Taulu 1

I. Olof Sigfridsson Lauraeus. Syntynyt 1610. Kuollut 1670 Kalajoki. Ammatti Nimismies Skalaborgin vapaaherrakunnassa ja vt. vouti 1646-48. Kalajoki 1656. NI573 Lapset Kaapo 1649, Olavi, Kaarina, Joosef, Juho, Kristiina.Nimismies Skalaborgin vapaaherrakunnassa ja vt.vouti 1646-48.Kalajoen nimismies 1656-70.[1] –Puoliso Sara Arctophilacius. Syntynyt Kalajoki. Kuollut jälkeen 1694. Ammatti NI269 Överlevde mannen som dog 1670.

II Lapset
Gabriel Lauraeus. Syntynyt 1649 Kalajoki. Kuollut 20.01.1681 Turku. Haudattu 27.02.1681 Turku. Ammatti Turun tuomiokapitulin notaari 1673 ja Turun tuomiokirkon taloudenhoitaja 1678. Taulu 2.[1]
Olof Lauraeus. Myöh. Laurila.[2] Syntynyt 1655 Kalajoki. Kuollut 1690 Oulu. Haudattu 29.04.1690 Oulu. Ammatti Oulun triviaalikoulun ensimmäinen rehtori 1681 Oulu. Taulu 46.[1]
Kaarina Lauraeus. Myöh. Laurila.[2] Kuollut 1693 Kalajoki. Haudattu 30.09.1693.[1]
Josef Lauraeus. Myöh. Laurila.[2] Syntynyt Kalajoki. Kuollut 1694 Orivesi ?. Ammatti Oriveden kirkkoherra 1686. Ammatti Valtiopäivämies. NI20981 Ylioppilas Turussa 1676, vihittiin papiksi 1676, filosofianmaisteri 1685.[1]
Juho Lauraeus. Syntynyt Kalajoki. Ammatti Ylioppilas Turussa 1681. NI20982 Ylioppilas Turussa 1681.[1]
Kristina Lauraeus. Myöh. Laurila.[2] Syntynyt Kalajoki. Kuollut 1720. Ammatti Taulu 47.[1]
Taulu 2
(Taulusta 1)

II. Gabriel Lauraeus. Syntynyt 1649 Kalajoki. Kuollut 20.01.1681 Turku. Haudattu 27.02.1681 Turku. Ammatti Turun tuomiokapitulin notaari 1673 ja Turun tuomiokirkon taloudenhoitaja 1678. NI268 Notaari. Lapset Sara, Gabriel 1677. Ylioppilas Turussa (pohj.)1666. Turun tuomiokapitulin notaari 1673. Turun tuomiokirkontaloudenhoitaja 1678.Poika Gabriel syntynyt Turussa 1677.Veljen Olaus Lauraeuksen väitöskirjassa 10.12.1671 omistusGabrielille, samoin Eric Falanderilla 22.5.1672 ja JacobFalanderilla 30.10.1679.[1] Isä Taulu 1. –Puoliso Catharina Thomasdotter Rajalenius. Myöh. (Hartman). Syntynyt 1648 Hvittis; Huittinen. Kuollut 1710 Tyrvis; Tyrvää ?. Haudattu 02.10.1710 Tyrvis; Tyrvää.[1]

III Lapset
Sara Lauraeus. Syntynyt 1674. Kuollut 01.03.1752 Uleåborg, Oulu. Taulu 3.[1]
Taulu 3
(Taulusta 2)

III. Sara Lauraeus. Syntynyt 1674. Kuollut 01.03.1752 Uleåborg, Oulu. NI267 Gift mariebebådelsedag 1691.[1] Isä Taulu 2. –Puoliso Isak Gisselkors. Syntynyt 1668. Kuollut 1730. Haudattu 11.07.1730 Muhos. Ammatti Kappalainen Muhos 1698. NI458 Studerade 27.07.1687 i Upsala och i Åbo 1691.[1] ( i Krister Nilsson Gisselkors. Kuollut 1700. Ammatti Kajaanin pormestari 1688 - 93, maakapteeni 1673 - 80.[1] ä Elisabet Sinius. Syntynyt 1640. Kuollut 11.04.1739 Oulu. Haudattu 21.04.1739 Oulu.[1])

IV Lapset
Sara Gisselkors. Syntynyt Kuollut 1753. Ammatti Taulu 4.[1]
Maria Gisselkors. Myöh. Paldanius. Kuollut Iisalmi.[1]
Isak Gisselkors. Syntynyt 1693. Kuollut 14.10.1759 Oulu. Ammatti Oulun läänin lääninviskaali.[1]
Taulu 4
(Taulusta 3)

IV. Sara Gisselkors. Syntynyt Kuollut 1753. Ammatti [1] Äiti Taulu 3. –Puoliso 1:o Henric Carlenius. Syntynyt Kuollut 20.11.1732 Muhos. Ammatti Kappalainen Muhos. NI266 Elämänkerrallisia tietojaHenrik Carlenius, arvellaan olleen Matias Carleniuksen veljenpoika:Mahdollisesti oli se sama Henrik C., joka oltuaan collegainterior Oulun koulussa 1722-1727 sen perästä tuli Muhoksenkappalaiseksi ja kuoli 1732.[1] ( i Henrik Sigfridi Carlenius. Syntynyt 1644. Kuollut 12.08.1699 Muhos; Hukkui. Haudattu 14.10.1699 Kemi. Ammatti Kappalainen, kapellan Tervo.[1] ä Anna Paldanius. Syntynyt [1]) –Puoliso 2:o Lauri Partanen. Ammatti Talollinen.[1]

V Lapset
1: Isak Henriksson Carlenius. Syntynyt 27.07.1723 Muhos. Kuollut 07.04.1775 Pattijoki; Kemin Lautiosaari Kylä. Ammatti Siltavouti; Varanimismies Kemissä. Taulu 5.[1]
Taulu 5
(Taulusta 4)

V. Isak Henriksson Carlenius. Syntynyt 27.07.1723 Muhos. Kuollut 07.04.1775 Pattijoki; Kemin Lautiosaari Kylä. Ammatti Siltavouti; Varanimismies Kemissä. NI264 Elämänkerrallisia tietojaBergholmin Sukukirja s. 289 mainitsee Isak Carlenius syntymäajaksi22/7 1722. Siltavouti ja varanimismies Kemissä, jonne muualtamuutti. Asui Paattijoen (Pättijoen) tilalla Kemin Lautionsaarenkylässä. Henric Sundin väitöskirjassa 3.7. 1759 omistusIsacille.[1] Äiti Taulu 4. –Puoliso Beata Lillbäck. Syntynyt 28.12.1726. Kuollut 18.02.1774 Kemi[3].

VI Lapset
Beata Carlenius. Syntynyt 1747. Kuollut 1779.[1]
Isak Carlenius. Syntynyt 1753. Kuollut 03.07.1786 Stockholm. Ammatti Räätäli.[1]
Johan Carlenius. Syntynyt 1757 Kemi?. Kuollut NI617 Muuttanut Kemistä pois, minne, ei ole merkitty.[1]
Gustaf Carlenius. Syntynyt 1757 Kemin Pattijoella (Paattijoki). Kuollut 04.01.1847 Simo. Ammatti Lukkari Simo´ssa. Taulu 6.[1]
Katarina Maria Carlenius. Syntynyt 17.09.1762. Kuollut 28.11.1828. Taulu 10.[1]
Gabriel Carlenius. Syntynyt 17.09.1763. Kuollut [1]
Anna Elisabet Carlenius. Syntynyt 05.04.1765. Kuollut Muuttanut Kemistä.[1]
Sara Margareta Carlenius. Syntynyt 10.06.1766 Kemi?. Kuollut [1]
Jakob Erik Carlenius. Syntynyt 25.03.1768. Kuollut Muuttanut Kemistä.[1]
Christoffer Isaksson Carlenius. Myöh. Iisakin Poika. Syntynyt 14.06.1751 Uleåborg; Oulu. Kuollut 19.06.1813 Kelviå; Kälviä. Ammatti Kappalainen. Ammatti Kirkkoherra Kälviä. Taulu 11.[1]
Taulu 6
(Taulusta 5)

VI. Gustaf Carlenius. Syntynyt 1757 Kemin Pattijoella (Paattijoki). Kuollut 04.01.1847 Simo. Ammatti Lukkari Simo´ssa. NI618 Lukkari Simossa 1787. Hoiti itse virkaansa 50 v. Asui sielläKantolan tilalla likellä pappilaa.[1] Isä Taulu 5. –Puoliso 1:o Elisabet Juhantytär Waikko. Myöh. Carlenius. Syntynyt 1766 Kemi, Alavalmarin Talo. Kuollut 30.03.1805 Simo.[1] –Puoliso 2:o Margareta Luukas. Myöh. Carlenius. Syntynyt 1773. Kuollut 15.09.1857. NI637 Leskivaimo Alatornion Kaakamon kylän Sillanpään talosta.[1]

VII Lapset
1: Isak Gustavinpoika Carlenius. Myöh. Gustavin Poika. Syntynyt 21.08.1787 Simo. Kuollut 15.06.1869 Kauhajoki. Ammatti Räätälimestari. Ammatti Lukkari Kauhajoki. Taulu 7.[1]
1: Sara Maria Carlenius. Myöh. Lämsä. Syntynyt 06.01.1790 Simo. Kuollut Kostellin Talossa Oulun Pitäjässä.[1]
1: Elisabet Katarina Carlenius. Syntynyt 02.03.1791 Simo. Kuollut 1798.[1]
1: Johan Carlenius. Syntynyt 06.05.1792 Simo. Kuollut [1]
1: Abraham Carlenius. Syntynyt 08.09.1793 Simo. Kuollut Vaasa. Ammatti Räätälimestari Vaasassa.[1]
1: Jakob Carlenius. Syntynyt 07.05.1796 Simo. Kuollut Kuollut Pienenä.[1]
1: Erik Carlenius. Syntynyt 01.08.1798. Kuollut Kuollut Pienenä.[1]
1: Gustaf Carlenius. Syntynyt 07.02.1800. Kuollut Kuollut Pienenä.[1]
1: Anna Margareta Carlenius. Syntynyt 07.02.1800 Simo. Kuollut Kuollut Pienenä. NI634 kaksonen Gustafin kanssa.[1]
1: Johan Carlenius. Syntynyt 07.05.1801 Simo. Kuollut [1]
1: Johan Peter Carlenius. Syntynyt 25.02.1802 Simo. Kuollut Kuollut Lapsena.[1]
2: Anna Margareta Carlenius. Syntynyt 1810 Simo. Kuollut 02.04.1820 Simo?.[1]
2: Johan Carlenius. Myöh. Gustavin Poika. Syntynyt 22.12.1814 Simo. Kuollut Ammatti Talollinen Kuivasten tilalla Simossa; sittemmin kirvesmies Alkkulassa. NI639 FAMP @F333@.[1]
2: Jakob Carlenius. Syntynyt 03.04.1817 Simo. Kuollut Ammatti Seppä ja muurari Simossa.[1]
Taulu 7
(Taulusta 6)

VII. Isak Gustavinpoika Carlenius. Myöh. Gustavin Poika. Syntynyt 21.08.1787 Simo. Kuollut 15.06.1869 Kauhajoki. Ammatti Räätälimestari. Ammatti Lukkari Kauhajoki. NI625 Oli räätälinopissa Tukholmassa. Räätälimestari Oulussa.Kadotti Oulun palossa 1822 kaiken tavaransa, jonka perästäKristofer setänsä neuvolla lähti Ilmajoen provastin luo,jonka puoltosanalla asetettiin Kauhajoen lukkariksi.[1] Isä Taulu 6. –Puoliso Brita Magdalena Adamintytär Svanborg. Myöh. Carlenius. Syntynyt 31.03.1795 Kälviä. Kuollut 26.03.1866 Kauhajoki. Ouluun 1821.[3][1] ( i Adam Svanborg. Syntynyt 24.12.1763 Piteå. Kuollut 18.07.1830 Kälviä. Ammatti Vääpeli Kälviä. Ammatti Luutnantti Viipuri.[4] ä Sofia Magdalena Johanintytär Hydenius. Myöh. Johansdotter Hyytinen. Syntynyt 28.11.1772 Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 6. Kuollut 12.08.1841 Kälviä.[1] äi Johan Hydenius. Myöh. Juho Juhonpoika Hyytinen. Syntynyt 18.06.1736 Lappajärvi På Hytinen Hemman (Hyytinen). Kuollut 10.06.1784 Kälviä, Kelviå, Kumpula. Ammatti Filosofie magister, Kälviän kirkkoherra 1782, maisteri.[1] ää Brita Catharina Mårtenintytär Peitzius. Syntynyt 13.07.1743 Brahestad; Raahe. Kuollut 18.05.1815 Kälviä, Kumpula.[1])

VIII Lapset
Gustaf Carlenius. Syntynyt 03.07.1820. Kuollut 24.10.1826.[1]
Fredrika Charlotta Carlenius. Myöh. Nordström. Syntynyt 12.12.1822. Kuollut [1] –Puoliso Bror Berndt Nordström. Syntynyt 30.12.1825. Kuollut 01.05.1873. Ammatti Maalari.[1]
Alexander Carlenius. Myöh. Isakin Poika. Syntynyt 05.09.1824 Kauhajoki. Kuollut 1855 Siuntio. Ammatti Painonkorjaaja kirjapainossa; opettaja; pappi. Taulu 8.[1]
Karl Rudolf Carlenius. Syntynyt 22.06.1826 Kauhajoki. Kuollut Ammatti Alavutelainen talollinen; keksijä. Taulu 9.[1]
Sophia Amanda Carlenius. Myöh. Isaacsdotter. Syntynyt 25.05.1828. Kuollut [1]
Gustava Carlenius. Myöh. Isaacsdotter. Syntynyt 21.06.1832. Kuollut [1]
Taulu 8
(Taulusta 7)

VIII. Alexander Carlenius. Myöh. Isakin Poika. Syntynyt 05.09.1824 Kauhajoki. Kuollut 1855 Siuntio. Ammatti Painonkorjaaja kirjapainossa; opettaja; pappi. NI661 Elämänkerrallisia tietojaTurun lukiosta yliopp. Eeläpohj. 10/10 1844. PainonkorjaajaSuomen kirjallisen seuran kirjapainossa ja yksityisopettajaHelsingissä. Kuoli Siuntiossa 1/5 1855 määrättynä opettajaksiMustialan maanviljelyskoulussa. Valmistui hyvin huolellisestipapiksi, mutta ei katsonut oikeaksi ryhtyä siihen virkaantuntematta sisällistä kutsumusta.[1] Isä Taulu 7. –Puoliso Karolina Löfman. Myöh. Carlenius. Syntynyt 16.09.1816 Siuntio. Kuollut 05.09.1893 Helsingissä. Ammatti Lastenkodin johtajatar. NI662 Lastenkodin johtajatar Helsingissä ja muutoinkin sikäläisennaisyhdistyksen palveluksessa, mutta elämänsä loppuaikanakivulloisuuden tähden nauttien eläkettä.[1]

IX Lapset
Alexandra Konkordia Carlenius. Syntynyt 22.02.1853. Kuollut 21.03.1929 Helsingissä. Ammatti Lastenkodin johtajatar.[1]
Amanda Carlenius. Syntynyt 1854. Kuollut 1854.[1]
Taulu 9
(Taulusta 7)

VIII. Karl Rudolf Carlenius. Syntynyt 22.06.1826 Kauhajoki. Kuollut Ammatti Alavutelainen talollinen; keksijä. NI665 Vaasan ylialkeiskouluun 1841, lukioon 1847; erosi 1848,mutta tuli ylioppilaaksi 9/6 1850. Harjoitti jumaluusopillisiaopintoja yliopistossa, mutta rupesi 1854 maanviljelijäksiensin Kauhajoen Alaknuutilan tilalla, 1864 Petolahden Lolahdentilalla, 1874 Salmen ja vihdoin Ojalan tilalla Alavuudessa. Hänessä kun lapsuudesta oli halu ja taipumus mekaanillisiintöihin, alkoi maanviljelijänä ollessaan valmistaa vaunuja,rillarattaita ja maanviljelyskaluja keksimäinsä mallienmukaan. Julkaisi: Huhn´in "Pyhän hengen työt", suomeksiHelsingissä 1854.[1] Isä Taulu 7. –Puoliso Maria Elisabet Borgeman. Myöh. Carlenius. Myöh. Forssman. Syntynyt 23.06.1820 Mustasaari. Kuollut 13.12.1892 Alavuden Ojalassa. NI666 Maanviljelijä, maisteri Johan Forssman´in leski (kuollut1850).

IX Lapset
Karl Konstantin Carlenius. Syntynyt 09.04.1855. Kuollut Ammatti Teknologi. NI667 Vaasan reaalikoulun läpi käynyt. Palvellut Viipurin konepajassa5 vuotta. Teknologi. Hoitaa maanviljelystä Ojalassa.[1]
Aina Cecilia Carlenius. Myöh. Vikström. Syntynyt 14.11.1856. Kuollut [1]
Helmi Elisabet Carlenius. Myöh. Thornberg. Syntynyt 22.02.1858. Kuollut [1]
Artur Otava Carlenius. Syntynyt 26.09.1859. Kuollut 08.02.1861.[1]
Artur Toivo Carlenius. Syntynyt 06.03.1862. Kuollut 18.09.1869.[1]
Taulu 10
(Taulusta 5)

VI. Katarina Maria Carlenius. Syntynyt 17.09.1762. Kuollut 28.11.1828. NI619 Oleskeltuaan Tukholmassa palasi Kemiin 1786.[1] Isä Taulu 5. –Puoliso 11.05.1800 Antti Antinpoika Krekilä. Syntynyt 04.12.1749 Kälviä, Peltokorven kylä, Krekilä 11. Kuollut 05.06.1822. Lapsena kuollut 6.[3] ( i Antti Matinpoika Lassila. Syntynyt 24.02.1723 Kälviä, Jokikylä, Lassila 6. Kuollut 19.08.1797.[3] ii Matti Antinpoika Lassila. Syntynyt 1683 Kälviä, Jokikylä, Lassila 2. Kuollut 10.08.1754. Ammatti Kirkkoväärti.[3] Liisa Hanssintytär Pelttari. Syntynyt 1682 Kälviä, Ruotsalon kylä, Pelttari 2. Kuollut 07.01.1767. Ammatti Piika.[3] ä Brita Matintytär Krekilä. Syntynyt 03.02.1727 Kälviä, Peltokorven kylä, Krekilä 10. Kuollut 25.06.1808.[3] äi Matti Antinpoika Parpala. Syntynyt 27.01.1695 Kälviä, Parpala 3. Kuollut 31.12.1777.[3] ää Maria Juhontytär Lassila. Syntynyt 21.03.1702 Kälviä, Jokikylä, Lassila 4. Kuollut 01.06.1775.[3])

VII Lapset
Helena Stiina Antintytär Krekilä. Syntynyt 15.09.1808 Kälviä, Peltokorven kylä, Krekilä 13. Muuttanut 1827 Kokkolaan.[3]
Taulu 11
(Taulusta 5)

VI. Christoffer Isaksson Carlenius. Myöh. Iisakin Poika. Syntynyt 14.06.1751 Uleåborg; Oulu. Kuollut 19.06.1813 Kelviå; Kälviä. Ammatti Kappalainen. Ammatti Kirkkoherra Kälviä. NI221 Ylioppilas Turussa 08.11.1771. Papiksi vihitty 1778 ja määrätty kappalaisen apulaiseksi Yliveteliin. Kappalainen Kälviällä 1785. Kirkkoherrana siellä 1808 sotamarski Klingspor´in (General Fältmarsalken, Grefve Mauritz Klingspor) antamalla valtuuskirjalla. Lapset syntyneet Kälviällä. Sukukirja; Axel Bergholm s. 289 Genealogia Sursilliana s. 316. Kappalainen Kälviällä 1785-1808, sai Klingsporilta valtakirjan kirkkoherran virkaan 1808. Äiti Beata kuoli 18.02.1794 67-vuotiaana. Kustaa ja Sofia asuivat Vähä-Rimmissä 1821-32. Leski kuoli siellä.[3][1] Isä Taulu 5. –Puoliso 1786 Anna Elisabet Hydenius. Syntynyt 14.12.1768 Kelviå, Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 6. Kuollut 10.08.1829 Kelviå, Kälviä, Kumpula. NI218 Tunnettu tehokkaista lääkevoiteista.[1] ( i Johan Hydenius. Myöh. Juho Juhonpoika Hyytinen. Syntynyt 18.06.1736 Lappajärvi På Hytinen Hemman (Hyytinen). Kuollut 10.06.1784 Kälviä, Kelviå, Kumpula. Ammatti Filosofie magister, Kälviän kirkkoherra 1782, maisteri.[1] ii Johan Erikssson Hyytinen. Syntynyt 23.12.1705 Lappajärvi, Hyytinen. Kuollut 27.10.1777 Lappajärvi, Hyytinen. Ammatti Talollinen.[2] Elsa Johansdotter Flaganabb. Syntynyt 11.10.1703 Vimpeli, Flakanabb. Kuollut 27.05.1752 Lappajärvi på Hytinen hemman.[2] ä Brita Catharina Mårtenintytär Peitzius. Syntynyt 13.07.1743 Brahestad; Raahe. Kuollut 18.05.1815 Kälviä, Kumpula.[1] äi Mårten Gabrielinpoika Peitzius. Syntynyt 12.05.1716 Thorsåker, Sverige (Merkitty Raahen Historiakirjan). Kuollut 21.04.1782 Kälviä; Kelviå, Finnland. Haudattu Kälviä. Ammatti Kälviän kirkkoherra 1758.[1] ää Maria Winqvist. Syntynyt 05.05.1721 Skellefteå, Västerbotten, Sverige. Kuollut 27.02.1789 Kälviä; Kelviå. Haudattu Kälviä.[1])

VII Lapset
Johan Kristofer Carlenius. Syntynyt 21.07.1788 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 05.09.1792 Kälviä.[1]
Catharina Elisabet Christofferintytär Carlenius. Syntynyt 18.02.1792 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 26.09.1832 Kaarlela. Taulu 12.[5]
Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija. Taulu 13.
Anna Sofia Carlenius. Syntynyt 06.03.1797 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 25.08.1800 Kälviä.[1]
Fredrika Charlotta Christofferintytär Carlenius. Myöh. Sohlberg. Syntynyt 17.04.1798 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 09.05.1852 Vöyri. Taulu 45.[1]
Christoffer Christofferinpoika Carlenius. Syntynyt 10.06.1801 Kälviä. Kuollut 16.05.1803 Kälviä.[5]
Hedvig Sofia Carlenius. Syntynyt 25.08.1804 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 19.08.1808 Kälviä.[1]
Maria Henrika Carlenius. Syntynyt 08.02.1807 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 23.08.1808 Kälviä.[1]
Gustaf Mauritz Christofferinpoika Carlenius. Myöh. Carleni. Syntynyt 28.02.1809 Kälviä. Kuollut 02.07.1836 Helsinki. Arvonimi Ylioppilas 1828 Turku (pohj.). Kuoli ylioppilaana. Naimaton.[5]
Sofia Amalia Christofferintytär Carlenius. Myöh. Hagman. Syntynyt 05.10.1812 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 03.06.1866 Vöyri. Muutti Vähäkyröön 1832.[3][1]
Taulu 12
(Taulusta 11)

VII. Catharina Elisabet Christofferintytär Carlenius. Syntynyt 18.02.1792 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 26.09.1832 Kaarlela.[5] Isä Taulu 11. –Puoliso 25.01.1810 Kälviä Fredrik Fredrikinpoika Stenhagen. Syntynyt 01.05.1782 Munsala. Kuollut 27.01.1835 Kaarlela. Ammatti Pappi. Ylioppilas Turussa (pohj.) 1804. Vihittiin papiksi 1809. Kokkolan pitäjänapulainen 1813.[5] ( i Fredrik Stenhagen. Syntynyt 24.08.1751 Kokkola. Kuollut 13.09.1814 Tukholma (kirjoilla Kaarlelassa). Ammatti Fil.maist.;Kokkolan kirkkoherra.[5] ii Petter Stenhagen. Ammatti Kauppias. Ammatti Raatimies.[5] Catharina Kiemmer.[5] ä Anna Eliaksentytär Granroth. Syntynyt 07.04.1765 Kruununkylä. Kuollut 28.02.1827 Kaarlela.[5] äi Elias Gustafinpoika Granroth. Syntynyt 22.07.1736 Pietarsaaren maaseurakunta. Kuollut 21.03.1795 Munsala. Ammatti Munsalan kappalainen.[5] ää Brita Gustafintytär Juslenius. Syntynyt 06.04.1744 Kruununkylä.[5])

VIII Lapset
Fredrika Augusta Fredrikintytär Stenhagen. Syntynyt 10.08.1814 Kokkola. Kuollut 23.12.1850 Kaarlela. Naimaton.[5]
Julia Henriette Fredrikintytär Stenhagen. Syntynyt 24.07.1816 Kaarlela. Kuollut 20.11.1846 Kaarlela. Naimaton.[5]
Fredrik Oscar Fredrikinpoika Stenhagen. Syntynyt 03.05.1818 Kaarlela. Kuollut 25.06.1837 Kaarlela. Ammatti Ylioppilas. Ylioppilas Helsingissä (pohj.) 1835. Naimaton.[5]
Carolina Elisabet Fredrikintytär Stenhagen. Syntynyt 18.09.1821 Kaarlela. Kuollut 03.11.1850 Kaarlela. Haudattu 23.12.1850. Naimaton.[5]
Carl Anselm Fredrikinpoika Stenhagen. Syntynyt 31.08.1823 Kaarlela. Kuollut 23.01.1888 Lempäälä. Ammatti Pappi. Ammatti Opettaja. Ylioppilas Helsingissä (et.-pohj.) 1840. Suoritti jumaluusopillisen tutkinnon 1845. Vihittiin papiksi s.v. Porin yläalkeiskoulun matematiikan ja luonnonhistorian kollega 1857.[5] –Puoliso 28.01.1849 Rauman maaseurakunta Avioliitto oli lapseton. Edla Brander. Syntynyt 28.07.1830 Rauman maaseurakunta. Kuollut 14.01.1916 Lempäälä.[5] ( i Nils Gustaf Brander. Ammatti Teologian dosentti. Ammatti Maanviljelijä.[5] ä Beata Ulrika Canth.[5])
Hilda Catharina Fredrikintytär Stenhagen. Syntynyt 14.05.1826 Kaarlela. Kuollut 05.02.1868 Helsinki.[5] –Puoliso 20.04.1847 Kaarlela Avioliitto oli lapseton. Anders Gustaf Östberg. Syntynyt 20.09.1814 Kokkola. Kuollut 25.09.1851 Kokkola. Ylioppilas Helsingissä (pohj.) 1834. Suoritti teologisen tutkinnon 1837. Vihittiin papiksi s.v. Kokkolan pitäjänapulainen 1848.[5] ( i Anders Östberg. Ammatti Työnjohtaja.[5] ä Brita Holmlund.[5]) –Puoliso 11.01.1856 Kaarlela Karl Nikolai Blom. Syntynyt 17.11.1837 Helsinki. Ammatti Majatalonpitäjä.[5] ( i Carl Gustaf Blom. Ammatti Päällysmies.[5] ä Eva Catharina.[5])
Petter Elias Fredrikinpoika Stenhagen. Syntynyt 18.06.1828 Kaarlela. Kuollut 09.02.1831 Kokkola.[5]
Taulu 13
(Taulusta 11)

VII. Brita Johanna Carlenius. Myöh. "Johanna" Schalin. Syntynyt 16.07.1794 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 10.07.1855 Teerijärvi; Terjärv. Ammatti Oli tehokkaiden lääkevoiteiden tuntija. NI217 Hän oli erinomaisista lääketaidoistaan tunnettu. Lääkevoiteet. Brita Johannan luona asui miehensä sisko Maria Schalin Vaasan palon jälkeen. Isä Taulu 11. –Puoliso Lars Larsson Schalin. Syntynyt 18.08.1790 Vaasa. Kuollut 03.08.1847 Terjärv; Teerijärvi, Finnland. Haudattu Teerijärvi. Ammatti Teerijärven kappalainen 1840, varapastori 1841. NI160 Vaasassa kouluun 1800. Ylioppilas 9/10 1809. Vihittiin papiksi 26/5 1813 ja määrättiin kirkkoherran apulaiseksi Kokkolaan.Vöyrin kappalaisen apulainen 1817-1827. Raippaluodon saarnaaja 13/9 1827. (Pastor på Replot 1827, där han kallades "starkaprästen".) Pietarsaaren pitäjän kappalainen 8/3 1837 - 1/5 1838. Nimipastori 16/6 1841. Tervajärven kappalainen 19/8 1840 - 1/5 1842. Kouluun Vaasaan 1800, ylioppilas Turussa 9.10.1809, vihittiin papiksi 6.5.1813. Pappina: kirkkoherran apulainen Kokkolassa 1813-, Vöyrin kappalaisen apulainen 1817-27. Raippaluodon pappi 13.9.1827-1838. Hänen aikanaan rakennettiin Raippaluotoon uusi pappila ja hankittiin kirkkoon ehtoolliskalkki lautasineen. Lars oli ilmeisesti hyvä saarnaaja, koska hänet valittiin suurella ääntenenemmistöllä Pietarsaaren pitäjän (Pedersöre) kappalaiseksi 8.3.1837. Hän astui tähän virkaan 1.5.1838 ja toimi siellä kappalaisena 1842 saakka. Nimitettiin varapastoriksi 16.6.1841. Larsilla ei ollut Pietarsaaressa asuntoa, kun 1 1/2 kilometrin päässä kaupungista sijaitseva Nygårdin kappalaisen asunto oli kovin rappeutunut. Sekä Pietarsaaren pitäjän että kaupungin edustajat päättivät kokouksessaan Pietarsaaren kirkolla 19.11.1837 rakentaa tilalle uuden asuinrakennuksen, jolloin vanha rakennus saisi toimia leivinhuoneena, keittiönä ja renkitupana. Kustannus 1.300 riikintaalaria päätettiin jakaa pitäjälle 4/5 ja kaupungille 1/5, koska samaa suhdetta käytettiin äänestettäessä kappalaisenvaalissa. Uuden asunnon valmistuttua päättivät kaupungin edustajat kirkkoraadin kokouksessa 1.5.1839, että he eivät haluakaan maksaa omaa osuuttaan. Lars valittiin Teerijärven kappalaiseksi 19.8.1840, virkaan 1.5.1842. Tämän kappaleen tiedot ovat: Kaarle Kaila´n kotisivulta: http://www.iki.fi/kaila Helvi Kivekäs kirjoittaa kirjeessään 23.09.99: Yövyttyämme Kaustisilla ajoimme Teerijärvelle. Se oli todella kaunis ja hyvin hoidettu yhdyskunta. Vanha, kaunis puukirkko sijaitsi kummulla Hemsjö-järven rannalla. Keskellä järveä sijaitsee pieni saari, jota paikkakunnalla kutsutaan nimellä "Prästgårdsön". Mahdollisesti saari on kuulunut pappilan maihin taikka papin perhe on tehnyt retkiä sinne. Käydessämme kirkkoherran virastossa tapasimme ystävällisen vt. kirkkoheran, joka tuli näyttämään meille kirkkoa ja hautausmaata. Omistamani kuvan perusteella löysimme helposti Schalinien haudan, joka sijaitsee aivan kirkon vieressä. Istutimme haudalle kauniit kukat ja otimme kuvan siitä. Hautakivestä oli pala lohjennut, kuten kuvasta näkyy ja kivi heilui. Kirkkoherra ilmoitti pyytävänsä vahtimestaria korjaamaan kiven. Hän asuu nyt eläkepäivillään aivan kirkon lähellä, joten on mahdollista, että hän joskus vastaisuudessakin huolehtii haudasta. Kerroin hänelle hiukan Schalineista ja siitä, että heistä on lähtöisin neljä Suomen kirkon arkkipiispaa......[1] ( i Lars Petrison Schalin. Syntynyt 01.01.1754 Hanebo; Helsingland; Sverige. Kuollut 10.10.1808 Vaasa. Ammatti Skådespelare. Ammatti Vaasan sairaalan taloudenhoitaja. Ammatti ravintoloitsija[2].[6] ä Elisabet Bering. Syntynyt 23.05.1749 Båstad, Skåne Sverige. Kuollut 28.05.1834 Vaasa. Ammatti Skådespelerska[2].[6])

VIII Lapset
Johanna Emelie Schalin. Syntynyt 11.03.1816 Kokkola; Gamlakarleby. Kuollut 01.04.1898 Mustasaari. Taulu 14.[1]
Charlotta Elisabet Schalin. Syntynyt 25.01.1818 Vöyri; Vörå . Kuollut 30.11.1899 Muolaan pappila. Taulu 16.[6]
Lars Vilhelm Schalin. Syntynyt 09.12.1820 Vöyri. Kuollut 27.06.1882 Pernaja. Taulu 26.[6]
Sofia Vilhelmina Schalin. Syntynyt 10.01.1823 Vöyri; Vörå. Kuollut 30.09.1897 Maskun Pappila. NI226 naimaton.[1]
Edla Amanda Schalin. Syntynyt 13.11.1825 Vöyri. Kuollut 15.06.1877 Teerijärvi.[1]
Matilda Augusta Larsdotter Schalin. Syntynyt 03.07.1828 Raippaluoto; Replot. Kuollut 14.06.1888 Tyrnävä.[1]
Vendla Josefina Schalin. Syntynyt 22.04.1834 Raippaluoto. Kuollut 25.01.1894 Jalasjärvi. NI231 Vilhelm Ingmanin poiketessa 1865 Peräseinäjoen kappalaisen pappilassa, jonka isäntä oli hänen lankonsa Niceforus Leidenius,oli pappilan emäntä Josefina Leidenius sanonut Ingmanin kyytimiehelle, että Ingmanin tulo oli hänelle suurempi ilo kuin jos hän olisi saanut lehmän. Vähäinen ei ole ollut Vilhelm Ingmaninkaan tyydytys hänen saadessaan kerran Schalinit vieraikseen. Kun nämä vuosien 1866-67 taitteessa olivat käyneet Purmossa, Ingman teki keskusteluistaan lankonsa kanssa pöytäkirjan ja lähetti sen Schalinille, jotta tämä voisi lukea sitä yhdessä Gustaf Adolf Cajanuksen kanssa pastoraalimatkallaan Turkuun kestikievareissa vietettyjen vähemmän miellyttävien öiden lyhentämiseksi. Ote: Lauri Ingmanin vanhemmista heidän kirjeittensä valaistuksessa Arvo Nokkalan esitelmä 04.10.1954 Suomen Kirkkohistoriallisen seuran kokouksessa.[1]
Emma Ottilia Schalin. Syntynyt 26.10.1842 Teerijärvi; Raippaluoto. Kuollut 21.07.1901 Muolaan pappila. Taulu 28.
Taulu 14
(Taulusta 13)

VIII. Johanna Emelie Schalin. Syntynyt 11.03.1816 Kokkola; Gamlakarleby. Kuollut 01.04.1898 Mustasaari. NI222 Johanna oli tarmokas perheenemäntä. Kailan suvun "kantaäiti". Elätti leskeksi jäätyään itsensä ja alaikäiset lapsensa kahden ruistynnyrin vuosieläkkeellä, kutoi kankaita emännille, koulutti lapsensa. Loppuvuosinaan asui lastensa luona näiden pappiloissa. Vietti vanhuutensa Ida tyttären kotona vanhan Vaasan pappilassa.[1] Äiti Taulu 13. –Puoliso Gustaf Johansson. Myöh. Juhananpoika Vahätalo Lillegårg/. Syntynyt 13.12.1810 Marttilaan Kuuluneessa (Tarvasjoki) Euran Kappelin Vähätalossa. Kuollut 09.12.1872 Lempäälä. Ammatti Kirkkoherra Karjalohjalla 1862; Provasti; rovasti Lempäälässä 1868. NI223 Kävi Turun katedraalikoulua, jossa rehtori antoi hänelle isänsä mukaan sukunimen Johansson. Kieritti Turun palaessa 1827 tavaransa ulos kaupungista Aningaisten tullin kautta silakkanelikossa. Turun palon jälkeen Raumalla 1830 saakkakimnaasia 1830-33. Ylioppilas Turussa 05.10.1833. Vihittiin papiksi (kappalaisen apulainen) 12.12.1835 ja määrättiin Tervajärven kappalaisen apulaiseksi. Armovuoden saarnaaja Pietarsaaressa 08.06.1836, Oravaisissa 01.05.1838, Alavetelissä 01.05.1841. Kappalaisen sijainen Ylivieskassa 01.01.1842-. Vintalan kappalainen 16.04.1845, astui virkaan 01.05.1845. Kirkkoherra Karjalohjalla 12.03.1862, Lempäälässä 23.12.1868, astui virkaan 01.05.1869. Provasti 1871. Karjalohjalla ystävystyi naapuripitäjän Sammatissa asuvan Elias Lönnrotin kanssa. Lönnrot, Gustaf ja eräs ratsutilallinen pitivät vuorotellen Sammatin kappelin jumalanpalvelukset. Lönnrot ja Gustaf Johansson kävivät usein samalla hevoskyydillä Helsingissä, jossa tapaamispaikkana vanhankirkon raput. Luonteeltaan Gustaf oli vaatimaton. Vietyään Edvardin järven rantaan katsomaan ensimmäistä höyrylaivaa hän vei laivan tullessa pojan sivummalle: "Vi ska gå bortinnan förnämiteten kommer" - ennen kuin hienosto tulee. Mainitaan myös: "Lappajärven Seurakunta 1637-1937" Viljo Lampola Sivulla 272; merkityksellinen pappi. Johansson teki perustavaa työtä hiljaisena, mutta uutterana kansan hengellisenä herättäjänä. Johanssonin suomenmielisyydestä mainittakoon tässä, että hän alkoi kirjoittaa kirkonkokousten pöytäkirjoja suomeksi 10/4 1859.[1]

IX Lapset
Johanna Emilia Gustafintytär Johansson. Myöh. Palmroth. Syntynyt 21.10.1839 Oravainen (Pietarsaari; Jakobstad). Kuollut 14.11.1886 Ruovesi.[1]
Jonatan Gustafinpoika Johansson. Syntynyt 22.01.1842 Ylivieska. Kuollut 16.01.1904 Alajärvi. Ammatti Kirkkoherra Alajärvi 1876, rovasti 1885. NI367 Vaasan kouluun 1853. Ylioppilas Vaasan lukiosta 21.09.1861. Papiksi vihittiin 02.08.1865 ja määrättiin viralliseksi kirkkoherran apulaiseksi Karjalohjalle. Virka- ja armovuodensaarnaaja Loimaalla 00.12.1865. Sijaiskirkkoherra Karjaalla 00.06.1866. Pit. apul. Huittisissa 20.06.1866. Astui virkaan 19.03.1867. Kurun kappalainen 09.05.1873, astui virkaan 01.05.1874. Nimipastori 21.12.1875. Alajärven kirkkoherra 08.08.1876, astui virkaan 19.03.1877. Provasti 29.12.1885. Stan. tähd. 3. 1. jäsen 09.04.1893. (Bergholm siv. 696).[1]
Gustaf Gustafinpoika Johansson. Myöh. Gustafsson. Syntynyt 10.01.1844 Ylivieska. Kuollut 24.07.1930 Turku. Ammatti Kirkkoherra; Suomen arkkipiispa 1899, valtiopäivämies. NI377 Vaasan kouluun 1853, Vaasan lukioon 1853. Ylioppilas 1/10 1861. Filos. kand 27/5 1868, seppel. maisteriksi 31/5 1869. Harjoitti teologisia opintoja Saksassa (Tübingenissä tutustui J. T. Beck' iin) ja Sveitsissä ?/9 1868 - ?/7 1870. Vihittiin papiksi 28/3 1871. V. t. kappalainen Lempäälässä 1/5 1871,s. v., Pirkkalassa 1/5 1872. Virallinen kirkkoherran apulainen Hausjärvellä 1/5 1873 - 1/11 1873. Jumaluusopin kand. 28/51874, lisensiaatti 24/5 1875, tohtori 31/5 1875. Yliopiston dosentti dogmatiikassa ja siveysopissa 28.10. 1875. V.t. dogmatiikan ja siveysopin professori 17.11 1875, vakinainen 2/2 1877. Kävi tieteell. suhteessa Ruotsin, Norjan, Tanskan, Saksan ja Sveitsin yliopistoissa kesinä 1876, 1879 ja 1884. Yliopp. tutkinnon valiokunnan jäsen 1876 - 1880. Toimitti osan käytännöll. jum. opin professorin tehtäviä 1877 - 1882. Raamatunkäännöskomitean jäsen 29/5 1879. Pantiin ehdolle 2. sijassa Porvoon hippak:n piispaksi 1884, 1. sijassa Kuopion hiippak:n piispaksi 1884. Piispa Kuopion hippakunnassa 3/121884, ja siihen virkaan vihitty 11/1 1885. Pappissäädyn varapuhemies valtiopäivillä 1885 - 1894. Kirkonkokouksen varapuheenjohtaja 1886, jolloin pantiin raamatunkäännös-, katkismus- ja kirkolainkomiteojen jäseneksi, ja 1893, jolloin pääasiallisesti hänen tekemänsä uusi katkismus hyväksyttiin. Savonlinnan uuden hiippakunnan piispa 22/6 1896. Annantähd. 2. l. 17/4 1887, Vlad. 3 l. 25/4 1891, Stan. 1. l.jäsen 29/4 1894. (Bergholm siv. 696) Valittiin 1899 arkkipiispaksi. Ehtoollispakon poistaminen 1910 oli hänen ponnistustensa tulos. Kutsuttiin 1905 jäseneksi n.s. Tagantsevin komiteaan sekä sittemmin siihen venäläissuomalaiseen valiokuntaan joka 1909 asetettiin pohtimaan Suomen asemaa n. s. valtakunnanlainsäädäntöön nähden. Johanson on avonaisesti ja pelkäämättä monessa tilaisuudessa arvostellut ajan kysymyksiä vastoin yleistä katsantokantaa. Johansson on tehnyt laajoja matkoja, käyden m. m. usean kerran Palestinassa (Tietosanakirjaosa III, sivu 1409, painettu 1911) Kirjoittanut kirjan: Muistelmia Antero Wilhelm Ingmanin elämästä; Suomen lähetysseura Helsinki 1927 (M. Strang'illa on ko. kirja).[1]
Elieser Johansson. Syntynyt 28.01.1846 Vintala; Vimpeli. Kuollut 27.02.1904 Laukaa. Ammatti Farmaseutti; maanviljelijä; puutavarakaupias, sahanomistaja. NI378 Elämänkerrallisia tietoja Kävi Vaasan ylialkeiskoulussa 1856-1861. Oppilas Pietarsaaren apteekissa 14/1 1861. Farmaseutti 12/4 1864. Luopui apteekinammatista 8/7 1863 ja rupesi maanviljelijäksi, ensin vuokraten Kuddnäs ja Frill nimiset talot Uusikaarlepyyn pitäjässä, sittemin Karlberg'in säterin omistajana Pirkkalassa. Harjoitti sitten isoa puutavaraliikettä, mutta joutui sitten konkurssiin. Jämsänkosken cellulosatehtaan hoitaja Jämsässä. (Bergholmsiv. 697).[1]
Wilhelm Gustafinpoika Johansson. Myöh. Kaila. Syntynyt 06.01.1848 Vintala, Vimpeli. Kuollut 20.06.1904 Jaakkima. Ammatti Jaakkiman kirkkoherra 1898. NI418 Ylioppilas Helsingissä 1868, suritti teologisen erotutkinnon1870, vihittiin papiksi 1871. Rovastin arvo 1888.[1]
Josua Gustafinpoika Johansson. Myöh. Kaila. Syntynyt 04.04.1850 Vintala; Vimpeli. Kuollut 09.07.1909 Juva. Ammatti Kyrkoherde i Tavastehus och Vanaja; Juvan kirkkoherra 1903. Valtiopäivämies. NI583 Ylioppilas Helsingissä 1868, teologinen erotutkinto 1870,vihittiin papiksi 1871, varapastori 1880. Antog troligennamnet Kaila (enl. RS) Prästvigd 1871. Kyrkoherde i Tavastehusoch Vanaja 1888.[1]
Lydia Gustafintytär Johansson. Myöh. Sommer. Syntynyt 25.07.1852 Vimpeli. Kuollut 13.07.1921 Helsinki.[1]
Joel Johansson. Syntynyt 19.01.1855 Vimpeli. Kuollut 24.07.1857 Vimpeli.[1]
Ida Elisabet Gustafintytär Johansson. Syntynyt 14.04.1857 Vimpeli. Kuollut 11.04.1899 Mustasaari. Taulu 15.[5]
Edvard Gustafinpoika Johansson Kaila/. Syntynyt 25.04.1859 Vimpeli. Kuollut 12.11.1915 Kaarlela. Ammatti Kyrkoherde i Gamlakarleby; kirkkoherra Kokkolassa 1895, rovasti 1908. NI588 Ylioppilas Helsingissä 1880, teologinen erotutkinto 1883,vihittiin papiksi s.v.[1]
Taulu 15
(Taulusta 14)

IX. Ida Elisabet Gustafintytär Johansson. Syntynyt 14.04.1857 Vimpeli. Kuollut 11.04.1899 Mustasaari. [5] Äiti Taulu 14. –Puoliso 14.02.1878 Wilhelm (Wilho) Ingman. Syntynyt 05.01.1852 Lapua. Kuollut 06.12.1934 Kristiinankaupunki (kirjoilla Lapväärtissä). Ammatti Lapväärtin kappalainen.[5] ( i Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra.[2] ii Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari.[2] Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. ä Clara Alexandria Johan-Danielintytär Alcenius. Syntynyt 17.01.1829 Vähäkyrö. Kuollut 19.12.1855.[5] äi Johan Daniel Eliaksenpoika Alcenius. Syntynyt 26.08.1784 Pyhäjoki. Kuollut 02.08.1849 Lapua. Ammatti Maisteri, kirkkoherra, rovasti. ää Maria Lovisa Olofintytär Hollsten. Myöh. Alcenius. Syntynyt 05.05.1791 Kokkola. Kuollut 03.12.1875 Kristiinankaupunki.)

X Lapset
Niilo Johannes Ingman. Syntynyt 05.04.1883 Karvia. Kuollut 26.05.1919 Sortavala.[2]
Taulu 16
(Taulusta 13)

VIII. Charlotta Elisabet Schalin. Syntynyt 25.01.1818 Vöyri; Vörå . Kuollut 30.11.1899 Muolaan pappila.[6] Äiti Taulu 13. –Puoliso 16.01.1850 Teerijärvi Johan Julius Häggman. Syntynyt 01.03.1823 Vaasa. Kuollut 06.08.1856 Pietarsaari. Ammatti Kappalainen. Ylioppilas Helsingissä (et.-pohj.) 1842. Suoritti jumaluusopillisen tutkinnon 1845. Vihittiin papiksi 1846. Bergön kappalisen viran virka- ja armovuodensaarnaaja 1855. Nimitettiin Bergön kappalaiseksi 1856, mutta kuoli ennen viran vastaanottoa.[5] ( i Johan Erik Häggman. Ammatti Suutarimestari.[5] ä Lovisa Sofia Blomström.[5])

IX Lapset
Lydia Häggman. Syntynyt 24.10.1850 Teerijärvi. Kuollut 13.07.1851 Teerijärvi.[1]
Jonathan Häggman. Syntynyt 16.02.1852 Ähtävä. Kuollut 07.06.1852 Ähtävä.[1]
Julia Johan-Juliuksentytär Häggman. Syntynyt 22.04.1853 Ähtävä. Taulu 17.[5]
Johanna Elisabeth Häggman. Syntynyt 03.01.1855 Ähtävä. Kuollut 13.08.1894 Pietarsaaren mlk. Taulu 25.[2]
Taulu 17
(Taulusta 16)

IX. Julia Johan-Juliuksentytär Häggman. Syntynyt 22.04.1853 Ähtävä.[5] Äiti Taulu 16. –Puoliso 10.08.1871 Ähtävä Jonathan Wilhelminpoika Ingman. Syntynyt 10.06.1847 Lapua (kirjoilla Piippolassa). Kuollut 21.04.1908 Muolaa. Ammatti Kirkkoherra. Muolaan kirkkoherra.[5] ( i Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra.[2] ii Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari.[2] Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. ä Clara Alexandria Johan-Danielintytär Alcenius. Syntynyt 17.01.1829 Vähäkyrö. Kuollut 19.12.1855.[5] äi Johan Daniel Eliaksenpoika Alcenius. Syntynyt 26.08.1784 Pyhäjoki. Kuollut 02.08.1849 Lapua. Ammatti Maisteri, kirkkoherra, rovasti. ää Maria Lovisa Olofintytär Hollsten. Myöh. Alcenius. Syntynyt 05.05.1791 Kokkola. Kuollut 03.12.1875 Kristiinankaupunki.)

X Lapset
Julia Elisabet Ingman. Syntynyt 02.07.1872 Karijoki. Ammatti Kanslisti. Toiminut Vaasan vankilassa kanslistina. Lisätietoja: Vaasan vankilassa kanslistina samaan aikaan kuin Alfredin tytär Elli.[2]
Jonatan Vilhelm Ingman. Syntynyt 14.02.1874 Vaasa.[2]
Robert Michael (Mikael) Ingman. Syntynyt 02.10.1875 Vaasa (Karijoki?). Kuollut 27.11.1934. Ammatti Lehtori. Taulu 18.[2]
Verner Johannes Ingman. Ammatti (Sillanrakennus) Siviili-insinööri (dipl.ins). Syntynyt 20.09.1877. Kuollut 17.04.1918 Helsinki. Haudattu 1918 Helsinki. Taulu 19.[7]
Berndt Ludwig Ingman. Syntynyt 27.04.1880 Karijoki.[2]
Toini Maria Ingman. Syntynyt 30.08.1882.[2]
Ellen Aleksandra Ingman. Syntynyt 31.05.1884 Karijoki. Kuollut 1897. Oppilaana Vaasan Suomalaisessa Tyttökoulussa, II:lla luokalla.[2]
Aina Emilia Ingman. Syntynyt 25.01.1887 Karijoki. Kuollut 10.03.1897 Kälviä.[2]
Ruth Vera Ingman. Syntynyt 19.09.1889. Kuollut 04.02.1892.[2]
Signe Eva Charlotta Ingman. Syntynyt 03.10.1891. Kuollut 07.05.1893.[2]
Taulu 18
(Taulusta 17)

X. Robert Michael (Mikael) Ingman. Syntynyt 02.10.1875 Vaasa (Karijoki?). Kuollut 27.11.1934. Ammatti Lehtori. NI43 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ylioppilas 6/6 1894.[2] Äiti Taulu 17. –Puoliso 05.08.1902 Tampere Maria Emilia Haapanen. Syntynyt 07.10.1876 Honkajoki. Kuollut 27.11.1934. ( i Johan Gustaf Haapanen. Syntynyt 17.08.1849 Honkajoki.[2] ä Amanda Alcenius. Syntynyt 24.10.1851 Kauhava.[2])

XI Lapset
Mikko Ivalo. Syntynyt 03.01.1903 Maarianhamina. Arvonimi Dipl.Ins. Ammatti Fiskarsin jousitehtaan johtaja . Ammatti Valtion rautateiden koneosaston johtaja. Aikaisemmin: Ingman. Mikko Ivalo oli Valtion Rautateiden teknillinen johtaja, kirjoitti kirjan: "HÖYRYVETURIT ja niiden hoito", kirja on julkaistu 1945 WSOY. Omistan kyseisen kirjan. Mikko Ivalon isän, lehtori Robert Mikael Ingmanin perunkirjoituksen on tehnyt varatuomari Yrjö Strang. Perinnönjakotilaisuus on tapahtunut hänen asunnoossaan Bulevardilla. Perunkirjassa on papintodistus kaikilta Edit Ingmanin sisarilta ja veljiltä sekä heidän lapsiltaan, joten siinä on paljon sivuja. (Tiedot ovat Helvi Kivekkäältä joka kirjoittaa: Sain Mikko Ivalon tiedot Edit Ingmanin perunkirjoituksesta, jonka Mimmi Strömblad ja äitini ovat uskollisest tallentaneet. He olivat kumpikin ihmisiä, jotka eivät koskaan hävittäneet mitään. Onneksi olivat! Taitaa minullakin olla hiukan samaa vikaa) Ylioppilas Vaasan suomalaisesta lyseosta 1921. Diplomi-insinööritutkinto Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosaston koneenrakennuksen opintosuunnalta 1928. 2 lk:n koneinsinööri valtionrautateillä 1937. Vuonna 1941 1. lk:n koneinsinööri 1941 - 1942 ja 1945 - 49. Fiskarsin jousitehtaan johtajana 1942 - 45, valtionrautateiden koneosaston johtaja 01.11.1949 - 01.09.1960. - Opettajana valtionrautateiden oppikursseilla, varajohtajana Ammattienedistämislaitoksessa 1937. VAPO:n ja Loviisan Rautatie Oy:n johtokunnan jäsen. Opintomatkoja Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin. Kirjoittanut : Höyryveturit ja niiden hoito. Henkilökohtainen työnjohto ja Käytännön taulukot.[2][2] –Puoliso 1929 Emma Wieno Lundgren. Syntynyt 02.11.1904. Vieno asettui miehensä kuoleman jälkeen Vaasaan asumaan.[2]
Sirkka Emilia Ingman. Syntynyt 07.07.1904. Kuollut 13.01.1920.[2]
Taulu 19
(Taulusta 17)

X. Verner Johannes Ingman. Ammatti (Sillanrakennus) Siviili-insinööri (dipl.ins). Syntynyt 20.09.1877. Kuollut 17.04.1918 Helsinki. Haudattu 1918 Helsinki. Sillanrakennusinsinöörinä Suomen valtion palveluksessa.

Siviili-insinööri: eräissä maissa lorkeakoulututkinnon suorittaneen insinöörin nimitys; peräisin niiltä ajoita, jolloin insinöörit yleensä olivat sotavoimien kouluttamia. Vrt. diplomi-insinööri. (Spectrum)[8]. [7] Äiti Taulu 17. –Puoliso Sigrid Knauer (myöh. Orre). Syntynyt 06.02.1888. Kuollut 18.09.1973 Espoo. Haudattu 1973 Helsinki.[9]

XI Lapset
Irja Sigrid Ivalo. Syntynyt 26.03.1908. Kuollut 08.11.1968 Espoo. Haudattu Helsinki. Aikaisemmin: Ingman.
Maire Elin Ivalo. Syntynyt 22.05.1911 Espoo. Kuollut 05.06.1990 Raisio. Haudattu 1990 Helsinki. Aikaisemmin: Ingman.
Helvi Mirjam Ivalo. Syntynyt 05.03.1916 Espoo. Kuollut 16.12.2002 Raisio. Haudattu 2003 Raisio. Taulu 20.
Taulu 20
(Taulusta 19)

XI. Helvi Mirjam Ivalo. Syntynyt 05.03.1916 Espoo. Kuollut 16.12.2002 Raisio. Haudattu 2003 Raisio. Aikaisemmin: Ingman. Isä Taulu 19. –Puoliso Heikki Kustaa Kerkkonen. Syntynyt 30.03.1918 Janakkala. Kuollut 05.10.1997 Raisio. Haudattu 1997 Raisio. Ammatti Kemisti. Ammatti Raisio Yhtymän kehityspäällikkö. Oppiarvo Dipl. Ins. Tullut ylioppilaaksi Hämeenlinnan klassisesta lyseosta 1936. Suorittanut asevelvollisuutensa 1940-1942. Vänrikki 11.02.1941, luutnantti 28.01.1943 ja kapteeni 06.12.1967. Toiminut sodan 1939-40 aikana kiväärimiehenä aluksi kotijoukoissa, sitten kenttäarmeijassa Kannaksella Taipaleen lohkolla. Toiminut sodan 1941-44 aikana kiv.joukk.johtajana, myöhemmin patl.adjutanttina ja lopuksi prikaatin tiedustelu-upseerina, koko ajan Kannaksella. Kotiutettu marraskuussa 1944. Suorittanut dipl. ins. tutkinnon Suomen Teknillisen Korkeakoulun kemian osastolla 05.09.1947. Toiminut Biokemiallisessa Tutkimuslaitoksessa (johtajana A.I. Virtanen): Kemiantutkimussäätiön assistenttina 01.01.1947-31.03.1948, Suomen Akatemian assistenttina 01.04.1948-31.03.1951 ja 01.04.1951 alkaen Voinvientiosuusliike Valion laboratorion analyyttisen osaston hoitajana. Julkaisut: 1. On the Chemical Nature of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Acta Chemica Scandinavica 1, 140, 1947, 2. On the Structure of Plasteins (yhdessä A.I. Virtasen kanssa) Nature (Brit.) 151, 888, 1948, 3. On the Determination of the Peptide-Amino-Nitrogen by the Copper Method, Acta Chemica Scandinavica 2, 518, 1948, 4. Observations on the Formation and Structure of Plastein (yhdessä A.I. Virtasen ja T. Laaksosen kanssa), Acta Chemica Scandinavica 2, 933, 1948, 5. Plastein, a Mixture of Higher-molecular Polypeptides Synthesized by Proteolytic Enzymes (yhdessä A.I. Virtasen, T. Laaksosen ja M. Hakalan kanssa), Acta Chemica Scandinavica 3, 520, 1949, 6. Die Synthese von Polypeptiden durch die Wirkung von Pepsin (yhdessä A.I. Virtasen, M. Hakalan ja T. Laaksosen kanssa), Die Naturwissenschaften (Berlin) 37, 139, 1950, 7. Utfällning av polypeptider med triklorättiksyra, Jaostoesitelmä Pohjoismaisessa Kemistikongressissa Helsingissä elokuussa 1950. (Ansioluettelo 29.04.1952)

Rasvasekoitetehdas Parman palveluksessa Nastolassa 1957-59. Raisio Yhtymän tuotteiden kehittämisosastolle kehitysinsinööriksi kesällä 1960. Raisio Yhtymän Vihannin perunahiutaletehtaan päällikkönä 1963-66. Yhtymän kehityspäällikkönä osallistui mm. uuden vehnätärkkelyksen valmistusmenetelmän, ns. Raisio-prosessin, kehitystyöhön. Hän oli yksi niistä keksijöistä, jotka vuonna 1977 saivat tasavallan presidentin Urho Kekkosen kädestä ottaa vastaan Keksintösäätiön myöntämän tunnustuspalkinnon. (Uutisraisio, henkilöstölehti 16/97). ( i Paavo Kerkkonen. Syntynyt 12.03.1885 Hattula. Kuollut 28.08.1946 Janakkala, Kerkkola. Oppiarvo Rakennusmestari. Ammatti Maanviljelijä.[10] ii Johannes (Janne) Kerkkonen. Syntynyt 27.12.1848 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 17.08.1924 Janakkala, Turenki. Ammatti Rusthollari.[10] Anna Katariina Sohlman. Syntynyt 21.12.1849 Kangasala. Kuollut 02.03.1937 Janakkala, Turenki. Ammatti Janakkalan ensimmäinen tyttökoulun opettaja 1870-76.[10] ä Hellin Karoliina Kerkkonen. Syntynyt 19.02.1888 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 15.09.1955 Janakkala, Kerkkola.[10] äi Heikki Kustaanpoika Kerkkonen. Syntynyt 23.06.1858 Janakkala, Kerkkola. Kuollut 07.04.1926 Janakkala, Kerkkola. Ammatti Rusthollari. Ammatti Isäntä Kerkkolassa.[10] ää Lahja Idänpään-Heikkilä. Syntynyt 28.12.1859 Vanaja. Kuollut 17.04.1941 Janakkala, Kerkkola.[10])

XII Lapset
Kaija Elina Kerkkonen. Syntynyt 15.11.1944 Helsinki. Ammatti Osastosihteeri. Taulu 21.[7]
Marja Kaarina Kerkkonen. Syntynyt 24.02.1946 Helsinki. Ammatti Atk-operaattori. Ammatti Mikrotukihenkilö. Taulu 23.
Heikki Juhani Kerkkonen. Syntynyt 13.03.1947 Helsinki. Ammatti Atk-suunnittelija 21.04.1975 - 31.12.2005 Helsinki. Helsinki.
Taulu 21
(Taulusta 20)

XII. Kaija Elina Kerkkonen. Syntynyt 15.11.1944 Helsinki. Ammatti Osastosihteeri.[7] Äiti Taulu 20. –Puoliso Pasi Kalervo Pausio. Syntynyt 08.03.1946 Lieto[11]. Ammatti Laivalevyhitsaaja.[7] ( i Viljo Valtter Pausio. Syntynyt 26.01.1910. Kuollut 26.12.1978 Raisio.[7] ä Kerttu Maria Hiitola. Syntynyt 24.02.1911. Kuollut 15.12.1997 Raisio.[7])

XIII Lapset
Jarno Kalervo Pausio. Syntynyt 25.04.1974 Raisio. Taulu 22.[7]
Tarja Mirjami Pausio. Syntynyt 25.04.1977 Masku. Myöh. Laaksonen.[7] –Puoliso Kari Tapani Laaksonen. Syntynyt 16.04.1964 Turku.
Taulu 22
(Taulusta 21)

XIII. Jarno Kalervo Pausio. Syntynyt 25.04.1974 Raisio.[7] Äiti Taulu 21. –Puoliso 1:o Sanna Maarit Simola. Syntynyt 05.07.1974 Somero[11]. Ammatti Opiskelija.[7]

XIV Lapset
Jami Joonatan Pausio. Myöh. Aikaisemmin: Muraja. Syntynyt 01.04.1999 Turku[11]. Äiti Sanna Maarit Simola. Syntynyt 05.07.1974 Somero[11]. Ammatti Opiskelija.[7]
1: Johannes Kalervo Pausio. Syntynyt 07.04.2006 Masku.[7]
1: Juho Oskari Pausio. Syntynyt 13.11.2007 Masku.
Taulu 23
(Taulusta 20)

XII. Marja Kaarina Kerkkonen. Syntynyt 24.02.1946 Helsinki. Ammatti Atk-operaattori. Ammatti Mikrotukihenkilö. Äiti Taulu 20. –Puoliso Heikki Antero Lehtonen. Syntynyt 08.03.1948 Turku. Ammatti (ATK) Pääsuunnittelija.[9] ( i Arvi Lehtonen. Syntynyt 27.04.1915. Kuollut 31.08.1996.[9] ä Sally Sigrid Stenfors. Syntynyt 09.08.1917.[9])

XIII Lapset
Päivi Kristiina Lehtonen. Syntynyt 25.01.1977 Raisio. Arvonimi M.Sc (Econ). Ammatti Project Manager.[9]
Juha Antero Lehtonen. Syntynyt 27.07.1972 Raisio. Ammatti Dipl. Ins. Taulu 24.[9]
Taulu 24
(Taulusta 23)

XIII. Juha Antero Lehtonen. Syntynyt 27.07.1972 Raisio. Ammatti Dipl. Ins.[9] Äiti Taulu 23. –Puoliso Terhi Minna Susanna Kinnunen. Syntynyt 27.03.1972 Imatra. Ammatti Sairaanhoitaja.[9]

XIV Lapset
Eero Antero Lehtonen. Syntynyt 07.05.2000.[9]
Meeri Kamilla Lehtonen. Syntynyt 17.05.2003.[9]
Taulu 25
(Taulusta 16)

IX. Johanna Elisabeth Häggman. Syntynyt 03.01.1855 Ähtävä. Kuollut 13.08.1894 Pietarsaaren mlk. Avioliittoon 1882.[2] Äiti Taulu 16. –Puoliso Henrik Eliel Wegelius. Syntynyt 04.01.1853 Bergö. Kuollut 05.05.1933 Merikarvia. 1. avioliitto 1882. 2. avioliitto 13.02.1896. Katso myös 27 , 27. [6]

X Lapset
Elsa Maria Wegelius. Syntynyt 16.04.1884 Rauma. Kuollut 09.11.1886 Rauma.[6]
Paavo Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 21.02.1886 Rauma. Kuollut 10.03.1949 Helsinki.[6]
Henrik Väinö Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 10.05.1887 Rauma. Kuollut 08.03.1919 Helsinki. Avioliittoon 1914.[6]
Niilo Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 11.03.1889 Pietarsaaren mlk. Kuollut 07.10.1939 Kotka. Avioliittoon 1913.[6]
Hugo Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 18.07.1894 Pietarsaaren mlk. Kuollut 25.07.1961 Fyen, Tanska. 1. puoliso: Eva Arokallio, avioliittoon 1929, eronnut 1945. 2. puoliso: Gulpager Birgitte, avioliittoon 1947.[6] –Puoliso Eeva Arokallio. Syntynyt 07.06.1897 Kurkijoki. Kuollut 04.08.1987 Helsinki.[2]
Taulu 26
(Taulusta 13)

VIII. Lars Vilhelm Schalin. Syntynyt 09.12.1820 Vöyri. Kuollut 27.06.1882 Pernaja. Avioliittoon: 21.07.1846, Kuddnäs.[6] Äiti Taulu 13. –Puoliso Johanna Sofia Topelius. Syntynyt 01.03.1820 Uusikaarlepyy. Kuollut 04.12.1913 Uusikaarlepyy. Avioliittoon: 21.07.1846, Kuddnäs.[6] ( i Zachris Topelius. Syntynyt 13.11.1781 Oulu. Kuollut 23.01.1831 Uusikaarlepyy. Ammatti Piirilääkäri. Ammatti Kansanrunouden kerääjä.[6] ii Michael Toppelius. Syntynyt 11.08.1734 Oulu. Kuollut 28.12.1821 Oulu. Ammatti Oululainen kirkkomaalari.[1] Maria Magdalena Oklavitz. Myöh. Toppelius. Syntynyt 09.10.1743 II. Kuollut 25.10.1807 Oulu.[1] ä Katarina Sofia Calamnius. Syntynyt 03.02.1791 Uusikaarlepyy. Kuollut 01.07.1868 Uusikaarlepyy.[6])

IX Lapset
Vilhelm Schalin. Syntynyt 03.08.1847 Kuddnäs. Kuollut 01.08.1858 Kristiinankaupunki.[1]
Johanna Wasa Schalin. Syntynyt 28.11.1849 Vaasa. Kuollut 19.04.1850 Vaasa.[1]
Sofia Emilia Schalin. Myöh. "Emmy". Syntynyt 07.04.1851 Vaasa. Kuollut 03.10.1939. NI238 asunut äitinsä kanssa Uusikaarlepyyssä (ehkä vuosisadanvaihteessa1900).[1]
Zacharias Schalin. Myöh. (Zacke). Syntynyt 02.03.1854 Kaskinen. Kuollut 21.09.1938 Turku. Ammatti Historian ja uskonnon lehtori. NI243 Elämänkerrallisia tietoja Helsingin normaalikoulusta ylioppilaaksi 19.05.1870. Filos.kand. 25.01.1876, seppel. maisteri 21/5 1877. harjoittanut teol. ja filos. opintoja 1878-1879 Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa, kesällä 1884 Leipzig´issä, Berliin´issä jagreifswald´issa, kesällä 1889 ja 1891 Saksassa ja Ruotsissasekä ottanut osaa orintaalistikongressissa Tukholmassa ja Kristiinassa 1889. Antoi opetusta eri kouluissa Helsingissä 1877-1878, 1880-1881 ja 1882-1885. Jum. opin kand. 28/5 1884. Vihittiin papiksi Porvoossa 21/12 1884. V. t. pedagog. ja historian lehtori Jyväskylän seminaarissa 1/10 1885. Uskonnon lehtori Tammisaaren seminaarissa 22/6 1886. Uusikaarleby´n kansak. seminaarin johtaja 26/7 1886. Skolor i Kaskö, Nykarleby och stud. från Normallyceeet i Helsingfors 1870. Filosofiemagister 31/5 1877 och teologie kandidat i Helsingfors 28/5 1884. Studerat i Tyskland vid universiteten i Tübingen och Leipzig. Prästvigd i Borgå 21/12 1884 och utnämnd till komm. K.T. Brobergs adjunkt för at fortsätta sin studier. Tjänstgjortvid Detsche Töchterschule i Helsingfors, Svenska Reallyceum 1877-1878 och Svenska Fruntimmersskolans Pedagogiklass 180-1885. Blev A-f. lektor i pedagogik och historia vid seminarieti Jyväskylä 1885-1886. Utnämnd till lektor vid lärarseminarieti Ekenäs för juli månad 1886. Direktor för Folkskollärarseminarieti Nykarleby från 1/8 1886. Inspektor för stadens folkskolai 13 år. Erhöll Anne orden III 14/4 1890. Avsked på begäranefter 18 års tjänstgöring vid seminariet 1/8 1904. Flyttademed familjen till Åbo. Blev där lärare i Suomalainen klassillinen Lyseo och Tyttökoulun rinnak.osasto 1904-1906. Folkskoleinspektor i Björneborg 1906-1912. Återflyttadetill Återflyttade till Åbo våren 1912. Kirjoittanut lukuisiakirjoja: Bergholm sivu 1162 Zacharias aloitti Schalinin suvun järjestelmällisen tutkimuksen. Schalin Zacharias (s. 1854), teologi, opettaja, viimeksi Uudenkaarlepyyn seminaarinjohtaja; erosi virastaan 1904. S. on toiminut myös kirjallisella alalla sekä suomen että ruotsin kielellä, julkaissut runoja ja suorasanaisia kertomuksia, kirjoitelmia (m. m. Topeliuksesta), tutkielmia ("Ainosagan i Kalevala", "Folktro och plägsederi mellersta Österbotten" y. m.). Eri teoksina on ilmestynyt: "Kun kivet puhuvat", "Inattivaara kopparbruksförsök i Österbottenpå 1700-talet", "Folkskollärareseminariet i Nykarleby 1873 - 98", "Der Aufenthalt der KinderIsrael in Ägypten" (väitöskirja), "Katso minä seison ovessaja kolkutan" y. m. H. Kr-n. Helmi Kron Lähde: TIETOSANAKIRJA Tietosanakirja-Osakeyhtiö Helsinki 1909.[1]
Lars Gustaf Schalin. Syntynyt 25.06.1856 Kaskinen. Kuollut 05.12.1856 Kaskinen.[1]
Mathilda Elisabet Schalin. Syntynyt 18.10.1857 Kaskinen. Kuollut 22.06.1953. Taulu 27.[6]
Leopold Werner Schalin. Syntynyt 22.01.1861 Kaskinen. Kuollut 07.07.1904 Pori. Ammatti Lennätinaseman päällikkö Noormarkussa 1896. Nimineuvos. NI242 Elämänkerrallisia tietojaKävi 4 luokkaa Helsingin normaalilyseossa, erosi 1878. Rupesitelegrafilaitoksen palvelukseen 1879. Asetettu Vaasan asemalle1892. Kuvernementisihteeri 1893. Kollegisihteeri 1894. Noormarkunaseman päällikkö 1896. Nimineuvos 1896.[1]
Taulu 27
(Taulusta 26)

IX. Mathilda Elisabet Schalin. Syntynyt 18.10.1857 Kaskinen. Kuollut 22.06.1953. Avioliittoon 13.02.1896.[6] Isä Taulu 26. –Puoliso Henrik Eliel Wegelius. Syntynyt 04.01.1853 Bergö. Kuollut 05.05.1933 Merikarvia. 1. avioliitto 1882. 2. avioliitto 13.02.1896. Katso myös 25 , 25 , 25 , 25 , 25. [6]

X Lapset
Hanna Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 19.12.1896 Masku. Kuollut 13.07.1994 Lahti.[6]
Elli Valvanne (ent. Wegelius). Syntynyt 24.07.1900 Masku. Kuollut 10.09.1999 Lahti. Elli Valvanne hoiti johtajattaren tehtävää 1950-65 välisenä aikana. Sisar Elli vihittiin diakonissaksi 26.5.1935 Helsingin Diakonissalaitoksessa, jonka sisarkuntaan hän näin kuului. Hän toimi siellä sairaanhoidonopettajana ja sairaanhoitajakoulun johtajana. Hänellä oli diakonissakoulutuksen lisäksi musiikkikoulutus, joka oli laitoksen musiikki- ja hengelliselle elämälle hyvin merkittävä. Ennen diakonissalaitokselle tuloaan hän toimi kotiseurakuntansa Merikarvian nuorisotyössä.

Sisar Elli tuli johtajattareksi vähän ”valmiimpaan” laitokseen, johon oli juuri saatu uusi sairaala ja sisarkoti sai väljemmät tilat. Helppoa hänen ei ollut tulla vieraaseen laitokseen, mutta Jumalan johdatukseen luottaen hän otti tehtävän vastaan kokien kuitenkin usein kykenemättömyyttä vaativaan virkaansa.

Sisar Ellin johtajatarkausi on sisarkunnan elämässä vaikea kotijärjestelmän purkautumisen takia. Vanhat sisaret halusivat säilyttää entisen käytännön ja useat nuoremmat pyristellä pois kotilaitoksen antamista eduista, ts. holhouksesta. Kirkon palkkaus- ja eläkelain tultua voimaan asiat alkoivat selvitä myös kotisisarten kohdalla ja tilanne rauhoittui.

Sisar Ellin suurin huoli oli kuitenkin aina sisarten hengellinen elämä. Hän sanoi epäonnistuneensa itsekin rukouksen puuttuessa ja kehotti jatkuvasti menemään hiljaisuuteen Herran eteen

Koulutuksesta ja kasvatusasioista hän oli elämänsä loppuun asti kiinnostunut. Hänellä pienellä , hennolla sisarella oli omat vahvat mielipiteensä ja kuitenkin suuri rakkaus ja kiinnostus oman laitoksen sisariin ja heidän elämäänsä. Menetimme hänessä ystävän ja uskollisen esirukoilijan.

Sisar Ellin seuraajana aloitti vuonna 1968 Marja Pakarinen.

(Kirjoittaja sisar Marja Pakarinen) (Lähde: Dila Diakonialaitos Lahti, http://update.econnection.fi/diakonialaitos/nestori/index.php?nav=322)[12].[6]
Taulu 28
(Taulusta 13)

VIII. Emma Ottilia Schalin. Syntynyt 26.10.1842 Teerijärvi; Raippaluoto. Kuollut 21.07.1901 Muolaan pappila. Äiti Taulu 13. –Puoliso Wilhelm Haraldinpoika Ingman. Syntynyt 12.11.1820 Alavus. Kuollut 23.05.1875 Teuva. Ammatti Kyrkoherde; Kirkkoherra. NI27 Kävi koulunsa (aloitti 1828) Vaasassa ja tuli ylioppilaaksi 14/6 1837. Pedagogin sijainen Tamperella 1840. Sai todistuksen yliopistosta joulukuussa 1841 ja pappisvihkimyksen joulukuussa??/12 /1842. Tämän jälkeen hän toimi kirkollisissa viroissaympäri Pohjanmaata. Kappalainen Kyläkarvialla. Varapastori 1857. Nimitettiin Teuvan kirkkoherraksi toukokuussa 1868.Vaimon Klara Alexandra Alceniuksen* isä oli ollut hänen esimiehenään Lapualla. Wilhelm Ingman'in avioliitosta syntyi ennen vaimon kuolemaa kolme poikaa ja yksi tytär. Perheenäidin kuoleman jälkeisiä taloudellisia ja muita vaikeuksia kuvastaa, että kihlakunnanoikeus määräsi lapset toisten holhottavaksi yli puoleksi vuodeksi. Wilhelm Ingman oli vain 15 kuukautta leskenä; maaliskuussa 1857 hän meni naimisiin häntä 11 vuotta nuoremman Emma Ottilia Schalinin kanssa, jonka isä oli Tervajärven kappalainen. Schalinien suku oli vanhaRuotsista tullut pappissuku, jonka ensimmäinen tunnettu kantaisä oli talonpoika PETRUS Helsinglandista 1500 luvulta. * Minulla on Alceniuksen kirja: Gottfr. Buchners "Realoch Verbal CONCORDANS", Tryckt hos LORENTZ LUDWIG GREEFING 1754 Stockholm. Kirja on ollut Wilhelmin jälkeen hänen pojallaan Alfred Emil Ingman´illa (minun isän äidin isällä) Wilhelm ja Emma Ingman toimivat aluksi Karviassa, jossa syntyi isän viides ja uuden äidin ensimmäinen lapsi Emil Julius. Tämä kuoli kolmikuukautisena. Marraskuussa 1859 Wilhelm Ingman nimitettin Purmoon, jonne perhe muutti. Aika, jolloin Wilhelm Ingman pääsi kirkkoherrana uransa lakipisteeseen, ei ollut otollinen perheen eikä Suomen kannalta. Vuosista 1867-1868 muodostui poikkeuksellisten sääolojen vuoksi suuret nälkävuodet. Sadot jäivät alle puoleen normaalista, ja nälkään ja tauteihin arvioitiin kuolleen yli 100 000 ihmistä. Huono aika ilmeni myös Wilhelm Ingmanin vaikeuksina saada purmolaisilta virkaansa kuuluneita veroja. Paitsi oman perheen osalta, nälänhädän aika oli papille muutenkin henkisesti vaikeaa, kun köyhille olisi pitänyt saada apua. Helmikuussa 1868 pastori oli ollut hyvin työlääntynyt purmolaisiin: "Ja nyt työntekijät pitävät taas vanhaa virttään: *kuolla nälkään*. Mutta minä en aio vaatia enempää määrärahoja heille, nähkööt nälkää, kiittämättömät käet". Wilhelm Ingmanin kirjoittama lause saattaa tuntua kovalta. Sen kirjoittajakaan ei kuitenkaan ollut pääsyt puutteesta helpolla ja Ingmaninkin perheessä vuosien 1867-1868 suonenisku otti osansa. Nuorin lapsi Lars Fingal kuoli 13 kuukauden ja kolmen päivän ikäisenä 11. huhtikuuta 1868. Toukokuun 1868 alussa, pahimpina nälkäaikoina, Wilhelm Ingmanin ja perhe siirtyivät Teuvaan. Olot ja paikalliset asukkaat eivät vaikuttaneet tuoreesta kirkkoherrasta purmolaisia paremmilta: "Nämä teuvalaiset ovat mitä surkeimpia työntekijöitä niityllä ja rengiksi sain oikean laiskimuksen työssä ja suden ruokapöydässä seudun ainoan heränneen miehen suosituksesta. Hän nimittäin hankki minulle nääntyneen lankonsa, joka olisi ollut muuten hänen rasitteenaan. Voit ymmärtää siitä kuinka paljon luottamusta voin tuntea hänen parannukseensa. - Erityisenkiero ja häpeämätön syömään, eikä katso ollenkaan paljonko voiastiasta jää tovereille. - Eivät tosin ole kaikki yhtä kieroja, mutta meidän renkimme ja torpparimme ovat pahimpia; viimeksimainitulla on tapana panna voita silakallekin sen lisäksi mitä hän on levittänyt leivälle". Päivätöihin tuli parhaimmillaan suunnilleen kolmasosa, niistäkin suurin osa hyödyttömiä, ja väestö teki selväksi, ettei seollut tottunut tällaisiin uhrauksiin. Sekä kirkkoherra että -herratar olivat tulleet siihen tulokseen, että Teuvalla tuskin viihdyttäisiin. Kesäkuun 30. päivän iltapäivällä perheeseen tullut poikalapsi ei siis syntynyt säätyläishopealusikka suussa valmiiksi katettuun pöytään. Hän ilmaantui keskelle nälkävuosien kurjuusaikaa, joka koski kirkkoherrrankin perheen elintasoon ja oli vain kaksi ja puoli kuukautta aiemmin saattanut uuden tulokkaan edeltäjän hautaan. Tulokas sai ehkä hieman pahaenteisen saman etunimen kuin edesmennyt Lars Fingal: Lars Johannes. Kutsumanimeksi vakiintui perhepiirissä Lauri. (Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet / Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922. sivu 40).[2] ( i Harald Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 28.04.1785 Pohja, Mörby?. Kuollut 02.01.1832 Alavus. Ammatti Komissiomaanmittari.[2] ii Henrik Henrikinpoika Ingman. Syntynyt 1747 Mörby. Kuollut 1804 Ekenäs?. Ammatti Vääpeli, kenttävääpeli ruotujakolaitoksessa.[2] Ebba Kristina Naukler. Syntynyt 27.03.1755. Kuollut 1802.[2] ä Catarina Margareta Grönlund. Syntynyt 04.04.1787 Kangasala. Kuollut 20.11.1845 Alavus. äi Anders Grönlund. Syntynyt 29.11.1754 Pirkkala. Ammatti Kirkkoherra (Kuortane). ää Kristina Elisabet Asp. Syntynyt 15.02.1763 Teisko.)

IX Lapset
Emil Julius Ingman. Syntynyt 05.1858 Karvia. Kuollut 08.1858 Karvia.[2]
Alfred Emil Ingman. Syntynyt 16.07.1860 Karvia; Kyläkarvia. Kuollut 10.10.1917 Vaasa. Haudattu Vaasa. Ammatti Pataljoonan saarnaaja; pappi; nuorisokirjailija. Taulu 29.[2]
Febe Johanna Ingman. Myöh. Rancken. Syntynyt 26.12.1861 Purmo. Kuollut 16.06.1914 Vaasa. Ammatti Folkskollärarinna i Gamla Vasa 1884. NI50 kirjoittanut kirjan:"Sagonystanet". Otava 1891 (Tanternasi Gamla Vasa berättelser) Kansakoulun opettaja: Gamla Vasaflickskola,.[2]
Emilia Vilhelmina (Mimmi) Ingman. Myöh. Strömblad. Syntynyt 04.06.1863. Kuollut 05.03.1940.[2]
Odert Julius Ingman. Syntynyt 01.01.1865. Kuollut 03.05.1929. Ammatti Kappalainen. Taulu 31.[2]
Lars Fingal Ingman. Syntynyt 08.03.1867 Purmo. Kuollut 11.04.1868 Purmo.[2]
Lars (Lauri) Johannes Ingman. Syntynyt 30.06.1868 Teuva. Kuollut 25.11.1934 Helsinki. Arvonimi Professori. Ammatti Poliitikko. Ammatti Arkkipiispa. Taulu 44.[2]
Ottilia Sofia Ingman. Syntynyt 25.07.1869 Teuva.[2]
Elina Elisabet Ingman. Myöh. (Emilia) ?. Syntynyt 04.11.1870. Kuollut 09.02.1872.[2]
Edith Eunika Ingman. Syntynyt 30.11.1872 Teuva Pappilassa. Kuollut 03.02.1930 Kiina, Kiangsin Maakunta, Sankiohtang, Rosvojen Ampumana. Ammatti Opettajatar Vaasan yksit. suom. tyttökolussa; lähetyssaarnaaja. NI117 Elämänkerrallisia tietoja Edith syntyi Teuvalla kirkkoherra Vilhelm ja Emma Ottilia Ingmanin perheen nuorimmaisena. Hän oli perheen 14. lapsi, joista 3 oli jo kuollut. Edellinen kuolemantapaus oli tapahtunut vain puoli vuotta aikaisemmin. Tällöin kovat nälkävuodet olivat vieneet perheeltä 2 lasta. Emma Ottilia oli Edithin syntyessä jo 41- ja Vilhelm 52-vuotias. Kun Edith oli 2,5 vuotias, kuoli perheen isä ja äiti jäi yksin 11 lapsen kanssa. Muutaman kuukauden kuluttua tuli tuhosi pappilan, jossa he vielä asuivat. Näiden kaikkien yli-inhimillisten vaikeuksien keskellä oli Emma Ottilialla suuri apu ja tuki perheen kotiapulaisessa, Hannassa, joka oli palvellut heitä uskollisesti vuodesta 1858, eli 13- vuotiaasta lähtien. Hanna hoiti Edithiä vauvastaalkaen ja eli mukana kaikki tämän elämänvaiheet. Hän oli kuin perheenjäsen, jota kaikki rakastivat.- Hanna kuoli 86-vuotiaana Edithin kuoleman jälkeisenä vuonna. Perheen isän, Vilhelmin, kuoltua Emma-äiti muutti suuren perheensä ja uskollisen Hannan kanssa Vaasaan, joka tällöin oli maakunnan ainoa koulukaupunki. Täältä Emma osti talon ja muutaman lehmän sekä alkoi pitää koulukortteeria. Heillä asuivat usein myöskin vaikeuksissa olevia ihmisiä. Näin perheen lapset saivat jo pienestä pitäen oppia huolehtimaan lähimmäisistään. Esim. perheen poika Lauri Ingman jatkoi kodissaan samaa tapaa. Emma pystyi tarmokkuudellaan ja Hannan avulla elättämään suuren perheensä ja lisäksi kouluttamaan lapsiaan, niin että 5 pojasta tuli pappeja ja yhdestä lukkari. Edith sekä yksi hänen sisarensa valmistuivat opettajattariksi. Edith toimi Vaasan yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa. Tämän koulun rehtorina oli tällöin Edithin serkku Naemi Ingman, jonka isä oli Sodankylän kirkkoherra. Edith opetti vuodesta 1894- historiaa, ruotsia, maantiedettä ja voimistelua Vaasassa oli siihen aikaan pieni joukko nuoria uskovaisia opettajattaria, joilla oli usein tapana kokoontua yhteenlukemaan Raamattua, keskustelemaan ja rukoilemaan. Tästäjoukosta lähti "Fria missionsförbundetin" lähettämänä Kiinaanlähetystyöhön Elli Cajander v. 1897 ja v. 1899 Anna Ehrström sekä v. 1902 Edith Ingman. Edithin äiti oli kuollut edellisenä vuonna eikä hänen enää tarvinnut ajatella, että äiti olisi kaivannut hänen apuaan. V. 1909 saapui Kiinaan Agnes Hedegren. Kolme viimeksimainittua toimi Yungsin lähetysasemalla Huanin maakunnassa muutamaa kotimaankäyntiä lukuunottamatta aina vuoteen 1929 saakka, jolloin sieltä oli paettava joka puolella riehuvia rosvoja. Tällä pakomatkalla Edith sekä Agnes Hedegren surmattiin ja Elli Cajander menehtyi kärsimyksiinsä helmikuussa 1930. Kun tänne Suomeen kantautui suruviesti, oli sisareni Aune Hara 9- vuotias ja siis jo koulutyttö. Hän muistaa hyvin, miten järkyttävältä tuntui, kun hän kuuli tapahtumasta. Seuraavana päivänä oli maassamme suruliputus ja kouluilla oli lupaa. Olin vasta 2-vuotias Edithin kuollessa, mutta koska asuimme yhdessä mummini kanssa, niin oli luonnollista, että jo pienestä pitäen sain kuulla kerrottavan Edithistä ja hänen työstään Kiinassa. Siitä lähtien minua on aina kiinostanut Kiina ja ertyisesti lähetystyö siellä. Meillä oli muutamia esineitä, joita hän oli lähettänyt sieltä, mm. aikuisen naisen kenkä, josta hyvin näkee miten pieneksi naisen jalka on sidottu. Lisäksi oli parit työlaäisnaisen mustat sandaalit, jotka oli kauniisti kirjailtu. Äiti oli tallettanut pari Kiinasta saatua kirjettä, joissa Edith kuvaa oloja ja työtään siellä. Kirjeissä oli myöskin valokuvia, missä ollaan rakentamassa poikakoulua. Edith joutui toimimaan jopa rakennusmestarina. Äitini tuli oppilaaksi Vaasan tyttökouluun samana vuonna kuin Edith sieltä lähti, joten heille olivat kouluasiatkin yhteisiä. Seuraavassa sisareni Aune Hara kertoo lapsuudenmuistoistaan koskien Edithiä: Edith Ingman kävi Suomessa lomalla Kiinasta 1928-1929. Muistan hämärästi, kun hän kävi meillä kotona Vaasassa. Olin silloin 7-vuotias. Asuimme Rantakatu 12:ssa isoäitimme Mimmi Strömbladin (o.s. Ingman) kanssa, joka oli Edith Ingmanin sisar. Seuraava muistikuvani on II luokalta Vaasan Raastuvankadun kansakoulusta käsityötunnilta. Kävin opettajan kateederilta kysymässä jotain käsityön suhteen, jolloinka opettaja sanoi jotenkin seuraavasti: "Teillä kotona ollaan nyt varmaan hyvin surullisia Kiinasta kuuluvien uutisten johdosta". Tämän on täytynyt tapahtua joskus keväällä 1930, koska Edith Ingman tiettävästi surmattiin 3.2.1930. Muistan, kuinka kotona kerrottiin, että Edithiä oli kehoitettu olemaan palaamatta Kiinaan, koska siellä oli levotonta, mutta hän halusi lähteä, koska hänen ystävänsäkin (Elli Cajander) oli siellä. Espoossa 26.2.1995 Edithin ja hänen kohtalotovereidensa ruumiit jäivät siis Kiinaan, mutta heidän muistolleen on "Fria Missionsförbundet" pystyttänyt muistolaatan Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Sain äidiltäni kuulla sen olemassaolosta, mutta hän ei muistanut siitä muuta kuin että se on lähellä vanhaa kappelia. Vuosien mittaan koetin etsiskellä sitä, mutta turhaan. Pari vuotta sitten soitin Helsingin seurakuntien hautaustoimistoon ja sain tiedon laatan sijainnista. Se on Agnes Meyerin haudalla,joka oli jo aikaisempi Kiinan lähetystyön marttyyri. Hauta sijaitsee kappelista rantaan päin käytävän vasemmalla puolella ja sen maamerkit ovat seuraavat: kortteli 6, linja 6, hauta no 79. Otto J. A. Stadius on maksanut ikuisen hoidon, joka käsittää hiekoituksen. Tämä on onnellista, koska muuten hauta olisi jo saattanut joutua hävitettävien listalle. Iloitsin kovasti löytäessäni sen ja olemme Lassen kanssa käyneet puhdistamassa laattaa, niin että teksti tuli näkyviin. Helvi Kivekäs Tietoja Kiinan ajalta Edith Ingman Monet ovat olleet ne lähetyssaarnaajat, jotka "Vapaan lähetyksen" piirissä ovat lähteneet toteuttamaan Jeesuksen viimeistä käskyä: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" Onpa tämä lähetys saanut antaa marttyyrejäkin. Yksi näistä Suomen ensimmäisistä lähetyssaarnaajistakin oli Edith Ingman, edesmenneen arkkipiispa Lauri Ingmanin sisar. Edith Ingman syntyi 30. päivänä marraskuuta v. 1872 Teuvan pappilassa kirkkoherra Wilhelm Ingmanin ja hänen puolisonsa Emman o.s. Schalinin tyttärenä. Hän oli saanut kristillisen kasvatuksen, mutta omakohtaiseen kääntymykseen hän tuli 23 vuotiaana. Hän valmistui opettajattareksi ja toimi opettajana Vaasan suomalaisessa tyttökoulussa. Vaasassa oli siihen aikaan pieni joukko nuoria uskovaisia opettajattaria, joilla oli usein tapana kokoontua yhteen lukemaan Raamattua, keskustelemaan ja rukoilemaan. Tähän joukkoon kuului myös Edith Ingman. Ensimmäisenä lähti tästä joukosta Kiinaan neiti Elli Cajander v.1897, kahden vuoden päästä neiti Anna Ehrström, ja jo v. 1902 Tammisaaren vuosikokouksessa esitettiin lähetyskandidaatti Edith Ingman lähetysystäville, ja samassa kokouksessa ehdotettiin hänet Kiinan lähetykselle, monien ystävien häntä lämpimästi kannatettua. M.m hänen papinkirjassaan mainittiin, että hän innokkaasti harrastaa sielujen pelastusta. Ensin suuntautui matka Lontooseen kieliopintojen tähden, mutta, niinkuin Edith Ingman itsekirjoitti, hän tahtoi oppia kaikkea niin paljon kuin mahdollista. Lontoossa oli n.k. lääkärien lähetysasemia, joissa uskovainen lääkäri auttaa ilmaiseksi köyhiä sairaita. Tälläisellä asemalla hän kävi harjoittelemassa sairaanhoitoa, kävipä kodeissakin sairaiden luona, sillä hän tiesi jo nyt, että "Kiinassa täytyy auttaa, osasi tai ei. Kiinalainen ei usko ettet osaa auttaa, vaan ettet tahdo" Niinpä hän jo Lontoossa itki muiden itkevien kanssa nähdessään toisten kärsimyksiä ja kurjuutta. Lähetyskodissa aloitettiin englanninkielen ohella opiskella hiukan myös kiinankieltä, mutta paljon käytettiin aikaa Raamatun lukuunkin sekä rukouskokouksiin, joissa selvimmin sai tuntea lähetyskodin asukkaiden yhden ainoan päämäärän, Jumalan valtakunnan levittämisen. Tätä tehtävää suorittamaansai Edith Ingmankin Lontoosta lähteä kahden palaavan ja yhden uuden lähetyssaarnaajan seurassa. He kulkivat junalla halki Ranskan ja Italian, jossa nousivat laivaan. Joka päivä he kokoontuivat rukoushetkeen, ja niin he onnellisesti päätyneen matkan jälkeen, josta Ingman sanoi, että se oli kuin unta, saapuivat 10 p:nä helmikuuta 1903 Shanghaihin. Laivarannassa oli tulijoita vastassa China Inlad Missionin lähetyssaarnaajia,jotka veivät heidät E. I. M:n kotiin. Siellä Edith Ingman puettiin kiinalaiseen pukuun. Se oli hänelle juhlahetki, josta hän itse kirjoitti: "Tunsin ettei se ollut vain ulkonainen asia, vaan samalla tavalla tulee pukeutua kiinalaiseen käsitystapaan, olla kiinalaisten joukossa niinkuin kiinalainen. Sitä ei opi yhdessä päivässä, eikä omin voimin. Tottuminen pukuun ei ole mitään siihen verrattuna. Jumala yksin sai minut muutta ja käyttää". Hän ikävöi päästä työhön käsiksi, oppimaan kieltä kiinalaisen opettajan johdolla, ja pian tämä toive toteutuikin. Yangchonissa opiskeltiin ahkerasti, välillä kokoonnuttiin vain aamu- tai iltahartauteen, raamatunkeskusteluun tai rukouskokoukseen Kiinan puolesta. Kodin ulkopuolella eivät kodin asukkaat saaneet liikkua juuriollenkaan, etteivät runsaslukuisuudellaan olisi herättäneet liian suurta huomiota ja ehkä vahingoittaneet lähetystyötä kansan keskuudessa. Sitä enemmän Edith Ingman nautti niistä kerroista, jolloin hän pääsi kansan pariin, heidän temppeleihinsä ja sai seurata heidän uhritoimituksiaan, miten he paperista valmistivat mitä taidokkaimpia esineitä, jopa taloja vainajille ja sitten polttivat ne. Sillon kasvoi hänen halunsa pian oppia kiinankieltä ja päästä julistamaan hyvää sanomaa. Suuri oli hänen ilonsa, kun hän osasi lukea Markuksen ev.ensimmäisen luvun. "On kuin nyt tuntisin suuren alun, kun se on selvästi painettu", hän kirjoittaa, "kun sen tuntee, on vielä aikalailla jäljellä, ennenkuin osaa puhua ja kirjoittaa." "Hitaasti edistytään pitkillä teillä", saa tavailla Kiinassa. "Ei mitään kiirettä", on kiinalaisen mielilause ja "menkää hitaasti", hänen jäähyväisensä vieraalle. Juuri tälläisiä lauseita, joita kansa voi ymmärtää, puhekieltä, hän sa iopetella kiinalaisen opettajansa johdolla. Puolen vuoden opiskelun jälkeen hän sai jättää tämän kodin, ja monivaiheinen oli matka suomalaiselle lähetysasemalle. Välillä joutui odottamaan veneitä, joilla suurimmaksi osaksi matkaa tehtiin, mutta Edith Ingman käytti tämän ajan tutustuakseen kansaan. Hän hämmästyy, miten huono on naisen asema pakanallisessa kodissa, ei koiraakaan Suomessa kohdella niin huonosti: Häntä säälittää pienten orjiksi myytyjen tyttösten kohtalo, he kun saavat tehdä työtä koko voimallaan. Rummutus epäjumalain temppeleistä häiritsee unta matkalla, ja hänen matkatovereikseen joutunut kiinalainen nainen katselee häntä aamusta iltaan, ihmettelee lakkaamatta hänen vaaleaa tukkaansa, silmälasejaan ja vaatetustaan. Hän poikkeaa kiinalaiseen kauppaan, jota eräs evankelista pitää. Suuri sika tulee nuuskimaan hänen jalkojaan, kanat kaakattavat ympärillä ja vesipytyssä kelluu kesy sorsa nukkuen. Hän kiipeää ullakolle katsomaan saman evankelistan pitämää koulua, jossa on vain kolme seinää, joten lapset ovat tottuneet sekä mateleviin että lentäviin vieraisiin, kissoista ja kanoista puhumattakaan. Hän poikkeaa myös Kiinan Sisämaalähetyksessä ja heidän jumalanpalveluksessaan. Ja niin hän sitten lokakuussa saapuu suomalaiselle lähetysasemalle Yungsinissa, jossa Elli Cajander ja Anna Ehrström tekevättyötä. Yungsinin seurakuntaan kuului silloin 27 kristittyä kiinalaista jäsentä. Long-tion ulkoserakunnan lisäksi oli vastikään avattu uusi ulkoasema, Peinan, joten työ jakaantui kolmeen paikkaan. Täälläkin oli Edith Ingmanin vielä opiskeltava kieltä, eikä hän itse voinut heti pitää kokouksia, mutta alusta lähtien hän oli mukana ulkoasemilla. Niinpä esim.Peinanissa Elli Cajanderin lukiessa evankeliumeja miehille, hän koetti pitää naisia koossa. Hän lausui raamatunlauseita ja selitti ne. Itse hän kertoo tästä: "Sanoessamme, että hän on yksi Jumala , tuijottavat he tavallisesti meitä ensin epätoivolla ymmärtämättä sanaakaan. Mutta vähitellen kirkastuu heidän katseensa, kun he oppivat ymmärtämään toisen yksinkertaisen totuuden toisensa jälkeen. He ovat koko elämänsä eläneet ilman Jumalaa, kuinka he voisivat silmänräpäyksessä käsittää kuka Hän on." Hyvin innokkaita ovat naiset myös oppimaan lauluja, vaikkeivät ymmärräkkään niiden sisältöä, puhumattakaan sävelestä. Hyvin tyytyväinen kertoo Ingman olleensakin alussa saadessaan heidät huutamaan tahdissa. Mutta liikuttavinta oli, kun pienet koulupojat tulivat uskoon ja särkivät epäjumalain alttarit. Ja kun opettajat ja muut oppilaat määräaikoina rukoilivat epäjumalia ja polttivat paperia ja suitsuketta vainajille, eivät nämä sitä enää tehneet. Työtä tehtiin, evankeliumia julistettiin. Kun ylioppilaat olivat tutkinnoilla kaupungissa, tulivat hekin kuulemaan "uuttaoppia" ostaen jonkun kirjasenkin mukaansa. Useimmat tosin saapuivat uteliaisuudesta tehden tuhansia vastaväitteitä, mutta siitä huolimatta julistettiin evankeliumia aamusta iltaan. "Eräänä iltana", kertoo Edith Ingman hauskasti, "kuulimme innokkaita ääniä kappelista". Elli meni katsomaan, mitä se oli ja huomasi palvelijansa olevan 5-6 ylioppilaan ympäröimänä. "Taivas on henki", huusi muuan hänen korvaansa. "Ei, Jumala on henki ja taivas eräs paikka", vakuutti miedänmiehemme. "Me emme usko sinua, näytä meille todeksi, jos voit , ettei taivas ole henki", kaikki huusivat. - Niin pitkälle Elli kuuli heidän keskustelustaan, mutta taisiko meidän Peng-si-mme heitä saada vakuutetuiksi, en tiedä". Tähän aikaan olikin Kiina avoin evankeliumille enemmän kuin koskaan ennen, kirjoitti Ingman. Oppineetkin, jotka ennen olivat ylenkatsoneet, tulivat nyt kuulemaan ulkomaalaisia, ja harvoin lähetyssaarnaajia enää kutsuttiin "ulkomaalaisiksi paholaisiksi". Sunnuntaina pidettiin jopa viisikin kokousta, viikolla neljä. Kokoukset pidettiin Yungsinissa kappelissa, josta Edith Ingman itse kertoo: "Me kysyimme eräältä ystävältä, joka oli vastikään tullut Suomesta, miten kappelimme häntä miellytti": Se oli koristettu jouluksi. Ei vastausta. "Sano mitä pidät siitä". Viivytellen tuli vastaus: "Olen muistanut Jeesusta, joka tuli kotiin". Sellainen oli kappeli, jossa kokouksia pidettiin 10 vuoden ajan. Sisäänkäytävän vieressä oli ruumisarkku, mutta se ei ketään härinnyt. Monet saivat tässä kappelissa kuulla ensikertaa, minne voi laskea syntitaakkansa ja saada rauhan. Sunnuntain kokouksiin saapuivat monet jo lauantaina tuoden riisinsä mukanaan, lähetysasemalta he saivat huoneen ja vuoteen. Sunnuntain "suurikokous" muistutti eniten kokouksia meillä täällä Suomessa, muut olivat kuin "koulutunteja", naisia kun opetetiin myös lukemaan. Se ei ollut suinkaan helpoimpia tehtäviä, sitä todistaa Edith Ingmanin oma kuvauskin: "Kyllä kiinankieli on sentään hyvin omituista kieltä. Kotona kyllä voi opettaa 10-20 lasta lukemaan aakkosia. Mutta tuskin 2 naista voi yhtäaikaa opettaa kiinankieltä lukemaan. Kun joka sanalla on oma merkkinsä, oppii yksi hyvin nopeasti lukemaan yhden rivin, samalla kun hänen naapurinsa sitä tavailee kokonaisen päivän. Täytyy jokaista auttaa sillä asteella, millä hän on. Seuraus on, että huoneessa on surina ja humina,joka melkein panee huumaantumaan. Oikealla puolellani joku lukee:, "Kuka on luonut taivaan ja maan?", vasemmalla toinen: "Jumala on kaikkialla läsnäolevainen", kolmas tavailee käskyä, kun taas neljäs lukee laulua". He opettavat myös maassa syntyneitä työntekijöitä, "Juuri heidän kauttaan on Kiina voitettava Jumalalle", kirjoitti Ingman, ja suuri on hänen ilonsa Viikkolehdestä lukiessaan, että E. E. on lupautunut kannattamaan yhtä evankelistaa siellä. Työ menee eteenpäin. Uusia ulkoasemia perustetaan, kuten Litien v.1905. Kristityt oppivat pyhittämään lepopäivänsä, onpa Yungsinissakin 10 kauppaa suljettuna. Jo v.1903 perustettiin poikakoulu, jossa oli alussa 18 oppilasta, sittemmin vaihdellen 20-45, ja EditIngman, jonka päätyöksi muodostuu opettaminen, kertoo, pitävänsä oppilaistaan ainakin yhtä paljon, jos ei enemmänkin kuin suomalaisista pojista. Hän toivoo, että tytötkin saisivat oman koulunsa , vaikka kiinalaiset pitävätkin, että turhin asia maan päällä on opettaa tyttöjä lukemaan. Pian tämäkin toive kuitenkin toteutui. Syksyllä v.1910 saapuvat ensimmäiset oppilaat, 4 tyttöä arkoina ja pelokkaina pieneen, vanhaan taloon, joka toimi kouluna. Vaatimaton oli alku, mutta jo kymmenisen vuoden kuluttua oli kaksi tilavaa rakennnusta tyttökoulun käytössä. Tytöt asuvatkin koulussa, ja oppituntien, käsityön ja leikin lomassa saavat kuulla Hänestä, joka on sanonut: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Joskus on oppilaita 40, joskus 20-30, ja joukko toisensa jälkeen astuu ulos elämään, toiset jatkavat opintojaan, useimmat joutuvat heti naimisiin. Koulut tuottavat paljon iloa. Ingmanin koulun pojista neljästä tuli saarnaaja, yksi on kristitty lääkäri, joka on mukana seurakuntatyössä, nimeltään tohtori Li, ja monet ovat ne kristityt käsityöläiset ja liikemiehet, jotka ovat tässä koulussa ovat ensimmäisen kerran kuulleet puhuttavan Jumalasta. Koulut ovat tahtoneetkin sanoa oppilailleen:"Ajattele Luojaasi nuoruudessasi". Japanilaisten tultua Nankingiin, hän muutti Yungsinin lähetysasemalle, jossa asui 3 kk. Hän lahjoitti sinne lampun, (priimus) ja 150 dollaria rahaa. Niinkuin on jo mainittu, muodostui koulutyö Edith Ingman varsinaiseksi elämäntyöksi lähetysasemalla, mutta monenlaiset muut työt häntä päivän mittaan odottivat. Naisten työhön hä notti edelleen osaa, ja usein nähtiin hänet kotikäynneillä kristittyjen ja pakanoiden luona. Hän oli monipuolinen lähetyssaarnaaja ja aina valmis käymään vaikka minkälaiseen työhön. Hänellä ei ollut tapana kysyä jaksanko minä, vaan ehdinkö minä. Kun kappelin käytyä liian ahtaaksi, alettiin v.1908 rakentaa uutta, johon mahtui 300 kuulijaa, ja kun lähetyssaarnaajillekkin samana vuonna rakennettiin uutta, tilavampaa kotia, oli Edith Ingman reippaana rakennusmestarina. Hän oli näet ensimmäisellä lomallaan Suomessa ottanut oppia ulkomaalaisen rakennuksen rakentamisessa, erittäinkin kotoisten uunien valmistamisessa. Kun koulutyö häntä sitoi, ei hän päässyt ulkoasemille muulloin kuin sunnuntaisin. Lauantaina lähdettiin ja maanantaina palattiin. Näitä matkoja piti Edith Ingman ihanimpina päivinä Kiinassa. Vastaan saattoi siellä tulla kristittyjä, joiden kasvoilla oli hiljaisen ilon ilme. Mies joka ennen poltti ooppiumia ja joka oli hyljännyt vaimonsaja ottanut toisen, hänelle on nyt Raamattu kaikki kaikessa, sieltä hän lukee, että Jumala voi pelastaa synnistä ja kurjuudesta. Liikuttavaa oli kuulla myös vanhuksien kastetodistuksia, että he olivat päässeet kuolemasta elämään. Long-t´eon ulkoasemalla toivat kyläläiset erään vanhan vaimon Chang-sao-sas´in luo sairaitaan. Hän voiteli öljyllä, rukoili Jumalaa ja moni parantui. Niin vahva usko oli tällä naisella, että Ingmankin kertoi kertoi joutuneensa aivan häpeämään tämän uskon edessä. Koti toisensa jälkeen avautui evankeliumile,ja joskus oli kokouksissa 50-60 tarkkaavaista kuulijaa. Eräskin 80 vuotias mummo kävi säännöllisesti kokouksissa, vaikka valittikin: "Minua hävettää, kun en muista mitään siitä, mitä te opetatte, mutta minä tulen kuitenkin". Yhden asian mummo kuitenkin muisti, että Jeesus oli kuollut hänenkin puolestaan, antanut hänelle synnit anteeksi ja valmistanut hänelle kodin taivaassa. Näin jatkuu työ, mitä erilaisemmissa vaiheissa. Miestenviikot ja lukuviikot seuraavat toisiaan joka vuosi, vain opetettavat vaihtuivat. Uusia kastetaan ja otetaan seurakuntaan. Toisia täytyy eroittaakin ja kuolemakin ottaa osansa. Vuonna 1910 oli seurakunnassa 62 jäsentä, kymmenen vuotta myöhemmin 117 ja v.1925 134 jäsentä ulkoasemat mukaan luettuina. Uusia ulkoasemiakin oli avattu. Mutta on vaikeuksiakin. Katolisia kirkkoja poltetaan, pappeja surmataan, ja meidän lähetyssaarnaajillemme huudellaan rumia sanoja. Kolera ja punatauti raivoaa, niin että lähetyssaarnajienkin on muutettava huvilalleen ylös vuoristoon päivän matkan päähän Yungsinista. Mutta vaikeimmat ajat ovat kuitenkin edessäpäin. Vuonna 1928 alkoi bolshevikivallankumous riehua Yungsinissa. Enemmän kuin neljännesvuosisadan olivat lähetyssaarnaajamme tehneet työtä tällä lähetysasemalla, nyt täytyi heidän jättää Yungsin. Elli Cajander lähti rauhallisemmalle paikalle Kiinassa, Edith Ingman taas kolmannen kerran, 16 vuoden väliajan jälkeen kotimaahan Siperian ja Venäjän levottomien seutujen kautta. Monet olivat matkan vaikeudet, hän kun tahtoi säästää lähetykselle, matkusti III. luokassa, jota juuri kukaan ei tällä matkalla tahtonut käyttää. Terveenä hän kuitenkin saapui kotimaahan. Tietoja Kiinan ajoilta, jatkoa Ei ollut helppoa, kun hän sitten virkistyneenä syksyllä 1919 palasi takaisin ja monivaiheisen matkan jälkeen saapui yhdessä Elli Cajanderin kanssa Yungsiniin, mutta tapasikin lähetysaseman kouluineen poltettuna. Mieltä lämmitti kuitenkin nähdä kristittyjä odottamassa rannalla ja kuulla kaduilla kokoontuneiden pakanoiden tervetulotoivotuksia. Heidän vanha talonvartijansa, vanha Tungo, itki ilosta heidät nähtyään, olipa kolme entistä koulutyttöäkin portilla odottomassa. Niinpä he väkijoukon saattamana menivät entiseen kotiinsa, mutta kuinka hävitettyä kaikki olikaan! Kappeli oli tuhottu, talo poltettu. Jossakin oli muutama seinä pystyssä, ja niissä huoneissa, jotka osittain olivat jäljellä, olivat jo ikkunankarmitkin poissa. Puutarha monivuotisine kasveineen ja hedelmäpuineen oli tuhottu. Ei kukaan voi aavistaa, mitä he tunsivat tätä hävitystä katsellessaan, mutta kaikesta huolimatta tämä oli se koti, jonka Jumala oli heille antanut täällä, ja tämä kansa oli heidän kansansa. Rauhallisesti he nukkuivat yönsä tässä hävitetyssä kodissaan, mistä ei edes ainoatakaan huonekalua löytynyt, mutta seuraavana päivänä oli heillä jo monta kättä työssä, oli muurari , puuseppä ja maalari kotia kunnostomassa. Kristitty toisensa jälkeen saapui tervehtimään, tuli sellaisia, jotka kiittivät Jumalaa, etteivät olleet mitään menettäneet ja tuli sellaisia, jotka olivat menettäneet kaikkensa. Keneltä oli mies, keneltä poika tai joku muu omainen murhattu, olipa monet paenneet pois paikkakunnalta jäljelle jääneiden eläessä ainaisen pelon vallassa. Pian alkoivatkin punaiset taas lähestyä, taloja polttaen ja surmaten niitä, jotka eivät heidän vaatimuksiinsa taipuneet, ja lähetyssaarnaajamme ajattelivat, uskaltaisiko kukaan tulla edes kokouksiinkaan, mutta heidän suureksi ilokseen kävi kokouksissa 60-70 henkeä. Tosin kokoukset monasti keskeytyivät eikä iltakokouksia voitu pitää ollenkaan. Pieni kappelikin johon mahtui 100 henkeä oli saatu jo kuntoon, kun heidän (14/2 1929) kristittyjen kehoituksesta oli paettava 3 km:n päähän ystävien luo. Pian he kuitenkin palasivat takaisin, ja koko sillä tarmolla, joka oli ominaista Edith Ingmanille, tehtiin uusia korjauksia, jotta toiminta olisi päässyt uudelleen alkamaan. Kommunistit lähestyivät taas kaupunkia, ja nyt olikin jo tosi kysymyksessä. Totellen Raamatun kehoitusta: "Jos he vainoavat teitä, matkaan", he lopullisesti lähtivät pakomatkalle 25:nä marraskuuta 1929. Kun eräs mies kantoi heidät virran yli, he aavistivat, että myrskyisät päivät odottivat, mutta sydämmessä oli mestarin vakuutus: "Minä olen teidän kansanne joka päivä". Tuskin he olivat piiloutuneet eräälle ullakolle, kun alkoi laukausten vaihto, rosvot olivat olivat kaupungin herroina. Alkoi hirmuhallitus, pakeneminen oli mahdotonta. He yrittivät piileskellä eräässä savimajassa, mutta palasivat takaisin ullakolle kurkihirsien alla oleville laudoille, jossa olivat kaksi vuorokautta. Siellä he rukoilivat Jumalaa sokaisemaan rosvojen silmät, kun nämä tulivat ullakkoa tutkimaan, ja niin kävikin, että kaikki muut paikat miehet tutkivat, se vain jäi tarkastamatta missä lähetyssaarnaajamme olivat. Yöllä he pääsivät muuttamaan läheiseen kylään, jossa kristityt muurasivat suurista tiilistä muurin heidän ympärilleen.Tämä "hauta" jossa ei ollut ovea, ei ikkunaa, eikä mitään valoa ja jossa he viettivät 3 päivää ja 3 yötä, oli niin ahdas, että vain toinen saattoi maata toisen istuessa. Heidän kokkinsa antoi ruuan irroittamalla tiilen seinästä. Täältäkin heidän oli valepukuisena lähdettävä yön pimeyteen. Kristittyjen opastaessa ja antaessa apuaan he pakenivat käsi kädessä edelleen. Rosvot tulivat perästä, pieksivät ja vangitsivat apua antaneita kristittyjä, jotta nämä ilmoittaisivat ulkomaalaisten naisten olinpaikan. Niinpä eräänkin kerran levähtäessään erään oppaan kodissa, kuuluu laukausten vaihtoa, ja pienipoika tulee juosten siltä ulkoasemalta, missä he edellisenä päivänä olivat levähtäneet kertomaan, että lähetyssaarnaajien lähdettyä, oli 16 miestä tullut heitä kiinni ottamaan ryöstäen pienen sanansaattajan kodin ja vangiten heidän isänsä. Niinpä heidän oli taas kiirehdittävä eteenpäin. Vuokraksi saamallaan veneellä he vihdoin 7 p:nä joulukuuta saapuivat Kianiin, jossa syntyy suuri ilo kristittyjen joukossa heidän saavuttuaan, ja sydämmistä nousee harras kiitos rukouksia kuulevan Jumalan puoleen. "Täällä on kultaisia kristittyjä", kirjoittaa Ingman. He olivatkin valmiit tekemään kaikkensa lähetyssaarnaajiemme hyväksi seurauksista välittämättä. Täällä ajattelee Edith Ingman aloittaa raamattukursseja naisille, mutta kaupunki on sotatilassa, on aina oltava valmiina pakoon. Heihin liittyy lähetyssaarnaaja Agnes Hedengren, joka on täällä ollut toipumassa sairaudesta , ja yhdessä he sitten helmikuun 2 p:nä 1930 lähtevät Kianista. He ovat kulkeneet jo pitkän matkan Kan-jokea, kun reuraavana päivänä 3/2 heidän rukoillessaan n. 30 rosvoa yllättää heidät ampuen venettä, joten heidän on laskettava maihin. Rosvot vievät heidät läheiseen epäjumalien temppeliin, jossa ottavat heidän kellonsa ja silmälasinsa. He sitovat heidän miespalvelijansa kädet, mutta kun Edith Ingman pyytää, etteivät he sitä tekisi, päästetään kaikki vapaaksi, mutta Edith Ingmanin kädet sensijaan sidotaan hänen selkänsä taakse. Turhaan kokki rukoilee vapautusta lähetyssaarnaajille, ja niin hän lähtee takaisin Kianiin viemään tietoa tapahtuneesta. Sähkösanomassa, joka saapuu Suomeen, kerrotaan, että Edith Ingman olisi elävänä poltettu, mutta siinä on todennäköisesti jossakin virastossa tapahtunut väärinkäsitys. Sen mukaan mitä E.I.M.:n johtaja oli saanut tietää, oli Edith Ingman kuitenkin surmattu jo 30 p:nä helmikuuta ja toiset 4 p:nä. Suomen puolestä lähetettiin varakonsuli asiaa tutkimaan ja itse paikalla vangitut rosvot, jotka sittemmin teloitettiin, tunnustivat surmanneensa lähetyssaarnaajat ja heittäneensä ruumiit virtaan. Rosvojen luota löytyi myös vaatekappaleita, joista lähetyssaarnaajat Tyyne Sihvonenja Miili Keränen löysivät Ingmanin nimimerkin. Asia oli siis varma. Raskas isku oli kohdannut lähetystyötä. Samaan aikaan murhattiin 13 kristittyä, näistä 5 koulutyttöä. Englantilainen sanomalehti Times kirjoitti tapahtuman jälkeen: "Kaikki kolme naista olivat laajalti tunnettuja Kiangsissa, he olivat tunnettuja hyväsydämisyydestään ja yhtä paljon kiinalaisten kuin ulkomaalaistenkin kunnioittamia ja rakastamia. Se piti myös paikkansa Edith Ingmaniin nähden. Suurta kunnioitusta ja arvonantoa oli Edith Ingman saanut oppilailtaankin ja seurakunnassakin oli hänen kykynsä ja apunsa suureksi arvioitu. Lähetyssaarnaaja Tyyne Sihvonen, joka sai hänen kanssaan tehdä matkoja ulkoasemille, sanoo hänestä: "Yksi hänen vahvimpia ominaisuksiaan oli, ettei hän pitänyt mitään asiaa niin vaikeana, etteikö siitä yli päästäisi. Hän eiollut koskaan pessimisti, vaan katsoi asioita valoisasti, vaikka toiset olisivat asiat kuinka synkiksi hänen eteensä maalannut. Joskus toisista työtovereista näytti, että hän oli liian rohkea edesottamuksissaan, mutta aina hän asioista selviytyi". Edith Ingman oli yksi ensimmäisistä marttyyreistä, jonka Suomi sai antaa. Heidän muistolleen on "Fria Missionsförbundet" pystyttänyt muistokiven Helsingin Vanhalle hautausmaalle, mutta heidän hautaansa ei kukaan tiedä, joten Edith Ingmanistakin voidaan sanoa niinkuin Herran palvelijasta Mooseksesta "Herra hautasi hänet". Mutta vaikka näin tapahtuikin, ei Herra jättänyt työtään, vaan runsaan siunauksen ajat koittivat lähetyskentille, ja saatiin elävästi kokea todeksi, että marttyyrien veri on hedelmää kantava veri. Meeri Ahokainen on pitänyt tämän esitelmän Vapaakirkon puitteissa Tampereella 1940 luvulla. Olen (M. Strang) puhunut hänen kanssaan puhelimessa 15.3.97 ja saanut luvan käyttää tätä artikkelia.[2]
Taulu 29
(Taulusta 28)

IX. Alfred Emil Ingman. Syntynyt 16.07.1860 Karvia; Kyläkarvia. Kuollut 10.10.1917 Vaasa. Haudattu Vaasa. Ammatti Pataljoonan saarnaaja; pappi; nuorisokirjailija. NI23 Elämänkerrallisia tietoja Vaasan kouluun 1871. Ylioppilas 5.6.1880. Vihittiin papiksi 20.06.1883 ja määrättiin v. t. saarnajaksi Vaasan tarkk'amp.pataljoonaan. Vakituinen pataljoonan saarnaaja 1889. (Bergholm Sukukirja s. 686) Alfred Emil oli innokas metsämies. Ensimmäisiä suomalaisia nuorisokirjailijoita. "Rimpisuon Usvapatsas", "Kahden taalarin raha" ja "Latvasaaren kuninkaanhovilinna". Kirjat olivat suomalaisia vastineita intiaaniromaaneille (1917 ). Alfred Emil rakensi Vaasassa Rantakatu 22 :n huoneessa purjeveneen joka jouduttiin ikkunan kautta kuljettamaan ulos. Purjeveneestä on olemassa piirustukset Kaj Strang´lla. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon toimi hän Vaasassa pataljoonan saarnaajana ja muissa papin viroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka. Tämän toimen ohella toimi hän koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu, että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitavaja tunteva mies. Persoonalisuutena kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluonteinen ja humoristinen. Tälläiseksi tunnetttiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista. Kirje Vaasasta koulusta äidille 23.10.1875: (15-vuotiaana) Wasa den 23 Oktober 1875 Älskade mamma! Jag skall nu med några rader underrätta eder huru vi må. Tack för mammas sista bref. Wi må nu härsom vanligt. Huru mår mamma och andra der hemma. Odert villej skriva hem nu, han säger att han ej har tid. - Nog finns här lingon fast huru mycket för 25 penni kappen. Nog måste jag väl vara utan nya skridskorremmar. Kanske jag bergar mig med mina gamla ty här kostar ett par goda skridskoremmar 2 mark, så att ej lönar det sig att köpa häre. Vi ha nuhaft ganska god skrinnis och jag har varit och skrinna 2 gånger ren. I onsdags hade vi lof, så att inte tror jagat vi få nå vidar skrinnlof. Hittils har här varit så kallt att marken är ganska hårt tillfrusen så att få se huru det går med brunnarna i vinter. - Nog går ju den här termin ganska fort?. Jag har köpt åt mig harsnaror till julen för mina egna pengar, nog skall fånga haror i jul bara jag för mig att sätta ut dem. Odert ber att mamma skulle skicka hit hans skrinskor. Får vi ta ut till "Pippurinmarkkinat" i jul litet marknadspengar kanskje hvar sin 50 penni eller huru? Jag har nu just ej något mera att skriva än många hälsningar till alla der hemma och allra mest till mamma från mammas egen gosse ALFRED. Teolooginenerotutk, 31. 5, 83. Vihitty papiksi 20. 6. 83. Pastoraalitutk. 20. 6.85, - 3:nnen Vaasan tarkkampujapataljoonan v. t. saarnaajana 20. 6 1883 - 30.01.1889, josta lähtien saman pataljoonan vakinaisena saarnaajana pataljoonan lakkauttamiseen saakka 14. 3. 02. Vaasan lääninvankilan v. t. saarnaajana 1.5. 1897- 1.5. 1898, josta lähtien saman vankilan vakinaisena saarnaajana kuolemaansa saakka 10.10.1917. Vaasan suom. yksityislyseossa ja alkeiskoulussa tuntiopettajana opettanut uskontoa, ruotsia, saksaa ja logiikkaa 1v. 1883- 1892; Vaasan realilyseon uskonnon ja suomenkielen v. t. lehtorina lv. 1894 -96, 97 - 99 ja 1901 - 1902; tuntiopettajana opettanut Vaasan realilyseossa ja sitten linjajakoisessa lyseossa ruotsia lv. 1905 - 1917 ja ajoittain sitä ennen; kaikkiaan ollut Vaasan suom. lyseon palveluksessa 1v. 1883- 1917 kahta vuotta lukuunottamatta. Ollut opettajana myöskin Vaasan ruots. lyseossa, suom. ja ruots. tyttökoulussa sekä ruots. jatko-opistossa. Syysk. 1 p;stä 1895 ollut Vaasan käsityöläisiltakoulujen johtajana opettaen äidinkieltä, kirjanpitoa, kaunokirjoitusta y. m. - Innokas urheilumetsästäjä ja -kalastaja. Tunnettu taitavana ampujana. - St. ja Annan R. III luokan ritari. Kirjallinen toiminta: Aikakauskirjassa »Svenska jägarförbundets Tidskrift» julkaissut kreikankielestä ruotsinnettuna suurimman osan Xenofonin »Kynegetikos»-nimistä teosta ja Arrianoksen samannimisen teoksen kokonaan. Toimittanut oppikirjan »Ruotsinkielen Harjoituksia» suomalaisia oppilaitoksia varten. Julkaissut suurta tunnustusta saavuttaneet nuorisokirjat »Rimpisuon usvapatsas», »Latvasaaren kuninkaan hovilinna», »Suursalon Halli» ja »Kahden taalarin raha». - Kirjoituksia aikakauskirjoihin ja sanomalehtiin. Lähde: Vaasan Suomalainen lyseo 1880- 1930 ************** Alfred Emil Ingman, jonka kootut teokset täten Suomen nuorisolle tarjotaan, oli syntynyt v. 1860 ja kuoli Vaasassa v. 1917. Hänen ulkonaiset elämänvaiheensa on pian mainittu. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon hän toimi Vaasassa pataljoonansaarnaajana ja muissa papinviroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka.Tämän ohella hän toimi koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu,että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitava ja tunteva mies. Persoonallisuutena kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluontoinen ja humoristinen. Pyyntömme johdosta saada lähempiä tietoja Alfred Ingmanista kirjoittaa meille hänen veljensä professori Lauri Ingman seuraavaa: »Halu päästä ulos metsään ja merille oli Alfred-veljessäni jo ylioppilasaikoina erinomaisen voimakas. Muistan elävästi, kuinka hän ja vanhin Jonathan-veljemme syksyisin ja talvisin pyssyt olalla kulkivat kaikki Karijoen sopukat ristiin rastiin. Tavallisesti he toivatkin retkillään riistaa kotiin, jäniksiä ja lintuja. Kolmantena seurassa oli usein eräs mökkiläinen, »Hongiston vaari», jonka metsästysinnolla ei ollut rajaa. Eräänä talvena 1880-luvun alulla, kun seudulla liikkui susia, ryhtyivät veljet niitä suksilla pyydystämään ja saivatkin kerran oikein komean otuksen. Myöhempinä aikoina, kun Alfred-veljeni oli asettunut Vaasaan, jouduin usein seuraamaan häntä milloin pitemmille milloin lyhemmille retkille saaristoon. Niin pian kuin jäät olivat lähteneet ja ilma lämminnyt, lähdimme mekin retkille vesilintuja kuvilta ampumaan. Ihania kesäkuun öitä vietettiin kuusenhaoista tehdyillä vuoteilla, milloin ei ollut pakko hyttysten tähden ankkuroida venettä johonkin poukamaan ja purjeen alla koettaa saada verenimijöiltä hetkeksi rauhaa. Auringon noustessa oli oltava ampumapaikoilla. Myöhemmin kesällä laskettiin koukkuja ja käytiin purjehdusmatkoilla milloin minnekinpäin. Alfred-veljelläni näyttää olleen se käsitys, että mies jotenkin osaa tehdä sen, minkä tahtookin. Varsinkin hän oli taitava veneenrakentaja. Piirustusten mukaan, jotka hän milloin mistäkin teoksesta hankki, hän rakensi sekä soutu- että purjeveneitä, kulkipa viime vuodet itse rakentamassaan moottoriveneessä. Kun oli hyvä pitemmillä matkoilla saada päänsä päälle parempikin katto kuin havunoksista tehty, rakensi hän Vaasan lähelle pariin paikkaan lankuista erinomaisen hauskat kesämajat. Apuna hänellä ei näissä toimissa ollut muuta kuin kouluijässäoleva poikansa. Ihailin suuresti hänen väsymättömyyttäänja taitoaan; kaikellainen 'fuskaaminen' oli hänelle vastenmielistä, se mikä tehtiin, oli tehtävä hyvin. Pienestä pitäen tottuneena ampuma-aseita käyttämään oli Alfred kehittynyt erinomaisen taitavaksi ampujaksi. Varsinkin oli ihailtava hänen taitonsa lennosta pudottaa lintuja. Yhteen aikaan hän harrasti myöskin pilkkaan ampumista ja saavutti siinä sellaisen taidon, että eräässä silloisen n. s. sportti-klubin koko maata käsittävässä ampumakilpailussa sai palkinnon. Papiksi tultuaan saattoi veljeni tietenkin omistaa vapaille ulkoilmaharrastuksille vain vähän aikaa. Tavallinen viranhoito vaati, varsinkin sen jälkeen kuin hän oli tullut vankilansaarnaajaksi, paljon aikaa, ja innostuneena ja taitavana opettajana hän lisäksi suoritti paljon opetustyötä. Mutta kun hanget alkoivat sulaa, silloin täytyi saada aikaa panna venheet ja pyyntivehkeet kuntoon, jotta jo toukokuussa voisi pistäytyä jollekin iltapäiväretkelle merelle ja kesäkuussa ihailla auringon laskua ja nousua Vaasan saaristossa.» Tällaiseksi tunnettiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -- kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista.Todennäköistä on, että Suomen kasvava nuoriso lukee polvi polvelta aina samalla innostuksella niitä seikkailuja, joista kerrotaan »Rimpisuon usvapatsaassa», »Latvasaaren kuninkaanhovilinnassa», »Suursalon Hallissa» ja »Kahden taalarin rahassa» sekä muissa hänen kertomuksissaan. Ja kun viljelys tunkee metsät yhä syrjemmäksi, kun emme enää tulevaisuudessa voi puhua »seikkailuista saloilla ja vesillä» siinä tuoreessa tarkoituksessa kuin näissä kirjoissa, saavat nämä teokset hiukan samaa merkitystä kuin mikä on Cooperin kuvauksilla nykypäivien amerikalaiselle: ne kertovat niistä ihanista päivistä, jolloin Suomessa vielä oli neitseellisiä saloja ja vesiä. Lauri Ingman Lähettäessään »Rimpisuon usvapatsaan» kustantajalle tammikuulla 1915 kirjoitti tekijä vaatimattomasti hänellä olleen tarkoituksena »antaa lukijalle pari sataa suomalaista sananlaskua ja sanontatapaa, kuitenkin mikäli mahdollista siten, ettei hän tätä tarkoitusta huomaisi. Ne, jotka tuon kirjasen ovat lukeneet, panivat varmaan merkille sen veikeän ja humoristisen tavan, jolla tekijä sovitteli kahden poikaviikarin vuorosanoiksi mitä hullunkurisimpia ja humoristisimpia sananlaskuja ja sutkauksia. Tekijä vaikeni kuitenkin siihen nähden, mikä on kirjan suurin opetussisällys: se on täydellinen opas siihen, miten on mahdollista elää talvella ulkoilmassa, joutumatta luonnon ankaruuden uhriksi; samalla se kasvattaa tulemaan toimeen omin voimin, maihin turvaamatta. Kun siihen lisätään vielä jännittävä ja nuorison mielikuvitukselle sopiva juoni, voi ymmärtää, kuinka suurta kykyä tällaisen, näöltään niin vaatimattoman teoksen luominen edellyttää. Teoksen nimi oli alkuaan »Levänevan usvapatsas», joka kuitenkin hyljättiin. »Rimpisuon vastaanotto oli hyvä ja arvostelut suosiollisia. Niiden antamien neuvojen johdosta kirjoitti tekijä vain lyhyesti: »En ole liian vanha oppiakseni.» Seuraavaa teostansa, »Latvasaaren kuninkaan hovilinnaa» lähettäessään kirjoitti tekijä kustantajalle marrask. 22p. 1915 seuraavaa: »Kun tarkoitin siitä suomalaista, poikien suosiossa kai vieläkin olevaa 'indiaanikirjaa', oli minun intiaanien puutteessa pakko käyttää rosvokoplaa. Olen kuitenkin kaikin puolin yrittänyt välttää sitä, mikä vaikuttaisi detektiiviromaanilta, ja saada lukijan mielen eniten kiintymään Latvasaaren Jules Vernen tapaiseen kuninkaaseen. Sananlaskujen opettamisesta nuorisolle en ole tahtonut luopua. Luullakseni nuoret oppivat niitä paraiten, kun luulevat saavansa ne kertomuksen kaupanpäällisinä vain.» »Ehdotuksen ne laajemminkin ryhtyä nuorisokirjallisuuteen on sangen houkutteleva; asian mahdollisuus riippuu siitä, onnistuuko minun niin kirjoittaa nuorten mieleen, että todella saan laajemmat markkinat. Sillä kirjoitan, ahkeranakin ollen, jotenkin hitaasti. Ja virkani on niin vähäpalkkainen, että minun on ollut aina pakko toimeentuloni tähden pitää paljon koulutunteja. . . Aion kuitenkin jatkaa kirjoittamistani.» Lähettäessään» Suursalon Hallin käsikirjoituksen, jonka tekijä oli alkujaan ajatellut julkaistavaksi jouluksi 1916, kirjoitti hän toivovansa jouluksi 1917, »jos Jumala suo terveyttä, Voivansa valmistaa uuden kirjan.» Se toivo toteutuikin, mutta painosta valmistuneena ei tuoni sallinut tekijän nähdä »Kahden taalarin rahaa.» Sen valmistumisesta kertoi hän kirjeessään kustantajalle marrask. n p. 1916 m. m. seuraavaa: »Uutta kirjaani olen kirjoittanut noin 120 käsikirjoitussivua. Mutta muutama viikko sitten ajoi se karille, enkä ole vielä saanut sitä uudestaan liikkeelle . . . Seikkailukirjaksi on sekin ajateltu, vaikka toinen seikkailijoista on vasta kahdennellatoista; 'näsäviisi' poika kuitenkin ...» Omasta tyylistään kirjoittaa hän samassa kirjeessään vaatimattomasti: »Kirjoitustapani on karkeata, siitä ei pääse pieleen eikä puoleen, ja soveltuu vähemmin hyvin eläinkertomuksiin, jotka vaatisivat viehättävämpää, enemmän mukaansa tempaavaa tyyliä. Mutta harvalle miehelle vain on luotu kynä, joka luistaa liukkaasti kielellä,joka ei ole hänen äidinkielensä». Selitykseksi mainittakoon,että Ingman oli saanut ruotsinkielisen koulusivistyksen. Yhä samassa kirjeessään mainitsee hän uusista suunnitelmistaan: »Olen jo useampia vuosia kirjoitellut 'mukulakoululaisia' varten suunniteltua kuvakirjaa samaan tapaan kuin saksalaisten 'Zoologia Comica', jonka omat lapseni aikanaan lukivat loppuun, vaikka paperi olikin paksua. Saa nähdä, valmistuuko se ikinä?» Tuonen tarkoituksettomuutta usein valitetaan. Valitettavaa on, ettei Alfred Ingman saanut jatkaa tärkeätä kirjailijatoimintaansa, jolla hän muutamissa vuosissa olisi paljon rikastuttanut köyhähköä alkuperäistä nuorisokirjallisuuttamme. Valitettavaa on myöskin, ettei hän aikaisemmin huomannut lahjojansa tällä alalla. Se joka haluaa tarkemmin tutustua tämän vanhan pohjalaisen sisimpään luonteeseen, tekee sen parhaiten lukemalla hänen kirjansa. Joka lauseen takaa pilkistää niistä suora ja jäyhä mies, laajakatseinen, hyväsydäminen, elämää ja luontoa ymmärtävä. Viimeinen kustantajalle tullut kirje on päivätty syyskuun 15 p. 1917 ja koskee erästä tekijän käsikirjoitukselle sattunutta tapaturmaa. Se päättyy sanoihin: »Herran haltuun!» Kun hänen teoksensa nyt uudessa asussa joutuvat nuorisomme luettavaksi, lausumme sen hartaan toivomuksen, että Suomen nuoriso oppisi niistä sitä rehellisyyttä, miehekkyyttä ja omin avuin toimeentulemisen taitoa, jolle tekijä jäyhänä ja itsenäisenä pohjalaisena pani niin ratkaisevan arvon. Avautukoot nuorisomme silmät myös huomaamaan oman maansa luonnon kauneudet ja ne reippaan sekä vahvistavan ulkoilma-elämän edut, joita se vielä kaikkiallakin tarjoaa. Mikäli nuorisomme kaikissa näissä jaloissa avuissa edistyy onneksi itsenäiselle Suomellemme, sikäli on myös syytä kiitollisuudella muistaa miestä, joka rakkaudesta nuorisoa kohtaan vielä vanhana ryhtyi opettamaan sille elämänsä varrella tärkeiksi ja välttämättömiksi huomaamiansa asioita. Kustantaja. Kustannusosakeyhtiö Kirja.[2] Äiti Taulu 28.

X Lapset
Elli Emilia Ingman. Syntynyt 28.08.1886. Kuollut 12.08.1934 Tuberkuloosi?. Haudattu Vaasa. Ammatti Kanslisti Vaasan lääninvankilassa.[2]
Ester Irene Ingman. Myöh. Strang. Syntynyt 30.03.1888 Vaasa. Kuollut 30.05.1937 Helsinki,. Haudattu Helsinki; Sama Hauta Kuin Ralf Ja Olavi. Hietaniemen Hautausmaa.[2]
Teodor Hubert Ingman. Syntynyt 05.03.1890 Vaasa. Kuollut 15.07.1957 Rajamäki. Ammatti Dipl.ins, Rajamäen viinatehtaan toim. johtaja. Taulu 30.[2]
Anna Ingman. Syntynyt 22.05.1900. Kuollut [2]
Lauri Ingman. Syntynyt 26.03.1907 Bergö.[2]
Taulu 30
(Taulusta 29)

X. Teodor Hubert Ingman. Syntynyt 05.03.1890 Vaasa. Kuollut 15.07.1957 Rajamäki. Ammatti Dipl.ins, Rajamäen viinatehtaan toim. johtaja. NI30 Tullut Vaasan suomalaiseen lyseoon 1900. Ylioppilas Vaasansuomalaisesta 1908. Dipl.ins Suom. Tekn. korkeakoulustakem. os. 1912. Opintomatkoja Skandinavian maihin, Saksaan,Ranskaan ja Englantiin. Hyvinge Fabriks AB:n hiivatehtaanapulaisins. Rajamäellä 1913-14, Ab Munkholmen Oy:n nahkatehtaantekn. johtaja Helsingissä 1915-1916, Varkauden ja Kajaaninkruununtehtaan palveluksessa Varkaudessa 1916-1919, Valt.alkoholiliikkeen tehtaan tekninen johtaja 1919-32, Oy AlkoholiliikeAb:n tekn. joht. v:sta 1932. - Puukemia Oy:n, Turengin SokeritehdasOy:n johtokunnan jäsen. Suomen Kemistiseuran jäsen. Kuulunutsk:aan. Diplomi-insinöörien matrikkeli 1948.[2] Isä Taulu 29.

XI Lapset
Inga Hjördis Ingman. Syntynyt 05.04.1918 Varkaudessa. Kuollut 09.03.1996 Helsinki. Ammatti Ylihoitaja. NI156 Viimeinen työpaikka oli Härmän Keuhkotautiparantola, jokakuten muutkin vastaavat parantolat muutettiin yleissairaalaksi.Inga oli ylihoitajatar.[2]
Taulu 31
(Taulusta 28)

IX. Odert Julius Ingman. Syntynyt 01.01.1865. Kuollut 03.05.1929. Ammatti Kappalainen. NI87 Ylioppilas 04.06.1885. Vihitiin papiksi 04.01.1888 jamäärättiin Isojoen kirkkoherran viralliseksi apulaiseksi.Virkaa tekevä kappalainen Lestijärvellä 17.01.1889, Ikaalisissa04.03.1890. Kirkkoherran apulainen Laukaassa 01.05.1890.Haminan kappalainen 17.01.1893.[2] Äiti Taulu 28. –Puoliso 04.07.1894 Vaasa Hilma Amalia Sivenius. Syntynyt 21.06.1870 Kuolemanjärvi (?). Kuollut 16.05.1930.[2] ( i Gustaf Adolf Sivenius. Myöh. Sipilä. Syntynyt 14.03.1840 Hollola. Ammatti Kirkkoherra.[2] ä Rosa Augusta Carl-Gabrielintytär Lyra. Syntynyt 13.01.1841 Kuhmoinen.[2])

X Lapset
Katri Ingman. Myöh. Palola. Syntynyt 17.05.1895 Hamina. Kuollut 03.02.1971 Helsinki. Ammatti Kirjailija. NI89 Kirjailijanimi: Ingman, Katri; Palola, Katri Nimi: Ingman, Katri (oik. Katri Ingman-Palola) Syntymä- ja kuolintiedot:17.5.1895 Hamina - 3.2.1971 Helsinki Koulutus, tutkinnot:Yo 1913; alempi hallintotutk. Hgin yliopistossa 1916 Ammatit:Kirjailija, rahastonhoitaja, notaari, kääntäjä Apurahat,palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto 1933 ja 1962Julkaisut: PROOSAA Virranviemä: romaani. Porvoo: WSOY,1927. // Lahjakas tytär: romaani. Porvoo: WSOY, 1928. //Onnen nälkä: romaani. Porvoo: WSOY, 1929. // Rohkeat sydämet:romaani. Porvoo: WSOY, 1930. // Tuntemattoman varjo: romaani.Helsinki: Otava, 1932. // Rakas taakka: romaani. Helsinki:Otava, 1933. // Vilpitön sielu: Helka Moision tarina entisenluokkatoverin kertomana ja hänen omina itsetunnustuksinaan.Helsinki: Otava, 1934. // Vapautuva: romaani. Helsinki: Otava,1936. // Oman leikkinsä vanki: romaani. Helsinki: Otava,1937. // Elämän multa: romaani. Helsinki: Otava, 1938. //Hätääntyneet silmät: romaani. Helsinki: Otava, 1939. //Kaksi äitiä: viisi kertomusta. Helsinki: Suomen kirja, 1942.// Kaupungin ainoa totuudenpuhuja: kertomus niiltä ajoilta,jolloin elävät kuvat ja automobiilit saapuivat pieniinkinkaupunkeihin. Helsinki : Suomen kirja, 1944. // Rantamaja: romaani. Helsinki : Otava, 1947. // Lapsen käsi : romaani/ Katri Ingman. Helsinki : Otava, 1950. // Ihmisvihaajanhyvätyö : romaani. Helsinki :Otava, 1951. // Saaren kesä.Porvoo : WSOY, 1962. // Oma elämä : romaani. Katri Ingman.Porvoo ; Helsinki : WSOY,1965. // Lähikuvat : Tapahtunutta,ehkä tapahtunutta - ja sellaista,mitä ei ehkä milloinkaan ole tapahtunut.Porvoo ; Helsinki : WS,1969. NÄYTELMÄKIRJALLISUUTTA Helteinen elokuu. [S.l.]: [S.n.], 1944. // Miriam: 3-näytöksinennäytelmä. [S.l.]: K. Ingman, 1948 // Virsujalkaprinsessa:2-osainen satunäytelmä. [S.l.]: K. Ingman, [S.a.] Muuta:Ingmanin koti oli Vehkalahdella vanhan kirkon vieressä.Kesiä hän vietti Vuohisaaressa. Hän julkaisi pääasiassasovinnaisia psykologisia romaaneja. Myöhemmässä tuotannossaanIngman kuvaa elävästi ja ilmeikkäästi lapsuusympäristöään.[2] –Puoliso 17.01.1937 Helsinki Aksel Eino Brander/Palola. Syntynyt 06.09.1885 Kirvi. Kuollut 14.12.1951. ( i Axel Berndt Brander. Syntynyt 18.11.1855 Muolaa.[2] ä Hildur Beda Karolina Sirelius. Syntynyt 17.06.1861 Impilahti.[2])
Arvo Ingman. Syntynyt 02.03.1897. Kuollut 27.08.1918 Paanajärvi, Venäjä. Ammatti Opiskelija. Opiskelija, taisteli valkoisten puolella, Itä-Karjalan retkikunnat . Lisätietoja: Kirjoilla Parikkala, Viipurin lääni. Kuolinsyy: Kadonnut vapaussodan pyörteissä.[2]
Ruth Ingman. Syntynyt 04.06.1899. Taulu 32.[2]
Olavi Ingman. Syntynyt 07.02.1903 Hamina. Kuollut 29.01.1990 Helsinki. Ammatti Musiikkipedagogi. Ammatti Kirjailija. Taulu 33.[2]
Helvi Ingman. Syntynyt 12.11.1904. Kuollut 04.02.1970 Kuopio. Ammatti Lehtori. Taulu 35.[2]
Yrjö Ingman. Syntynyt 26.09.1909 Hamina. Kuollut 26.05.1985 Helsinki. Ammatti Päämetallurgi. Taulu 41.[2]
Taulu 32
(Taulusta 31)

X. Ruth Ingman. Syntynyt 04.06.1899.[2] Isä Taulu 31. –Puoliso Viktor Heinikainen. Syntynyt arviolta 1895.[2]

XI Lapset
Anna Liisa Heinikainen.[2]
Kerttu Iines Heinikainen.[2]
Taulu 33
(Taulusta 31)

X. Olavi Ingman. Syntynyt 07.02.1903 Hamina. Kuollut 29.01.1990 Helsinki. Ammatti Musiikkipedagogi. Ammatti Kirjailija. NI92 Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun musiikkitieteen dosentti.

Kirjoittanut kirjan: "Kysy lähteeltä" ja "Musiikkioppi" (Opettajan musiikkioppi) Missä järjen on pakko vaieta, siinä sydämen on velvollisuus puhua. -Olavi Ingman.[2] Isä Taulu 31. –Puoliso 1:o Elli Maria Kallas. Syntynyt 24.07.1903. Kuollut 19.10.1974.[2] –Puoliso 2:o Valma Helena Esala. Syntynyt 02.04.1922.[2]

XI Lapset
1: Matti Ingman. Syntynyt 16.04.1937. Taulu 34.[2]
Taulu 34
(Taulusta 33)

XI. Matti Ingman. Syntynyt 16.04.1937.[2] Isä Taulu 33. –Puoliso Seija Fernelius. Syntynyt 06.06.1937.[2]

XII Lapset
Kari Matti Ingman. Syntynyt 23.09.1969.[2]
Kimmo Juhani Ingman. Syntynyt 08.05.1972.[2]
Taulu 35
(Taulusta 31)

X. Helvi Ingman. Syntynyt 12.11.1904. Kuollut 04.02.1970 Kuopio. Ammatti Lehtori.[2] Isä Taulu 31. –Puoliso Eino Arvi Herlevi. Syntynyt 13.05.1900 Lohtaja. Kuollut 06.11.1981 Kuopio. Asunto Oy Seilasenmäki hallituksen jäsen v:sta 1952.[2]

XI Lapset
Ritva Leena Herlevi. Myöh. Dawson. Syntynyt 03.06.1935 Kuopio ?. Taulu 36.[2]
Riitta Kaarina Herlevi. Syntynyt 08.04.1946 Helsinki. Taulu 40.[2]
Kaija Herlevi. Kuopio[13]. Syntynyt 1948 Helsinki.[2] –Puoliso Jari Tertsunen.[13]
Taulu 36
(Taulusta 35)

XI. Ritva Leena Herlevi. Myöh. Dawson. Syntynyt 03.06.1935 Kuopio ?.[2] Äiti Taulu 35. –Puoliso James (Jim) Dawson.[2]

XII Lapset
James Lauri Dawson. Syntynyt 31.01.1963. Taulu 37.[2]
Debra Kaarina Dawson. Myöh. Mitchell. Syntynyt 08.04.1964. Taulu 38.[2]
Dixie Anna Dawson. Myöh. Thompson. Syntynyt 01.06.1965. Taulu 39.[2]
Taulu 37
(Taulusta 36)

XII. James Lauri Dawson. Syntynyt 31.01.1963.[2] Äiti Taulu 36. –Puoliso Dana. Myöh. Dawson.[13]

XIII Lapset
Claire Dawson.[13]
Annie Dawson.[13]
James Dawson.[13]
Taulu 38
(Taulusta 36)

XII. Debra Kaarina Dawson. Myöh. Mitchell. Syntynyt 08.04.1964.[2] Äiti Taulu 36. –Puoliso Christopher Mitchell.[13]

XIII Lapset
Christopher Mitchell.[13]
Adam Mitchell.[13]
Kaija Mitchell.[13]
Taulu 39
(Taulusta 36)

XII. Dixie Anna Dawson. Myöh. Thompson. Syntynyt 01.06.1965. Yhteensä 5 lasta.[13][2] Äiti Taulu 36. –Puoliso Thompson.[13]

XIII Lapset
Danielle Hunter Thompson.[13]
Madeleine Hunter Thompson.[13]
Sophie Thompson.[13]
Taulu 40
(Taulusta 35)

XI. Riitta Kaarina Herlevi. Kuopio[13]. Syntynyt 08.04.1946 Helsinki.[2] Äiti Taulu 35. –Puoliso Motohiko Anthony Mishima. Syntynyt 31.12.1947 Hokkaido, Japan.[13]

XII Lapset
Jasmin Mishima. Syntynyt 08.06.1978.[13]
Taulu 41
(Taulusta 31)

X. Yrjö Ingman. Syntynyt 26.09.1909 Hamina. Kuollut 26.05.1985 Helsinki. Ammatti Päämetallurgi.[2] Isä Taulu 31. –Puoliso Aili Leino. Syntynyt 01.07.1908 Vilajoen kylä, Säkkijärvi. Kuollut 18.10.1995 Helsinki. Ammatti Konttoristi. Kastettu 26.06.1869 Suurpäälä, Kokko Lähde: Säkkijärven kastetut.[2] ( i Antti Leino. Syntynyt 22.06.1868.[2] ä Maria Kokko ????. Syntynyt 25.06.1869.[2])

XI Lapset
Jukka Antero Ingman. Syntynyt 24.04.1943. Ammatti Dipl. insinööri. Taulu 42.[2]
Anja Kaarina Ingman. Syntynyt 08.11.1946. Taulu 43.
Taulu 42
(Taulusta 41)

XI. Jukka Antero Ingman. Syntynyt 24.04.1943. Ammatti Dipl. insinööri.[2] Isä Taulu 41. –Puoliso Lea Ojalehto. Syntynyt 22.11.1944.[2]

XII Lapset
Niko Sakari Ingman. Syntynyt 27.09.1967.[2]
Atte Samuli Ingman. Syntynyt 09.03.1970.[2]
Taulu 43
(Taulusta 41)

XI. Anja Kaarina Ingman. Syntynyt 08.11.1946. Isä Taulu 41. –Puoliso Åke Boxval. Syntynyt 30.09.1943.[2]

XII Lapset
Mauriz Boxval. Syntynyt 22.03.1972.[2]
Matias Boxval. Syntynyt 10.11.1976.[2]
Taulu 44
(Taulusta 28)

IX. Lars (Lauri) Johannes Ingman. Syntynyt 30.06.1868 Teuva. Kuollut 25.11.1934 Helsinki. Arvonimi Professori. Ammatti Poliitikko. Ammatti Arkkipiispa. Elämänkerrallisia tietoja Ylioppilas Vaasan ruotsalaisesta lyseosta 1886, teologian erotutkinto 1890., fil. kand 1892, vihitty papiksi 1893, kasvatusopintutkinto 1894. Teologian kand 1898, teologianlisensiaatti 1900. Tehnyt Backmanin stipendillä 13 kuukautta kestäneen opintomatkan Saksaan 1895 - 1896 y.m. opintomatkoja. Suomen arkkipiispa ja ministeri. Oli erittäin sanavalmisja huumorintajuinen. Anekdootteihin kuuluu Ingmanin kertoma asia, jossa hän oli maininnut että hän oli jossain tilaisuudessa vaimoineen, jolloin häneltä kysyttiin, että onko hänellä useampia vaimoja. Ingman sanavalmiina kysyi kyseiseltä henkilöltä, että jos hän on hautajaisissa paljain päin, niin onko hänella molemmat päät paljaana ? Helsingin Sanomat 23/5 1996 "Historian hyljeksimä Lauri Ingman vyöryy taas pääraiteelle" KONSERVATIIVI SAA KUNNIAN Vaikka Suomen porvallisten puolueiden historiankirjoitus on viime vuosina kuronut työväenliikkeen tutkimuksen etumatkaa umpeen, on ero viimeksi mainitun hyväksi vielä selvä. Esimerkiksi käy se, että vuosisadan alun keskeisiin porvarillisiin poliitikoihin kuuluneen Lauri Ingmanin elämäkerta valmistuu vasta nyt.Kirjan alkuosa perustuu Vesa Vareksen kolmen vuoden takaiseen väitöskirjaan, joka tutki Ingmania vuoteen 1922. Varesselittää Ingmanin historiallista unohdusta sillä, etteitämä tappiolle joutuneiden aatteiden - myöntyvyyslinjan, monarkismin, saksalaissuuntauksen ja jyrkän antisosialismin edustajana ole näyttänyt houkuttelevalta tutkimuskohteelta. Myös konservatismi ja oikeistolaisuus sinänsä ovat Vareksen mielestä olleet pitkään epämuodikkaita ilmiöitä. Oikeiston historian uusi nousu kertonee sekin jotain meidän aikamme pohjavirtauksista. Pappispolitiikko Ingman ei pitkästä urastaan huolimatta noussut kansallisten sankarien ja suurmiesten sarjaan Mannerheimin, Rytin, Paasikiven ja Kallion rinnalle. Hän keskittyi ennenkaikkea ääri-ilmiöiden hillintään ja ylilyöntien torjumiseen, ei niinkään uusiin avauksiin. Konservatiivisen politiikan saavutukset ilmenevät usein säilyttämisenä ja tekemättä jättämisenä, eivätkä tälläiset "epäteot" piirry tulikirjaimin kansan historialliseen muistiin. Pitkäaikaisena valtiopäivämiehenä, kaksinkertaisena pääministerinä, nelinkertaisena opetusministerinä sekä vanhasuomalaisen puolueen ja kokoomuksen pitkäaikaisena linjavetäjänä Ingman oli kuitenkin aikansa vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Vanhasuomalainen perinne. Vares esittelee Ingmanin pitkän linjan konservatiivina,joka teki kaikkensa välttääkseen äkilliset yhteiskunnalliset muutokset. Ingmanin vanhoillisuus oli käytännöllistä; se suhtautui maltillisiin uudistuksiin myönteisesti ja etsi ristriitatilanteissa kompromisseja. Hän halusi padota ja kanavoida valtavirtaa niin, ettei se tulvinut yli äyräidensä. Sortovuosina Ingman varoitteli myöntyväisyysmielisiä itsetarkoitukselllisesta alistumisesta keisarivallan määräyksiin; Venäjän vallankumouksen alettua hän yritti hillitä katteettomana pitämäänsä vapautushuumaa. Venäjän uuteen nousuun varautuneena hän vastusti pitkään myös itsenäisyysjulistuksen antamista,mutta taipui lopulta enemmistön tahtoon. Ingmanin kompastuskiviksi nousivat vaikeasti ennakoitavat historialliset murrokset. Kuitenkin hän oli monarkistina epäröivä, saksalaismielinen vain hetkellisen tilannervion tähden ja halveksimansa bolshevikki-Venäjän vastustajanakin varovainen reaalipolitiikko. Ajan mittaan pappi sai poliittiset syntinsä anteeksi; aina kompromisseihinja suunnan muutoksiin valmis asenne auttoi Ingmania selviämään virhearvioistaan melko vähäisin seurauksin. Vanhasuomalaisena konservatiivina Ingman edusti kokoomuspuolueessa katoavaa perinnettä , mutta säilytti asemansa auktoriteettinä senkin jälkeen, kun puolue siirtyi hänestä oikealle 1920-luvun alussa. Arvovallallaan ja sovittelutaidollaan hän pystyi hillitsemään niin kielitaistelun kuin oikeistoradikalisminkin ylilyöntejä. Hän korosti politiikan perinteitä ja velvollisuuksia, "hyviä tapoja". Luokkiin ja eturyhmiin jakautunut yhteiskunta oli ajatuksena vieras, vvanhana meritokraattina hän näki kansan jakamattomana yksikkönä, jota koulutettujen ja kyvykkäiden piti hallitaj a holhota arvonsa mukaisesti. "Arkkipiispa" ja oikeistoradikalismi. Vareksen hahmotelma Ingmanista maltillisuuden apostolina vaikuttaa yleensä uskottavalta, mutta suhde lapuanliikkeeseen jäi kuitenkin anmbivalentiksi. Vaikka Ingman tuomitsi lapuanliikkeen laittomuudet, hän hyväksyi sen tavoitteet ja päämäärät. Yhteistä oli viha kommunisteja ja syvä epäluulo sosiaalidemokraatteja kohtaan. Ingman kirjoitti jopa ulkomaille tarkoitetun propagandakirjasen, joka esitteli lapuanliikettä hyvin myönteisessä valossa ja vähätteli sen väkivaltaisuuksia. Ingman siistyi takaisin hengellisen esivallan edustajaksi vioden 1930 lopulla, jolloin hänet valittiin arkkipiispaksi. Tervedeltään jo horjuva hengenmies palasi kuitenkin vielä reivaamaan oikeistoradikalismin purjeita. Helmikuussa 1932 hän tuomitsi arkkipiispan julistuksella Mäntsälän kapinan ja arvosteli ennnen kuolemaansa peitellysti IKL:n "vieraita aatteita", suorasanaisemmin Saksan kansallissosialismin. Näin hän karisti yltään lapualaisvuosina lngenneen epäilyksen varjon. Vares hakee Ingmanin poliittisen toiminnan suurta linjaa niin innokkaasti, että harvojen katkospaikkkojen selittämisessä hän on muuttua tutkimuskohteensa puolustusasianajajaksi. Aineisto on kuitenkin niin laaja ja vakuuttava, ettei apologiaan ole tarvetta. Vares kuvaa Ingmania "homo politicuksena" eikä liiemmälti spekuloi yksityiselämänja politiikan välisillä yhteyksillä. Tutkimuksen perusteellisuudesta huolimatta Ingman jää ihmisenä etäiseksi. Sitä hän oli tosin aikalaistensa ja jopa ystäviensä silmissä, joten elämäkerran kirjoittajalta tuskin voi vaaatia enempää. Jyrki Räikkä (kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja) Vesa Vares. Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa. WSOY 1996. Internetistä löydettyä saksalaisten keräämää tietoa: INGMAN, Lauri: 1868-1834. Professor für Praktische Theologie an der Universität Helsinki 1916-1930 als Nachfolger von K.A. Appelberg. 1930 trat I. als Nachfolgervon Gustaf Johansson das Amt des Erzbischofs von Finnlandmit Sitz in Turku (Åbo) an. I. war an der weiteren Ausarbeitung des Kirchengesetzes für Finnland und an der Katechismusarbeit stark beteiligt. I. war auch als Politikereiner der hervorragenden Vertreter seines Landes für die finnische konservative Nationale Sammlungspartei (Kansallinen Kokoomus). Er war mehrere Male als Minister, zweimal als Staatsminister (November 1918 - April 1919, Mai 1924 - März1925) und zweimal als Präsident des Reichstages (eduskunta) tätig. I. war Mitglied der 1896 gegründeten sogenannten »Samstagsgesellschaft« (lauantaiseura), einem Kreis vongleichgesinnten Theologen, Pastoren und Laien, wo aktuelle theologische und kirchliche Fragen diskutiert wurden undeine »moderne positive Theologie« (Jaakko Gummerus), d.h.eine auf die praktischen Bedürfnisse des menschlichen Lebensausgerichtete theologische Richtung vertreten wurde. I.s wissenschaftliche Hauptinteressen lagen auf den Gebieten Kirchenrecht und Pädagogik. Seine weltanschauliche Grundeinstellung läßtsich als biblischer Konservatismus kennzeichnen. Ungedruckte Materialien: Lauri-Ingman-Sammlung im Staatsarchiv (Kansallisarkisto) Finnland, Helsinki. Werke: Pääpiirteitä Jeesuksen opetuslapsikasvatuksesta, Helsinki 1900. (Unter dem Pseudonym »Suntio«:) Havaintojaja mietteitä, in: Vartija 1909, 201 ff.; Kirkkolainsäädäntö Suomessa jälkeen vuoden 1870, Helsinki 1911 (= Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 8); Opas raamatunhistorian opettamiseen kansakouluissa ja seurakunnallisessa opetustoimessa. Selityksiä ja opetusnäytteitä, Bd.1: VanhaTestamenti, Helsinki 1913; Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamm 1800-luvun alkupuolella, Helsinki1915; Ylennysperusteista papinviroissa, Helsinki 1915; K.L.1 <185>:n valmitelusta, Helsinki 1916 (= Suomen kirkkohistoriallisenseuran vuosikirja 5/1915); Uuden katekismuksen valmistelu kirkossamme 1800-luvun alkupuolella, Helsinki 1917 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 6/1916); Finlandskyrka efter 1809. Föreläsningar å Uppsala Universitet iseptember 1922, in: Kyrkohistorisk årsskrift 22 (1922), S.285-322; Suomen turvallisuus. Lausuntoja sisä-ja ulkopoliittisistkysymyksitä vuosina 1923-1925, Helsinki 1925; Lausuntoja sisäpoliittisista kysymyksistä, Helsinki 1923; Poliittisia suuntaviivoja, Helsinki 1928; Kirkollinen itsehallinto, in: Oma Maa, 21931 III, 7. Lit.: Lauantaiseuran 20-vuotisjuhlan muisto 4.2.1916, Helsinki 1916; - Osmo Tiililä: Die finnische Theologie in ihren Hauptzügen, in: Ekklesia. Ein Sammlung von Selbstdarstellungen der christlichen Kirchen (hg.v.Friedrich Siegmund-Schultze), II. Die skandinavischen Länder: Die Kirche in Finnland, Leipzig 1938, 98-122; - Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet. Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922, Diss. Turku, Helsinki 1993 (=Historiallisia tutkimuksia 174) (engl. summary); - Ders.:Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa, Porvoo-Helsinki- Juva 1996; - Hannu Välimäki: Lauri Ingmankirkkopoliitikkona, Diss. Helsinki, Helsinki 1994 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 166); - Ders.: LauriIngman suomalaisen uskontokasvatuksen ja koulun kehittäjänä. Lauri Ingman - ein Vordenker der Religionspädagogik und des Schulwesens in Finnland, Helsinki 1998 (= Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 179); - Mikko Salmela: Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata, Helsinki 1998 (engl. abstract). *** Mikael Agricolasta E.W. Pakkalaan; Suomen kirkonpaimenien elämäkerrasto, toimittanut Jaakko, Haavio, painettu vuonna 1947 kertoo Lauri Ingmanista seuraavasti: Sivu 472 Alfred Kihlmanista (1825-1904) kertovassa osuudessa maininta: " Vielä seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä hän (Alfred Kihlman) opintomatkalla myöhempien arkkipiispojen Lauri Ingmanin ja Erkki Kailan seurassa kuunteli luentojaeräissä Saksan yliopistoissa." Sivu 661-662 Erkki Kailasta(1867-1944) kertovassa osuudessa maininta: " 1890-luvulla perustivat nuoret suomalaiset teologit vireän teologisen keskusteluseuran, Lauantaiseuran. Perustava kokous pidettiinKailan luona kevätlukukauden alussa 1896. Saapuvilla olivat Kaila, Hjelt, Gummerus, Ruuth, Z. Castren, M. Pesonen. Myöhemminsiihen liittyi L. Ingman ym. Seura oli erinomainen koossapitäjä, yhteisymmärryksen ahjo, ilmapiirin luoja." Sivu 700 AnttiJ. Pietilästä (1878-1932) kertovassa osuudessa maininta: " Liitettäköön tähän pari lainausta Pietilän ohjelmakirjoituksista.Ottaessaan "Vartijan" päätoimittajan tehtävät 1919 Pietilä ensin lausuu tunnustuksensa edeltäjälleen Lauri Ingmanille,josta sittemmin tuli eräs hänen kiivaitten hyökkäystensäkohde. Kuitenkin hän nyt sanoo haluavansa vain jatkaa edeltäjäintyötä." Poliittinen historia: Lars Johannes Ingman astui yliopiston Pohjalaiseen Osakuntaan 20 syyskuuta 1886 yhdessä 20 muun civiksen kanssa. Tämän jälkeen Lauri Ingman esiintyy Pohjalaisen osakunnan pöytäkirjoissa seuraavan kerran joulukuussa 1892 - hakiessaan erotodistuksen.Osakuntapolitikka ei näytä vedonneen häneen lainkaan, päinvastoinkuin esim. Santeri Ivaloon. Viimeksi mainittu esiintyi pöytäkirjoissa vielä nimellä Ingman. Lauri Ingman ei ollut välinpitämätön ajan suurille kysymyksille. Hän rajoitti kuitenkin niistä käyttämänsä polemiikin oman tiedekunnan sisälle, teologisen tiedekunnan opiskelijoiden sisäisiinviikkokokouksiin. (Konservatiivi ja murrosvuodet; Vesa Vares,sivu 53) Poliittinen historiaLauri Ingman jäänyt turhaan toisten varjoon Suomen itsenäisyyden alun valtiomuototaistelusta on tuoreen väitöstutkimuksen mukaan annettu tähän saakka väärä kuva. Vuoden 1918 monarkistit on useimmiten mielletty eräänlaisiksi pahoiksi taantumuksellisiksi ja sokeiksi saksalaismielisiksi. Valtiotieteen lisensiaatti Vesa Vareksen, 30, mukaan todellisuus oli vivahteikkaampija monarkismi oli vuonna 1918 loogisempaa politiikkaa kuin jälkitietämyksen valossa. "Tasavaltalaisista on vallinnut ihannoiva kuva, koska he jäivät voittajiksi ja kirjoittivat valtiomuototaistelun historian." Vares korostaa työssään unohdetun vaikuttajan Lauri Ingmanin osuutta. "Ingman onjäänyt mm. Mannerheimin, Paasikiven, Stählbergin ja Svinhufvudinvarjoon, vaikka hän oli vuosina 1910-30 lähes koko ajan näitä vaikutusvaltaisempi." Väittelijän mukaan unohduksen syy lienee siinä, että Ingman kuoli jo vuonna 1934, vaikka oli vain kaksi vuotta Paasikiveä vanhempi. Hän ei siis kokenut enää sotien ja vaaran vuosien aikaaja, tullut niiden kautta tunnetuksi. Vareksen poliittisen historian väitöskirja "Konservatiivi ja murrosvuodet. LauriIngman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922" ontarkastettu Turun yliopistossa. Vastaväittäjinä olivat apulais-professori Seikko Eskola ja emeritusprofessori Pekka Suvanto Tampereen yliopistosta. (STT) Palkinto vuoden parhaasta historiateoksesta on myönnetty filosofian tohtori Vesa Varekselle. Palkittu kirja on Vareksen väitöskirja, jossa valotetaan Lauri Ingmanin poliittista toimintaa vuoteen 1922. Palkinnon on myöntänyt Historian ystäväin liitto. Palkintolautakunnan mukaan Vareksen kirjassa "Konservatiivi ja murrosvuodet,Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922". Ingmanista muodostuu monipuolinen ja kiihkoton kuva autonomiakauden vanhasuomalaisena poliitikkona, itsenäisyysmiehenä, kuninkaantekijänäja vuosien 1918-1919 pääministerinä. Väitöskirjan on julkaissut Suomen historiallinen seura. (STT) H.S. 8.3.94 Arkkipiispa (1930-34), poliitikko, Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori (1916-30). Hän oli pappissäädyn edustajana valtiopäivillä 1904-06 sekä eduskunnan jäsenenä (suom. puolue ja Kok) 1907-18 ja 1922-29. Ingman oli 1920-luvulla maan johtavia poliitikkoja; hän oli pääministerinä 1918-1919 ja 1924-25 sekä opetusministerinä 1920-21, 1924-25, 1925-26 ja 1928-29. Spectrum, WSOY.[2] Äiti Taulu 28. –Puoliso 1:o Anna Elisabet Rancken. Syntynyt 25.06.1870. Kuollut 15.03.1895 Helsinki. ( i Gustaf Fredrik Rancken. Syntynyt 14.02.1837 Maaria. Ammatti Senaatin kirkollisasiain esittelijäsihteeri. Ammatti Tuomiorovasti. ä Fanny Charlotta Vilhelmina Jägerhorn. Syntynyt 01.07.1845 Helsinki.) –Puoliso 2:o noin 06.1900 Mathilda Halme. Syntynyt 01.10.1870 Karkku. Kuollut 1959. ( i Henrik Fabian Halme. Syntynyt 13.11.1842 Karkku. ä Vilhelmiina Orvola. Syntynyt 30.01.1841 Tyrvää.)

X Lapset
1: Sylvi Maria Ingman. Syntynyt 29.04.1894 Helsinki. Kuollut 06.10.1920 Helsinki.[2]
2: Elsa Johanna Ingman. Syntynyt 06.06.1902. Kuollut 12.11.1984.[2]
2: Hertta Ingman. Syntynyt 04.09.1905. Kuollut 03.01.1943.[2]
Taulu 45
(Taulusta 11)

VII. Fredrika Charlotta Christofferintytär Carlenius. Myöh. Sohlberg. Syntynyt 17.04.1798 Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9. Kuollut 09.05.1852 Vöyri.[1] Isä Taulu 11. –Puoliso 08.07.1819 Kälviä Henrik Mathias Sohlberg. Syntynyt 07.10.1796 Vöyri. Kuollut 24.07.1840 Vöyri. Arvonimi Ylioppilas 1812 Turku (pohj.). Ammatti Vöyrin nimismies 1816. Ammatti Toimitusvouti 1823.[5] ( i Johan Sohlberg. Ammatti Vöyrin nimismies.[5] ä Anna Tuvelin.[5])

VIII Lapset
Fredrik Henrik-Mathiaksenpoika Sohlberg. Syntynyt 21.08.1823 Vöyri. Kuollut 19.10.1880 Turku. Arvonimi Ylioppilas 1841 Helsinki (et.-pohj.). Arvonimi Suurempi kameraalitukinto 1845. Arvonimi Tuomari 1850. Arvonimi Varatuomari 1854. Arvonimi Hovioikeuden asessori 1872. Ammatti Turun hovioikeudenneuvos 1874 Turku.[5] –Puoliso 21.08.1861 Kirkkonummi Amalia Victoria Eklund. Syntynyt 19.02.1843 Sipoo. Kuollut 28.10.1930 Helsinki.[5] ( i Anders Eklund. Ammatti Sipoolainen maanviljelijä. Ammatti Varanimismies.[5] ä Anna Lovisa Hindström.[5])
Carolina Henrik-Mathiaksenpoika Sohlberg. Syntynyt 11.03.1825 Vöyri. Kuollut 12.09.1910 Vaasa. Naimaton.[5]
Robert Henrik-Mathiaksenpoika Sohlberg. Syntynyt 13.03.1829 Vöyri. Kuollut 24.09.1857 Helsingin pitäjä. Ammatti Viipurin läänin lääninkanslisti 1852. Naimaton.[5]
Mathilda Henrik-Mathiaksenpoika Sohlberg. Syntynyt 16.10.1830 Vöyri. Kuollut 18.01.1900 Vöyri. Naimaton.[5]
Taulu 46
(Taulusta 1)

II. Olof Lauraeus. Myöh. Laurila.[2] Syntynyt 1655 Kalajoki. Kuollut 1690 Oulu. Haudattu 29.04.1690 Oulu. Ammatti Oulun triviaalikoulun ensimmäinen rehtori 1681 Oulu. NI15800 Ylioppilas Turussa 1668, filosofian maisteri 1679. Kuollut 35-vuotiaana.[1] Isä Taulu 1. –Puoliso Anna Forsman. Syntynyt 1664. Kuollut 1726 Oulu. Haudattu 20.01.1726 Oulu.[2] ( i Johan Forsman. Syntynyt 1626 Nordmaling, Ruotsi[2]. Kuollut 1683[2]. Ammatti Commendant 1675 Uleåborg. Ammatti Commendant 1680 Cajanaborg.[5] ä Susanna Johansdotter Pictorius. Kuollut 1697[2].[5] äi Johan Olai Pictorius. Ammatti Kappalainen Kalajoki. Ammatti Kemin kirkkoherra 1630 Kemi. Syntynyt Turku. Kuollut 1643 Kemi ?.[5] ää Margaretha Arctophilacius.[5])

III Lapset
Susanna Lauraeus. Haudattu 26.05.1728 Oulu. Kuollut 1728 Oulu ?.[2] –Puoliso Georg Rajaleen. Syntynyt 1678. Kuollut 05.03.1739 Oulu. Ammatti Oulun 2. kappalainen Oulu.[2]
Johan Olofinpoika Lauraeus. Syntynyt 1686 Oulu ?. Kuollut 09.01.1737 Merimasku. Ammatti Ruotsi-Suomen armeijan kapteeni 1726.[2]
Olof Lauraeus. Syntynyt 01.10.1690 (posthumus) Pudasjärvi. Kuollut 1729 Eura. Haudattu 14.09.1729 Eura. Ammatti Euran kirkkoherra.[2]
Taulu 47
(Taulusta 1)

II. Kristina Lauraeus. Myöh. Laurila.[2] Syntynyt Kalajoki. Kuollut 1720. Ammatti [1] Isä Taulu 1. –Puoliso Johannes (Juho) Tuomaanpoika Uppa. Myöh. Wegelius. Syntynyt 01.1660 Seinäjoki, Ilmajoki. Kuollut 03.05.1725 Tyrvää. Arvonimi Rovasti 1706. Ammatti Tyrvään kirkkoherra 1697.[1] ( i Tuomas Jaakonpoika Uppa. Syntynyt noin 1635 Ilmajoki. Kuollut 1695 Ilmajoki. Ammatti Isäntä. Ammatti Kestikievarin pitäjä.[14] ii Jaakko Erikinpoika Uppa. Syntynyt 1595 Ilmajoki. Kuollut 31.01.1692 Ilmajoki. Ammatti Isäntä. Ammatti Kievarinpitäjä.[14] Barbro Mulle. Myöh. Stutaeus?. Syntynyt 1595 Ilmajoki. Kuollut 21.12.1684 Ilmajoki.[14] ä Karin Joosepintytär Kärkelä. Myöh. Nikkola. Syntynyt 1632 Ilmajoki. Kuollut 07.02.1702 Seinäjoki.[14])

III Lapset
Sara Catharina Wegelius. Syntynyt 06.01.1690 Pudasjärvi. Kuollut 30.01.1739 Mouhijärvi. Taulu 48.[1]
David Wegelius. Syntynyt 04.04.1696 Paimio. Kuollut 1731 Tammela. Taulu 53.[1]
Elisabet Wegelius. Syntynyt 01.05.1698 Tyrvää. Kuollut 08.09.1750 Mouhijärvi.[1]
Kristina Wegelius. Syntynyt 28.08.1700 Tyrvää. Kuollut 03.11.1762 Kauhava.[1]
Gabriel Wegelius. Syntynyt 05.06.1702 Tyrvää. Kuollut 1746 Karkku. Haudattu 19.09.1746 Karkku.[1]
Taulu 48
(Taulusta 47)

III. Sara Catharina Wegelius. Syntynyt 06.01.1690 Pudasjärvi. Kuollut 30.01.1739 Mouhijärvi.[1] Äiti Taulu 47. –Puoliso 03.03.1710 Tyrvää Mikael Polviander. Myöh. . Syntynyt Kuollut 08.03.1743 Mouhijärvi. Ammatti Kirkkoherra Mouhijärvi, maisteri.[1]

IV Lapset
Isak Polviander. Syntynyt 19.06.1712. Kuollut 04.04.1796. Ammatti Kyrkoherde i Mouhijärvi, Mouhijärven kirkkoherra, rovasti. Taulu 49.[1]
Margaretha Polviander. Syntynyt 06.02.1726 Mouhijärvi. Kuollut 21.02.1767 Mouhijärvi. Taulu 50.[1]
Maria Polviander. Syntynyt 29.11.1729 Mouhijärvi. Kuollut 29.04.1790 Ikalinen.[1]
Taulu 49
(Taulusta 48)

IV. Isak Polviander. Syntynyt 19.06.1712. Kuollut 04.04.1796. Ammatti Kyrkoherde i Mouhijärvi, Mouhijärven kirkkoherra, rovasti. NI3263 Ylioppilas Turussa 1763.[1] Äiti Taulu 48. –Puoliso Catharina Rajalin. Syntynyt 18.03.1714. Kuollut 15.06.1789.[1]

V Lapset
Sara Christina Polviander. Syntynyt 18.04.1739 Ikaalinen. Kuollut 08.07.1774 Honkilahti.[1]
Catharina Elisabet Polviander. Syntynyt 26.09.1743. Kuollut 07.04.1822 Mouhijärvi.[1]
Michael Polviander. Myöh. Mikael. Syntynyt 25.08.1748 Hämeenkyrö. Kuollut 10.03.1819 Hämeenkyrö. Ammatti Pastor i Tavastkyro 1782; prost 1801; Hämeenkyrön rovasti, maisteri. NI3261 Ylioppilas Turussa 1763, vihitty papiksi 1771, filosofianmaisteri 1772, varapastori 1781.[1]
Taulu 50
(Taulusta 48)

IV. Margaretha Polviander. Syntynyt 06.02.1726 Mouhijärvi. Kuollut 21.02.1767 Mouhijärvi.[1] Äiti Taulu 48. –Puoliso Elias Fonselius. Syntynyt 06.1715 Ruotsi (Vanhempien Ollessa Siellä Sotaa Paossa). Kuollut 19.04.1779 Ikaalinen. Ammatti Kappalainen Ikaalinen 1752. NI7765 Ylioppilas Turussa 1737, vihittiin papiksi 1740.[1]

V Lapset
Christina Lovisa Fonselius. Myöh. Hällsten. Syntynyt 16.02.1755. Kuollut 1819. Taulu 51.[1]
Sara Margaretha Eliaedotter Fonselius. Myöh. Hällfors. Syntynyt 07.02.1759 Ikaalinen. Kuollut 20.04.1799 Ikaalinen.[1]
Isak Fonselius. Syntynyt 18.01.1761 Ikaalinen. Kuollut 15.03.1809 Pyhäjoki. Ammatti Kappalainen Pyhäjoki 1795. NI6539 Ylioppilas Turussa 1781, vihittiin papiksi 1784.[1]
Taulu 51
(Taulusta 50)

V. Christina Lovisa Fonselius. Myöh. Hällsten. Syntynyt 16.02.1755. Kuollut 1819.[1] Äiti Taulu 50. –Puoliso Carl Fredrik Hällsten. Ammatti Ikaalisten pitäjänapulainen.

VI Lapset
Berndt Gustaf Hällsten. Syntynyt 03.03.1792 Ikaalinen. Kuollut 20.12.1857 Kälviä. Arvonimi Ylioppilas 1813 Turku (sat.). Arvonimi Pappi 1816. Ammatti Kälviän kappalainen 1838. Taulu 52.[5]
Taulu 52
(Taulusta 51)

VI. Berndt Gustaf Hällsten. Syntynyt 03.03.1792 Ikaalinen. Kuollut 20.12.1857 Kälviä. Arvonimi Ylioppilas 1813 Turku (sat.). Arvonimi Pappi 1816. Ammatti Kälviän kappalainen 1838.[5] Äiti Taulu 51. –Puoliso 16.03.1819 Kuortane Susanna Sofia Carl-Fredrikintytär Stenbäck. Syntynyt 10.01.1797 Alahärmä. Kuollut 07.12.1857 Kälviä.[5] ( i Carl Fredrik Johaninpoika Stenbäck. Syntynyt 04.11.1760 Maalahti. Kuollut 30.04.1834 Vöyri. Arvonimi Ylioppilas 1779 Turku (pohj.). Arvonimi Pappi 1784. Ammatti Vöyrin kirkkoherra 1823.[5] ii Johan Stenbäck. Syntynyt 02.05.1728 Ilmajoki. Kuollut 24.01.1789 Alahärmä. Arvonimi Ylioppilas 1747 Turku (pohj.). Arvonimi Pappi 1755. Ammatti Härmän kappalainen 1763. Ammatti Alahärmän kappalainen 1786.[5] Susanna Erikintytär Munselius. Syntynyt 04.02.1742 Oulu. Kuollut 28.06.1813 Kuopio (merkitty myös Rautalammin kirjoihin).[5] ä Beata Melberg. Myöh. Mellberg. Syntynyt 27.04.1766 Pietarsaari. Kuollut 01.04.1807 Alahärmä.[5] äi Johan Melberg. Ammatti Kauppias Pietarsaari.[5] ää Elisabet Margaretha Calamnius.[5])

VII Lapset
Maria Lovisa Berndt-Gustafintytär Hällsten. Syntynyt 20.02.1820 Kuortane. Kuollut 13.05.1898 Kokkola. Naimaton.[5]
Carl Gustaf Berndt-Gustafinpoika Hällsten. Syntynyt 03.07.1821 Kuortane. Kuollut 29.11.1860 Kälviä. Arvonimi Ylioppilas 1843 Helsinki (et.-pohj.). Tuli heikkomieliseksi.[5]
Berndt Christian Berndt-Gustafinpoika Hällsten. Syntynyt 17.09.1823 Kuortane. Kuollut 14.04.1907 Munsala. Arvonimi Ylioppilas 1842 Helsinki (et.-pohj.). Arvonimi Tuomari 1848. Arvonimi Varatuomari 1852. Ammatti Kokkolan tuomiokunnan tuomari 1871 Kokkola.[5] –Puoliso 10.06.1868 Alahärmä Betty Wegelius. Syntynyt 22.05.1848 Isokyrö, Orisberg. Kuollut 13.04.1936 Munsala.[5] ( i Thure Birger Jakobinpoika Wegelius. Syntynyt 19.12.1822 Oravainen. Kuollut 29.07.1890 Vöyri. Ammatti Vöyrin kirkkoherra 1881 Voyri. Ammatti Valtiopäivämies.[1] ii Jakob Wegelius. Syntynyt 09.12.1779 Vöyri. Kuollut 08.01.1861 Maalahti. Ammatti Kirkkoherra Maalahti 1832, rovasti 1834.[1] Christina Charlotta Gustaf-Johanintytär Von Essen. Syntynyt 23.09.1782 Kaarlela. Kuollut 28.03.1854 Maalahti.[2] ä Elisabet Mathilda Wasastjerna.[5])
Sofia Elisabet Berndt-Gustafintytär Hällsten. Syntynyt 04.12.1825 Kuortane. Kuollut 15.05.1901 Kokkola. Naimaton.[5]
Fredrik Efraim Berndt-Gustafinpoika Hällsten. Syntynyt 12.02.1828 Vihanti. Kuollut 27.05.1865 Seilin sairaala. Arvonimi Ylioppilas 1849 Helsinki (pohj.). Arvonimi Jumaluusopillinen tutkinto 1852. Arvonimi Pappi 1853. Ammatti Alavetelin kappalaisen apulainen 1853. Tuli heikkomieliseksi. Naimaton.[5]
Susanna Catharina Berndt-Gustafintytär Hällsten. Syntynyt 01.10.1830 Karvia. Kuollut 09.07.1839 Kälviä.[5]
Johan Lorentz Berndt-Gustafinpoika Hällsten. Syntynyt 06.08.1832 Karvia. Kuollut 27.02.1907 Kälviä. Arvonimi Ylioppilas 1853 Helsinki (pohj.). Tuli mielisairaaksi. Naimaton.[5]
Conrad Gabriel Berndt-Gustafinpoika Hällsten. Syntynyt 18.08.1835 Paltamo. Kuollut 10.05.1913 Helsinki. Arvonimi Ylioppilas 1855 Helsinki (pohj.). Arvonimi Fyys.-mat. kandidaatti 1859. Arvonimi Fyys.-mat. maisteri 1860. Arvonimi Lääketieteen kandidaatti 1862. Arvonimi Lääketieteen lisensiaatti 1866. Arvonimi Lääketieteen ja kirurgian tohtori 1866. Arvonimi Valtioneuvos 1899. Arvonimi Riemumaisteri 1910. Ammatti Helsingin yliopiston anatomian ja fysiologian professori 1874. Ammatti Helsingin yliopiston fysiologian professori 1882. Naimaton.[5]
Beata (Betty) Charlotta Berndt-Gustafintytär Hällsten. Syntynyt 18.10.1837 Paltamo. Kuollut 21.10.1901 Niuvanniemen hoitolaitos. Heikkomielinen. Naimaton.[5]
Taulu 53
(Taulusta 47)

III. David Wegelius. Syntynyt 04.04.1696 Paimio. Kuollut 1731 Tammela.[1] Äiti Taulu 47. –Puoliso 13.07.1725 Katarina Gabrielintytär Gottleben. Syntynyt 09.08.1689.[14]

IV Lapset
David Wegelius. Syntynyt 18.05.1726 Tammela. Kuollut 22.11.1806 Vesilahti. Taulu 54.[14]
Taulu 54
(Taulusta 53)

IV. David Wegelius. Syntynyt 18.05.1726 Tammela. Kuollut 22.11.1806 Vesilahti.[14] Isä Taulu 53. –Puoliso 29.10.1751 Margareta Hornborg. Syntynyt 18.02.1734 Tyrvää. Kuollut 09.02.1799.[14] ( i Johan Hornborg. Syntynyt 1682 Turku. Kuollut 25.08.1754 Tyrvää. Ammatti Tyrvään kirkkoherra.[14] ä Margareta Ross. Syntynyt 1702. Kuollut 1754 Tyrvää.[14])

V Lapset
Johan Wegelius. Syntynyt 07.02.1752 Tyrvää. Kuollut [1]
David Wegelius. Syntynyt 13.01.1754 Tyrvää. Kuollut 29.06.1813 Pelkola, Hattula?. Ammatti Asessori. Taulu 55.[1]
Herman Danielsson Wegelius. Syntynyt 04.08.1755 Tyrvää. Kuollut 12.05.1799 Kitee. Ammatti Pastorn i Kides; pastori Kiteellä, Kiteen kirkkoherra. Taulu 56.[1]
Joachim Gabriel Wegelius. Syntynyt 03.03.1757. Kuollut 10.11.1837 Helsinki. Taulu 57.[1]
Carl Fredrik Wegelius. Syntynyt 18.07.1759. Kuollut 05.07.1809 Vesilahti. Ammatti Kirkkoherra. Taulu 60.[2]
Kristina Sofia Wegelius. Syntynyt 18.10.1763 Vesilahti. Kuollut 27.07.1806 Tyrvää. Taulu 69.[1]
Magdalena Wegelius. Syntynyt 05.10.1766. Kuollut 22.06.1829.[1] –Puoliso 25.09.1804 Vesilahti Johan Reilin.[14]
Benjamin Adolf Wegelius. Syntynyt 27.08.1767 Tammela. Kuollut 14.01.1833 Kauniaisten kartano. Taulu 70.[1]
Gustaf Wegelius. Syntynyt 11.06.1771 Vesilahti. Kuollut [1]
Margareta Katarina Wegelius. Syntynyt 15.06.1774. Kuollut 11.09.1851. Taulu 71.[1]
Taulu 55
(Taulusta 54)

V. David Wegelius. Syntynyt 13.01.1754 Tyrvää. Kuollut 29.06.1813 Pelkola, Hattula?. Ammatti Asessori.[1] Isä Taulu 54. –Puoliso 03.08.1784 Tohmajärvi Fredrika Gabrielintytär Wallenius. Myöh. Segergrants. Syntynyt 05.04.1768 Hattula, Pelkola. Kuollut 24.04.1833 Hartola.[1]

VI Lapset
Fredrika Wegelius. Syntynyt 01.04.1790 Hattula. Kuollut 31.01.1865 Hattula.[1]
David Wegelius. Syntynyt 27.12.1797 Hattula. Kuollut 07.09.1867 Hattula.[1]
Margareta Kristina Wegelius. Syntynyt 19.08.1798 Hattula. Kuollut 15.07.1852 Hattula.[1]
Gabriel Wegelius. Syntynyt 01.03.1803 Hattula. Kuollut 26.07.1861 Hattula.[1] –Puoliso 1831 Suoniemi Sofia Katarina Wegelius. Syntynyt 04.12.1812 Pirkkala. Kuollut 10.05.1842 Hattula. Katso myös 70. –Puoliso 05.01.1845 Loimaa Emma Katarina Wirzenius. Syntynyt 25.11.1811 Loimaa. Kuollut 25.01.1876 Hattula.[14]
Taulu 56
(Taulusta 54)

V. Herman Danielsson Wegelius. Syntynyt 04.08.1755 Tyrvää. Kuollut 12.05.1799 Kitee. Ammatti Pastorn i Kides; pastori Kiteellä, Kiteen kirkkoherra.[1] Isä Taulu 54. –Puoliso 29.12.1782 Tohmajärvi Catharina Elisabet Gabrielintytär Wallenius. Myöh. Fabritius. Myöh. Wegelius. Syntynyt 17.04.1765 Liperi. Kuollut 01.01.1833 Sortavala.[1]

VI Lapset
Margaretha Sofia Wegelius. Myöh. Arppe. Syntynyt 24.12.1783 Vesilahti. Kuollut 07.05.1808 Kitee ?.[1]
Katarina Elisabet Wegelius. Syntynyt 17.04.1786 Tohmajärvi. Kuollut 21.01.1803 Kitee.[1]
David Gabriel Wegelius. Syntynyt 21.01.1788 Kitee. Kuollut [1]
Herman Wegelius. Syntynyt 22.12.1790 Kitee. Kuollut 10.08.1810 Tartto, Eesti.[1]
Johan Wegelius. Syntynyt 08.12.1792 Kitee. Kuollut 08.02.1795 Kitee.[1]
Josef Wegelius. Syntynyt 25.06.1794 Kitee. Kuollut 01.08.1859 Sortavala. Ammatti Ruokolahden kirkkoherra 1837.[1]
Kristina Elisabet Wegelius. Syntynyt 04.07.1796 Kitee. Kuollut 21.01.1803 Kitee.[1]
Catharina Fredrika Wegelius. Myöh. Hallonblad. Syntynyt 13.06.1798 Kitee. Kuollut 21.01.1863 Sortavala.[1]
Taulu 57
(Taulusta 54)

V. Joachim Gabriel Wegelius. Syntynyt 03.03.1757. Kuollut 10.11.1837 Helsinki.[1] Isä Taulu 54. –Puoliso 1788 Johanna Richter. Syntynyt 04.11.1760 Turku. Kuollut 14.03.1820 Karuna.[14]

VI Lapset
Joachim Wegelius. Syntynyt 10.05.1789 Turku. Kuollut 04.12.1791 Turku.[14]
Margareta Sofia Wegelius. Syntynyt 02.04.1791 Turku. Kuollut 26.07.1853 Helsinki.[14]
Karl Gabriel Wegelius. Syntynyt 18.07.1793. Kuollut 17.10.1856 Helsinki. Taulu 58.[14]
Johanna Lovisa Wegelius. Syntynyt 25.03.1795 Turku. Kuollut 12.09.1753 Degerby.[14]
David Johan Wegelius. Syntynyt 17.05.1797 Turku. Kuollut 04.06.1831 Turku.[14]
Adolf Wilhelm Wegelius. Syntynyt 09.03.1799 Turku. Kuollut 23.09.1888 Persböle, Pohja. Arvonimi Filosofian maisteri. Ammatti Helsingin yliopiston kamreeri. Taulu 59.[14]
Agata Kristina Wegelius. Syntynyt 24.11.1801. Kuollut 31.10.1874 Helsinki.[14]
Taulu 58
(Taulusta 57)

VI. Karl Gabriel Wegelius. Syntynyt 18.07.1793. Kuollut 17.10.1856 Helsinki.[14] Isä Taulu 57. –Puoliso 1:o Anna Lovisa Leistén. Syntynyt 03.11.1786 Elimäki. Kuollut 17.04.1845.[14] –Puoliso 2:o 04.08.1846 Anna Alexandra Tapenius. Syntynyt 24.06.1812 Rautjärvi. Kuollut 25.12.1901 Helsinki.[14]

VII Lapset
1: Carl Gabriel Edvard Wegelius. Syntynyt 18.04.1822 Helsinki. Kuollut 29.10.1892 Porvoo.[14]
1: Otto Anders Wilhelm Wegelius. Syntynyt 30.11.1823 Helsinki. Kuollut 08.04.1891 Porvoo.[14]
1: Gustaf Adolf Reinhold Wegelius. Syntynyt 14.01.1826 Helsinki. Kuollut 25.04.1886 Vaasa.[14]
1: Fredrik August Wegelius. Syntynyt 10.07.1828 Helsinki. Kuollut 23.05.1885 Porvoo.[14]
1: Lovisa Karolina Augusta Wegelius. Syntynyt 25.03.1830 Helsinki. Kuollut 19.09.1834 Helsinki.[14]
2: Anna Lovisa Natalia Wegelius. Syntynyt 14.10.1847 Helsinki. Kuollut 27.08.1852 Iitti.[14]
2: Karl Teodor Alexander Wegelius. Syntynyt 09.03.1850 Helsinki. Kuollut 16.06.1932.[14]
2: Ida Johanna Gabriella Wegelius. Syntynyt 08.12.1851 Helsinki.[14]
Taulu 59
(Taulusta 57)

VI. Adolf Wilhelm Wegelius. Syntynyt 09.03.1799 Turku. Kuollut 23.09.1888 Persböle, Pohja. Arvonimi Filosofian maisteri. Ammatti Helsingin yliopiston kamreeri.[14] Isä Taulu 57. –Puoliso Charlotta Catharina Amalia Mozelli.[5]

VII Lapset
Wilhelm Wegelius. Syntynyt 21.09.1838 Helsinki. Kuollut 04.01.1924 Helsinki. Ammatti Jyväskylän seminaarin uskonnon lehtori.[5] –Puoliso 07.08.1867 Alavus Hanna Carl-Fredrikintytär Stenbäck. Syntynyt 07.10.1845 Uuskaarlepyy.[5] ( i Carl Fredrik Carl-Fredrikinpoika Stenbäck. Syntynyt 14.04.1798 Alahärmä. Kuollut 31.05.1875 Alavus. Arvonimi Ylioppilas 1818 Turku (pohj.). Arvonimi Ylioppilas 1827 Upsala. Arvonimi Pappi 1831. Arvonimi Rovasti 1841. Ammatti Alavuden kirkkoherra 1846. Ammatti Valtiopäivämies.[5] ii Carl Fredrik Johaninpoika Stenbäck. Syntynyt 04.11.1760 Maalahti. Kuollut 30.04.1834 Vöyri. Arvonimi Ylioppilas 1779 Turku (pohj.). Arvonimi Pappi 1784. Ammatti Vöyrin kirkkoherra 1823.[5] Beata Melberg. Myöh. Mellberg. Syntynyt 27.04.1766 Pietarsaari. Kuollut 01.04.1807 Alahärmä.[5] ä Emilia Ottilia Christina von Essen. Syntynyt 07.07.1817 Oravainen. Kuollut 06.01.1915 Helsinki.[5] äi Otto Mauritz von Essen. Ammatti Luutnantti.[5] ää Brita Christina Thodén.[5])
Taulu 60
(Taulusta 54)

V. Carl Fredrik Wegelius. Syntynyt 18.07.1759. Kuollut 05.07.1809 Vesilahti. Ammatti Kirkkoherra. Kirkkoherra Vesilahdella vuodesta 1807.[2] Isä Taulu 54. –Puoliso Katarina Sofia Sanmark. Syntynyt 02.12.1771 Tyrvää. Kuollut 07.02.1857 Alastaro.[2] ( i Johan Sanmarck. Syntynyt 10.11.1731 Ruotsi?. Kuollut 07.01.1798 Tyrvää. Ammatti Kruununvouti.[2] ä Anna Margaretha Wialenius. Syntynyt 02.04.1742 Kangasala. Kuollut 09.02.1790 Tyrvää.[2] äi Johan Wialenius. Syntynyt 1699 Pirkkala. Kuollut 27.03.1766 Kangasala.[2] ää Katarina Enckell. Syntynyt 11.09.1706 Kangasala. Kuollut 12.12.1775 Kangasala (Lempäälä?).[2])

VI Lapset
David Johan Wegelius. Syntynyt 15.04.1791 Vesilahti. Kuollut 31.08.1839.[14]
Margareta Katarina Wegelius. Syntynyt 25.11.1792 Vesilahti. Kuollut 09.11.1865 Alastaro.[14]
Carl Conrad Wegelii. Syntynyt 02.11.1794 Vesilahti. Kuollut 26.03.1845 Söderhamn, Ruotsi.[14]
Bror Fredrik Wegelius. Syntynyt 02.09.1796 Vesilahti. Kuollut 24.10.1837 Paimio. Ammatti Kruununvouti.[14]
Herman Gabriel Wegelius. Syntynyt 14.07.1798. Kuollut 12.03.1834 Kyrö. Taulu 61.[14]
Gustaf Adolf Wegelius. Syntynyt 14.07.1800 Vesilahti. Kuollut 02.04.1837 Keuruu.[14]
Sofia Magdalena Wegelius. Syntynyt 13.12.1802 Vesilahti. Kuollut 22.09.1861 Loimaa. Taulu 62.[14]
Karolina Fredrika Wegelius. Syntynyt 24.02.1805 Vesilahti. Kuollut 28.02.1886 Loimijoki.[14]
Elisabeth Charlotta Wegelius. Syntynyt 04.05.1807 Vesilahti. Kuollut 12.11.1863 Alastaro.[14]
Berndt Wilhelm Wegelius. Syntynyt 09.03.1809 Vesilahti. Kuollut 04.09.1867 Helsinki. Ammatti Rovasti. Taulu 63.[2]
Taulu 61
(Taulusta 60)

VI. Herman Gabriel Wegelius. Syntynyt 14.07.1798. Kuollut 12.03.1834 Kyrö.[14] Isä Taulu 60. –Puoliso 28.08.1829 Margareta Charlotta Wegelius. Syntynyt 26.01.1811 Pirkkala. Kuollut 25.02.1865 Karkku. Katso myös 70. [14]

VII Lapset
Ida Charlotta Karolina Wegelius. Syntynyt 14.07.1830 Karkku.[14]
Taulu 62
(Taulusta 60)

VI. Sofia Magdalena Wegelius. Syntynyt 13.12.1802 Vesilahti. Kuollut 22.09.1861 Loimaa.[14] Isä Taulu 60. –Puoliso 14.04.1830 Samuel Anders Alm. Syntynyt 05.05.1796 Messukylä. Kuollut 12.10.1856 Nousiainen.[1]

VII Lapset
Hulda Charlotta Alm. Myöh. Ingman. Syntynyt 02.07.1844 Koski, Turun Lääni. Kuollut 01.02.1908 Paimio.[1] –Puoliso 31.03.1868 Marttila Gustaf Verner Ingman. Kuollut 11.1868.[2]
Taulu 63
(Taulusta 60)

VI. Berndt Wilhelm Wegelius. Syntynyt 09.03.1809 Vesilahti. Kuollut 04.09.1867 Helsinki. Ammatti Rovasti. Rovastina Hämeenlinnassa ja Vanajassa. Avioliittoon 20.08.1840 Hauholla.[2] Isä Taulu 60. –Puoliso Henriette Lovisa Hangelin. Syntynyt 16.12.1821 Hauho. Kuollut 17.06.1891 Hämeenlinnan maaseurakunta. Avioliittoon 20.08.1840 Hauholla.[2] ( i Carl Josef Hangelin. Syntynyt 24.04.1789 Hauho. Kuollut 06.03.1828 Hauho.[14] ä Brita Amalia Schrey. Syntynyt 04.02.1792 Sääksmäki. Kuollut 12.01.1823 Hauho.[14])

VII Lapset
Selma Lovisa Wegelius. Syntynyt 03.07.1841 Hämeenlinna. Kuollut 01.04.1846 Hämeenlinna.[2]
Wilhelmina Sofia Wegelius. Syntynyt 28.08.1842 Hämeenlinna.[2]
Karl Wilhelm Wegelius. Syntynyt 14.11.1843 Hämeenlinna. Kuollut 09.12.1870 Hämeenlinna. Ammatti Filosofian maisteri. Filosofian maisteri, opettaja Tampereen yläalkeiskoulu.[2]
Alma Josefina Wegelius. Syntynyt 27.01.1847 Hämeenlinna. Kuollut 07.04.1928 Tampere. Haudattu Hämeenlinna.[2]
Ida Charlotta Wegelius. Syntynyt 21.04.1849 Hämeenlinna. Kuollut 20.07.1889 Turku.[2]
Hilma Maria Wegelius. Syntynyt 14.04.1854 Hämeenlinna. Kuollut 1937 Kokkola.[2]
Elin Henrika Wegelius. Syntynyt 04.06.1859 Hämeenlinna. Kuollut 22.11.1940.[2]
Anna Wegelius. Syntynyt 11.06.1863 Hämeenlinna. Kuollut 22.11.1926 Helsinki. Taulu 64.[2]
Taulu 64
(Taulusta 63)

VII. Anna Wegelius. Syntynyt 11.06.1863 Hämeenlinna. Kuollut 22.11.1926 Helsinki. [2] Isä Taulu 63. –Puoliso 01.01.1889 Hämeenlinna Johan Anton Zidbäck. Syntynyt 03.12.1854 Pälkäne[9]. Kuollut 28.08.1948 Helsinki. Arvonimi Ylioppilas Helsinki (hämäl.), Hämeenlinnan lyseosta. Arvonimi Insinööri 1876. Ammatti Helsingin koneenhoitaja-, työnjohtaja- ja rakennusmestarikoulun opettaja (1886 saakka) 1881 Helsinki. Ammatti Kuopion teollisuuskoulun koneteollisuusaineiden lehtori (1914 saakka) 1886 Kuopio. Ammatti Kuopion teollisuuskoulun koneteollisuusaineiden rehtori (1907 saakka) 1886 Kuopio. Ammatti Helsingin teollisuuskoulun lehtori 1914 Helsinki. Ammatti Helsingin teollisuuskoulun rehtori (1924 saakka) 1921 Helsinki. Helsingin polyteknisen koulun ylim. oppilas 1873, vakinainen 1874, insinööri 1876. Opiskeli Dresdenin Polyteknikumissa 1879.

SVR R 1. Höyrykattilain ja höyrylaivojen tarkastaja Kuopiossa 1889-1914. Kuopion kaupunginvaltuuston ja useiden kaupungin lautakuntien jäsen. Kuopion kirkkoneuvoston jäsen, maallikkojäsen kirkolliskokouksissa 1903 ja 1908, NMKY:n johtokunnan jäsen Kuopiossa ja Helsingissä, Suomen Lähetysseuran johtokunnan jäsen. Julkaisi "Teknillisen käsikirjan" (yhdessä J. Reuterin kanssa, suom. ja ruots.) 1887, ja ruotsalais-suomalais-saksalais-englantilaisen tekniikan sanaston 1890 sekä käänsi tekniikan oppikirjoja suomenkielelle. Viljeli innolla Hattulan Tenholassa omistamaansa puutarhatilaa. Eläkkeelle 1926.

Pälkäne oli siis isäni ja tämän sisarusten lapsuusajan kotipitäjä. Mallasveden ja Pälkäneveden yhdistävän Kostianvirran pohjoisrannalla on vielä selvästi näkyvissä Isonvihan aikaiset suomalaisten puolustusasemat. Täällä Suomen armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Armfelt yritti syksyllä 1713 pidätellä venäläisten etenemistä, mutta pakotettiin urhoollisen vastarinnan jälkeen peräytymään 6 p:nä lokakuuta, kun vihollinen oli sankan sumun turvissa lähitalojen hirsistä rakentamillaan lautoilla ylittänyt Mallasveden tarkoituksella kiertää suomalaisten asemat. Kostianvirran rannalla on nyt graniittinen muistopatsas, jonka sikäläiset Tommolan pappilan pojat, John ja Herman Zidbäck 1890-luvulla ovat kustantaneet ja jonka he sitä ympäröivän 0,5 ha maa-alueen kera sittemmin lahjoittivat Pälkäneen kunnalle. Patsaan pystyttäminen oli silloisen valtiollisen tilanteen johdosta suoritettava mahdollisimman hiljaa ja santarmien huomiota välttäen. Toimittaja John Elis Z. on jonain itsenäisyytemme alkuvuonna kirjoittanut tästä aiheesta artikkelin "Suomen Kuvalehteen".[15][15] ( i Johan Axel Zidbäck. Syntynyt 16.08.1799 Somero. Kuollut 23.01.1869 Pälkäne. Arvonimi Ylioppilas 16.06.1818 Turku (sat.). Arvonimi Pappi 18.12.1822 Turku. Arvonimi Nimipastori 19.12.1840. Ammatti Kiikalan kirkkoherran apulainen 18.12.1822 Kiikala. Ammatti Messukylän kirkkoherranviran armovuodensaarnaaja 09.03.1825 Messukylä. Ammatti Välisaarnaaja (20.9.1826 saakka) 24.05.1826. Ammatti Hämeenkyrön kirkkoherran apulainen 1826 Hämeenkyrö. Ammatti Loimaan pitäjänapulainen 14.05.1828 Loimaa. Ammatti Pälkäneen kappalainen (nimitettiin 23.10.1850) 01.05.1853 Pälkäne.[15] ii Adam Ambrosius Zidbeck. Syntynyt 04.04.1755 Somero. Kuollut 11.11.1802. Arvonimi Ylioppilas 1773 Turku (hämäl.). Ammatti Männäisten tehtaan kirjanpitäjä 1782. Ammatti Someron Åvikin lasitehtaan ensimmäinen kirjanpitäjä 1786 Somero. Ammatti Someron Åvikin lasitehtaan isännöitsijä 1796 Somero.[15] Renata Bergstock. Syntynyt 27.11.1761 Uusikirkko (T.l.). Kuollut 26.12.1834 Loimaa.[15] ä Lovisa Catharina Freudenthal. Syntynyt 26.11.1816 Lemu. Kuollut 20.12.1872 Pälkäne.[2] äi Gabriel Freudenthal. Syntynyt 18.05.1771 Ruotsi, Karlstad. Kuollut 18.06.1846 Siuntio. Ammatti Lemun (nyk. Askaisten) Hannulan, myöhemmin Siuntion Pikkalan kartanon omistaja. Ammatti Apteekkari.[15] ää Johanna Amalia Pipping.[15]) [14]

VIII Lapset
Ester Lovisa Johanintytär Zidbäck. Syntynyt 10.09.1890 Kuopio. Kuollut 15.06.1949 Helsinki. Ammatti Lastentarha Ebeneserin opettajatar (1915 saakka) 1911. Lastentarhaseminaari Ebeneserin oppilas 1909-1911.[15] –Puoliso 06.01.1916 Helsinki Henrik Edvard Johannes Hårdh. Syntynyt 22.10.1877 Jyväskylä. Kuollut 16.02.1944 Helsinki. Arvonimi Fil. maist. Ammatti Helsingin tyttölukion matematiikan ja fysiikan vanhempi lehtori.[15]
Alli Maria Johanintytär Zidbäck. Syntynyt 04.04.1892 Kuopio. Kuollut 19.03.1958 Helsinki. Arvonimi Ylioppilas 1911 Kuopion yhteiskoulusta. Taulu 65.[15]
Toini Johanna Johanintytär Zidbäck. Syntynyt 13.12.1893 Kuopio. Ammatti Sairaanhoitaja. Kävi Helsingin sairaanhoitajatarkoulun 1915-17, osallistui sairaanhoitajattarena Aunuksen ja Vienan-Karjalan sotaretkiin, toimi sairaanhoitajattarena Mehiläisen ja Kammion sairaaloissa Helsingissä. Kääntänyt kirjoja suomenkielelle.[15] –Puoliso 30.09.1923 Helsinki Juhani (Jussi) Malkamäki. Syntynyt 12.10.1888 Ylistaro. Kuollut 05.01.1944 Turku. Arvonimi Lääket. lis. Ammatti Turun keskus- ja lääninvankilan lääkäri Turku.[14]
Martti Juho Johaninpoika Zidbäck. Syntynyt 14.12.1895 Kuopio. Kuollut 12.08.1896 Kuopio.[14]
Axel Wilhelm Aulis Johaninpoika Zidbäck. Syntynyt 28.08.1900 Kuopio[9]. Kuollut 09.06.1990. Arvonimi Ylioppilas 1920. Arvonimi Fil. kand. 1925. Arvonimi Teol. erotutkinto 1926. Arvonimi Fil. maist. 1927. Arvonimi Pappi 04.01.1927 Tampere. Arvonimi Pastoraalitutkinto 1933. Arvonimi Teol. lis. 1937. Arvonimi Teol. tri 1940. Ammatti Opettaja. Ammatti Kirkkoherra. Taulu 66.[2]
Taulu 65
(Taulusta 64)

VIII. Alli Maria Johanintytär Zidbäck. Syntynyt 04.04.1892 Kuopio. Kuollut 19.03.1958 Helsinki. Arvonimi Ylioppilas 1911 Kuopion yhteiskoulusta.[15] Äiti Taulu 64. –Puoliso 10.05.1913 Kuopio Aarne Juhana Granfelt. Myöh. Vuodesta 1905: Kuusi. Syntynyt 24.06.1881 Helsinki. Kuollut 21.04.1968 Helsinki. Arvonimi Fil. maist. Arvonimi Vakuutusneuvos. Ammatti Henkivakuutusyhtiö Salaman matemaatikko. Ammatti Henkivakuutusyhtiö Salaman toimitusjohtaja.[15]

IX Lapset
Anna Maija Aarnentytär Kuusi. Syntynyt 28.03.1916 Helsinki.[14]
Pekka Juhana Aarnenpoika Kuusi. Syntynyt 09.07.1917 Helsinki.[14]
Taulu 66
(Taulusta 64)

VIII. Axel Wilhelm Aulis Johaninpoika Zidbäck. Syntynyt 28.08.1900 Kuopio[9]. Kuollut 09.06.1990. Arvonimi Ylioppilas 1920. Arvonimi Fil. kand. 1925. Arvonimi Teol. erotutkinto 1926. Arvonimi Fil. maist. 1927. Arvonimi Pappi 04.01.1927 Tampere. Arvonimi Pastoraalitutkinto 1933. Arvonimi Teol. lis. 1937. Arvonimi Teol. tri 1940. Ammatti Opettaja. Ammatti Kirkkoherra. Kuopion lyseoon 1911, Helsingin suomalaiseen normaalilyseoon 1914. Opiskeli Helsingissä ja 1923 Tartossa. Vihittiin papiksi Tampereella 4.1.1927 Eräjärven vt. kirkkoherraksi. Hollolan vt. kappalainen 1927-32, Lahden virallinen apulainen 1932. Turun suomalaisen klassillisen lyseon uskonnon ja filosofian vanhempi lehtori 1936, saman koulun vararehtori 1937-47. Salo-Uskelan kirkkoherra 1948, eläkkeelle 1967. Merimaskun vt. kirkkoherra 1967-72. Toimi lisäksi uskonnon ja filosofian opettajana Lahden lyseossa 1934, Turun yhteiskoulussa 1936-46 ja Salon yhteiskoulussa 1957-67. Lahden kaupunginvaltuuston jäsen 1933-36. Turun Mikaelin seurakunnan kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen 1937-39. Salon Mannerheimliiton ja Punaisen Ristin paikallisosastojen johtokuntien jäsen 1950-64. Salon Rotary-klubin presidentti 1948-50, Suomen läntisen Rotarypiirin governor 1956-57. VR 4 mk, J SVR 1. Julkaissut: Lars Levi Laestadiuksen kristillisyydennäkemys (väitösk.) 1937, Juhani Raattamaa eräiden Lutherin ydinnäkemysten uudistajana 1940, Raattamaan ja Lutherin pelastusoppien tarkastelua 1969 ym. teologisia tutkimuksia ja artikkeleita.[2] Äiti Taulu 64. –Puoliso 24.07.1925 Helsinki Febe Kerstin Borg. Syntynyt 26.09.1905 Urjala. Kuollut 24.04.1976 Naantali. Kerstin Z. hoiti käytännöllisesti katsoen yksin suuren seurakunnan kirkkoherranvirastoa. Hänen työtään helpotti se, että hänellä oli ilmiömäinen nimi- ja numeromuisti. Samalla hän oli enempi kuin pelkkä kanslisti. Hän oli todellinen "seurakunnan äiti". Monilukuisat olivat ne seurakuntalaiset, joille hän oli säätyyn katsomatta uskottu ystävä ja sielunhoitaja. Hänen nauttimaansa suurta arvonantoa todistaa sekin, että hän on tiettävästi ainoa papin emäntä, jonka muotokuvan seurakunta on maalauttanut (tait. Viljo Hurme) ja sijoittanut huomattavalle paikalle seurakuntataloon. Hän oli nuorin yhdeksästä sisaruksesta. Urjalan rovastin Turussa oleva lastensa koulukoti oli myös tulevan professori ja akateemikko Martti Haavion, Yläneen pappilan pojan, kouluasunto. Muistelmateoksessaan "Nuoruusvuodet" (1972) siv. 132-134 hän on pystyttänyt tälle perheelle kauniin "muistopatsaan".[2] ( i Nathanael Aron-Gustafinpoika Borg. Syntynyt 16.07.1855 Liminka. Kuollut 28.04.1918 Petäjävesi. Ammatti Petäjäveden Kirkkoherra 1913 Petäjävesi.[2] ä Elin Fanny Calonius. Syntynyt 07.03.1867 Juvankoski.[2])

IX Lapset
Anna Marjatta Zidbeck. Syntynyt 05.05.1926 Helsinki. Arvonimi Ylioppilas 1944. Ammatti Toimistosihteeri. Ammatti Kaupunginvaltuutettu (1976 saakka) 1973 Espoo. Turun suomalaiseen yhteiskouluun 1936. Korkeimman Oikeuden kirjaajanapulainen 1945. Väestöliiton kotisisarkeskustoimiston toimistosihteeri 1948. Sosiaalihuoltaja 1949. Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton asettaman kansalaisvalmennuskomitean sihteeri 1963-67. Toiminut ajoittain Helsingin kaupungin lastensuojeluviraston huoltotarkkaajana 1967-72. Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunnan varajäsen 1961-64. Espoon kaupunginvaltuutettu 1973-76 sekä sosiaalilautakunnan jäsen ja sen yleisen osaston puheenjohtaja v:sta 1973. Tapiolan seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen v:sta 1969.[15] –Puoliso 29.05.1949 salo Kaarlo Aimard Forssén. Syntynyt 02.08.1920 Jyväskylä. Kuollut 13.12.1963. Arvonimi Dipl.-insinööri. Ammatti Insinööritoimisto K. Forssén & Kni:n toimitusjohtaja. Kuolinsyy: auto-onnettomuus.[15]
Elin Eva Kristina Zidbeck. Syntynyt 29.03.1928 Lahti. Ammatti Pianonsoiton opettaja. Ammatti Kirkkoneuvoston jäsen 1969 Naantali. Oppilaana Turun ja myöh. Naantalin yhteiskouluissa, keskikoulututkinto 1945. Opiskeli Sibelius-akatemiassa 1945-49. Pianonsoiton opettaja Turun ja sitten Naantalin musiikkiopistossa sekä Naantalin työväenopistossa. Naantalin musiikkiopiston ja Naantalin musiikkiyhdistyksen johtokunnan jäsen v:sta 1972. Naantalin kirkkoneuvoston jäsen v:sta 1969.[15] –Puoliso 01.08.1948 Salo Jouni Edvard Levanto. Syntynyt 10.10.1923 Vaasa. Arvonimi Dipl.-insinööri. Ammatti Turun tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinööri.[15]
Jon Aslak Zidbeck. Syntynyt 25.10.1929 Helsinki. Arvonimi Ylioppilas 1949. Arvonimi Teol. kand. 1956. Arvonimi Pappi 15.01.1957 Turku. Ammatti Pappi. Ammatti Uskonnonopettaja. Taulu 67.[15]
Riitta Maria Zidbeck. Syntynyt 14.05.1931 Helsinki. Arvonimi Ylioppilas 1950. Ammatti Terveyssisar 1955 Kuhmo. Ammatti Terveyssisar 1956 Helsinki. Ammatti SPR:n Hämeen piirin sosiaalivaliokunnan jäsen (1975 saakka) 1972. Kävi Turun suomalaista yhteiskoulua ja Salon yhteislyseota.[15] –Puoliso 25.03.1956 Salo Jaakko Talsi. Syntynyt 16.12.1929 Vehkalahti. Arvonimi Kauppat. kandidaatti. Ammatti Kajaani Oy:n talousjohtaja.[15]
Kaarlo Henrik Zidbeck. Syntynyt 09.12.1932 Lahti. Arvonimi Ylioppilas 1952. Ammatti Kuvaamataidon opettaja. Taulu 68.[15]
Helena Katarina Zidbeck. Syntynyt 24.12.1934 Lahti. Arvonimi Ylioppilas 1953. Ammatti Sairaanhoitaja 1956. Arvonimi Osastonhoitaja 1961. Kävi Salon yhteislyseota.[15] –Puoliso 19.12.1964 Salo Pekka Olavi Pitkänen. Syntynyt 09.10.1927 Turku. Arvonimi Dipl.-arkkitehti. Ammatti Arkkitehtitoimiston johtaja.[15]
Ursula Margareta Zidbeck. Syntynyt 01.05.1942 Naantali. Arvonimi Ylioppilas 1961. Ammatti Kansakoulunopettaja (1971 saakka) 1964 Salo. Kävi Salon yhteislyseota.[15] –Puoliso 07.02.1972 Florida Leslie (Les) Paul. Syntynyt 08.08.1942 Florida. Ammatti Radio- ja TV-toimittaja.[15]
Taulu 67
(Taulusta 66)

IX. Jon Aslak Zidbeck. Syntynyt 25.10.1929 Helsinki. Arvonimi Ylioppilas 1949. Arvonimi Teol. kand. 1956. Arvonimi Pappi 15.01.1957 Turku. Ammatti Pappi. Ammatti Uskonnonopettaja. Kävi Turun suomalaista yhteiskoulua ja Salon yhteislyseota, ylioppilas 1949. Opiskeli Helsingin yliopistossa, teol. kand. 1956. Vihitty papiksi Turussa 15.1.1957, jolloin Salo-Uskelan nuorisopastoriksi. Salo-Uskelan vir. apulainen 1959. Suomen Lähetysseuran palvelukseen 1960 ja Taiwaniin 1961. Lähetyskentän esimiehenä useaan eri otteeseen. Toimi Salon yhteislyseon uskonnonopettajana 1957-60.[15] Isä Taulu 66. –Puoliso 24.07.1960 Salo Leila Anita Männikkö. Syntynyt 31.12.1933 Vimpeli. Ammatti Sairaanhoitaja.[15]

X Lapset
Juha Erik Zidbeck. Syntynyt 14.10.1962 Taiwan.[15]
Jouni Henrik Zidbeck. Syntynyt 24.11.1964 Taiwan.[15]
Timo Elias Zidbeck. Syntynyt 10.11.1966 Salo.[15]
Taulu 68
(Taulusta 66)

IX. Kaarlo Henrik Zidbeck. Syntynyt 09.12.1932 Lahti. Arvonimi Ylioppilas 1952. Ammatti Kuvaamataidon opettaja. Kävi Naantalin yhteiskoulua, Salon yhteislyseota ja Turun suomalaista yhteiskoulua, ylioppilas 1952. Opiskeli Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1952-55, kuvaamataidon opettajan tutkinto Suomen Taideakatemian koulussa 1962. Auskultointi Joensuun normaalilyseossa 1969-70. Kuvaamataiteen lehtori, v:sta 1970 Rantasalmella.[15] Isä Taulu 66. –Puoliso 19.11.1960 Turku Pirkko Anneli Kantonen. Syntynyt 09.10.1935 Turku. Ammatti Graafikko.[15]

X Lapset
Tarja Helena Zidbeck. Syntynyt 04.10.1962 Kankaanpää.[15]
Katja Hannele Zidbeck. Syntynyt 09.11.1963 Kankaanpää.[15]
Taulu 69
(Taulusta 54)

V. Kristina Sofia Wegelius. Syntynyt 18.10.1763 Vesilahti. Kuollut 27.07.1806 Tyrvää.[1] Isä Taulu 54. –Puoliso Johan Fredrik Sanmark. Syntynyt 22.06.1765 Tyrvää. Kuollut 11.11.1816 Tyrvää.[14]

VI Lapset
Margareta Christina Sanmark. Syntynyt 20.07.1792. Kuollut 20.03.1845 Vampula.[14]
Johan David Sanmark. Syntynyt 27.06.1794 Tyrvää. Kuollut 24.04.1872 Viipuri.[14]
Sofia Magdalena Sanmark. Syntynyt 03.01.1796 Tyrvää. Kuollut 28.11.1867 Messukylä.[14]
Fredrik Gabriel Sanmark. Syntynyt 22.08.1798. Kuollut 04.08.1886.[14]
Carl Anton Sanmark. Syntynyt 16.05.1800 Tyrvää. Kuollut 18.05.1875. Ammatti Postijohtokunnan kamreeri.
Benjamin Sanmark. Syntynyt 14.02.1805 Tyrvää. Kuollut 08.02.1810.
Taulu 70
(Taulusta 54)

V. Benjamin Adolf Wegelius. Syntynyt 27.08.1767 Tammela. Kuollut 14.01.1833 Kauniaisten kartano.[1] Isä Taulu 54. –Puoliso Katarina Kristina Hasselgren. Syntynyt 12.01.1781. Kuollut 09.02.1863 Karkku.[14]

VI Lapset
Margareta Charlotta Wegelius. Syntynyt 26.01.1811 Pirkkala. Kuollut 25.02.1865 Karkku.[14] –Puoliso 28.08.1829 Herman Gabriel Wegelius. Syntynyt 14.07.1798. Kuollut 12.03.1834 Kyrö. Katso myös 60 , 61. [14]
Sofia Katarina Wegelius. Syntynyt 04.12.1812 Pirkkala. Kuollut 10.05.1842 Hattula. –Puoliso 1831 Suoniemi Gabriel Wegelius. Syntynyt 01.03.1803 Hattula. Kuollut 26.07.1861 Hattula. Katso myös 55. [1]
Adolfina Amalia Wegelius. Syntynyt 04.12.1812 Pirkkala. Kuollut 12.10.1887 Suoniemi.[14]
Elisabet Fredrika Wegelius. Syntynyt 10.09.1814 Pirkkala. Kuollut 30.12.1895 Suoniemi.[14]
Rosalie Cecilie Wegelius. Syntynyt 15.08.1816 Pirkkala. Kuollut 16.01.1894 Suoniemi.[14]
Taulu 71
(Taulusta 54)

V. Margareta Katarina Wegelius. Syntynyt 15.06.1774. Kuollut 11.09.1851.[1] Isä Taulu 54. –Puoliso 12.09.1797 Karl Brasse. Syntynyt 07.01.1766. Kuollut 07.03.1822 Vesilahti.[14]

VI Lapset
Margareta Sofia Brasse. Syntynyt 19.07.1798. Kuollut 14.09.1806.[14]
Karl David Brasse. Syntynyt 17.12.1799. Kuollut 27.10.1867 Vesilahti.[14] –Puoliso 30.06.1844 Sofia Wilhelmina von Essen. Syntynyt 10.05.1790 Perniö. Kuollut 21.06.1897.[14]
Katarina Magdalena Brasse. Syntynyt 04.10.1801. Kuollut 07.04.1891.[14]
Kristina Fredrika Brasse. Syntynyt 18.07.1803. Kuollut 29.02.1884 Vesilahti.[14]
Eva Amalia Brasse. Syntynyt 01.11.1804. Kuollut 10.05.1805.[14]
Charlotta Brasse. Syntynyt 11.05.1806. Kuollut 19.01.1883 Vesilahti.[14]
Margareta Sofia Brasse. Syntynyt 30.03.1808. Kuollut 1808.[14]
Ulrika Augusta Brasse. Syntynyt 11.09.1809. Kuollut 18.09.1868.[14]
Margareta Sofia Brasse. Syntynyt 26.03.1811. Kuollut 1813.[14]
Fredrik Gabriel Brasse. Syntynyt 25.04.1812. Kuollut 31.01.1899.[14]
Karolina Sofia Brasse. Syntynyt 16.09.1813 Vesilahti. Kuollut 08.06.1898 Hämeenlinna.[14] –Puoliso 07.01.1840 Karl Enebäck. Syntynyt 12.08.1809. Kuollut 19.05.1868.[14]
Margareta Sofia Brasse. Syntynyt 23.03.1815.[14]

Nimihakemisto
Nimi Taulu
"Emmy" 26
(Emilia) ? 28
(Hartman) 2
(Zacke) 26
Dana 37
Eva Catharina 12
Fabritius 56
Gustafsson 14
Gustavin Poika 6, 6, 7
Iisakin Poika 5, 11
Isaacsdotter 7, 7
Isakin Poika 7, 8
Mikael 48, 49
Alcenius, 15, 17
Alcenius, Amanda 18
Alcenius, Clara Alexandria Johan-Danielintytär 15, 17
Alcenius, Johan Daniel Eliaksenpoika 15, 17
Alm, Hulda Charlotta 62
Alm, Samuel Anders 62
Arctophilacius, Margaretha 46
Arctophilacius, Sara 1
Arokallio, Eeva 25
Arppe, 56
Asp, Kristina Elisabet 28
Bergstock, Renata 64
Bering, Elisabet 13
Blom, Carl Gustaf 12
Blom, Karl Nikolai 12
Blomström, Lovisa Sofia 16
Borg, Febe Kerstin 66
Borg, Nathanael Aron-Gustafinpoika 66
Borgeman, Maria Elisabet 9
Boxval, Matias 43
Boxval, Mauriz 43
Boxval, Åke 43
Brander, Axel Berndt 31
Brander, Edla 12
Brander, Nils Gustaf 12
Brander/Palola, Aksel Eino 31
Brasse, Charlotta 71
Brasse, Eva Amalia 71
Brasse, Fredrik Gabriel 71
Brasse, Karl 71
Brasse, Karl David 71
Brasse, Karolina Sofia 71
Brasse, Katarina Magdalena 71
Brasse, Kristina Fredrika 71
Brasse, Margareta Sofia 71, 71, 71, 71
Brasse, Ulrika Augusta 71
Calamnius, Elisabet Margaretha 52
Calamnius, Katarina Sofia 26
Calonius, Elin Fanny 66
Canth, Beata Ulrika 12
Carleni, Gustaf Mauritz Christofferinpoika 11
Carlenius, 6, 6, 7, 8, 9
Carlenius, Abraham 6
Carlenius, Aina Cecilia 9
Carlenius, Alexander 7, 8
Carlenius, Alexandra Konkordia 8
Carlenius, Amanda 8
Carlenius, Anna Elisabet 5
Carlenius, Anna Margareta 6, 6
Carlenius, Anna Sofia 11
Carlenius, Artur Otava 9
Carlenius, Artur Toivo 9
Carlenius, Beata 5
Carlenius, Brita Johanna 11, 13
Carlenius, Catharina Elisabet Christofferintytär 11, 12
Carlenius, Christoffer Christofferinpoika 11
Carlenius, Christoffer Isaksson 5, 11
Carlenius, Elisabet Katarina 6
Carlenius, Erik 6
Carlenius, Fredrika Charlotta 7
Carlenius, Fredrika Charlotta Christofferintytär 11, 45
Carlenius, Gabriel 5
Carlenius, Gustaf 5, 6, 6, 7
Carlenius, Gustaf Mauritz Christofferinpoika 11
Carlenius, Gustava 7
Carlenius, Hedvig Sofia 11
Carlenius, Helmi Elisabet 9
Carlenius, Henric 4
Carlenius, Henrik Sigfridi 4
Carlenius, Isak 5
Carlenius, Isak Gustavinpoika 6, 7
Carlenius, Isak Henriksson 4, 5
Carlenius, Jakob 6, 6
Carlenius, Jakob Erik 5
Carlenius, Johan 5, 6, 6, 6
Carlenius, Johan Kristofer 11
Carlenius, Johan Peter 6
Carlenius, Karl Konstantin 9
Carlenius, Karl Rudolf 7, 9
Carlenius, Katarina Maria 5, 10
Carlenius, Maria Henrika 11
Carlenius, Sara Margareta 5
Carlenius, Sara Maria 6
Carlenius, Sofia Amalia Christofferintytär 11
Carlenius, Sophia Amanda 7
Dawson, 35, 36, 37
Dawson, Annie 37
Dawson, Claire 37
Dawson, Debra Kaarina 36, 38
Dawson, Dixie Anna 36, 39
Dawson, James 37
Dawson, James (Jim) 36
Dawson, James Lauri 36, 37
Eklund, Amalia Victoria 45
Eklund, Anders 45
Enckell, Katarina 60
Enebäck, Karl 71
Esala, Valma Helena 33
Von Essen, Christina Charlotta Gustaf-Johanintytär 52
von Essen, Emilia Ottilia Christina 59
von Essen, Otto Mauritz 59
von Essen, Sofia Wilhelmina 71
Fernelius, Seija 34
Flaganabb, Elsa Johansdotter 11
Fonselius, Christina Lovisa 50, 51
Fonselius, Elias 50
Fonselius, Isak 50
Fonselius, Sara Margaretha Eliaedotter 50
Forsman, Anna 46
Forsman, Johan 46
Forssman, 9
Forssén, Kaarlo Aimard 66
Freudenthal, Gabriel 64
Freudenthal, Lovisa Catharina 64
Gisselkors, Isak 3, 3
Gisselkors, Krister Nilsson 3
Gisselkors, Maria 3
Gisselkors, Sara 3, 4
Gottleben, Katarina Gabrielintytär 53
Granfelt, Aarne Juhana 65
Granroth, Anna Eliaksentytär 12
Granroth, Elias Gustafinpoika 12
Grönlund, Anders 28
Grönlund, Catarina Margareta 15, 17, 28
Haapanen, Johan Gustaf 18
Haapanen, Maria Emilia 18
Hagman, 11
Hallonblad, 56
Halme, Henrik Fabian 44
Halme, Mathilda 44
Hangelin, Carl Josef 63
Hangelin, Henriette Lovisa 63
Hasselgren, Katarina Kristina 70
Heinikainen, Anna Liisa 32
Heinikainen, Kerttu Iines 32
Heinikainen, Viktor 32
Herlevi, Eino Arvi 35
Herlevi, Kaija 35
Herlevi, Riitta Kaarina 35, 40
Herlevi, Ritva Leena 35, 36
Hiitola, Kerttu Maria 21
Hindström, Anna Lovisa 45
Hollsten, Maria Lovisa Olofintytär 15, 17
Holmlund, Brita 12
Hornborg, Johan 54
Hornborg, Margareta 54
Hydenius, Anna Elisabet 11
Hydenius, Johan 7, 11
Hydenius, Sofia Magdalena Johanintytär 7
Hyytinen, Johan Erikssson 11
Hyytinen, Johansdotter 7
Hyytinen, Juho Juhonpoika 7, 11
Häggman, Johan Erik 16
Häggman, Johan Julius 16
Häggman, Johanna Elisabeth 16, 25
Häggman, Jonathan 16
Häggman, Julia Johan-Juliuksentytär 16, 17
Häggman, Lydia 16
Hällfors, 50
Hällsten, 50, 51
Hällsten, Beata (Betty) Charlotta Berndt-Gustafintytär 52
Hällsten, Berndt Christian Berndt-Gustafinpoika 52
Hällsten, Berndt Gustaf 51, 52
Hällsten, Carl Fredrik 51
Hällsten, Carl Gustaf Berndt-Gustafinpoika 52
Hällsten, Conrad Gabriel Berndt-Gustafinpoika 52
Hällsten, Fredrik Efraim Berndt-Gustafinpoika 52
Hällsten, Johan Lorentz Berndt-Gustafinpoika 52
Hällsten, Maria Lovisa Berndt-Gustafintytär 52
Hällsten, Sofia Elisabet Berndt-Gustafintytär 52
Hällsten, Susanna Catharina Berndt-Gustafintytär 52
Hårdh, Henrik Edvard Johannes 64
Idänpään-Heikkilä, Lahja 20
Ingman, 62
Ingman, Aina Emilia 17
Ingman, Alfred Emil 28, 29
Ingman, Anja Kaarina 41, 43
Ingman, Anna 29
Ingman, Arvo 31
Ingman, Atte Samuli 42
Ingman, Berndt Ludwig 17
Ingman, Edith Eunika 28
Ingman, Elina Elisabet 28
Ingman, Ellen Aleksandra 17
Ingman, Elli Emilia 29
Ingman, Elsa Johanna 44
Ingman, Emil Julius 28
Ingman, Emilia Vilhelmina (Mimmi) 28
Ingman, Ester Irene 29
Ingman, Febe Johanna 28
Ingman, Gustaf Verner 62
Ingman, Harald Henrikinpoika 15, 17, 28
Ingman, Helvi 31, 35
Ingman, Henrik Henrikinpoika 28
Ingman, Hertta 44
Ingman, Inga Hjördis 30
Ingman, Jonatan Vilhelm 17
Ingman, Jonathan Wilhelminpoika 17
Ingman, Jukka Antero 41, 42
Ingman, Julia Elisabet 17
Ingman, Kari Matti 34
Ingman, Katri 31
Ingman, Kimmo Juhani 34
Ingman, Lars (Lauri) Johannes 28, 44
Ingman, Lars Fingal 28
Ingman, Lauri 29
Ingman, Matti 33, 34
Ingman, Niilo Johannes 15
Ingman, Niko Sakari 42
Ingman, Odert Julius 28, 31
Ingman, Olavi 31, 33
Ingman, Ottilia Sofia 28
Ingman, Robert Michael (Mikael) 17, 18
Ingman, Ruth 31, 32
Ingman, Ruth Vera 17
Ingman, Signe Eva Charlotta 17
Ingman, Sirkka Emilia 18
Ingman, Sylvi Maria 44
Ingman, Teodor Hubert 29, 30
Ingman, Toini Maria 17
Ingman, Verner Johannes 17, 19
Ingman, Wilhelm (Wilho) 15
Ingman, Wilhelm Haraldinpoika 15, 17, 28
Ingman, Yrjö 31, 41
Ivalo, Helvi Mirjam 19, 20
Ivalo, Irja Sigrid 19
Ivalo, Maire Elin 19
Ivalo, Mikko 18
Johansson, Edvard Gustafinpoika Kaila/ 14
Johansson, Elieser 14
Johansson, Gustaf 14
Johansson, Gustaf Gustafinpoika 14
Johansson, Ida Elisabet Gustafintytär 14, 15
Johansson, Joel 14
Johansson, Johanna Emilia Gustafintytär 14
Johansson, Jonatan Gustafinpoika 14
Johansson, Josua Gustafinpoika 14
Johansson, Lydia Gustafintytär 14
Johansson, Wilhelm Gustafinpoika 14
Juslenius, Brita Gustafintytär 12
Jägerhorn, Fanny Charlotta Vilhelmina 44
Kaila, 14, 14
Kallas, Elli Maria 33
Kantonen, Pirkko Anneli 68
Kerkkonen, Heikki Juhani 20
Kerkkonen, Heikki Kustaa 20
Kerkkonen, Heikki Kustaanpoika 20
Kerkkonen, Hellin Karoliina 20
Kerkkonen, Johannes (Janne) 20
Kerkkonen, Kaija Elina 20, 21
Kerkkonen, Marja Kaarina 20, 23
Kerkkonen, Paavo 20
Kiemmer, Catharina 12
Kinnunen, Terhi Minna Susanna 24
Knauer (myöh. Orre), Sigrid 19
Kokko ????, Maria 41
Krekilä, Antti Antinpoika 10
Krekilä, Brita Matintytär 10
Krekilä, Helena Stiina Antintytär 10
Kuusi, Aarne Juhana 65
Kuusi, Anna Maija Aarnentytär 65
Kuusi, Pekka Juhana Aarnenpoika 65
Kärkelä, Karin Joosepintytär 47
Laaksonen, 21
Laaksonen, Kari Tapani 21
Lassila, Antti Matinpoika 10
Lassila, Maria Juhontytär 10
Lassila, Matti Antinpoika 10
Lauraeus, Gabriel 1, 2
Lauraeus, Johan Olofinpoika 46
Lauraeus, Josef 1
Lauraeus, Juho 1
Lauraeus, Kaarina 1
Lauraeus, Kristina 1, 47
Lauraeus, Olof 1, 46, 46
Lauraeus, Olof Sigfridsson 1
Lauraeus, Sara 2, 3
Lauraeus, Susanna 46
Laurila, 1, 1, 1, 1, 46, 47
Lehtonen, Arvi 23
Lehtonen, Eero Antero 24
Lehtonen, Heikki Antero 23
Lehtonen, Juha Antero 23, 24
Lehtonen, Meeri Kamilla 24
Lehtonen, Päivi Kristiina 23
Leino, Aili 41
Leino, Antti 41
Leistén, Anna Lovisa 58
Levanto, Jouni Edvard 66
Lillbäck, Beata 5
Lundgren, Emma Wieno 18
Luukas, Margareta 6
Lyra, Rosa Augusta Carl-Gabrielintytär 31
Lämsä, 6
Löfman, Karolina 8
Malkamäki, Juhani (Jussi) 64
Melberg, Beata 52, 59
Melberg, Johan 52
Mellberg, Beata 52, 59
Mishima, Jasmin 40
Mishima, Motohiko Anthony 40
Mitchell, 36, 38
Mitchell, Adam 38
Mitchell, Christopher 38, 38
Mitchell, Kaija 38
Mozelli, Charlotta Catharina Amalia 59
Mulle, Barbro 47
Munselius, Susanna Erikintytär 52
Muraja, 22
Männikkö, Leila Anita 67
Naukler, Ebba Kristina 28
Nikkola, Karin Joosepintytär 47
Nordström, 7
Nordström, Bror Berndt 7
Ojalehto, Lea 42
Oklavitz, Maria Magdalena 26
Orvola, Vilhelmiina 44
Paldanius, 3
Paldanius, Anna 4
Palmroth, 14
Palola, 31
Parpala, Matti Antinpoika 10
Partanen, Lauri 4
Paul, Leslie (Les) 66
Pausio, Jami Joonatan 22
Pausio, Jarno Kalervo 21, 22
Pausio, Johannes Kalervo 22
Pausio, Juho Oskari 22
Pausio, Pasi Kalervo 21
Pausio, Tarja Mirjami 21
Pausio, Viljo Valtter 21
Peitzius, Brita Catharina Mårtenintytär 7, 11
Peitzius, Mårten Gabrielinpoika 11
Pelttari, Liisa Hanssintytär 10
Pictorius, Johan Olai 46
Pictorius, Susanna Johansdotter 46
Pipping, Johanna Amalia 64
Pitkänen, Pekka Olavi 66
Polviander, Catharina Elisabet 49
Polviander, Isak 48, 49
Polviander, Margaretha 48, 50
Polviander, Maria 48
Polviander, Michael 49
Polviander, Mikael 48
Polviander, Sara Christina 49
Rajaleen, Georg 46
Rajalenius, Catharina Thomasdotter 2
Rajalin, Catharina 49
Rancken, 28
Rancken, Anna Elisabet 44
Rancken, Gustaf Fredrik 44
Reilin, Johan 54
Richter, Johanna 57
Ross, Margareta 54
Sanmarck, Johan 60
Sanmark, Benjamin 69
Sanmark, Carl Anton 69
Sanmark, Fredrik Gabriel 69
Sanmark, Johan David 69
Sanmark, Johan Fredrik 69
Sanmark, Katarina Sofia 60
Sanmark, Margareta Christina 69
Sanmark, Sofia Magdalena 69
Schalin, "Johanna" 11, 13
Schalin, Charlotta Elisabet 13, 16
Schalin, Edla Amanda 13
Schalin, Emma Ottilia 13, 28
Schalin, Johanna Emelie 13, 14
Schalin, Johanna Wasa 26
Schalin, Lars Gustaf 26
Schalin, Lars Larsson 13
Schalin, Lars Petrison 13
Schalin, Lars Vilhelm 13, 26
Schalin, Leopold Werner 26
Schalin, Mathilda Elisabet 26, 27
Schalin, Matilda Augusta Larsdotter 13
Schalin, Sofia Emilia 26
Schalin, Sofia Vilhelmina 13
Schalin, Vendla Josefina 13
Schalin, Vilhelm 26
Schalin, Zacharias 26
Schrey, Brita Amalia 63
Segergrants, 55
Simola, Sanna Maarit 22, 22
Sinius, Elisabet 3
Sipilä, 31
Sirelius, Hildur Beda Karolina 31
Sivenius, Gustaf Adolf 31
Sivenius, Hilma Amalia 31
Sohlberg, 11, 45
Sohlberg, Carolina Henrik-Mathiaksenpoika 45
Sohlberg, Fredrik Henrik-Mathiaksenpoika 45
Sohlberg, Henrik Mathias 45
Sohlberg, Johan 45
Sohlberg, Mathilda Henrik-Mathiaksenpoika 45
Sohlberg, Robert Henrik-Mathiaksenpoika 45
Sohlman, Anna Katariina 20
Sommer, 14
Stenbäck, Carl Fredrik Carl-Fredrikinpoika 59
Stenbäck, Carl Fredrik Johaninpoika 52, 59
Stenbäck, Hanna Carl-Fredrikintytär 59
Stenbäck, Johan 52
Stenbäck, Susanna Sofia Carl-Fredrikintytär 52
Stenfors, Sally Sigrid 23
Stenhagen, Carl Anselm Fredrikinpoika 12
Stenhagen, Carolina Elisabet Fredrikintytär 12
Stenhagen, Fredrik 12
Stenhagen, Fredrik Fredrikinpoika 12
Stenhagen, Fredrik Oscar Fredrikinpoika 12
Stenhagen, Fredrika Augusta Fredrikintytär 12
Stenhagen, Hilda Catharina Fredrikintytär 12
Stenhagen, Julia Henriette Fredrikintytär 12
Stenhagen, Petter 12
Stenhagen, Petter Elias Fredrikinpoika 12
Strang, 29
Strömblad, 28
Stutaeus?, Barbro 47
Svanborg, Adam 7
Svanborg, Brita Magdalena Adamintytär 7
Talsi, Jaakko 66
Tapenius, Anna Alexandra 58
Tertsunen, Jari 35
Thodén, Brita Christina 59
Thompson, 36, 39, 39
Thompson, Danielle Hunter 39
Thompson, Madeleine Hunter 39
Thompson, Sophie 39
Thornberg, 9
Topelius, Johanna Sofia 26
Topelius, Zachris 26
Toppelius, 26
Toppelius, Michael 26
Tuvelin, Anna 45
Uppa, Jaakko Erikinpoika 47
Uppa, Johannes (Juho) Tuomaanpoika 47
Uppa, Tuomas Jaakonpoika 47
Vahätalo, Juhananpoika Lillegårg/ 14
Valvanne (ent. Wegelius), Elli 27
Valvanne (ent. Wegelius), Hanna 27
Valvanne (ent. Wegelius), Henrik Väinö 25
Valvanne (ent. Wegelius), Hugo 25
Valvanne (ent. Wegelius), Niilo 25
Valvanne (ent. Wegelius), Paavo 25
Vikström, 9
Waikko, Elisabet Juhantytär 6
Wallenius, Catharina Elisabet Gabrielintytär 56
Wallenius, Fredrika Gabrielintytär 55
Wasastjerna, Elisabet Mathilda 52
Wegelii, Carl Conrad 60
Wegelius, 47, 56
Wegelius, Adolf Wilhelm 57, 59
Wegelius, Adolfina Amalia 70
Wegelius, Agata Kristina 57
Wegelius, Alma Josefina 63
Wegelius, Anna 63, 64
Wegelius, Anna Lovisa Natalia 58
Wegelius, Benjamin Adolf 54, 70
Wegelius, Berndt Wilhelm 60, 63
Wegelius, Betty 52
Wegelius, Bror Fredrik 60
Wegelius, Carl Fredrik 54, 60
Wegelius, Carl Gabriel Edvard 58
Wegelius, Catharina Fredrika 56
Wegelius, David 47, 53, 53, 54, 54, 55, 55
Wegelius, David Gabriel 56
Wegelius, David Johan 57, 60
Wegelius, Elin Henrika 63
Wegelius, Elisabet 47
Wegelius, Elisabet Fredrika 70
Wegelius, Elisabeth Charlotta 60
Wegelius, Elsa Maria 25
Wegelius, Fredrik August 58
Wegelius, Fredrika 55
Wegelius, Gabriel 47, 55, 70
Wegelius, Gustaf 54
Wegelius, Gustaf Adolf 60
Wegelius, Gustaf Adolf Reinhold 58
Wegelius, Henrik Eliel 25, 27
Wegelius, Herman 56
Wegelius, Herman Danielsson 54, 56
Wegelius, Herman Gabriel 60, 61, 70
Wegelius, Hilma Maria 63
Wegelius, Ida Charlotta 63
Wegelius, Ida Charlotta Karolina 61
Wegelius, Ida Johanna Gabriella 58
Wegelius, Jakob 52
Wegelius, Joachim 57
Wegelius, Joachim Gabriel 54, 57
Wegelius, Johan 54, 56
Wegelius, Johanna Lovisa 57
Wegelius, Josef 56
Wegelius, Karl Gabriel 57, 58
Wegelius, Karl Teodor Alexander 58
Wegelius, Karl Wilhelm 63
Wegelius, Karolina Fredrika 60
Wegelius, Katarina Elisabet 56
Wegelius, Kristina 47
Wegelius, Kristina Elisabet 56
Wegelius, Kristina Sofia 54, 69
Wegelius, Lovisa Karolina Augusta 58
Wegelius, Magdalena 54
Wegelius, Margareta Charlotta 61, 70
Wegelius, Margareta Katarina 54, 60, 71
Wegelius, Margareta Kristina 55
Wegelius, Margareta Sofia 57
Wegelius, Margaretha Sofia 56
Wegelius, Otto Anders Wilhelm 58
Wegelius, Rosalie Cecilie 70
Wegelius, Sara Catharina 47, 48
Wegelius, Selma Lovisa 63
Wegelius, Sofia Katarina 55, 70
Wegelius, Sofia Magdalena 60, 62
Wegelius, Thure Birger Jakobinpoika 52
Wegelius, Wilhelm 59
Wegelius, Wilhelmina Sofia 63
Wialenius, Anna Margaretha 60
Wialenius, Johan 60
Winqvist, Maria 11
Wirzenius, Emma Katarina 55
Zidbeck, Adam Ambrosius 64
Zidbeck, Anna Marjatta 66
Zidbeck, Elin Eva Kristina 66
Zidbeck, Helena Katarina 66
Zidbeck, Jon Aslak 66, 67
Zidbeck, Jouni Henrik 67
Zidbeck, Juha Erik 67
Zidbeck, Kaarlo Henrik 66, 68
Zidbeck, Katja Hannele 68
Zidbeck, Riitta Maria 66
Zidbeck, Tarja Helena 68
Zidbeck, Timo Elias 67
Zidbeck, Ursula Margareta 66
Zidbäck, Alli Maria Johanintytär 64, 65
Zidbäck, Axel Wilhelm Aulis Johaninpoika 64, 66
Zidbäck, Ester Lovisa Johanintytär 64
Zidbäck, Johan Anton 64
Zidbäck, Johan Axel 64
Zidbäck, Martti Juho Johaninpoika 64
Zidbäck, Toini Johanna Johanintytär 64
Östberg, Anders 12
Östberg, Anders Gustaf 12

Paikkahakemisto
Paikka Taulu
(posthumus) Pudasjärvi 46
Alahärmä 52, 59
Alajärvi 14
Alastaro 60
Alavuden Ojalassa 9
Alavus 15, 17, 28, 59
Bergö 25, 27, 29
Brahestad; Raahe 7, 11
Båstad, Skåne Sverige 13
Cajanaborg 46
Degerby 57
Ekenäs? 28
Elimäki 58
Espoo 19, 20, 66
Eura 46
Florida 66
Fyen, Tanska 25
Hamina 31, 33, 41
Hanebo; Helsingland; Sverige 13
Hartola 55
Hattula 20, 55, 70
Hattula, Pelkola 55
Hauho 63
Helsingin pitäjä 45
Helsingissä 8
Helsinki 11, 12, 14, 17, 19, 20, 21, 23, 25, 28, 30, 31, 33, 35, 40, 41, 44, 45, 52, 54, 57, 58, 59, 60, 63, 64, 65, 66, 67
Helsinki (et.-pohj.) 45, 52
Helsinki (hämäl.), Hämeenlinnan lyseosta 64
Helsinki (pohj.) 52
Helsinki, 29
Helsinki; Sama Hauta Kuin Ralf Ja Olavi. Hietaniemen Hautausmaa 29
Hokkaido, Japan 40
Hollola 31
Honkajoki 18
Honkilahti 49
Hvittis; Huittinen 2
Hämeenkyrö 49, 64
Hämeenlinna 63, 64, 71
Hämeenlinnan maaseurakunta 63
II 26
Iisalmi 3
Iitti 58
Ikaalinen 49, 50, 51, 52
Ikalinen 48
Ilmajoki 47, 52
Imatra 24
Impilahti 31
Isokyrö, Orisberg 52
Jaakkima 14
Jalasjärvi 13
Janakkala 20
Janakkala, Kerkkola 20
Janakkala, Turenki 20
Juva 14
Juvankoski 66
Jyväskylä 64, 66
Kaarlela 11, 12, 14, 52
Kalajoki 1, 2, 46, 47
Kangasala 15, 17, 20, 28, 60
Kangasala (Lempäälä?) 60
Kankaanpää 68
Karijoki 17
Karkku 44, 47, 61, 70
Karuna 57
Karvia 15, 28, 52
Karvia; Kyläkarvia 28, 29
Kaskinen 26, 27
Kauhajoki 6, 7, 8, 9
Kauhava 18, 47
Kauniaisten kartano 54, 70
Kelviå, Kälviä, Kumpula 11
Kelviå, Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 6 11
Kelviå; Kälviä 5, 11
Kemi 4, 5, 46
Kemi ? 46
Kemi, Alavalmarin Talo 6
Kemi? 5
Kemin Pattijoella (Paattijoki) 5, 6
Keuruu 60
Kiikala 64
Kiina, Kiangsin Maakunta, Sankiohtang, Rosvojen Ampumana 28
Kirkkonummi 45
Kirvi 31
Kitee 54, 56
Kitee ? 56
Kokkola 12, 15, 17, 52, 63
Kokkola; Gamlakarleby 13, 14
Koski, Turun Lääni 62
Kostellin Talossa Oulun Pitäjässä 6
Kotka 25
Kristiinankaupunki 15, 17, 26
Kristiinankaupunki (kirjoilla Lapväärtissä) 15
Kruununkylä 12
Kuddnäs 26
Kuhmo 66
Kuhmoinen 31
Kuolemanjärvi (?) 31
Kuollut Lapsena 6
Kuollut Pienenä 6
Kuopio 31, 35, 40, 64, 65, 66
Kuopio (merkitty myös Rautalammin kirjoihin) 52
Kuopio ? 35, 36
Kuopion yhteiskoulusta 64, 65
Kuortane 52
Kurkijoki 25
Kyrö 60, 61, 70
Kälviä 7, 11, 12, 17, 45, 51, 52
Kälviä, Jokikylä, Lassila 2 10
Kälviä, Jokikylä, Lassila 4 10
Kälviä, Jokikylä, Lassila 6 10
Kälviä, Kelviå, Kumpula 7, 11
Kälviä, Kumpula 7, 11
Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 6 7
Kälviä, Parpala 3 10
Kälviä, Peltokorven kylä, Krekilä 10 10
Kälviä, Peltokorven kylä, Krekilä 11 10
Kälviä, Peltokorven kylä, Krekilä 13 10
Kälviä, Peltokorven kylä, Simukkala 9 11, 12, 13, 45
Kälviä, Ruotsalon kylä, Pelttari 2 10
Kälviä; Kelviå 11
Kälviä; Kelviå, Finnland 11
Lahti 27, 66, 68
Lappajärvi På Hytinen Hemman (Hyytinen) 7, 11
Lappajärvi på Hytinen hemman 11
Lappajärvi, Hyytinen 11
Lapua 15, 17
Lapua (kirjoilla Piippolassa) 17
Laukaa 14
Lempäälä 12, 14
Lemu 64
Lieto 21
Liminka 66
Liperi 56
Lohtaja 35
Loimaa 55, 60, 62, 64
Loimijoki 60
Maalahti 52, 59
Maaria 44
Maarianhamina 18
Marttila 62
Marttilaan Kuuluneessa (Tarvasjoki) Euran Kappelin Vähätalossa 14
Masku 21, 22, 27
Maskun Pappila 13
Merikarvia 25, 27
Merimasku 46
Messukylä 62, 64, 69
Mouhijärvi 47, 48, 49, 50
Muhos 3, 4, 5
Muhos; Hukkui 4
Munsala 12, 52
Muolaa 17, 31
Muolaan pappila 13, 16, 28
Mustasaari 9, 13, 14, 15
Muuttanut Kemistä 5
Mörby 28
Naantali 66
Niuvanniemen hoitolaitos 52
Nordmaling, Ruotsi 46
Nousiainen 62
Oravainen 52, 59
Oravainen (Pietarsaari; Jakobstad) 14
Orivesi ? 1
Oulu 1, 3, 26, 46, 52
Oulu ? 46
Paanajärvi, Venäjä 31
Paimio 47, 53, 60, 62
Paltamo 52
Pattijoki; Kemin Lautiosaari Kylä 4, 5
Pelkola, Hattula? 54, 55
Pernaja 13, 26
Perniö 71
Persböle, Pohja 57, 59
Petäjävesi 66
Pietarsaaren maaseurakunta 12
Pietarsaaren mlk 16, 25
Pietarsaaren mlk. 25
Pietarsaari 16, 52, 59
Pirkkala 28, 55, 60, 61, 70
Piteå 7
Pohja, Mörby? 15, 17, 28
Pori 26
Porvoo 58
Pudasjärvi 47, 48
Purmo 28
Pyhäjoki 15, 17, 50
Pälkäne 64
Raippaluoto 13
Raippaluoto; Replot 13
Raisio 19, 20, 21, 22, 23, 24
Rajamäki 29, 30
Rauma 25
Rauman maaseurakunta 12
Rautjärvi 58
Ruotsi (Vanhempien Ollessa Siellä Sotaa Paossa) 50
Ruotsi, Karlstad 64
Ruotsi? 60
Ruovesi 14
Salo 66, 67
Seilin sairaala 52
Seinäjoki 47
Seinäjoki, Ilmajoki 47
Simo 5, 6, 7
Simo? 6
Sipoo 45
Siuntio 7, 8, 64
Skellefteå, Västerbotten, Sverige 11
Somero 22, 64
Sortavala 15, 56
Stockholm 5
Suoniemi 55, 70
Sääksmäki 63
Söderhamn, Ruotsi 60
Taiwan 67
Tammela 47, 53, 54, 70
Tampere 18, 63, 64, 66
Tartto, Eesti 56
Teerijärvi 13, 16
Teerijärvi; Raippaluoto 13, 28
Teerijärvi; Terjärv 11, 13
Teisko 28
Terjärv; Teerijärvi, Finnland 13
Teuva 15, 17, 28, 44
Teuva Pappilassa 28
Thorsåker, Sverige (Merkitty Raahen Historiakirjan) 11
Tohmajärvi 55, 56
Tuberkuloosi? 29
Tukholma (kirjoilla Kaarlelassa) 12
Turku 1, 2, 14, 21, 22, 23, 26, 45, 46, 54, 57, 59, 63, 64, 66, 67, 68
Turku (hämäl.) 64
Turku (pohj.) 11, 45, 52, 59
Turku (sat.) 51, 52, 64
Tyrnävä 13
Tyrvis; Tyrvää 2
Tyrvis; Tyrvää ? 2
Tyrvää 44, 47, 48, 54, 55, 56, 60, 69
Uleåborg 46
Uleåborg, Oulu 2, 3
Uleåborg; Oulu 5, 11
Upsala 59
Urjala 66
Uusikaarlepyy 26
Uusikirkko (T.l.) 64
Uuskaarlepyy 59
Vaasa 6, 13, 16, 17, 26, 28, 29, 30, 31, 45, 58, 66
Vaasa (Karijoki?) 17, 18
Vampula 69
Vanaja 20
Varkaudessa 30
Vehkalahti 66
Vesilahti 53, 54, 56, 60, 62, 63, 69, 71
Vihanti 52
Viipuri 7, 69
Vilajoen kylä, Säkkijärvi 41
Vimpeli 14, 15, 67
Vimpeli, Flakanabb 11
Vintala, Vimpeli 14
Vintala; Vimpeli 14
Voyri 52
Vähäkyrö 15, 17
Vöyri 11, 13, 26, 45, 52, 59
Vöyri; Vörå 13
Vöyri; Vörå 13, 16
Ylistaro 64
Ylivieska 14
salo 66
Ähtävä 16, 17, 25

Lähteet
1: Christoffer Hornborg
2: Martti Strangin sukututkimus (www.strang.ch)
3: Uuno Huhtala: Juuret Kälviällä 1688-1809
4: "Juuret Kälviällä"/Uuno Huhtala/Sirkka-Liisa Sarasjoki
5: SURSILLIEN SUKU - GENEALOGIA SURSILLIANA
6: Lauri Kiviniemi: Sukupuu - Family Tree (http://www.pp.htv.fi/lkivinie/)
7: Kaija Elina Kerkkonen
8: Spectrum-tietosanakirja
9: Marja Kaarina Lehtonen (os. Kerkkonen)
10: Idänpään-Heikkilän sukutoimikunta
11: Jarno Kalervo Pausio
12: Dila Diakonialaitos Lahti
13: Jasmin Mishima
14: Pohjalaisia sukuja/Vilppulan sukusivut
15: Aulis Zidbeck, teol. tri, Naantali/Genos 48 (1977)