I. Christopher Toppelius. Syntynyt 1703. Kuollut 17.12.1760. Ammatti Målare och Tullbesökare i Uleåborg.[1] –Puoliso Margaretha Lithovius. Myöh. Toppelius. Syntynyt 1695. Kuollut 01.06.1782.

II. Zachris Toppelius. Syntynyt 08.05.1732 Oulu. Kuollut 13.10.1782 Oulu. Ammatti Oulun vankilan vahtimestari.[1] Isä Taulu 1. –Puoliso Sara Hollender. Myöh. Toppelius. Syntynyt 1739. Kuollut [1]

II. Michael Toppelius. Syntynyt 11.08.1734 Oulu. Kuollut 28.12.1821 Oulu. Ammatti Oululainen kirkkomaalari. NI10947 Elämänkerrallisia tietojaHovimaalari Johan Paschin opissa Tukholmassa 1751 - 1753.Koristi maalauksin kymmeniä kirkkoja eri puolilla Suomea. Mikael Toppelius, suom. kirkkomaalaaja, Oulussa, jossaisä Kristofer T. toimi ammattimaalarina ja sittemmin tullinhoitajana.Kotonaan T. oppi taiteensa ensi alkeet saaden samalla seuratasukulaisensa Lars Galleniuksen kirkkojen koristamistyötä. V. 1751 T. joutui Iisalmen kirkkoherran H. Helsingiuksensuosituksesta Tukholmaan hovimaalaaja J. Paschin oppilaaksi.Syksyllä 1752 hän palasi kotimaahan alkaakseen omintakeisentaiteilijauransa. Vaikka hänen opintonsa olivatkin sangenpuutteellisia, harjoitti hän ahkerasti maalaamista kokoikänsä elättäen itsensä ja perheensä koristamalla Pohjanmaanja Savon kirkkoja. Hänen omien arveluidensa mukaan hänenmaalauksiaan oli n. 40 kirkossa; myöhemmin ovat kumminkin useathänen töistään joutuneet häviön omiksi, osaksi siitäkinsyystä, että hän käytti kestämättömiä liimavärejä. AikaisimmatT:n maalauksista (v:lta 1756) ovat Hailuodon kirkossa; niitäseurasi sitten pitkä sarja sekä varsinaisia seinämaalauksiaettä alttaritauluja. Viimemainituista on vanhin Paavolankirkkoon maalattu (v:lta 1765); sen aiheena on Kristus syntistenkeskellä. T:n mielikuvituksen suurta joustavuutta osoittaase, että vaikka hän on ainakin kymmenen eri kertaa maalannutristiinnaulitsemisen ja melkein yhtä useasti myöskin P.ehtoollisen, Getsemane-kohtauksen y. m. tuttuja aiheita,ei hän kumminkaan ole milloinkaan suoraan jäljentänyt aikaisempiatöitään. Samaa voi sanoa myöskin hänen saarnatuolin laitoihin maalaamistaan evankelistani kuvista, joissa varsinkinhänen oivallinen luonteistelukykynsä tulee näkyviin. Moniinmaalauksiinsa hän on sitäpaitsi saanut melkoista vauhtiaja vaikuttavaisuutta, kuten Haukiputaan kirkon tunnetuissakuvissa: Simson surmaa jalopeuran ja Viimeinen tuomio. Pienempiämaalauksia ympäröivissä kehyksissä on huomattavissa myöskinaito rokokomaista siroutta, joka lienee perua hänen Tukholmanajaltaan. Paitsi seinämaalauksia ja alttaritauluja T. valmisti joukonpieniä uskonnollisaiheisia tauluja, jopa muotokuviakin.Tekotavan kannalta arvostellen eivät T:n maalaukset tosintäytä kovin suuria taiteellisia vaatimuksia: hänen koulutuksensaoli ollut liian vaillinaista, mutta ne osoittavat kumminkinhänellä olleen huomattavia taiteilijalahloja; mielikuvitusta ja alkuperäisyyttä, jopa huumoria ja voimaakin. [E. Nervander, Mikael Toppelius ja. hänen teoksensa"(1905).] Lähde: TIETOSANAKIRJA Tietosanakirja-Osakeyhtiö Helsinki 1909 Zachris Topeliuksen isoisä sai kerrankouluun mentäessä venäjällä päähänsä yrittää kävellä kotiinSuomeen, pääsi lopulta Tukholmaan, jossa hän tapasi äitinsäsatamassa (!). Repussa oli koulukirja ja leipä kun hänlähti patikoimaan, ja siihen koulukirjaan hän sittemmin kirjoitti tarinansa, jonka pojanpoikansa muokkasi julkaistavaksisaduksi. Lähde: Klinge, Matti 1998 Idylli ja uhka: Topeliuksenaatteita ja politiikkaa. WSOY. 480 s. Kempeleen kirkonseinämaalaukset on korjannut Mikael Toppelius 1785 ja siitäon maksettu 16:32 taalaria.[1] Isä Taulu 1. –Puoliso Maria Magdalena Oklavitz. Myöh. Toppelius. Syntynyt 09.10.1743 II. Kuollut 25.10.1807 Oulu.[1]

III. Zachris Topelius. Syntynyt 13.11.1781 Oulu. Kuollut 23.01.1831 Uusikaarlepyy. Avioliittoon: 23.12.1812, Uusikaarlepyy.

IV. Zacharias "Sakari" Topelius. Myöh. Zakris. Syntynyt 14.01.1818 Uusikaarlepyy, Kuddnäs´in Tilalla. Kuollut 12.03.1898 Björkudden Huvila Sipoossa. Haudattu 21.03.1898 Helsingissä. Ammatti Kirjailija, runoilija, valtioneuvos. NI364 Elämänkerrallisia tietojaYlioppilas Helsingissä 1833, filosofian kandidaatti 1840,filosofian maisteri 1840. Filosofian lisensiaatti 1844,filosofian tohtori 1847. Helsingin yliopiston Suomen historianylimääräinen professori 1854, Suomen, Venäjän ja Pohjoismaidenhistorian professori 1863, yleisen historian professori1876. Valtioneuvoksen arvo 1867. Suomen 1800-luvun ruotsinkielisenkirjallisuuden viimeinen suuri edustaja. (Sakari Topeliuksestaon runsaasti tietoa: Tietosanakirja osa 9; vuodelta 1917,sivulla 1691.) "Kangasalalla Haralan selänteellä v. 1853kiipesi mäntyyn nähdäkseen Längelmäveden" (Apu 8.8.1997sivu 22) Pohjalaisen heimon vahvuuden pani merkille joSakari Topelius (Finlands framstäldt i teckningar 1845): "Yleensä voidaan pohjalaisia luonnehtia ujostelemattomiksi, tarmoikkaiksi ihmisiksi, joilla on luonnonlahjakkuuttaja joiden luonne on monesta syystä sekä liikkuvaisempi ettäitsenäisempi kuin muualla Suomessa". Senkin Topelius olihuomannut, että pohjalaiset naiset ovat reippaampia kuinmissään muualla Suomessa ja suoriutuvat ulkotöistä ja hevosenajosta siinä missä miehetkin. Kuddnäs maatila on hiukanpohjoiseen Uudestakaarlepyytä, Lapuanjoen rannalla; runoilijaSakari Topeliuksen syntymäkoti; tähän lapsuudenkotiinsarunoilija palasi joka kesä äitinsä kuolemaan saakka, vuoteen1868 ja vietti aina silloin muutamia viikkoja pienessä Mainiemenhuvilassa Alön saarella, mainitun joen suun ulkopuolella5 km Kuddnäsistä.Zachris Topeliuksen isoisä oli maineikas kirkkomaalari MikaelToppelius. Suku on peräisin Limingan Rantakylän Toppilasta,Zachris ja hänen kaksi vuotta nuorempi sisarensa Sofia—muitalapsia ei perheessä ollutkaan - saivat hyvän kotikasvatuksenja heitä koetettiin myös karaista. Kahden kotiopettajanvalmennuksen saatuaan poika otettiin yksitoistavuotiaanamonta suurmiestä kasvattaneen Oulun triviaalikoulun III:lleluokalle. Oulusta hän pääsi käsiksi tätiensä hoitaman 1000-nidoksiseen lainakirjastoon ja ahmi siitä suurimman osan. Koulun päätyttyäZachris lähetettiin Helsinkiin J. L. Runebergin täysihoitolaiseksija hänen valmistettavakseen ylioppilastutkintoon. Siihentarvittiin vain yksi lukuvuosi. Selvittyään seitsemän tuntiayhtämittaa kestäneistä suullisista kuulusteluista, Topelius tuli ylioppilaaksi kesäkuussa 1833, siisviisitoistavuotiaana. Yliopistossa hän rupesi lukemaan luonnontieteitä päämääränään lääkärin ura, suoritti filosofian kandidaatintutkinnon tentittyään ajan vaatimusten mukaisesti kaikkitiedekunnan yksitoista ainetta ja vihittiin maisteriksiyliopiston kaksisataa-vuotisjuhlassa 1840. YlioppilaselämäänTopelius otti innokkaasti osaa virkeästi toimivan Pohjalaisenosakunnan jäsenenä mm. J. V. Snellmanin kuraattorikautena.Olipa hän itsekin 1840-luvulla osakuntansa kuraattorina.- Lääkäriä ei Topeliuksesta tullut. Yhtenä, joskaan ei ainoanasyynä siihen oli, että anatomiasali kauhistutti häntä. Hänjatkoi opintojaan filosofisessa tiedekunnassa pääaineenahistoria ja 1847 hänet vihittiin filosofian tohtoriksi.Tohtorinväitöskirja oli tieteelliseltä arvoltaan vaatimaton latinankielinentutkielma muinaissuomalaisten avioliitonsolmimistavoista.Hänen muukin tieteellinen julkaisutoimintansa on varsinvähäinen. Leipätöikseen Topelius toimitti Helsingfors Tidningar-nimistä sanomalehteä 1842-60. Hänen aloittaessaan journalistisentoimintansa oli maassa vain seitsemän sanomalehteä, kaikkiruotsinkielisiä. Kirjapainon suorituskyky oli niin vaatimaton,että keskiviikkoisin ja lauantaisin ilmestyvän lehden käsikirjoitukset oli toimitettava sinne ainakin kahta päivää aikaisemmin.Sensori puolestaan vaati lehden nähdäkseen vuorokautta ennensen ilmestymistä. Näin ollen uutisosasto oli pakostakinvarsin vaatimaton. Taantumuksen aikana ei ollut juuri mahdollistakäsitellä poliittisia asioita eikä Topelius, toisin kuin Snellman, silloisia vähäisiäkäänmahdollisuuksia kovin kärkkäästi käyttänyt, eikä liioinsanottavasti puuttunut kansakunnan elintärkeisiin kysymyksiin.Topelius kallistui suomenmielisyyteen, mutta ei voinut kaikessayhtyä Snellmanin ajatuksiin. Snellman moitti Topeliuksenlehteä unteluudesta, ja sen toimittaja vastasi. Melko kiivaaksimuodostunut kynäsota rnasensi Topeliusta, mutta ei rikkonutkiistakumppanien henkilökohtaista ystävyyttä. Topelius eiollut taistelijaluonne. Hänen voimansa oli toisaalla. Kuntoimittaja, kesäkuukausia lukuunottamatta, täytti lehtensämelkein yksin, oli sillä varsin yhtenäinen sävy. Toimittajannotkean kynän jälki tuntuu uutisia myöten, ja hän sai lehteensäpuhalletuksi lämpimän isänmaallisen hengen. Levikki nousimelkein nelinkertaiseksi, tosin vain vaatimattomaan 2.000kappaleeseen, ja lehden koko kaksin-kolminkertaiseksi. LehdessäänTopelius käsitteli lähinnä kulttuurikysymyksiä, mutta ajoimyös yhteiskunnallisia uudistuksia vähävaraisten hyväksi.Huomattavia olivat hänen pakinantapaiset kirjoituksensa,joissa usein kuvailtiin pääkaupungin elämää. Topeliushanoli ennen kaikkea kirjailija. Paljon siitä, mitä tunnetaanhänen tuotannostaan, on ensin päässyt päivänvaloon hänenlehdessään, mm. eräät merkittävät runot, jopa - Välskärinkertomuksia-. Keskellä sanomalehtitoimintansa Topelius joutuipoikkeuksellisella tavalla yliopiston opettajaksi. Hänetoli nimitetty Vaasan lukion historian lehtoriksi, muttahän ei ollut vielä ennättänyt muuttaa Pietarsaareen, jonnelukio oli Vaasan palon johdosta väliaikaisesti siiretty, kun Fredrik Cygnaeussäilyttääkseen hänet pääkaupungille sai ministerivaltiosihteeriA. Armfeltin avulla hankituksi ystävälleen - itämaisen sodanaikana - Suomen historian ylimääräisen professorin viran1854. V. 1863 Topeliuksesta tuli Suomen, Venäjän ja Pohjoismaidenhistorian varsinainen professori, minkä viran hän vaihtoiYrjö Koskisen kanssa 1876 yleisen historian professuuriin.Topeliuksen virkaveljiensä keskuudessa nauttimaa arvonantoaosoittaa, että hänen oltuaan kolmivuotiskauden yliopistonvararehtorina, hänet valittiin rehtoriksi 1875. Hän erositäysinpalvelleena 1878 ja asettui asumaan Sipoon Koivuniemeen.Topeliuksen harrastusten monipuolisuus ja hänen alttiutensaasettaa aikansa ja kykynsä sivistysrientojen palvelukseen näkyy niistä lukuisista luottamustoimista, joihin hänetvalittiin. Hän oli luonnontieteellisen seuran Societas proFauna et Fennican sihteeri 1842—47, samoin Suomen Taideyhdistyksen1847—69, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja 1870-75ja 1878—79, Suomen Historiallisen Seuran 1882—83, kahdeneläinsuojeluyhdistyksen 1870-79 ja 1886 - 95, Taiteilijaseuran1864-89 sekä ruotsalaisen virsikirjakomitean puheenjohtaja1876-79, kansankirjaston johtokunnan jäsen ja 1869-75 puheenjohtaja,samoin Runebergin ja Aleksanteri II:n patsaskomiteoidenpuheenjohtaja. Topeliuksen osaksi tulleista kunnianosoituksistamainittakoon valtioneuvoksen arvo 1878 sekä Ruotsin akatemiansuuri palkinto 1886. Täyttäessään 80 vuotta Topelius joutuisuuren juhlinnan kohteeksi ja hänen pari kuukautta myöhemmin tapahtuneet hautajaisensa mainitaan suurimmiksisiihenastisista. Runoilijan lapsuudenkoti Kuddnäs on entistettyviehättäväksi museoksi ja pari hänen Koivuniemen huvilansahuoneensisustuksista on siirretty Helsinkiin museoksi. MuistopatsaatVaasassa (Emil Vikström, 1915) ja Helsingissä (Ville Vallgrenja Gunnar Finne, 1932 ) ovat kansakunnan ulkonaisia kunnianosoituksiaEtelä-Pohjanmaan suurelle pojalle. Itämaisen sodan aikanaSuomessa toiset toivoivat länsivaltojen, toiset, heidänjoukossaan Snellman ja Topelius, Venäjän voittoa. Topeliuksenmielestä Turkin valtakunta oli häpeäksi Euroopalle ja englantilaistenPohjanlahden rannikolle tekemien hävitystöiden jälkeen hänasettui länsivaltoja vastaan. Topeliusta moitittiin, tosinaiheetta, venäläismielisyydestä. Hän ei voinut lehdessään esittää käsityksiään tsaari-Venäjästä,mutta teki sen mm. eräässä 1855 kirjoittamassaan kirjeessä. -Suomen täytyy odottaa sitä päivää, jolloin Venäjän jättiläinensortuu sisästä päin, sillä vasta silloin sen (Suomen) aikaon tullut”. Samana vuonna hän yliopistoluennoillaan puhuitäydellisestä Suomesta” jonka rajoina ovat Suomenlahti jaPohjanlahti, Jäämeri, Vienan meri, Äänisjärvi ja Laatokka. Tämä on se suuri ajatus, joka yhdistää meihin nekin karjalaisetveljet, jotka rauhansopimukset ja valtiolliset rajat vuosisatojaovat erottaneet heimostaan ja kansastaan ja vaikkei valtiollinenmaantiede koskaan hyväksyisikään tätä ajatusta, niin fyysinenmaantiede on sen jo tehnyt, sillä Suomen luonto eläimistöineenja kasvistoineen ei tunnusta mitään muuta rajaa todelliselle alueelleen”. Topeliuksen täysinepäpoliittiseen pansuomismiin”, kuten hän sitä nimittää,kuului haave, että Suomen heimo loisi yhteisen kulttuurin,jossa Suomi luonnollisesti olisi johtavassa asemassa. Topeliuson lausunut runossa - Suomen lippu” ( 1863 ) sinivalkoisenlippumme syntysanat ja jo 1854 hän kertomuksessa - Urholinna”antaa ”kenraalin” julistaa: - Valkoinen ja sininen ovatsuomalaisten värit: valkoinen talviemme lumen tähden jasininen sinisten järviemme tähden -. Topeliuksen nuoruudenaikainensuomenmielisyys oli niin jyrkkää, että hän kirjoitti vuoden1844 promootiorunoonsa sanat: -Yksi maa! Yksi kansa! Yksikieli ! - sekä Lönnrotille ja Castrenille seuraavana vuonnaomistamassaan runossa, että Suomen on puhdistauduttava ,-germaanisesta kuonasta-. Useasti hän lausuu ilonsa suomen kielensaavuttamista voitoista ja kehottaa sitä oppimaan ja opettamaanlapsille. Hän oli varma siitä, että ruotsalaisuus joutuutappiolle, mutta piti suomalaisen kirjallisuuden kukoistustakaukaisen tulevaisuuden asiana. V. 1848 hän kirjoitti lehdessään,että ruotsiksi kirjoittavat ovat Suomessa hukkaan joutunutsukukunta, mutta että meidän on torjuttava se into, jokatahtoo hakata meidät armotta irti. Myös ruotsiksi voidaantulkita suomalaista henkeä, ja se tapahtuu ruotsiksi vaintoistaiseksi, sillä kerran tulevaisuudessa suomalainen äidinkieli on yksistään oleva kansallinen. Myöhemmin Topeliuksensuhde suomenmielisiin viileni ja hän asettui kielikysymyksessävälittävälle kannalle. Hän tähdensi yksimielisyyden tärkeyttä ja harrasti molempien kielten oikeuksien täyttätasa-arvoa silti pysyen käsityksessään, että tulevaisuuson suomen kielen. Jo ennen poikansa koulunkäynnin alkamistaUudenkaarlepyyn piirilääkäri oli antanut tälle ohjeen: "Nulladies sine linea” (ei päivääkään rivittä)" ja tätä ohjettaon totisesti seurattu. Yhdeksänvuotiaasta Zachris piti tilejäja päiväkirjaa. Runoilijan kuoleman jälkeen on päiväkirjojajulkaistu neljä nidettä ja lisäksi elämäkerrallisia muistiinpanojaja kirjevalikoimia. Myös kaunokirjallisen toimintansa Topeliusaloitti jo lapsena. Ensimmäinen painettu tuote oli osakunnanvuosijuhlaesitelmä Pohjanmaasta (1843). Siitä tuli nuorenmaisterin kisällinäyte sanomalehdentoimittajan tehtäviin,sillä muita kirjallisia ansioita ei ollut esitettävänä.Varhaisin julkaistu runo on ainakin vuodelta 1834 ja runosuonipulppusi elämän loppuun asti. Topeliuksen kolme ensimmäistärunokokoelmaa ”Ljungblommor” ( "Kanervankukkia" ) ilmestyivät1845, 1850 ja 1854 sekä myöhemmät ”Nya blad” (”Uusia lehtiä”)1870 ja ”Ljung” (”Kanervia”) 1889. Topelius piti Runebergiakirjallisena oppimestarinaan ja heidän ystävyytensä pysyiläheisenä vanhemman runoilijan kuolemaan asti. Topeliuksenoli hyvin helppo pukea ajatuksensa ja tunnelmansa runonmuotoon ja joutui sen tähden kirjoittamaan runsaasti myöstilapäisrunoutta. Topeliuksen runouden henki on aatteellinen,uskonnollisuus ja isänmaallisuus sekä luonnonihailu ovatleimaa-antavia piirteitä. Runebergiin verrattuna hän onvienompi ja romanttisempi. Seuraavassa joitakin poimintojahänen runotuotannostaan Topeliuksen oli monet kerrat ajettava viisikymmenpeninkulmainen taival Helsingistä kotikaupunkiin ja päinvastoin.Näillä matkoillaan hän nuoruusvuosinaan ihastui KuortaneellaKahran kestikievarissa Kreeta-nimiseen talonpoikaistyttöönja haaveili avioitumisesta hänen kanssaan. Tämän idyllinjälkimaininkeja on runo ”Matkustava ylioppilas” (1845),se alkaa kevyen ilakoivasti. mutta päättyy vakavasti, sillärunoilijalle on selvinnyt, että hän oli ollut menossa vaarallisillevesille. Lehdessään Topelius koetti saada sanotuksi edesjotakin sellaista, mitä oli sensuurin vuoksi mahdotontatuoda julki muussa muodossa. Helmikuun vallankumous innoittihänet runoon ”Kevät 1848”, joka on vain näennäisesti luonnonkuvaus.”Suomen nimi” (1848) on ylioppilaiden saman vuoden maineikkaan kevätjuhlan haltioitunut runopukuinen kuvaus.Poliittisista runoista on sittenkin muhkein ”Jäänlähtö Oulujoesta”(1856), joka ennakoi Suomen valtiollista jäänlähtöä AleksanteriII:n noustua valtaistuimelle. Nuorekasta ihanteellisuuttahehkuu ”Ylioppilaslaulu” (1852). Ylimaallista romantiikkaahuokaa ”Linnunrata” (1852). Sävelletyistä Topeliuksen runoistalienee tunnetuin uskonnollis-isänmaallinen ”Kesäpäivä Kangasalla”(1853) ja ”Vaasan marssin”. Samanhenkinen on ”Aamulaulu”(1875). Perherunoista on etusijalle asetettava ”Äitini”,joka on kirjoitettu runoilijan äidin kuoleman (1868) johdostaja joka on varmaan kaunein maassamme kirjoitettu äitiruno.Reipasta soturihenkeä ilmentää ”Suomen ratsuväen marssikolmikymmenvuotisessa sodassa” (1872). Nykyiseen suomalaiseen virsikirjaan sisältyy viisi Topeliuksen virttä,joista tunnetuimmat ovat n:t 144 (”Valos Jeesus, Herrani”),449 (”Oi etkö, ihminen, muistakaan”) ja 475 ( ”TotuudenHenki, johda sinä meitä”). Topeliuksen kynästä on lähtenytmyös ensimmäisen suomalaisen oopperan "Kaarle kuninkaanmetsästyksen" (1852) teksti, ja runopiskuinen on myös hänentunnetuin näytelmänsä ”Regina von Emmeritz” (1854), jokapohjautuu ”Välskärin kertomuksiin”. Topeliuksen proosatuotantoon hyvin laaja. Suurin osa on toisaalta historiallisia romaanejaja kertomuksia, toisaalta satuja. Lisäksi Topelius on kirjoittanuthartauskirjan lapsille ja kristillisihanteellista elämänkatsomustaanvalaisevan ”Lehtisiä mietekirjastani”. Erityisesti on mainittavalapsille tarkoitetut lukukirjat ”Luonnonkirja” (1856), joka on auttamattomasti vanhentunut, sekä ”Maammekirja” (1875), joka yhden henkilön kirjoittamana on ihailtavanyhtenäinen ja lämminhenkisenä oivallisesti lapsille soveltuva,meillä lajissaan ainoalaatuinen. — Historian harrastus oliherännyt Topeliuksella jo varhain ja tätien lainakirjastooli sitä ruokkinut Fryxellin kertomukset Ruotsin historiastasekä Ingemannin ja Walter Scottin keskiaikaa kuvailevatromaanit kuuluivat hänen koulu- ja opiskeluvuosiensa lukemiseen,ja ne ovat jättäneet jälkiä hänen tuotantoonsa. Topeliuksentällä alueella ylivoimaisesti suosituin teos on romaanisarja”Fältskärns berättelser” (”Välskärin kertomuksia”, 1853—67).Romaanin juonen kannalta tärkeän kuninkaan sormuksen aiheenTopelius löysi eräästä saksalaisesta aikakauslehdestä. Kenties Vänrikki Stoolin tarinoilla on myös jotakin osuuttateoksen syntyyn. Voidaanhan Topeliuksen välskäriä verrataRunebergin Vänrikkiin: molemmat mainitaan kirjansa tapaustenkertojiksi. Romaanin keskeisen ajatuksen, talonpoikien jaylimysten vastakohtaisuuden, joka päättyy vasta sen lopussa.Topelius lienee saanut kahden ruotsalaisen historioitsijan,Fryxellin ja Geijerin. väittelystä. Kuten tunnettua kerrottuaanromaanissa Ruotsin ja vielä enemmän Suomen tapahtumistapuolentoista vuosisadan kuluessa, Kustaa II Aadolfista KustaaIII:een. Voimakas isänmaallinen henki, jännittävä juonimonine romanttisine piirteineen, vilkas kertomistapa sekäoikean historiallisen ilmapiirin luominen ovat tehneet kirjastaparasta nuorison luettavaa. Topeliuksen muita historiallisia romaaneja ovat ”Hertiginnan af Finland” (”Suomen herttuatar”1850), joka kuvaa pikkuvihan aikoja. ”Planeternas skydslingar”(”Tähtien turvatit” 1886-89) Kristiina-kuningattaren ajoiltasekä 1500-luvun alkuun sijoitettu jälkiromanttinen ”Ljungarssaga” (”Jungarin taru”, 1896). Sarjassa ”Winter qvällensberättelser” ( ”Talvi-iltain tarinoita koottuina” 1880—82)sisältyy myös historiallisia kertomuksia. Satujen kirjoittajanaSetä. Topelius on H. C. Andersenin jälkeen koko pohjolanhuomattavin. Onpa hän nimenomaan lasten kirjailijana asetettavaAndersenin edelle, koska tämän saduista monet ovat vainaikuisille soveltuvia, kun sen sijaan suomalaisen satuseponyli 250 sepitteen joukossa on sellaisia vain muutamia. Topeliuksellaon harvinainen kyky täysin eläytyä lasten maailmaan ja tehdä heille tajuttavaksi isänmaanrakkauden, rohkeuden,rehellisyyden. kuuliaisuuden, hyvän toveruuden, armeliaisuudenja jumalan pelon ikuisia arvoja. Kolme ensimmäistä satukokoelmaailmestyi 1847, 1848 ja 1849, neljäs 1852. Myöhemmin vakiintuikokoelmien nimeksi "Läsning för barn" ("Lukemisia lapsille").Kirjailijan innoittajana on pidettävä Andersenia. Oma osuutensaon myös perheen ensimmäisen lapsen syntymällä. On tietenkinmakuasia, mitä satuja on pidettävä parhaina. Yleinen käsityslienee, että liikuttavaa kodin kaipuuta henkivä "Koivu jatähti" on asetettava muiden edelle. "Refanut" "Egyptinmaanpääsky", "Pikku Matti", "Adalminan helmi", "Valterin seikkailut",siinä eräitä muita parhaita monen hyvän joukosta. Satuihinliittyy runoja ja näytelmiä, kuten jatkuvasti esitetyt "Prinsessa Ruusunen" ja "Totuuden helmi",sekä eräitä elämäkerrallisia esityksiä. — Topeliuksen teoksiaon käännetty ainakin 21 kielelle. Suomen 1800-luvun SuurmiehistäTopeliuksen kyntämä vako isänmaan poliittis-sivistyksellisessäkehityksessä ei ole yhtä syvä kuin Snellmanin, Runeberginja Lönnrotin, mutta monipuolisuutensa ansiosta hän oli eläessäänheitä keskeisemmässä asemassa. Topeliuksen kynän tuotteitaluki koko kansa ja hänet se tunsi parhaiten lapsista alkaen.Kasvavien polvi toisensa jälkeen on kahden puolen Pohjanlahteaposket innosta hehkuen nauttinut hänen saduistaan ja hänen"välskärinsä" on ollut lukemattomien nuorten mielestä maailmanihastuttavin kirja. Myös täysikasvuiset ovat viettäneetviehättäviä hetkiä hänen teostensa parissa. Hänen runonsa ovat luettuina ja laulettuina avartaneet sydämiäisänmaan kauneudelle ja luoneet mieliin intoa ja hartautta.Muiden suurmiestemme kanssa Topelius kuuluu kansakunnanhenkiseen reserviin, sen voimavarastoon. — Puoliso:Uudessakaarlepyyssä joulukuun 30. päivänä 1845 Maria EmiliaLindqvist, syntynyt Uudessakaarlepyyssä elokuun 26. päivänä1821, kuollut Helsingissä marraskuun 14. päivänä 1885. Vanhemmat:kauppias Isak Lindqvist ja Johanna Sofia Kyntzell. I.H-u. Lähde: Eteläpohjalaisia elämäkertoja -teos M-Ö.1965.[1] Isä Taulu 4. –Puoliso Maria Emilia Lindqvist. Myöh. Topelius. Syntynyt 26.08.1821 Uusikaarlepyy. Kuollut 14.11.1885 Sipoo. Haudattu Helsinki.[1] ( i Isak Lindqvist. Syntynyt 08.02.1788 Tampere. Kuollut 08.01.1853 Uusikaarlepyy. Ammatti Kauppias, laivanvarustaja, raatimies Uusikaarlepyy.[1] ä Johanna Sofia Kyntzell. Myöh. Lindqvist. Syntynyt 27.02.1794 Kokkola. Kuollut 25.02.1857 Uusikaarlepyy.[1] äi Anders Kyntzell. Myöh. Häggman. Syntynyt 31.03.1744 Pietarsaari. Kuollut 06.08.1793 Kokkola. Ammatti Kokkolalainen kauppias, raatimies.[1] ää Maria Snellman. Myöh. Niileksentytär Kyntzell. Syntynyt 26.03.1747 Kokkola. Kuollut 26.06.1809 Kokkola.[1])

IV. Johanna Sofia Topelius. Syntynyt 01.03.1820 Uusikaarlepyy. Kuollut 04.12.1913 Uusikaarlepyy. Avioliittoon: 21.07.1846, Kuddnäs.[2] Isä Taulu 4. –Puoliso Lars Vilhelm Schalin. Syntynyt 09.12.1820 Vöyri. Kuollut 27.06.1882 Pernaja. Avioliittoon: 21.07.1846, Kuddnäs.[2] ( i Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841.[1] ii Lars Petrison Schalin. Syntynyt 01.01.1754 Hanebo; Helsingland; Sverige. Kuollut 10.10.1808 Vaasa. Ammatti Skådespelare. Ammatti Vaasan sairaalan taloudenhoitaja. Ammatti ravintoloitsija[4].[2] iä Elisabet Bering. Syntynyt 23.05.1749 Båstad, Skåne Sverige. Kuollut 28.05.1834 Vaasa. Ammatti Skådespelerska[4].[2] ä Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä; Kelviå. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija. äi Christoffer Isaksson Carlenius. Myöh. Iisakin Poika. Syntynyt 14.06.1751 Uleåborg; Oulu. Kuollut 19.06.1813 Kelviå; Kälviä. Ammatti Kirkkoherra Kälviä.[1] ää Anna Elisabet Hydenius. Syntynyt 14.12.1768 Kelviå, Kälviä, Kumpula. Kuollut 13.12.1829 Kelviå, Kälviä, Kumpula.[1])

V. Mathilda Elisabet Schalin. Syntynyt 18.10.1857 Kaskinen. Kuollut 22.06.1953. Avioliittoon 13.02.1896.[2] Äiti Taulu 6. –Puoliso Henrik Eliel Wegelius. Syntynyt 04.01.1853 Bergö. Kuollut 05.05.1933 Merikarvia. 1. avioliitto 1882. 2. avioliitto 13.02.1896.[2] ( i Jakob Esaias Wegelius. Syntynyt 28.01.1817 Oravainen. Kuollut 05.03.1877 Munsala. ii Jakob Wegelius. Syntynyt 09.12.1779 Vöyri. Kuollut 08.01.1861 Maalahti. Ammatti Kirkkoherra Maalahti 1832, rovasti 1834.[1] iä Christina Charlotta Gustaf-Johanintytär Von Essen. Syntynyt 23.09.1782 Kaarlela. Kuollut 28.03.1854 Maalahti.[4] ä Maria Charlotta Wegelius. Syntynyt 16.09.1815 Yliveteli. Kuollut 25.08.1901 Pietarsaari. äi Esaias Wegelius. Syntynyt 05.10.1778 Vöyri. Kuollut 02.07.1844 Munsala. Ammatti Munsalan kappalainen 1823.[1] ää Margaretha Wegelius. Myöh. Wegelius. Syntynyt 26.10.1775 Kemijärvi. Kuollut 24.01.1856 Maksamaa.[1])