Piirustusten mukaan, jotka hän milloin mistäkin teoksesta hankki, hän rakensi sekä soutu- että purjeveneitä, kulkipa viime vuodet itse rakentamassaan moottoriveneessä. Kun oli hyvä pitemmillä matkoilla saada päänsä päälle parempikin katto kuin havunoksista tehty, rakensi hän Vaasan lähelle pariin paikkaan lankuista erinomaisen hauskat kesämajat. Apuna hänellä ei näissä toimissa ollut muuta kuin kouluijässäoleva poikansa. Ihailin suuresti hänen väsymättömyyttäänja taitoaan; kaikellainen 'fuskaaminen' oli hänelle vastenmielistä, se mikä tehtiin, oli tehtävä hyvin. Pienestä pitäen tottuneena ampuma-aseita käyttämään oli Alfred kehittynyt erinomaisen taitavaksi ampujaksi. Varsinkin oli ihailtava hänen taitonsa lennosta pudottaa lintuja. Yhteen aikaan hän harrasti myöskin pilkkaan ampumista ja saavutti siinä sellaisen taidon, että eräässä silloisen n. s. sportti-klubin koko maata käsittävässä ampumakilpailussa sai palkinnon. Papiksi tultuaan saattoi veljeni tietenkin omistaa vapaille ulkoilmaharrastuksille vain vähän aikaa. Tavallinen viranhoito vaati, varsinkin sen jälkeen kuin hän oli tullut vankilansaarnaajaksi, paljon aikaa, ja innostuneena ja taitavana opettajana hän lisäksi suoritti paljon opetustyötä. Mutta kun hanget alkoivat sulaa, silloin täytyi saada aikaa panna venheet ja pyyntivehkeet kuntoon, jotta jo toukokuussa voisi pistäytyä jollekin iltapäiväretkelle merelle ja kesäkuussa ihailla auringon laskua ja nousua Vaasan saaristossa.» Tällaiseksi tunnettiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -- kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista.Todennäköistä on, että Suomen kasvava nuoriso lukee polvi polvelta aina samalla innostuksella niitä seikkailuja, joista kerrotaan »Rimpisuon usvapatsaassa», »Latvasaaren kuninkaanhovilinnassa», »Suursalon Hallissa» ja »Kahden taalarin rahassa» sekä muissa hänen kertomuksissaan. Ja kun viljelys tunkee metsät yhä syrjemmäksi, kun emme enää tulevaisuudessa voi puhua »seikkailuista saloilla ja vesillä» siinä tuoreessa tarkoituksessa kuin näissä kirjoissa, saavat nämä teokset hiukan samaa merkitystä kuin mikä on Cooperin kuvauksilla nykypäivien amerikalaiselle: ne kertovat niistä ihanista päivistä, jolloin Suomessa vielä oli neitseellisiä saloja ja vesiä. Lauri Ingman Lähettäessään »Rimpisuon usvapatsaan» kustantajalle tammikuulla 1915 kirjoitti tekijä vaatimattomasti hänellä olleen tarkoituksena »antaa lukijalle pari sataa suomalaista sananlaskua ja sanontatapaa, kuitenkin mikäli mahdollista siten, ettei hän tätä tarkoitusta huomaisi. Ne, jotka tuon kirjasen ovat lukeneet, panivat varmaan merkille sen veikeän ja humoristisen tavan, jolla tekijä sovitteli kahden poikaviikarin vuorosanoiksi mitä hullunkurisimpia ja humoristisimpia sananlaskuja ja sutkauksia. Tekijä vaikeni kuitenkin siihen nähden, mikä on kirjan suurin opetussisällys: se on täydellinen opas siihen, miten on mahdollista elää talvella ulkoilmassa, joutumatta luonnon ankaruuden uhriksi; samalla se kasvattaa tulemaan toimeen omin voimin, maihin turvaamatta. Kun siihen lisätään vielä jännittävä ja nuorison mielikuvitukselle sopiva juoni, voi ymmärtää, kuinka suurta kykyä tällaisen, näöltään niin vaatimattoman teoksen luominen edellyttää. Teoksen nimi oli alkuaan »Levänevan usvapatsas», joka kuitenkin hyljättiin. »Rimpisuon vastaanotto oli hyvä ja arvostelut suosiollisia. Niiden antamien neuvojen johdosta kirjoitti tekijä vain lyhyesti: »En ole liian vanha oppiakseni.» Seuraavaa teostansa, »Latvasaaren kuninkaan hovilinnaa» lähettäessään kirjoitti tekijä kustantajalle marrask. 22p. 1915 seuraavaa: »Kun tarkoitin siitä suomalaista, poikien suosiossa kai vieläkin olevaa 'indiaanikirjaa', oli minun intiaanien puutteessa pakko käyttää rosvokoplaa. Olen kuitenkin kaikin puolin yrittänyt välttää sitä, mikä vaikuttaisi detektiiviromaanilta, ja saada lukijan mielen eniten kiintymään Latvasaaren Jules Vernen tapaiseen kuninkaaseen. Sananlaskujen opettamisesta nuorisolle en ole tahtonut luopua. Luullakseni nuoret oppivat niitä paraiten, kun luulevat saavansa ne kertomuksen kaupanpäällisinä vain.» »Ehdotuksen ne laajemminkin ryhtyä nuorisokirjallisuuteen on sangen houkutteleva; asian mahdollisuus riippuu siitä, onnistuuko minun niin kirjoittaa nuorten mieleen, että todella saan laajemmat markkinat. Sillä kirjoitan, ahkeranakin ollen, jotenkin hitaasti. Ja virkani on niin vähäpalkkainen, että minun on ollut aina pakko toimeentuloni tähden pitää paljon koulutunteja. . . Aion kuitenkin jatkaa kirjoittamistani.» Lähettäessään» Suursalon Hallin käsikirjoituksen, jonka tekijä oli alkujaan ajatellut julkaistavaksi jouluksi 1916, kirjoitti hän toivovansa jouluksi 1917, »jos Jumala suo terveyttä, Voivansa valmistaa uuden kirjan.» Se toivo toteutuikin, mutta painosta valmistuneena ei tuoni sallinut tekijän nähdä »Kahden taalarin rahaa.» Sen valmistumisesta kertoi hän kirjeessään kustantajalle marrask. n p. 1916 m. m. seuraavaa: »Uutta kirjaani olen kirjoittanut noin 120 käsikirjoitussivua. Mutta muutama viikko sitten ajoi se karille, enkä ole vielä saanut sitä uudestaan liikkeelle . . . Seikkailukirjaksi on sekin ajateltu, vaikka toinen seikkailijoista on vasta kahdennellatoista; 'näsäviisi' poika kuitenkin ...» Omasta tyylistään kirjoittaa hän samassa kirjeessään vaatimattomasti: »Kirjoitustapani on karkeata, siitä ei pääse pieleen eikä puoleen, ja soveltuu vähemmin hyvin eläinkertomuksiin, jotka vaatisivat viehättävämpää, enemmän mukaansa tempaavaa tyyliä. Mutta harvalle miehelle vain on luotu kynä, joka luistaa liukkaasti kielellä,joka ei ole hänen äidinkielensä». Selitykseksi mainittakoon,että Ingman oli saanut ruotsinkielisen koulusivistyksen. Yhä samassa kirjeessään mainitsee hän uusista suunnitelmistaan: »Olen jo useampia vuosia kirjoitellut 'mukulakoululaisia' varten suunniteltua kuvakirjaa samaan tapaan kuin saksalaisten 'Zoologia Comica', jonka omat lapseni aikanaan lukivat loppuun, vaikka paperi olikin paksua. Saa nähdä, valmistuuko se ikinä?» Tuonen tarkoituksettomuutta usein valitetaan. Valitettavaa on, ettei Alfred Ingman saanut jatkaa tärkeätä kirjailijatoimintaansa, jolla hän muutamissa vuosissa olisi paljon rikastuttanut köyhähköä alkuperäistä nuorisokirjallisuuttamme. Valitettavaa on myöskin, ettei hän aikaisemmin huomannut lahjojansa tällä alalla. Se joka haluaa tarkemmin tutustua tämän vanhan pohjalaisen sisimpään luonteeseen, tekee sen parhaiten lukemalla hänen kirjansa. Joka lauseen takaa pilkistää niistä suora ja jäyhä mies, laajakatseinen, hyväsydäminen, elämää ja luontoa ymmärtävä. Viimeinen kustantajalle tullut kirje on päivätty syyskuun 15 p. 1917 ja koskee erästä tekijän käsikirjoitukselle sattunutta tapaturmaa. Se päättyy sanoihin: »Herran haltuun!» Kun hänen teoksensa nyt uudessa asussa joutuvat nuorisomme luettavaksi, lausumme sen hartaan toivomuksen, että Suomen nuoriso oppisi niistä sitä rehellisyyttä, miehekkyyttä ja omin avuin toimeentulemisen taitoa, jolle tekijä jäyhänä ja itsenäisenä pohjalaisena pani niin ratkaisevan arvon. Avautukoot nuorisomme silmät myös huomaamaan oman maansa luonnon kauneudet ja ne reippaan sekä vahvistavan ulkoilma-elämän edut, joita se vielä kaikkiallakin tarjoaa. Mikäli nuorisomme kaikissa näissä jaloissa avuissa edistyy onneksi itsenäiselle Suomellemme, sikäli on myös syytä kiitollisuudella muistaa miestä, joka rakkaudesta nuorisoa kohtaan vielä vanhana ryhtyi opettamaan sille elämänsä varrella tärkeiksi ja välttämättömiksi huomaamiansa asioita. Kustantaja. Kustannusosakeyhtiö Kirja.[2] Äiti Taulu 17.

V Lapset
Elli Emilia Ingman. Syntynyt 28.08.1886. Kuollut 12.08.1934 Tuberkuloosi?. Haudattu Vaasa. Ammatti Kanslisti Vaasan lääninvankilassa.[2]
Ester Irene Ingman. Myöh. Strang. Syntynyt 30.03.1888 Vaasa. Kuollut 30.05.1937 Helsinki,. Haudattu Helsinki; Sama Hauta Kuin Ralf Ja Olavi. Hietaniemen Hautausmaa.[2]
Teodor Hubert Ingman. Syntynyt 05.03.1890 Vaasa. Kuollut 15.07.1957 Rajamäki. Ammatti Dipl.ins, Rajamäen viinatehtaan toim. johtaja. Taulu 19.[2]
Anna Ingman. Syntynyt 22.05.1900. Kuollut [2]
Lauri Ingman. Syntynyt 26.03.1907 Bergö.[2]
Taulu 19
(Taulusta 18)

V. Teodor Hubert Ingman. Syntynyt 05.03.1890 Vaasa. Kuollut 15.07.1957 Rajamäki. Ammatti Dipl.ins, Rajamäen viinatehtaan toim. johtaja. NI30 Tullut Vaasan suomalaiseen lyseoon 1900. Ylioppilas Vaasansuomalaisesta 1908. Dipl.ins Suom. Tekn. korkeakoulustakem. os. 1912. Opintomatkoja Skandinavian maihin, Saksaan,Ranskaan ja Englantiin. Hyvinge Fabriks AB:n hiivatehtaanapulaisins. Rajamäellä 1913-14, Ab Munkholmen Oy:n nahkatehtaantekn. johtaja Helsingissä 1915-1916, Varkauden ja Kajaaninkruununtehtaan palveluksessa Varkaudessa 1916-1919, Valt.alkoholiliikkeen tehtaan tekninen johtaja 1919-32, Oy AlkoholiliikeAb:n tekn. joht. v:sta 1932. - Puukemia Oy:n, Turengin SokeritehdasOy:n johtokunnan jäsen. Suomen Kemistiseuran jäsen. Kuulunutsk:aan. Diplomi-insinöörien matrikkeli 1948.[2] Isä Taulu 18.

VI Lapset
Inga Hjördis Ingman. Syntynyt 05.04.1918 Varkaudessa. Kuollut 09.03.1996 Helsinki. Ammatti Ylihoitaja. NI156 Viimeinen työpaikka oli Härmän Keuhkotautiparantola, jokakuten muutkin vastaavat parantolat muutettiin yleissairaalaksi.Inga oli ylihoitajatar.[2]
Taulu 20
(Taulusta 17)

IV. Odert Julius Ingman. Syntynyt 01.01.1865. Kuollut 03.05.1929. Ammatti Kappalainen. NI87 Ylioppilas 04.06.1885. Vihitiin papiksi 04.01.1888 jamäärättiin Isojoen kirkkoherran viralliseksi apulaiseksi.Virkaa tekevä kappalainen Lestijärvellä 17.01.1889, Ikaalisissa04.03.1890. Kirkkoherran apulainen Laukaassa 01.05.1890.Haminan kappalainen 17.01.1893.[2] Äiti Taulu 17. –Puoliso 04.07.1894 Vaasa Hilma Amalia Sivenius. Syntynyt 21.06.1870 Kuolemanjärvi (?). Kuollut 16.05.1930.[2] ( i Gustaf Adolf Sivenius. Myöh. Sipilä. Syntynyt 14.03.1840 Hollola. Ammatti Kirkkoherra.[2] ä Rosa Augusta Carl-Gabrielintytär Lyra. Syntynyt 13.01.1841 Kuhmoinen.[2])

V Lapset
Katri Ingman. Myöh. Palola. Syntynyt 17.05.1895 Hamina. Kuollut 03.02.1971 Helsinki. Ammatti Kirjailija. NI89 Kirjailijanimi: Ingman, Katri; Palola, Katri Nimi: Ingman, Katri (oik. Katri Ingman-Palola) Syntymä- ja kuolintiedot:17.5.1895 Hamina - 3.2.1971 Helsinki Koulutus, tutkinnot:Yo 1913; alempi hallintotutk. Hgin yliopistossa 1916 Ammatit:Kirjailija, rahastonhoitaja, notaari, kääntäjä Apurahat,palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto 1933 ja 1962Julkaisut: PROOSAA Virranviemä: romaani. Porvoo: WSOY,1927. // Lahjakas tytär: romaani. Porvoo: WSOY, 1928. //Onnen nälkä: romaani. Porvoo: WSOY, 1929. // Rohkeat sydämet:romaani. Porvoo: WSOY, 1930. // Tuntemattoman varjo: romaani.Helsinki: Otava, 1932. // Rakas taakka: romaani. Helsinki:Otava, 1933. // Vilpitön sielu: Helka Moision tarina entisenluokkatoverin kertomana ja hänen omina itsetunnustuksinaan.Helsinki: Otava, 1934. // Vapautuva: romaani. Helsinki: Otava,1936. // Oman leikkinsä vanki: romaani. Helsinki: Otava,1937. // Elämän multa: romaani. Helsinki: Otava, 1938. //Hätääntyneet silmät: romaani. Helsinki: Otava, 1939. //Kaksi äitiä: viisi kertomusta. Helsinki: Suomen kirja, 1942.// Kaupungin ainoa totuudenpuhuja: kertomus niiltä ajoilta,jolloin elävät kuvat ja automobiilit saapuivat pieniinkinkaupunkeihin. Helsinki : Suomen kirja, 1944. // Rantamaja: romaani. Helsinki : Otava, 1947. // Lapsen käsi : romaani/ Katri Ingman. Helsinki : Otava, 1950. // Ihmisvihaajanhyvätyö : romaani. Helsinki :Otava, 1951. // Saaren kesä.Porvoo : WSOY, 1962. // Oma elämä : romaani. Katri Ingman.Porvoo ; Helsinki : WSOY,1965. // Lähikuvat : Tapahtunutta,ehkä tapahtunutta - ja sellaista,mitä ei ehkä milloinkaan ole tapahtunut.Porvoo ; Helsinki : WS,1969. NÄYTELMÄKIRJALLISUUTTA Helteinen elokuu. [S.l.]: [S.n.], 1944. // Miriam: 3-näytöksinennäytelmä. [S.l.]: K. Ingman, 1948 // Virsujalkaprinsessa:2-osainen satunäytelmä. [S.l.]: K. Ingman, [S.a.] Muuta:Ingmanin koti oli Vehkalahdella vanhan kirkon vieressä.Kesiä hän vietti Vuohisaaressa. Hän julkaisi pääasiassasovinnaisia psykologisia romaaneja. Myöhemmässä tuotannossaanIngman kuvaa elävästi ja ilmeikkäästi lapsuusympäristöään.[2] –Puoliso 17.01.1937 Helsinki Aksel Eino Brander/Palola. Syntynyt 06.09.1885 Kirvi. Kuollut 14.12.1951. ( i Axel Berndt Brander. Syntynyt 18.11.1855 Muolaa.[2] ä Hildur Beda Karolina Sirelius. Syntynyt 17.06.1861 Impilahti.[2])
Arvo Ingman. Syntynyt 02.03.1897. Kuollut 27.08.1918 Paanajärvi, Venäjä. Ammatti Opiskelija. Opiskelija, taisteli valkoisten puolella, Itä-Karjalan retkikunnat . Lisätietoja: Kirjoilla Parikkala, Viipurin lääni. Kuolinsyy: Kadonnut vapaussodan pyörteissä.[2]
Ruth Ingman. Syntynyt 04.06.1899. Taulu 21.[2]
Olavi Ingman. Syntynyt 07.02.1903 Hamina. Kuollut 29.01.1990 Helsinki. Ammatti Musiikkipedagogi. Ammatti Kirjailija. Taulu 22.[2]
Helvi Ingman. Syntynyt 12.11.1904. Kuollut 04.02.1970 Kuopio. Ammatti Lehtori. Taulu 24.[2]
Yrjö Ingman. Syntynyt 26.09.1909 Hamina. Kuollut 26.05.1985 Helsinki. Ammatti Päämetallurgi. Taulu 30.[2]
Taulu 21
(Taulusta 20)

V. Ruth Ingman. Syntynyt 04.06.1899.[2] Isä Taulu 20. –Puoliso Viktor Heinikainen. Syntynyt arviolta 1895.[2]

VI Lapset
Anna Liisa Heinikainen.[2]
Kerttu iines Heinikainen.[2]
Taulu 22
(Taulusta 20)

V. Olavi Ingman. Syntynyt 07.02.1903 Hamina. Kuollut 29.01.1990 Helsinki. Ammatti Musiikkipedagogi. Ammatti Kirjailija. NI92 Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun musiikkitieteen dosentti.

Kirjoittanut kirjan: "Kysy lähteeltä" ja "Musiikkioppi" (Opettajan musiikkioppi) Missä järjen on pakko vaieta, siinä sydämen on velvollisuus puhua. -Olavi Ingman.[2] Isä Taulu 20. –Puoliso 1:o Elli Maria Kallas. Syntynyt 24.07.1903. Kuollut 19.10.1974.[2] –Puoliso 2:o Valma Helena Esala. Syntynyt 02.04.1922.[2]

VI Lapset
1: Matti Ingman. Syntynyt 16.04.1937. Taulu 23.[2]
Taulu 23
(Taulusta 22)

VI. Matti Ingman. Syntynyt 16.04.1937.[2] Isä Taulu 22. –Puoliso Seija Fernelius. Syntynyt 06.06.1937.[2]

VII Lapset
Kari Matti Ingman. Syntynyt 23.09.1969.[2]
Kimmo Juhani Ingman. Syntynyt 08.05.1972.[2]
Taulu 24
(Taulusta 20)

V. Helvi Ingman. Syntynyt 12.11.1904. Kuollut 04.02.1970 Kuopio. Ammatti Lehtori.[2] Isä Taulu 20. –Puoliso Eino Arvi Herlevi. Syntynyt 13.05.1900 Lohtaja. Kuollut 06.11.1981 Kuopio. Asunto Oy Seilasenmäki hallituksen jäsen v:sta 1952.[2]

VI Lapset
Ritva Leena Herlevi. Myöh. Dawson. Syntynyt 03.06.1935 Kuopio ?. Taulu 25.[2]
Riitta Kaarina Herlevi. Syntynyt 08.04.1946 Helsinki. Taulu 29.[2]
Kaija Herlevi. Kuopio[12]. Syntynyt 1948 Helsinki.[2] –Puoliso Jari Tertsunen.[12]
Taulu 25
(Taulusta 24)

VI. Ritva Leena Herlevi. Myöh. Dawson. Syntynyt 03.06.1935 Kuopio ?.[2] Äiti Taulu 24. –Puoliso James (Jim) Dawson.[2]

VII Lapset
James Lauri Dawson. Syntynyt 31.01.1963. Taulu 26.[2]
Debra Kaarina Dawson. Myöh. Mitchell. Syntynyt 08.04.1964. Taulu 27.[2]
Dixie Anna Dawson. Myöh. Thompson. Syntynyt 01.06.1965. Taulu 28.[2]
Taulu 26
(Taulusta 25)

VII. James Lauri Dawson. Syntynyt 31.01.1963.[2] Äiti Taulu 25. –Puoliso Dana. Myöh. Dawson.[12]

VIII Lapset
Claire Dawson.[12]
Annie Dawson.[12]
James Dawson.[12]
Taulu 27
(Taulusta 25)

VII. Debra Kaarina Dawson. Myöh. Mitchell. Syntynyt 08.04.1964.[2] Äiti Taulu 25. –Puoliso Christopher Mitchell.[12]

VIII Lapset
Christopher Mitchell.[12]
Adam Mitchell.[12]
Kaija Mitchell.[12]
Taulu 28
(Taulusta 25)

VII. Dixie Anna Dawson. Myöh. Thompson. Syntynyt 01.06.1965. Yhteensä 5 lasta.[12][2] Äiti Taulu 25. –Puoliso Thompson.[12]

VIII Lapset
Danielle Hunter Thompson.[12]
Madeleine Hunter Thompson.[12]
Sophie Thompson.[12]
Taulu 29
(Taulusta 24)

VI. Riitta Kaarina Herlevi. Kuopio[12]. Syntynyt 08.04.1946 Helsinki.[2] Äiti Taulu 24. –Puoliso Motohiko Anthony Mishima. Syntynyt 31.12.1947 Hokkaido, Japan.[12]

VII Lapset
Jasmin Mishima. Syntynyt 08.06.1978.[12]
Taulu 30
(Taulusta 20)

V. Yrjö Ingman. Syntynyt 26.09.1909 Hamina. Kuollut 26.05.1985 Helsinki. Ammatti Päämetallurgi.[2] Isä Taulu 20. –Puoliso Aili Leino. Syntynyt 01.07.1908 Vilajoen kylä, Säkkijärvi. Kuollut 18.10.1995 Helsinki. Ammatti Konttoristi. Kastettu 26.06.1869 Suurpäälä, Kokko Lähde: Säkkijärven kastetut.[2] ( i Antti Leino. Syntynyt 22.06.1868.[2] ä Maria Kokko ????. Syntynyt 25.06.1869.[2])

VI Lapset
Jukka Antero Ingman. Syntynyt 24.04.1943. Ammatti Dipl. insinööri. Taulu 31.[2]
Anja Kaarina Ingman. Syntynyt 08.11.1946. Taulu 32.
Taulu 31
(Taulusta 30)

VI. Jukka Antero Ingman. Syntynyt 24.04.1943. Ammatti Dipl. insinööri.[2] Isä Taulu 30. –Puoliso Lea Ojalehto. Syntynyt 22.11.1944.[2]

VII Lapset
Niko Sakari Ingman. Syntynyt 27.09.1967.[2]
Atte Samuli Ingman. Syntynyt 09.03.1970.[2]
Taulu 32
(Taulusta 30)

VI. Anja Kaarina Ingman. Syntynyt 08.11.1946. Isä Taulu 30. –Puoliso Åke Boxval. Syntynyt 30.09.1943.[2]

VII Lapset
Mauriz Boxval. Syntynyt 22.03.1972.[2]
Matias Boxval. Syntynyt 10.11.1976.[2]
Taulu 33
(Taulusta 17)

IV. Lars (Lauri) Johannes Ingman. Syntynyt 30.06.1868 Teuva. Kuollut 25.11.1934 Helsinki. Arvonimi Professori. Ammatti Poliitikko. Ammatti Arkkipiispa. Elämänkerrallisia tietoja Ylioppilas Vaasan ruotsalaisesta lyseosta 1886, teologian erotutkinto 1890., fil. kand 1892, vihitty papiksi 1893, kasvatusopintutkinto 1894. Teologian kand 1898, teologianlisensiaatti 1900. Tehnyt Backmanin stipendillä 13 kuukautta kestäneen opintomatkan Saksaan 1895 - 1896 y.m. opintomatkoja. Suomen arkkipiispa ja ministeri. Oli erittäin sanavalmisja huumorintajuinen. Anekdootteihin kuuluu Ingmanin kertoma asia, jossa hän oli maininnut että hän oli jossain tilaisuudessa vaimoineen, jolloin häneltä kysyttiin, että onko hänellä useampia vaimoja. Ingman sanavalmiina kysyi kyseiseltä henkilöltä, että jos hän on hautajaisissa paljain päin, niin onko hänella molemmat päät paljaana ? Helsingin Sanomat 23/5 1996 "Historian hyljeksimä Lauri Ingman vyöryy taas pääraiteelle" KONSERVATIIVI SAA KUNNIAN Vaikka Suomen porvallisten puolueiden historiankirjoitus on viime vuosina kuronut työväenliikkeen tutkimuksen etumatkaa umpeen, on ero viimeksi mainitun hyväksi vielä selvä. Esimerkiksi käy se, että vuosisadan alun keskeisiin porvarillisiin poliitikoihin kuuluneen Lauri Ingmanin elämäkerta valmistuu vasta nyt.Kirjan alkuosa perustuu Vesa Vareksen kolmen vuoden takaiseen väitöskirjaan, joka tutki Ingmania vuoteen 1922. Varesselittää Ingmanin historiallista unohdusta sillä, etteitämä tappiolle joutuneiden aatteiden - myöntyvyyslinjan, monarkismin, saksalaissuuntauksen ja jyrkän antisosialismin edustajana ole näyttänyt houkuttelevalta tutkimuskohteelta. Myös konservatismi ja oikeistolaisuus sinänsä ovat Vareksen mielestä olleet pitkään epämuodikkaita ilmiöitä. Oikeiston historian uusi nousu kertonee sekin jotain meidän aikamme pohjavirtauksista. Pappispolitiikko Ingman ei pitkästä urastaan huolimatta noussut kansallisten sankarien ja suurmiesten sarjaan Mannerheimin, Rytin, Paasikiven ja Kallion rinnalle. Hän keskittyi ennenkaikkea ääri-ilmiöiden hillintään ja ylilyöntien torjumiseen, ei niinkään uusiin avauksiin. Konservatiivisen politiikan saavutukset ilmenevät usein säilyttämisenä ja tekemättä jättämisenä, eivätkä tälläiset "epäteot" piirry tulikirjaimin kansan historialliseen muistiin. Pitkäaikaisena valtiopäivämiehenä, kaksinkertaisena pääministerinä, nelinkertaisena opetusministerinä sekä vanhasuomalaisen puolueen ja kokoomuksen pitkäaikaisena linjavetäjänä Ingman oli kuitenkin aikansa vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Vanhasuomalainen perinne. Vares esittelee Ingmanin pitkän linjan konservatiivina,joka teki kaikkensa välttääkseen äkilliset yhteiskunnalliset muutokset. Ingmanin vanhoillisuus oli käytännöllistä; se suhtautui maltillisiin uudistuksiin myönteisesti ja etsi ristriitatilanteissa kompromisseja. Hän halusi padota ja kanavoida valtavirtaa niin, ettei se tulvinut yli äyräidensä. Sortovuosina Ingman varoitteli myöntyväisyysmielisiä itsetarkoitukselllisesta alistumisesta keisarivallan määräyksiin; Venäjän vallankumouksen alettua hän yritti hillitä katteettomana pitämäänsä vapautushuumaa. Venäjän uuteen nousuun varautuneena hän vastusti pitkään myös itsenäisyysjulistuksen antamista,mutta taipui lopulta enemmistön tahtoon. Ingmanin kompastuskiviksi nousivat vaikeasti ennakoitavat historialliset murrokset. Kuitenkin hän oli monarkistina epäröivä, saksalaismielinen vain hetkellisen tilannervion tähden ja halveksimansa bolshevikki-Venäjän vastustajanakin varovainen reaalipolitiikko. Ajan mittaan pappi sai poliittiset syntinsä anteeksi; aina kompromisseihinja suunnan muutoksiin valmis asenne auttoi Ingmania selviämään virhearvioistaan melko vähäisin seurauksin. Vanhasuomalaisena konservatiivina Ingman edusti kokoomuspuolueessa katoavaa perinnettä , mutta säilytti asemansa auktoriteettinä senkin jälkeen, kun puolue siirtyi hänestä oikealle 1920-luvun alussa. Arvovallallaan ja sovittelutaidollaan hän pystyi hillitsemään niin kielitaistelun kuin oikeistoradikalisminkin ylilyöntejä. Hän korosti politiikan perinteitä ja velvollisuuksia, "hyviä tapoja". Luokkiin ja eturyhmiin jakautunut yhteiskunta oli ajatuksena vieras, vvanhana meritokraattina hän näki kansan jakamattomana yksikkönä, jota koulutettujen ja kyvykkäiden piti hallitaj a holhota arvonsa mukaisesti. "Arkkipiispa" ja oikeistoradikalismi. Vareksen hahmotelma Ingmanista maltillisuuden apostolina vaikuttaa yleensä uskottavalta, mutta suhde lapuanliikkeeseen jäi kuitenkin anmbivalentiksi. Vaikka Ingman tuomitsi lapuanliikkeen laittomuudet, hän hyväksyi sen tavoitteet ja päämäärät. Yhteistä oli viha kommunisteja ja syvä epäluulo sosiaalidemokraatteja kohtaan. Ingman kirjoitti jopa ulkomaille tarkoitetun propagandakirjasen, joka esitteli lapuanliikettä hyvin myönteisessä valossa ja vähätteli sen väkivaltaisuuksia. Ingman siistyi takaisin hengellisen esivallan edustajaksi vioden 1930 lopulla, jolloin hänet valittiin arkkipiispaksi. Tervedeltään jo horjuva hengenmies palasi kuitenkin vielä reivaamaan oikeistoradikalismin purjeita. Helmikuussa 1932 hän tuomitsi arkkipiispan julistuksella Mäntsälän kapinan ja arvosteli ennnen kuolemaansa peitellysti IKL:n "vieraita aatteita", suorasanaisemmin Saksan kansallissosialismin. Näin hän karisti yltään lapualaisvuosina lngenneen epäilyksen varjon. Vares hakee Ingmanin poliittisen toiminnan suurta linjaa niin innokkaasti, että harvojen katkospaikkkojen selittämisessä hän on muuttua tutkimuskohteensa puolustusasianajajaksi. Aineisto on kuitenkin niin laaja ja vakuuttava, ettei apologiaan ole tarvetta. Vares kuvaa Ingmania "homo politicuksena" eikä liiemmälti spekuloi yksityiselämänja politiikan välisillä yhteyksillä. Tutkimuksen perusteellisuudesta huolimatta Ingman jää ihmisenä etäiseksi. Sitä hän oli tosin aikalaistensa ja jopa ystäviensä silmissä, joten elämäkerran kirjoittajalta tuskin voi vaaatia enempää. Jyrki Räikkä (kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja) Vesa Vares. Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa. WSOY 1996. Internetistä löydettyä saksalaisten keräämää tietoa: INGMAN, Lauri: 1868-1834. Professor für Praktische Theologie an der Universität Helsinki 1916-1930 als Nachfolger von K.A. Appelberg. 1930 trat I. als Nachfolgervon Gustaf Johansson das Amt des Erzbischofs von Finnlandmit Sitz in Turku (Åbo) an. I. war an der weiteren Ausarbeitung des Kirchengesetzes für Finnland und an der Katechismusarbeit stark beteiligt. I. war auch als Politikereiner der hervorragenden Vertreter seines Landes für die finnische konservative Nationale Sammlungspartei (Kansallinen Kokoomus). Er war mehrere Male als Minister, zweimal als Staatsminister (November 1918 - April 1919, Mai 1924 - März1925) und zweimal als Präsident des Reichstages (eduskunta) tätig. I. war Mitglied der 1896 gegründeten sogenannten »Samstagsgesellschaft« (lauantaiseura), einem Kreis vongleichgesinnten Theologen, Pastoren und Laien, wo aktuelle theologische und kirchliche Fragen diskutiert wurden undeine »moderne positive Theologie« (Jaakko Gummerus), d.h.eine auf die praktischen Bedürfnisse des menschlichen Lebensausgerichtete theologische Richtung vertreten wurde. I.s wissenschaftliche Hauptinteressen lagen auf den Gebieten Kirchenrecht und Pädagogik. Seine weltanschauliche Grundeinstellung läßtsich als biblischer Konservatismus kennzeichnen. Ungedruckte Materialien: Lauri-Ingman-Sammlung im Staatsarchiv (Kansallisarkisto) Finnland, Helsinki. Werke: Pääpiirteitä Jeesuksen opetuslapsikasvatuksesta, Helsinki 1900. (Unter dem Pseudonym »Suntio«:) Havaintojaja mietteitä, in: Vartija 1909, 201 ff.; Kirkkolainsäädäntö Suomessa jälkeen vuoden 1870, Helsinki 1911 (= Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 8); Opas raamatunhistorian opettamiseen kansakouluissa ja seurakunnallisessa opetustoimessa. Selityksiä ja opetusnäytteitä, Bd.1: VanhaTestamenti, Helsinki 1913; Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamm 1800-luvun alkupuolella, Helsinki1915; Ylennysperusteista papinviroissa, Helsinki 1915; K.L.1 <185>:n valmitelusta, Helsinki 1916 (= Suomen kirkkohistoriallisenseuran vuosikirja 5/1915); Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamme 1800-luvun alkupuolella, Helsinki 1917 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 6/1916); Finlandskyrka efter 1809. Föreläsningar å Uppsala Universitet iseptember 1922, in: Kyrkohistorisk årsskrift 22 (1922), S.285-322; Suomen turvallisuus. Lausuntoja sisä-ja ulkopoliittisistkysymyksitä vuosina 1923-1925, Helsinki 1925; Lausuntoja sisäpoliittisista kysymyksistä, Helsinki 1923; Poliittisia suuntaviivoja, Helsinki 1928; Kirkollinen itsehallinto, in: Oma Maa, 21931 III, 7. Lit.: Lauantaiseuran 20-vuotisjuhlan muisto 4.2.1916, Helsinki 1916; - Osmo Tiililä: Die finnische Theologie in ihren Hauptzügen, in: Ekklesia. Ein Sammlung von Selbstdarstellungen der christlichen Kirchen (hg.v.Friedrich Siegmund-Schultze), II. Die skandinavischen Länder: Die Kirche in Finnland, Leipzig 1938, 98-122; - Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet. Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922, Diss. Turku, Helsinki 1993 (=Historiallisia tutkimuksia 174) (engl. summary); - Ders.:Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa, Porvoo-Helsinki- Juva 1996; - Hannu Välimäki: Lauri Ingmankirkkopoliitikkona, Diss. Helsinki, Helsinki 1994 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 166); - Ders.: LauriIngman suomalaisen uskontokasvatuksen ja koulun kehittäjänä. Lauri Ingman - ein Vordenker der Religionspädagogik und des Schulwesens in Finnland, Helsinki 1998 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 179); - Mikko Salmela: Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata, Helsinki 1998 (engl. abstract). *** Mikael Agricolasta E.W. Pakkalaan; Suomen kirkonpaimenien elämäkerrasto, toimittanut Jaakko, Haavio, painettu vuonna 1947 kertoo Lauri Ingmanista seuraavasti: Sivu 472 Alfred Kihlmanista (1825-1904) kertovassa osuudessa maininta: " Vielä seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä hän (Alfred Kihlman) opintomatkalla myöhempien arkkipiispojen Lauri Ingmanin ja Erkki Kailan seurassa kuunteli luentojaeräissä Saksan yliopistoissa." Sivu 661-662 Erkki Kailasta(1867-1944) kertovassa osuudessa maininta: " 1890-luvulla perustivat nuoret suomalaiset teologit vireän teologisen keskusteluseuran, Lauantaiseuran. Perustava kokous pidettiinKailan luona kevätlukukauden alussa 1896. Saapuvilla olivat Kaila, Hjelt, Gummerus, Ruuth, Z. Castren, M. Pesonen. Myöhemminsiihen liittyi L. Ingman ym. Seura oli erinomainen koossapitäjä, yhteisymmärryksen ahjo, ilmapiirin luoja." Sivu 700 AnttiJ. Pietilästä (1878-1932) kertovassa osuudessa maininta: " Liitettäköön tähän pari lainausta Pietilän ohjelmakirjoituksista.Ottaessaan "Vartijan" päätoimittajan tehtävät 1919 Pietilä ensin lausuu tunnustuksensa edeltäjälleen Lauri Ingmanille,josta sittemmin tuli eräs hänen kiivaitten hyökkäystensäkohde. Kuitenkin hän nyt sanoo haluavansa vain jatkaa edeltäjäintyötä." Poliittinen historia: Lars Johannes Ingman astui yliopiston Pohjalaiseen Osakuntaan 20 syyskuuta 1886 yhdessä 20 muun civiksen kanssa. Tämän jälkeen Lauri Ingman esiintyy Pohjalaisen osakunnan pöytäkirjoissa seuraavan kerran joulukuussa 1892 - hakiessaan erotodistuksen.Osakuntapolitikka ei näytä vedonneen häneen lainkaan, päinvastoinkuin esim. Santeri Ivaloon. Viimeksi mainittu esiintyi pöytäkirjoissa vielä nimellä Ingman. Lauri Ingman ei ollut välinpitämätön ajan suurille kysymyksille. Hän rajoitti kuitenkin niistä käyttämänsä polemiikin oman tiedekunnan sisälle, teologisen tiedekunnan opiskelijoiden sisäisiinviikkokokouksiin. (Konservatiivi ja murrosvuodet; Vesa Vares,sivu 53) Poliittinen historiaLauri Ingman jäänyt turhaan toisten varjoon Suomen itsenäisyyden alun valtiomuototaistelusta on tuoreen väitöstutkimuksen mukaan annettu tähän saakka väärä kuva. Vuoden 1918 monarkistit on useimmiten mielletty eräänlaisiksi pahoiksi taantumuksellisiksi ja sokeiksi saksalaismielisiksi. Valtiotieteen lisensiaatti Vesa Vareksen, 30, mukaan todellisuus oli vivahteikkaampija monarkismi oli vuonna 1918 loogisempaa politiikkaa kuin jälkitietämyksen valossa. "Tasavaltalaisista on vallinnut ihannoiva kuva, koska he jäivät voittajiksi ja kirjoittivat valtiomuototaistelun historian." Vares korostaa työssään unohdetun vaikuttajan Lauri Ingmanin osuutta. "Ingman onjäänyt mm. Mannerheimin, Paasikiven, Stählbergin ja Svinhufvudinvarjoon, vaikka hän oli vuosina 1910-30 lähes koko ajan näitä vaikutusvaltaisempi." Väittelijän mukaan unohduksen syy lienee siinä, että Ingman kuoli jo vuonna 1934, vaikka oli vain kaksi vuotta Paasikiveä vanhempi. Hän ei siis kokenut enää sotien ja vaaran vuosien aikaaja, tullut niiden kautta tunnetuksi. Vareksen poliittisen historian väitöskirja "Konservatiivi ja murrosvuodet. LauriIngman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922" ontarkastettu Turun yliopistossa. Vastaväittäjinä olivat apulais-professori Seikko Eskola ja emeritusprofessori Pekka Suvanto Tampereen yliopistosta. (STT) Palkinto vuoden parhaasta historiateoksesta on myönnetty filosofian tohtori Vesa Varekselle. Palkittu kirja on Vareksen väitöskirja, jossa valotetaan Lauri Ingmanin poliittista toimintaa vuoteen 1922. Palkinnon on myöntänyt Historian ystäväin liitto. Palkintolautakunnan mukaan Vareksen kirjassa "Konservatiivi ja murrosvuodet,Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922". Ingmanista muodostuu monipuolinen ja kiihkoton kuva autonomiakauden vanhasuomalaisena poliitikkona, itsenäisyysmiehenä, kuninkaantekijänäja vuosien 1918-1919 pääministerinä. Väitöskirjan on julkaissut Suomen historiallinen seura. (STT) H.S. 8.3.94 Arkkipiispa (1930-34), poliitikko, Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori (1916-30). Hän oli pappissäädyn edustajana valtiopäivillä 1904-06 sekä eduskunnan jäsenenä (suom. puolue ja Kok) 1907-18 ja 1922-29. Ingman oli 1920-luvulla maan johtavia poliitikkoja; hän oli pääministerinä 1918-1919 ja 1924-25 sekä opetusministerinä 1920-21, 1924-25, 1925-26 ja 1928-29. Spectrum, WSOY.[2] Äiti Taulu 17. –Puoliso 1:o Anna Elisabet Rancken. Syntynyt 25.06.1870. Kuollut 15.03.1895 Helsinki. ( i Gustaf Fredrik Rancken. Syntynyt 14.02.1837 Maaria. Ammatti Senaatin kirkollisasiain esittelijäsihteeri. Ammatti Tuomiorovasti. ä Fanny Charlotta Vilhelmina Jägerhorn. Syntynyt 01.07.1845 Helsinki.) –Puoliso 2:o noin 06.1900 Mathilda Halme. Syntynyt 01.10.1870 Karkku. Kuollut 1959. ( i Henrik Fabian Halme. Syntynyt 13.11.1842 Karkku. ä Vilhelmiina Orvola. Syntynyt 30.01.1841 Tyrvää.)

V Lapset
1: Sylvi Maria Ingman. Syntynyt 29.04.1894 Helsinki. Kuollut 06.10.1920 Helsinki.[2]
2: Elsa Johanna Ingman. Syntynyt 06.06.1902. Kuollut 12.11.1984.[2]
2: Hertta Ingman. Syntynyt 04.09.1905. Kuollut 03.01.1943.[2]

Nimihakemisto
Nimi Taulu
"Emmy" 15
(Emilia) ? 17
(Zacke) 15
Dana 26
Gustafsson 3
Iisakin Poika 2
Alcenius, 4, 6
Alcenius, Amanda 7
Alcenius, Clara Alexandria Johan-Danielintytär 4, 6
Alcenius, Johan Daniel Eliaksenpoika 4, 6
Arokallio, Eeva 14
Asp, Kristina Elisabet 17
Bering, Elisabet 1
Blomström, Lovisa Sofia 5
Boxval, Matias 32
Boxval, Mauriz 32
Boxval, Åke 32
Brander, Axel Berndt 20
Brander/Palola, Aksel Eino 20
Calamnius, Katarina Sofia 15
Carlenius, Brita Johanna 2
Carlenius, Christoffer Isaksson 2
Carlenius, Isak Henriksson 2
Dawson, 24, 25, 26
Dawson, Annie 26
Dawson, Claire 26
Dawson, Debra Kaarina 25, 27
Dawson, Dixie Anna 25, 28
Dawson, James 26
Dawson, James (Jim) 25
Dawson, James Lauri 25, 26
Esala, Valma Helena 22
Fernelius, Seija 23
Grönlund, Anders 17
Grönlund, Catarina Margareta 4, 6, 17
Haapanen, Johan Gustaf 7
Haapanen, Maria Emilia 7
Halme, Henrik Fabian 33
Halme, Mathilda 33
Heinikainen, Anna Liisa 21
Heinikainen, Kerttu iines 21
Heinikainen, Viktor 21
Herlevi, Eino Arvi 24
Herlevi, Kaija 24
Herlevi, Riitta Kaarina 24, 29
Herlevi, Ritva Leena 24, 25
Hiitola, Kerttu Maria 10
Hollsten, Maria Lovisa Olofintytär 4, 6
Hydenius, Anna Elisabet 2
Hydenius, Johan 2
Hyytinen, Juho Juhonpoika 2
Häggman, Johan Erik 5
Häggman, Johan Julius 5
Häggman, Johanna Elisabeth 5, 14
Häggman, Jonathan 5
Häggman, Julia Johan-Juliuksentytär 5, 6
Häggman, Lydia 5
Idänpään-Heikkilä, Lahja 9
Ingman, Aina Emilia 6
Ingman, Alfred Emil 17, 18
Ingman, Anja Kaarina 30, 32
Ingman, Anna 18
Ingman, Arvo 20
Ingman, Atte Samuli 31
Ingman, Berndt Ludwig 6
Ingman, Edith Eunika 17
Ingman, Elina Elisabet 17
Ingman, Ellen Aleksandra 6
Ingman, Elli Emilia 18
Ingman, Elsa Johanna 33
Ingman, Emil Julius 17
Ingman, Emilia Vilhelmina (Mimmi) 17
Ingman, Ester Irene 18
Ingman, Febe Johanna 17
Ingman, Harald Henrikinpoika 4, 6, 17
Ingman, Helvi 20, 24
Ingman, Henrik Henrikinpoika 17
Ingman, Hertta 33
Ingman, Inga Hjördis 19
Ingman, Jonatan Vilhelm 6
Ingman, Jonathan Wilhelminpoika 6
Ingman, Jukka Antero 30, 31
Ingman, Julia Elisabet 6
Ingman, Kari Matti 23
Ingman, Katri 20
Ingman, Kimmo Juhani 23
Ingman, Lars (Lauri) Johannes 17, 33
Ingman, Lars Fingal 17
Ingman, Lauri 18
Ingman, Matti 22, 23
Ingman, Niilo Johannes 4
Ingman, Niko Sakari 31
Ingman, Odert Julius 17, 20
Ingman, Olavi 20, 22
Ingman, Ottilia Sofia 17
Ingman, Robert Michael (Mikael) 6, 7
Ingman, Ruth 20, 21
Ingman, Ruth Vera 6
Ingman, Signe Eva Charlotta 6
Ingman, Sirkka Emilia 7
Ingman, Sylvi Maria 33
Ingman, Teodor Hubert 18, 19
Ingman, Toini Maria 6
Ingman, Verner Johannes 6, 8
Ingman, Wilhelm (Wilho) 4
Ingman, Wilhelm Haraldinpoika 4, 6, 17
Ingman, Yrjö 20, 30
Ivalo, Helvi Mirjam 8, 9
Ivalo, Irja Sigrid 8
Ivalo, Maire Elin 8
Ivalo, Mikko 7
Johansson, Edvard Gustafinpoika Kaila/ 3
Johansson, Elieser 3
Johansson, Gustaf 3
Johansson, Gustaf Gustafinpoika 3
Johansson, Ida Elisabet Gustafintytär 3, 4
Johansson, Joel 3
Johansson, Johanna Emilia Gustafintytär 3
Johansson, Jonatan Gustafinpoika 3
Johansson, Josua Gustafinpoika 3
Johansson, Lydia Gustafintytär 3
Johansson, Wilhelm Gustafinpoika 3
Jägerhorn, Fanny Charlotta Vilhelmina 33
Kaila, 3, 3
Kallas, Elli Maria 22
Kerkkonen, Heikki Juhani 9
Kerkkonen, Heikki Kustaa 9
Kerkkonen, Heikki Kustaanpoika 9
Kerkkonen, Hellin Karoliina 9
Kerkkonen, Johannes (Janne) 9
Kerkkonen, Kaija Elina 9, 10
Kerkkonen, Marja Kaarina 9, 12
Kerkkonen, Paavo 9
Kinnunen, Terhi Minna Susanna 13
Knauer (myöh. Orre), Sigrid 8
Kokko ????, Maria 30
Laaksonen, 10
Laaksonen, Kari Tapani 10
Lehtonen, Arvi 12
Lehtonen, Eero Antero 13
Lehtonen, Heikki Antero 12
Lehtonen, Juha Antero 12, 13
Lehtonen, Meeri Kamilla 13
Lehtonen, Päivi Kristiina 12
Leino, Aili 30
Leino, Antti 30
Lillbäck, Beata 2
Lundgren, Emma Wieno 7
Lyra, Rosa Augusta Carl-Gabrielintytär 20
Mishima, Jasmin 29
Mishima, Motohiko Anthony 29
Mitchell, 25, 27
Mitchell, Adam 27
Mitchell, Christopher 27, 27
Mitchell, Kaija 27
Muraja, 11
Naukler, Ebba Kristina 17
Ojalehto, Lea 31
Oklavitz, Maria Magdalena 15
Orvola, Vilhelmiina 33
Palmroth, 3
Palola, 20
Pausio, Jami Joonatan 11
Pausio, Jarno Kalervo 10, 11
Pausio, Johannes Kalervo 11
Pausio, Juho Oskari 11
Pausio, Pasi Kalervo 10
Pausio, Tarja Mirjami 10
Pausio, Viljo Valtter 10
Peitzius, Brita Catharina Mårtenintytär 2
Rancken, 17
Rancken, Anna Elisabet 33
Rancken, Gustaf Fredrik 33
Schalin, "Johanna" 2
Schalin, Charlotta Elisabet 2, 5
Schalin, Edla Amanda 2
Schalin, Emma Ottilia 2, 17
Schalin, Johanna Emelie 2, 3
Schalin, Johanna Wasa 15
Schalin, Lars Gustaf 15
Schalin, Lars Larsson 1, 2
Schalin, Lars Petrison 1
Schalin, Lars Vilhelm 2, 15
Schalin, Leopold Werner 15
Schalin, Mathilda Elisabet 15, 16
Schalin, Matilda Augusta Larsdotter 2
Schalin, Sofia Emilia 15
Schalin, Sofia Vilhelmina 2
Schalin, Vendla Josefina 2
Schalin, Vilhelm 15
Schalin, Zacharias 15
Simola, Sanna Maarit 11, 11
Sipilä, 20
Sirelius, Hildur Beda Karolina 20
Sivenius, Gustaf Adolf 20
Sivenius, Hilma Amalia 20
Sohlman, Anna Katariina 9
Sommer, 3
Stenfors, Sally Sigrid 12
Strang, 18
Strömblad, 17
Tertsunen, Jari 24
Thompson, 25, 28, 28
Thompson, Danielle Hunter 28
Thompson, Madeleine Hunter 28
Thompson, Sophie 28
Topelius, Johanna Sofia 15
Topelius, Zachris 15
Toppelius, 15
Toppelius, Michael 15
Vahätalo, Juhananpoika Lillegårg/ 3
Valvanne (ent. Wegelius), Elli 16
Valvanne (ent. Wegelius), Hanna 16
Valvanne (ent. Wegelius), Henrik Väinö 14
Valvanne (ent. Wegelius), Hugo 14
Valvanne (ent. Wegelius), Niilo 14
Valvanne (ent. Wegelius), Paavo 14
Wegelius, Elsa Maria 14
Wegelius, Henrik Eliel 14, 16

Paikkahakemisto
Paikka Taulu
Alajärvi 3
Alavus 4, 6, 17
Bergö 14, 16, 18
Brahestad; Raahe 2
Båstad, Skåne Sverige 1
Ekenäs? 17
Espoo 8, 9
Fyen, Tanska 14
Hamina 20, 22, 30
Hanebo; Helsingland; Sverige 1
Hattula 9
Helsinki 3, 6, 8, 9, 10, 12, 14, 17, 19, 20, 22, 24, 29, 30, 33
Helsinki, 18
Helsinki; Sama Hauta Kuin Ralf Ja Olavi. Hietaniemen Hautausmaa 18
Hokkaido, Japan 29
Hollola 20
Honkajoki 7
II 15
Imatra 13
Impilahti 20
Jaakkima 3
Jalasjärvi 2
Janakkala 9
Janakkala, Kerkkola 9
Janakkala, Turenki 9
Juva 3
Kaarlela 3
Kangasala 4, 6, 9, 17
Karijoki 6
Karkku 33
Karvia 4, 17
Karvia; Kyläkarvia 17, 18
Kaskinen 15, 16
Kauhava 7
Kelviå, Kälviä, Kumpula 2
Kelviå, Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 6 2
Kelviå; Kälviä 2
Kemi 2
Kiina, Kiangsin Maakunta, Sankiohtang, Rosvojen Ampumana 17
Kirvi 20
Kokkola 4, 6
Kokkola; Gamlakarleby 2, 3
Kotka 14
Kristiinankaupunki 4, 6, 15
Kristiinankaupunki (kirjoilla Lapväärtissä) 4
Kuddnäs 15
Kuhmoinen 20
Kuolemanjärvi (?) 20
Kuopio 20, 24, 29
Kuopio ? 24, 25
Kurkijoki 14
Kälviä 6
Kälviä, Kelviå, Kumpula 2
Kälviä, Kumpula 2
Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9 2
Lahti 16
Lappajärvi På Hytinen Hemman (Hyytinen) 2
Lapua 4, 6
Lapua (kirjoilla Piippolassa) 6
Laukaa 3
Lempäälä 3
Lieto 10
Lohtaja 24
Maaria 33
Maarianhamina 7
Marttilaan Kuuluneessa (Tarvasjoki) Euran Kappelin Vähätalossa 3
Masku 10, 11, 16
Maskun Pappila 2
Merikarvia 14, 16
Muhos 2
Muolaa 6, 20
Muolaan pappila 2, 5, 17
Mustasaari 2, 3, 4
Mörby 17
Oravainen (Pietarsaari; Jakobstad) 3
Oulu 15
Paanajärvi, Venäjä 20
Pattijoki; Kemin Lautiosaari Kylä 2
Pernaja 2, 15
Pietarsaaren mlk 5, 14
Pietarsaaren mlk. 14
Pietarsaari 5
Pirkkala 17
Pohja, Mörby? 4, 6, 17
Pori 15
Purmo 17
Pyhäjoki 4, 6
Raippaluoto 2
Raippaluoto; Replot 2
Raisio 8, 9, 10, 11, 12, 13
Rajamäki 18, 19
Rauma 14
Ruovesi 3
Somero 11
Sortavala 4
Tampere 7
Teerijärvi 1, 2, 5
Teerijärvi; Raippaluoto 2, 17
Teerijärvi; Terjärv 2
Teisko 17
Terjärv; Teerijärvi, Finnland 1, 2
Teuva 4, 6, 17, 33
Teuva Pappilassa 17
Tuberkuloosi? 18
Turku 3, 10, 11, 12, 15
Tyrnävä 2
Tyrvää 33
Uleåborg; Oulu 2
Uusikaarlepyy 15
Vaasa 1, 2, 5, 6, 15, 17, 18, 19, 20
Vaasa (Karijoki?) 6, 7
Vanaja 9
Varkaudessa 19
Vilajoen kylä, Säkkijärvi 30
Vimpeli 3, 4
Vintala, Vimpeli 3
Vintala; Vimpeli 3
Vähäkyrö 4, 6
Vöyri 2, 15
Vöyri; Vörå 2
Vöyri; Vörå 2, 5
Ylivieska 3
Ähtävä 5, 6, 14

Lähteet
1: Lauri Kiviniemi: Sukupuu - Family Tree (http://www.pp.htv.fi/lkivinie/)
2: Martti Strangin sukututkimus (www.strang.ch)
3: Christoffer Hornborg
4: Uuno Huhtala: Juuret Kälviällä 1688-1809
5: SURSILLIEN SUKU - GENEALOGIA SURSILLIANA
6: Kaija Elina Kerkkonen
7: Spectrum-tietosanakirja
8: Marja Kaarina Lehtonen (os. Kerkkonen)
9: Idänpään-Heikkilän sukutoimikunta
10: Jarno Kalervo Pausio
11: Dila Diakonialaitos Lahti
12: Jasmin Mishima